-
Ficin nimi: Again and Again
-
Kirjoittaja: Classick
-
Ikäraja: S
-
Genre: Angst, Fluff, Het, AU, Spinn off
-
Paritus: Jacob/Bella
-
Disclaimer: SM omistaa kaiken, jonka tunnistat. Vain juoni on omaa käsialaani.
-
Varoitukset: -
-
Haasteet: FanFic 50 (Liian vähän),
One true something (Paritustyyli: Canon)
-
Summary: ”Ainoa asia, joka miehiä ja naisia yhdistää, on se, että he molemmat pitävät enemmän miesten seurasta.” - Oscar Wilde
-
A/N: Tällainen pieni Spinn off ficistäni
Let me Forget. Tämä on tavallaan Bellan muistelua entisistä ajoista Jaken kanssa ja sijoittuu aikaan ennen ensimmäistä lukua. Näin se ei spoilaa mitään ficistä. Edellä mainittu fic ei ole kuitenkaan pakollinen luettava, jotta ymmärtäisi tämän juonen Inspiraatiota tähän antoi minulle
Celeporn inspiraatiopaketillaan. Kaikki kunnia tästä hänelle!
Again and Again
Once again I just want to feel something true
Once again I just want to get closer to you
Nothing will ever change anyway
Makasin sängyllä ja nautin. Nautin rauhallisesta hetkestä, jolloin pystyin vain katselemaan suloista hengitystäsi ja pieniä virheitäsi. Nautin hiljaisuudesta ja kaikkialla vallitsevasta rauhasta. Ei ollut mitään ulkoista häiriötä, joka olisi tunkenut väliimme. Silitin kättäsi ja sain hymyn huulillesi. Naurahdit ja kuulostit taas siltä viisitoista kesäiseltä pojalta, johon tutustuin muuttaessani tänne. Niin pieneltä ja viattomalta.
"Jos tehtäisiin tänään aamupalaksi lettuja?" kysyit ja suutelit minua otsalle. "Voisin vatkata taikinan."
"Sopii", kuiskasin säilyttääkseni hiljaisuuden. Nousin istumaan ja vedin ylisuuren Forksin autokorjaamoa mainostavan t-paidan päälleni. Käännyin ympäri ja näin sinut tuijottamassa minua. Punastuin hiukan ja se sai sinut nauramaan.
"Olet vain niin kaunis", henkäisit ja nousit ylös halataksesi minua.
Otin keittiön kaapista jauhopussin ja kuulin kännykkäni soivan olohuoneessa. Kävin nopeasti hakemassa sen ja vastasin.
"Hei, Bella. Miten olisi pieni matka Olympian tekojärvelle?" Raichel kysyi pirteästi. Olin lupautunut lähtemään hänen kanssaan pieneen reissuun tällä viikolla, mutten halunnut lähteä mihinkään. Halusin olla kotona koko päivän kahdestaan kanssasi.
"En oikein tiedä... Tänään ei ole oikein hyvä päivä", sanoin empien ja tirskahdin nähdessäni sinut rikkomassa kananmunia pieneen kulhoon. Et ole koskaan ollut kovin hyvä kokki.
"Ymmärrän. Jokin toinen päivä sitten", Raichel vastasi pirteästi ja katkaisi puhelun. Palasin nopeasti keittiöön jatkamaan aamupalaamme.
Olimme melkein valmiita taikinan kanssa, kun puhelimesi soi. Pyyhit otsaasi jauhoisella kädellä jättäen siihen valkoisen vanan. Jatkoin hymyillen sekoittamista, kun vastasit puhelimeen.
"Onko se tänään?" kysyit yllättyneenä. Vilkaisit minua kiusaantuneena ja kohotit katseesi ulos ikkunasta.
"Tietenkin. Tulen niin nopeasti kuin pääsen", sanoit ja lopetit puhelun.
"Minun täytyy mennä. Tänään on se jalkapallopeli, josta olen puhunut. Sam suuttuisi jos peruisin nyt", selitit vaivaantuneena. Nyökkäsin ja käännyin hellalle päin, jottet näkisi ilmettäni.
"Mene vain", vastasin yrittäen kuulostaa iloiselta. Suikkasit suudelman hiuksiini ja kiidit vaihtamaan vaatteesi. Hetkessä olit jo ulkona talosta ja jäin yksin - jälleen.
Not again
A/N: Sanat ovat Sunrise Avenuen biisistä Not Again. Kommenttia?
