Jälleen kerran suuri kiitos kommenteista, kaikenlainen palaute ja tieto siitä, että tätä oikeasti lukee joku, merkitsevät paljon! ♥
mimamu: Yhteinen teenjuonti -tuokiohan on suorastaan suunnatonta edistystä, kun Alisa ja Valve ovat kyseessä! :> Itse olen äärimmilleen venytetyn slow burnin ylin ystävä, joten täytynee varoittaa, että sitä lajia tulee tässä riittämään jatkossakin - toivottavasti saan sen kuitenkin kuvattua kohtuu kiinnostavasti. ei sillä, kyllä tässä on vielä muutakin luvassa. Haha, minähän en siis pistäisi ollenkaan pahakseni Ævintýrista kirjoitettua fanfictionia, joten siitä vaan, jos hidas tahti alkaa turhauttaa. : D Tuo lainaamastasi kohdasta tehty huomio on jälleen erittäin hyvä: minun olisi pitänyt tuoda paremmin esille tekstissä, mitä sillä hain, sillä Alisa ei sanonut noin missään nimessä Valven vuoksi tai eduksi. Asiaan palataan kuitenkin (toivottavasti) vielä myöhemmin, joten en ala sitä selittelemään tässä puhki. Kiitos paljon kommentistasi, ilahduin paljon huomatessani, että seuraat ja pidät tästä edelleen!
saralin: Jee, uusi lukija, tervetuloa! Muistankin sinut Olen kuullut merestä -tekstin ajoilta, joten oli todella mukava huomata, että olet löytänyt myös tämän tekstin pariin ja pitänyt. Erityisesti mainintasi miljööstä ja sen yksityiskohdista sekä tunnelman satumaisuudesta ilahduttivat suuresti! Miljöön esilletuonti on minulle aina vähän vaikeaa, varsinkin näin raapalemuodossa, joten olen koettanut panostaa juurikin tuollaisiin pieniin asioihin, jotka tulevat tekstissä esille enemmän tai vähemmän vaivihkaa. Paljon on kuitenkin vielä asioita, joita haluan tuoda myös tämän tekstin maailmasta ilmi: esimerkiksi hoviin ja rannikkokylän neuvostoon tullaan palaamaan myöhemmin. Kiitos hirmuisesti kommentistasi!
Orenji: Jep, mielestäni oli korkea aika saattaa Valve ja Alisa ihan oikeasti puhumaan keskenään. :> Tätä olisi voinut tuoda paremmin tekstissä ilmi, mutta keskustelu lähti luontevasti käyntiin ennen kaikkea siksi, että se liittyi kasveihin ja yrtteihin, haha - muuten Alisa olisi varmaankin pysynyt visusti hiljaa. Aa, huojentavaa, että dialogi on ollut tähän mennessä ongelmatonta! Hienoa myös, että sanavalinnat ovat miellyttäneet, sillä kulutan niiden miettimiseen kirjoittaessa aina kohtuuttoman paljon aikaa. Kiitos jälleen kerran kommentistasi! Itsekin pidän aika paljon tuosta lainaamastasi kohdasta, joten hienoa, että joku muukin koki sen onnistuneeksi.
.Slytherin.: Kaikenlainen palaute on aina toivottua, turhaan siis huolehdit. (: Hienoa kuulla, että pidät hahmoista ja ideasta! Kiitos paljon kommentistasi, toivottavasti tämä teksti kiinnostaa myös jatkossa.
recidivist: Aa, hienoa, että uusia lukijoita on löytänyt vielä tässäkin vaiheessa Ævintýrin pariin! Satuin lukemaan kommenttisi aamulla ennen ensimmäistä yliopiston luentoa, mikä paransi päivääni huomattavasti, kiitos siis siitä! Hienoa, että olet pitänyt henkilöhahmoista - ilahdun aina erityisen paljon kuullessani, että lukijat tykkäävät Eddasta ja Alisasta. :> Hienoa myös kuulla, että tekstin tahti on tähän mennessä miellyttänyt, vaikket hitaista aluista yleensä pidäkään, minun itseni kun on välillä vähän vaikea hahmottaa, onko tahti lukijan kannalta liian verkainen vai ei. Kiitos todella paljon kommentistasi!
Bonniee: Kiira on tosiaan tarkoituksella vähän ristiriitainen hahmo, josta saadaan kuulla kyllä tulevaisuudessa vielä lisää - hienoa, että kiinnostus hänestä heräsi. :> Kiitos todella paljon sinullekin kommentistasi, olen ollut viime päivät aivan onnessani siitä, että ihmiset on löytäneet tiensä lukemaan tätä.
A/N: Noniin, nyt olisi jatkoa viimein luvassa! Näiden raapaleiden kirjoittaminen oli aivan tuhottoman vaikeaa - toivottavasti en enää ikinä joudu tekemään näinkin lyhyestä kohtauksesta sataa eri versiota, kuten tämän kanssa kävi... Laatukin vähän huolettaa, mutta noh. Näiden jälkeen alkaa joka tapauksessa taas uusi osio, jossa saadaan muun muassa kuulla, mistä Valve on saanut liikanimen korppikuningas. Sellaista. Tällaista.
**
58.
”Olen ihan kunnossa”, kuulen sanovani Valvelle hiljaa, aivan kuten Eddalle aikaisemmin. Lasken mukin pöydälle ja laitan käteni puuskaan, jotta hän ei pääsisi tekemään niistä vääriä johtopäätöksiä. Osa minusta on kuitenkin ennen kaikkea hämmentynyt: en odottanut, että hän välittäisi.
”Ja silti et pysty nukkumaan. Kiira kai vaanii unissasi”, Valve toteaa pehmeästi, katsellen kuinka puristan huuleni yhteen hänen tarkkanäköisyytensä yllättämänä. En ehdi muotoilla päässäni sopivaa vastausta, kun hän jatkaa:
”Olen pahoillani. Sinun ei olisi pitänyt joutua kokemaan mitään sellaista.”
Tyynesti lausutuista sanoista huolimatta Valven äänessä on hetken jotakin melkein kireää, turhautunutta. Ei kuitenkaan minua kohtaan, tajuan äkkiä, tai edes Kiiraa. On velvollisuuteni pitää sinut turvassa. Hänen katseensa viivähtää jälleen haavoittuneessa olkapäässäni.
Vaikka Valve antoi ymmärtää, ettei voinut Kiiran hyökkäykselle mitään, se vaivaa häntä selvästi.
59.
”Eihän se ollut sinun syysi”, sanon epävarman hiljaisuuden jälkeen, omasta huomiostani häkeltyneenä. ”Sanoit itse, ettet olisi pystynyt estämään häntä.”
”Ei ole kyse siitä, mihin pystyn tai en pysty. Minun olisi pitänyt…” Valve vaikenee, kuin tietämättä kuinka jatkaa. Hämärän keskelle on jo alkanut hiipiä aamun kalpeaa valoa. Jokin maagin ilmeessä saa hänet näyttämään hetken nuoremmalta kuin ennen.
”Niin ei enää käy”, hän sanoo lopulta, melkein enemmän itselleen kuin minulle.
Nyökkään, vaikka samalla en voi olla miettimättä, onko se todella lupaus, joka on mahdollista pitää. Meripihkajuoma tekee ajatuksistani pehmeitä ja kevyitä, täysin vääriä tähän hetkeen. En siitä huolimatta pysty karkottamaan Kiiran kuvaa täysin pois mielestäni.
”Heräsin hänen nauruunsa”, tunnustan. Inhoan sitä, kuinka pieneltä ääneni yhtäkkiä kuulostaa: pieneltä ja surunmentävältä. Virmajuuren rauhoittavasta vaikutuksesta huolimatta minun on suljettava silmäni pitääkseni sanani eheinä. ”Se… muistutti minua menneistä. Mutta voin jo paljon paremmin.”
60.
Vaistoan Valven tarkastelevan minua - meripihkajuomasta punoittavia poskiani, olkapäille karkailevia hiussuortuvia. Vaikka yritän olla ajattelematta asiaa, pystyn aistimaan ihollani myös hänen taikuutensa: en metsän hämärää tai vihaista ukkosta, vaan jonkin vaimeamman, kuin hengähdyksen.
Jokin siinä kaikessa muistuttaa minua etäisesti seremoniasta. En tiedä, onko se hyvä vai huono asia.
”Minun pitäisi varmaan palata. Kiitos juomasta.” Vastausta odottamatta liikahdan kohti keittiön ovea, toiveenani kadota paikalta vähin äänin. Hetken verran kuvittelen, että Valve antaa minun kulkea ohitseen sanaakaan sanomatta, ainoastaan hänen taikuutensa tuoksu perässäni.
”…Alisa.”
Yön ääriviivat ympärilläni tuntuvat katoavan kuullessani nimeni hänen lausumanaan. Tajuan, ettei Valve ole puhutellut minua sillä kertaakaan ensitapaamisemme jälkeen.
61.
Pysähdyn aloilleni sitä melkein itse huomaamatta, vain muutamaan askeleen päässä ovesta. Sormeni pusertuvat hapuillen nyrkkiin, aivan kuin voisin siten estää kaikki ne tunteet, jotka Valve sanomassa nimeni minussa aiheuttaa.
”Niin?” Tunnen maagin katseen kuin kosketuksen selässäni.
”Tiedän, ettet ole täällä omasta tahdostasi. Haluan sinun kuitenkin tietävän, että tahdon tehdä kalvaslinnasta sinulle turvallisen paikan. Sellaisen, jossa voit nukkua yösi pelkäämättä.”
Ajattelen tapaa, jolla hän kiirehti pois Kiiran kohtaamisen jälkeen, etäisenä kuten aina. En saa sovitettua sitä millään yhteen tämän hetken kanssa.
”Hyvä on”, sanon siitä huolimatta vaimeasti, kääntyen vielä kerran Valven suuntaan. Hän on kuitenkin kääntänyt katseensa jo poispäin minusta.
”Edda saapuu pian tekemään aamiaisvalmisteluja. Sinuna yrittäisin nukkua vielä muutaman tunnin.”
**