Nimi: Eikä se edes sattunut
Ikäraja: Sallittupa tämä taitaa olla
Paritus: Lily/Sev, Lily/James
Tyylilaji: Drama, angst...
Yhteenveto:
Kiidontiellä oli asunut myös Lily Evans, Severuksen lapsuudenystävä, joka nyt makasi kuolleena maan alla. Ensimmäistä kertaa Lilyn kuoleman jälkeen Severus astui Kiidontielle.Oma sana: En ole nyt ihan varma, kuuluuko tämä tänne vai Komero portaiden alla- osastoon, mutta menen siihen toivoon, että tämä on tämän alueen tekstejä.
Kappale on Poika julman maan, oululaisen yhtyeen hyvin hyvin vanha kappale.
Haasteet: One true something 20- Severus Kalkaroksella
Vastuuvapaus: Kiidontie ja Langankatu ovat minun keksimiäni, muut maailman parhaimman kirjailijan, J.K.Rowlingin tuotoksia.
Eikä edes sattunut
Severus Kalkaros asteli Kehrääjänkujaa pitkin ja katseli ympärilleen. Hänen mustat silmänsä loivat oudon hehkun aamuiseen tunnelmaan, kello oli vasta seitsemän, joten ketään ei näkynyt liikkeellä. Severus huokaisi ja kääntyi Langankadulle, joka oli jo paljon arvostetumpi, kuin Kehrääjänkuja.
Tähän kaupunkiin synnyin kauas pohjoiseen,
missä jäinen tuuli tunkeutuu sielun syvyyteen
Missä ihmiset on tottuneet työtä tekemään,
otsa hiessä leipänsä syömään. Taas Severus huomasi Langankadun kauneuden, vaikka olisi mieluiten kieltäytynyt katsomasta katua. Se oli kokonaisuudestaan hyvin erilainen, kuin Kehrääjänkuja, vaikka kadut olivatkin lähekkäin. Langankadulla esimerkiksi paistoi aina aurinko, oli talvi tai kesä tai ilta tai päivä. Kehrääjänkujalle ei taas moista iloa suotu, se oli synkkä, liian synkkä. Mutta sopi hyvin sellaisen ihmisen asuinpaikaksi, kuin Severus.
Severus kääntyi Langankadulta rikkaiden asuintielle, joka omisti nimen Kiidontie. Kiidontiellä oli asunut myös Lily Evans, Severuksen lapsuudenystävä, joka nyt makasi kuolleena maan alla. Ensimmäistä kertaa Lilyn kuoleman jälkeen Severus astui Kiidontielle.
Mä oon poika, poika julman maan
Syntynyt, syntynyt uhrautumaan
Vuoksi pelkän kunnian vaan, aina maksaa saa poika julman maan Kiidontie oli tismalleen samanlainen, kuin se oli ollut viimeksi Severuksen siellä käynnin jälkeen. Severuksesta oli tuskaa käydä sellaisella tiellä, jonne aika näytti pysähtyneen. Hän saattoi yhä nähdä Lilyn ja itsensä juoksevan nauraen tien toiseen päähän ja kääntyvän metsään, joka loisti yhä samanlaisena kuin ennen. Hän saattoi yhä nähdä Lilyn ja itsensä istuvan Kiidontie yhdeksikön aidalla auringon luodessa helliä kuvia Lilyn punaisiin hiuksiin.
Severus huokaisi ja tihensi askeliaan. Hänen yksinkertaisesti täytyi päästä käymään edes talon numero yhdeksän portilla. Lilyn vanhemmat asuivat yhä siellä, sen Severus tiesi, mutta hän ei aikonut mennä heidän taloonsa asti. Ties mitä sieltä löytyisi.
Minä ja Kati oltiin 18 vaan, ja me uskottiin ettei rakkaus pysty kuolemaan
Mut mä sain käskyn lähtee armeijaan, Kati ei mua jaksanut ottaakaan Severus kosketti kädellään porttia ja kyyneleet alkoivat valua miehen kasvoilla. Yhtäkkiä hän tunsi olevansa vanha, liian vanha. Hän oli jo astumassa poispäin, kun kuuli Lilyn isän huutavan häntä nimeltä. Lilyn isä pyysi Severusta käymään.
Epäröiden Severus astui kynnyksen yli ja katseli hennossa talossa ympärilleen, kaikki oli tismalleen samalla tavoin, kuin ennenkin. Lilyn isä höpötti jatkuvasti, mutta Severus kuunteli vain puolella korvalla, jos silläkään. Hän käveli yläkertaan ja pyysi lupaa saada käydä Lilyn entisessä huoneessa. Lupa annettiin.
Mä oon poika, poika julman maan
Syntynyt, syntynyt uhrautumaan
Vuoksi pelkän kunnian vaan, aina maksaa saa poika julman maan Lilyn huone oli tyhjä, vain sänky ja pöytä olivat paikallaan. Severus käveli ikkunan luokse ja huokaisi taas erittäin syvään, syvemmin kuin koskaan ennen. Hän istuutui sängylle ja käänsi katseensa vastapäätä olevaan seinään.
Seinä oli valkoinen ja sen oikeassa ylänurkassa oli selvästikin jotain, jokin paperi. Severus yritti tihrustaa silmillään ja tajusi sen olevan pergamenttia.
Nyt mä hiljakseen kävelen työvoimatoimistoon, vaikka tiedän jo mitä ne sanoo "sori mut mitään ei oo"
Mä katson ympärilleni, ja missä mä oon
Jäinen tuuli tunkeutuu sisään puseroon ”Tulejo”, mies kutsui heilauttaen taikasauvallaan. Pergamentti lensi heti hänen käteensä ja sen päällä luki hänen nimensä.
Severus aukaisi kirjeen. Siinä oli tasan kolme sanaa.
Minä rakastan sinua.
Mä oon poika, poika julman maan
Syntynyt, syntynyt uhrautumaan
Vuoksi pelkän kunnian vaan, aina maksaa saa poika julman maan
julman maan, julman maan, poika julman maan 
