Kirjoittaja Aihe: Vailla sielua, vailla rakkautta, S, monia parituksia, AU, LOPETETTU  (Luettu 2000 kertaa)

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Nimi: Vailla sielua, vailla rakkautta
Ikäraja: S
Tyylilajit: Drama, romance, angst...
Paritukset: Lily/Severus nyt ainakin, Harry/Luna, Draco/Hermione, Ron/Seamus ja muita
Yhteenveto: Harry saa kuulla erään asian; Hänen isänsä ei  olekaan se kaikkien rakastama James Potter, vaan kaikkien inhoava liemiprofessori Severus Kalkaros. Harry ei tiedä, miten suhtautua asiaan, Severus puolestaan yrittää olla, niin kuin Harrya ei olisikaan. Harry katoaa miettimään asioitaan ja tapaa matkalla hurmaavan korpinkynsiläisen, joka tarjoaa auttavaa kättään. Päätä pahkaa kaksikko ja muutkin ovat suuressa seikkailussa, eikä kukaan tiedä, mihin seikkailu johtaa. Rakkauteen isän ja pojan välillä vaiko vihaan, katkeruuteen ja pettymykseen isän ja pojan välillä? Saavatko rakastajat toisensa, tumma, itsepäinen Harry ja niin hiljainen ja salaperäinen Luna?
Haasteet: One true something 20 sillä vaihdolla, että Sev olisikin Harryn poika ja sama haaste myös Severus Kalkaroksella. Samoin tämä on lip_^^:n haaste, kiitokset siis hänelle!
Oma sana: Ykkösluku alkaa tarkoituksella vilkkaasti ja olen pahoillani, jos Harry on hieman Ooc. Sevistäkin yritin saada oman itsensä, mutten ole ihan varma onnistuinko.
Varoitukset: Harry "koviksena", ryyppämistä, angstikohtauksia, siirappisia suudelmia, seksiä, tupakkaa, yms.

Luku 1
 Kaikki ei olekaan ihan niin


 Severus Kalkaros penkoi laatikoitaan. Hän oli polvillaan lattialla, Kehrääjänkuja 3:sen vihreällä matolla ja hänen ympärillään oli kasa laatikoita, joista yhtä Severus penkoi. Hän löysi kasan kirjoja, vanhoja koulukirjojaan, valokuvia, kirjeitä...  Laatikko oli täynnä muistoja. Jotkut niistä eivät olleet hyviä muistoja. Mutta varsinkin yhden ihmisen muisto kirvelsi Severuksen silmiä. Ihminen, jolla oli leiskuvan punaiset hiukset, topakka luonne, mutta ihminen, joka oli aina niin rakastava ja hellä. Ihminen, jolle Severus oli tehnyt pahimman virheensä. Tämä ihminen oli Lily Evans.

 Kaikkien pergamenttien, koulukirjojen, valokuvien ja muun krääsän joukosta Severus löysi etsimänsä. Se oli kirje, täysin avaamaton, johtuen siitä, että Severus ei ollut koskaan viitsinyt avata sitä. Nyt Severus keräsi kaiken rohkeutensa, huokaisi syvemmin kuin koskaan ennen ja aukaisi kirjeen. Hän oli varma, että kirje oli haukkumasanoja täynnä, mutta toisaalta, sellainen ei olisi ihan Lilyn tapaista.

Hei, Severus,
 En tiedä, kuinka kertoisin tämän. Virhe ei ole suuri, mutta se on tarpeeksi suuri muuttaakseen minun, sinun ja pienen Harryn elämän kokonaan. Olen pettänyt Jamesia sinun kanssasi, Harry ei ole Jamesin poika, hän on sinun lapsesi. Ota hänet luoksesi, jos minä kuolen tässä sodassa, suojele häntä. Haluan, että pojallani on joku, joka rakastaa häntä. Joku, jonka luokse hän voi aina tulla ja saada ylimääräisen halauksen. Olen todella pahoillani tästä, mutta kohtalo määräsi tämän meidän tarinamme lopuksi. Annan sinulle anteeksi kaiken, minkä olet minulle pahaksi sanonut. Muistot ovat tärkeämpiä, ne hyvät muistot. Oikeastaan annoin tietämättäni sinulle anteeksi jo silloin, kun menimme sänkyyn yhdessä.
 Lily Evans


 Kirje putosi Severuksen kädestä lattialle ja jäi makamaan siihen. Vaalean ruskea pergamentti, josta tuli Lilyn käden tuoksu, joka oli laahannut pergamentillä ja kirjoittanut kohtalokkaita sanoja Severukselle. Severus itse istui polvillaan kädet silmiensä peitossa. Mitä hän olikaan tehnyt? Hänen olisi pitänyt lukea kirje viisitoista vuotta sitten. Juuri silloin, kun hän sen sai. Mistä hän olikaan voinut muuten tietää, että Harry Potter, tuo poika, jota Severus aina oli vihannut, olisikin hänen oma poikansa? Asia oli niin monimutkainen, ettei Severus tiennyt, mitä tehdä tai kenelle kertoa. Lopulta, pitkän miettimistuokion jälkeen mies päätti, ettei kertoisi asiaa kenellekään. Hän pyrkisi edelleen kohtelemaan Potteria samalla tavalla, kuin ennenkin. Jos hän vain pystyisi siihen.

 Severus nousi, ilmiintyi Tylyahoon ja lähti kävelemään Tylypahkaan. Oli syyskuun ensimmäinen päivä, eli koulut alkaisivat ja Severus oli Tylypahkassa lienten professorina. Hänen täytyi myöntää, että hän olisi halunnun Pimeyden voimilta suojautumisen opettajaksi, mutta Dumbledoren mielestä hän oli aina ollut parempi taikajuomissa. Severuksesta se ei pitänyt paikkaansa, hän oli jo kouluun tullessaan osannut sellaisia taikoja, joita koulun seitsenluokkalaisetkaan eivät olleet osanneet.

 Severus istuutui paikalleen Dumbledoren oikealle puolelle ja käänsi katseensa oppilaisiin. Tahtomattaan hänen katseensa kääntyi rohkelikkojen pöytään, jossa istui Harry Potter. Potter kääntyi kuiskaamaan jotain Grangerille, joka oli jästisyntyinen. Mutta Harry ei katsonut Severusta, vaan jotain opettajaa pöydän päässä. Severuskin käänsi katseensa opettajaan ja voihkaisi. Uusi Pimeyden voimilta suojautumisen opettaja oli Dolores Pimento, joka oli viime hetkiin saakka työskennellyt taikaministeriössä.

 Lajitteluhattu varoitti oppilaita ja käski heidän pitää yhtä, vaikka he olivatkin eri tuvissa. Severus huomasi Harryn kumartuneen taas sanomaan jotain, tällä kertaa Ronald Weasleylle, parhaalle ystävälleen. Weasley naurahti Harryn sanoille, mutta piti katseensa edelleen lajittelussa. Severus huomasi Harryn näyttävän pitkästyneeltä ja tämä  alkoikin pian keikkua tuolinsa takajaloilla. Silloin Granger huomautti pojalle jotain, joka sai Potterin lopettamaan ja kääntämään katseensa suoraan Severukseen. Heidän katseensa kohtasivat ehkä ensimmäistä kertaa kolmeen vuoteen. Jälleen kerran Severus huomasi harmikseen, miten vihreät Harryn silmät olivat, ne olivat täysin samanlaiset kuin Lilyn silmät.


 ****

 Harry heräsi seuraavana aamuna aikaisin. Hän kääntyili vuoteessaan ja yritti saada unen päästä kiinni, mutta lopulta poika luovutti ja nousi ylös. Hän pukeutui normaaleihin vaatteisiin, farkkuihin ja t-paitaan ja yritti olla mahdollisimman hiljaa. Hän avasi hiljaa vetoketjunsa pienestä repusta, jonka oli mukaansa ottanut ja otti sieltä yhden paketin tupakkaa. Kesälomalla Harry oli alkanut polttamaan eikä hän ollut sen jälkeen päässyt siitä eroon. Ensimmäisen Harry oli ottanut jästiystävänsä Miken yllytyksestä ja sen jälkeen hänelle oli aina tehnyt mieli lisää. Lopulta Harry oli käynyt ostamassa itselleen aina lisää. Ensin Mike, joka oli täysi-ikäinen, oli ostanut Harrylle pari askia, mutta sitten se alkoi käydä hankalaksi, joten Mike oli auttanut Harrya väärentämään paperit. Hermione eikä Ron tienneet kumpikaan siitä, että Harrylla oli väärennetyt, eikä siitä, että hän poltti. Harry tiesi saavansa aikamoisen saarnan Hermionelta, mutta ei nyt jaksanut välittää.

 Harry laittoi mustat aidot conversensa jalkoihinsa ja sidottuaan nauhat hän lähti kävelemään pihalle tupakka-aski takataskussa. Kello oli vähän päälle kuusi aamulla, joten käveleminen linnan mailla oli jo ihan sallittuakin.

 Harry sytytti tupakan. Hän huokaisi syvään ja nojasi pylvääseen Tylypahkan pääovien vieressä. Hän poltteli rauhassa tupakkaa, nauttien hiljaisuudesta ja pöyhi toisella kädellään aavistuksen verran liian pitkiä hiuksiaan pörröisemmäksi. Sirius olisi sanonut kummipoikansa olevan nyt ilmetty James, sillä Harry seisoi samalla tavalla, nojasi rennosti pylvääseen, poltteli tupakkaa ja pöyhi hiuksiaan. Hän ei kuullut takaa tulevan ihmisen askelia, ei ennen kuin tämä puhui.

”Potter!” ääni kuului Severus Kalkarokselle. Oli niin Harryn tuuria, että juuri se opettaja, josta hän piti vähiten sattui näkemään hänet tupakalla. Harry kirosi raskaasti ja heitti tupakkansa maahan. Kalkaros katseli häntä hiljaisuuden vallassa. Kumpikaan ei sanonut sanaakaan. Hetken kuluttua Kalkaros kääntyi ja käveli tiehensä.

 Harry rypisti kulmiaan. Nyt kaikki ei ollut ihan hyvin. Normaalisti Kalkaros olisi huutanut hänelle ja vienyt hänet suoraan rehtorin puheille. Harry tumppasi tupakkansa kengänkärjellään hyvin maahan ja käveli sen jälkeen takaisin linnaan. Ensimmäistä kertaa viiteen vuoteen hän ei huomioinut tauluja, liikkuvia portaita tai patsaita, jotka pitivät puhetta yllä. Harry vain käveli, tietämättä määränpäätään. Käveli siihen saakka, kunnes hän sattui kuulemaan Kalkaroksen ja professori Dumbledoren äänet eräästä huoneesta.

”Yritin pyrkiä kohtelemaan häntä samalla tavalla, kuin muulloinkin, rehtori, mutta...”, ääni oli selvästikin Kalkaroksen ja Harry painoi korvansa kylmään oveen haluten kuunnella lisää.

”Lilyn kirje pani sinut ajattelemaan asioita syvemmin, eikö niin? Eikö sinun kannattaisi kertoa Harrylle totuus?” Dumledoren ääni kysyi. Harry säpsähti jo kuulessaan äitinsä nimen ja kirjeen, josta puhuttiin. Mikä kirje? Eihän Kalkaros voinut saada kirjettä Lilyltä, koska tämä oli kuollut! Vai oliko sittenkään? Pieni toivonkipinä alkoi itää Harryn sisällä.

”Ei! En aio kertoa sitä hänelle. Lilyn kirje oli muutenkin niin... odottamaton. Puhumattakaan sen sisällöstä”, Kalkaros kuului vastaavan. Harry kuuli askeleita ja arveli, että opettaja käveli hermostuneena ympäri luokkahuonetta.

”Severus”, Dumbledoren ääni kuulosti tyyneltä, aivan kuin tilanteessa ei olisi mitään vakavaa. ”Harry tarvitsee isän. Mikset anna itsellesi tilaisuutta olla se hänelle?”

 Kaksi viimeistä lausetta saivat Harryn tajuamaaan kaiken. Kaiken, mitä hän ei olisi halunnut tajuta. Hän ei halunnut kuulla opettajansa vastausta, joten hän lähti kiireesti, juosten. Hän ei välittänyt, vaikka Dumbledore ja Kalkaros kuulisivatkin hänen juoksuaskeleensa. Hän vain juoksi, kauas, mahdollisimman kauas pois. Tietämättä itsekään omaa määränpäätään.
« Viimeksi muokattu: 31.03.2016 18:15:55 kirjoittanut Arte »

Kukkamaaria

  • ***
  • Viestejä: 350
  • Keisarinna
Löysin tän sattumalta ja aloin lukemaa :) mukavaa, että Harry on sellanen kovis eikä sellanen "pehmo" niinku kirjoissa.

Harry laittoi mustat aidot converssinsa
Tuo on mun mielestä conversensa koska eiks ne kengät oo converset? :D no joo, muuten en mitää virheitä löytäny. Onko jatkoa tulossa milloin? Voisin alkaa seuraamaan tätä ihan kunnolla ja heittää kommenttia aina väliin :)

But hey, isn´t it fun at the end of the day,
When everyone looks like me?
-Sonata Arctica -Cloud Factory

♥5.6.2011, 19.9.2012, 3.11.2014, 17.7.2018 & 18.6.2020♥

Tales By Kukkamaaria

Ava by Dolls

Feliicia

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 817
  • Hobitti
Kuinka mones tämä oikein oli?? Isillä leikkiminen pitäisi lisätä sun harrastuksiisi. No, mut Sev ja Harry on kuin isä poika, ainakin sun kirjoittamana. Mä en oo kylläkään koskaan kenen muun kirjoittavan niistä siänä ja poikana. Mutta silti.  :D

Harry on pahis, vou. Ei se kirjoissa mikään kauhea pehmo ollut, mun mielestä, mutta tälläisena se saattaa pelästyttää mut vielä joskus. Alatko sä nyt panostamaan tähän K-15 ikärajaan??  :o

Tiedätkö, mulla herää päässä aina sama kysymys. Miten ihmeessä sä voit kestää näin monen ficin kaa?? Mulla on kolme kesken, ja on täysi työ saada nekin jatkumaan. Tiedän, mä toistan itseäni. ;D

Vaikutti kiinnostavalta. Seuraavaa lukua kehiin vain! :-*


ava by Raitakarkki
banneri by Pyry

Vaarallinen Komentoija

  • Vieras
Kukkamaaria, Korjaan tuon virheen. :) Kiitos kommentistasi.
Feliicia, Hehe, mä oon lisänny sen jo mun harrastuksiin :D Mä oon lukenu muiltakin ficcejä kyseisestä aiheesta, voisin linkata niitä miljoonia, mutta en millään jaksa :D Ajattelin, että tää ficci tulee kuitenkin olemaan hiukan erilainen, kuin Black eyes, black hair, Snape- ficcini, joten mietin samalla, että miksei tehdä Harrysta saman tien pahistakin :D Ja mitä taas tulee ficceihini, jos mulla olis vaan yks ficci, kirjottaisin siihen uusia lukuja päivittäin, joten mieluummin pidän tästä tavasta, että mulla on niitä enemmän. :) Kiitos kommentistasi.

Luku 2
 "Minä en edes välitä hänestä."


Ron Weasley, Harry Potterin paras ystävä, istui rohkelikkojen pöytään Suuressa salissa ja oli juuri aloittamassa aamiaisensa, kun Hermione Granger liittyi hänen seuraansa tukka hulmuten.

”Ron, tiedätkö sinä missä Harry on?” Hermione kysyi heti. Hän ei vaivautunut edes hiljentämään ääntään, vaan puhui aika kovalla äänellä, niin, että jokainen opettaja kuuli sen. Samoin myös luihuiset. Hermione ei välittänyt luihuisten epämääräisestä hihityksestä, vaan seisoi määrätietoisen näköisenä paikallaan kädet lanteilla.

”En. Hän ei ollut makuusalissa. Seamus hei, oletko sinä nähnyt Harrya?” Ron kysyi vastapäätään istuvalta pojalta, jolla oli makkaranpala menossa suuhun.

”Ei, en ole. Näin hänet viimeksi aamuyöstä, kun hän lähti jonnekin”, Seamus vastasi ja nielaisi samalla makkaranpalasen alas.

 Ron rypisti kulmiaan.

”Lähti jonnekin? Ottiko hän mitään mukaansa?” punapää kysyi hieroen hiuksiaan. Hän oli unohtanut kokonaan aamiaisensa.

”Ei kai. En ainakaan kuullut, olin puoliksi nukuksissa”, Seamus vastasi rypistäen myös kulmiaan.

 Ron kuuli, kuinka Hermione vetäisi henkeään samalla, kun pöllö toi Ronille kirjeen. Ron tunnisti käsialan heti, se oli Harryn pieni käsiala. Salamannopeasti hän otti kirjeen käteensä ja aukaisi sen.

Hei, Ron,
 Aluksi haluan sanoa, että olen pahoillani, jos olen säikäyttänyt sinut katoamisellani. Kuulin vain erään asian ja haluan ajatella sitä yksin rauhassa. Jos haluat kuitenkin tavata minut... Olen luolassa, mutta en aio kertoa missä luolassa. Sanon vain, että se sama luola on aika suhteelisen tärkeä meille kaikille ja varsinkin Nuuhkulle. Kävimme siellä luolassa viime vuonna. Joka tapauksessa, tarkkailkaa Kalkarosta puolestani. Syytä en suostu kertomaan nyt siltä varalta, että kirje joutuu vääriin käsiin. Kirjoitin myös Nuuhkulle ja hän lupasi tulla luokseni parin päivän ajaksi. Tulkaa te Hermionen kanssa vaikka seuraavalla Tylyaho-viikonloppuna tai käyttäkää jotain salakäytävä. Hunajaherttuan ja Rääkyvän röttelön salakäytävät taitavat olla ainoat, joita voitte käyttää ja Tällipajun takia suosittelen Hunajaherttuan käytävää. Mutta, jotta ette jää kiinni, suosittelen kaikista eniten Tylyahon viikonloppua. Se taitaa olla seuraava viikonloppu, jos ihan oikein muistan. Nähdään. Nuuhku tulee tänne huomenna,
 Harry


 Ron tuijotti järkyttyneenä kirjettä. Miksi ihmeessä Harry pyysi heitä tarkkailemaan Kalkarosta? Miten Kalkaros liittyi tähän asiaan? Äänettömästi Ron ojensi kirjeen Hermionelle, jonka silmät laajenivat, kun hän luki kirjeen loppuun. Tyttö kiskaisi Ronin pois aamiaspöydästä, sanoi heipat Seamukselle ja raahasi Ronin kuulomatkan ulkopuolelle. He seisoivat vieritysten muodonmuutosten luokan oven edessä ja kuiskuttelivat keskenään.

”Hän on pähkähullu”, Ron mutisi. ”Katoaa nyt tuolla tavalla ja käskee meidät vahtimaan Kalkarosta! Miten Kalkaros ylipäätään liittyy tähän?” Ron kysyi.

”Shh, hiljempaa. Luulen, että Harry on saanut jotain selville, jotain, joka liittyy sekä häneen, että Kalkarokseen ja haluaa sen takia meidän vahtivan Kalkarosta loppuviikon ajan”, Hermione vastasi ja sai Ronin miettimään asioita hetken täysin eri kulmasta.

 ******

 Severus Kalkaros käveli viitta hulmuten luokkaan ja luokan eteen hiljentäen kaikki. Taas kerran oli käynyt sillä tavalla, että rohkelikot istuivat yhtenä ryhmänä ja luihuiset yhtenä. Severus antoi katseensa kiertää luokkaa ja tajusi heti, että yksi oppilas puuttui. Hänen sydämensä teki ylimääräisen lyönnin, kun hän tajusi, että oppilas oli Harry Potter.

”Missä Potter on?” Severus kysyi. ”Eikö kukaan tiedä?” hän kysyi ja oppilaat pudistelivat päitään. Draco Malfoy virnisteli etupenkissä, tästä oli luultavasti vain hauskaa, että Harry oli kadonnut.

”Harry katosi tänä aamuna, professori”, Hermionen ääni kantautui Severuksen korviin. ”Näimme hänet viimeksi eilen illalla”, tyttö jatkoi heilauttaen ruskean hiussuortuvansa korvansa taakse.

”No, jollei Potter ilmaannu joukkoomme tunnin loputtua teen hänestä ilmoituksen rehtorille. Mutta jos hän ilmaantuu hän saa aika kasan laiskanläksyä ja jälki-istuntoja”, Severus totesi ivallisesti ja piteimmittä puheitta hän aloitti oppitunnin.

 Tunti oli Severuksen omastakin mielestä pitkästyttävä. Hän ei välittänyt keskittyä juuri mihinkään, selosti oppilaille laiskasti heidän tehtävänsä ja istuutui sen jälkeen omaan tuoliinsa luokan eteen katsellen oppilaiden puuhia.

 Tunnin loputtua Severus käveli rehtorin kansliaan, koputti ja avasi oven. Dumbledore istui kirjoituspöytänsä ääressä kirjoittaen jotain kirjettä.

”Keskeytänkö?” Severus kysyi kohteliaasti.

”Et toki, Severus. Tämä on jo valmis”, rehtori sanoi ja kutsui Fawkesin. Hän antoi kirjeen feenikslinnulle ja tämä katosi heti laulaen. ”Mitä asiaa sinulla on kesken koulupäivän?” rehtori kysyi kulmiaan kurtistaen.

”Potter on kadonnut”, Severus vastasi lyhyesti.

 Dumbledore kohotti päätään ja katsoi suoraan Severuksen silmiin.

”Onko hän saattanut kuulla keskustelumme? Silloin hän tietää”, rehtori totesi hiljaa.

 Severus nyökkäsi eikä näyttänyt tippaakaan hämmästyneeltä tai järkyttyneeltä.

”Tietysti on. Sanoinhan, että kuulin juoksuaskelia”, hän mutisi. ”Mitä meidän kannattaisi tehdä?” hän kysyi vielä.

”Sinun...”, Dumbledore aloitti. ”Kannattaisi varmaan etsiä poikasi ennen kuin Voldemort löytää hänet”, hän jatkoi. ”Vaistoni sanoo, että hän on Tylyahossa. Saat seuraavat kaksi viikkoa vapaata Harryn etsimiseen”, hän lopetti.

”Minä en edes välitä hänestä”, Severus jupisi itsekseen kävellesään kohti Tylyahoa.

 ***

 Samaan aikaan Ron ja Hermione etsivät Kelmien karttaa Harryn matka-arkusta. He löysivät ystävänsä matka-arkusta paksun valokuva-albumin ja uteliaana avasivat sen. Ensimmäisellä sivulla oli kuva heistä kolmesta, he seisoivat Tylypahkan mailla, Harryn käsi oli rennosti Hermionen olkapäällä ja itse tämä nojasi puuhun. Hermione seisoi hymyillen, hän oli kietonut toisen kätensä Ronin hartioiden ympärille ja Ronkin hymyili valloittavasti. Kuva oli otettu kolmannelta luokalta, pian sen jälkeen, kun he olivat pelastaneet Siriuksen ja Hiinokan taikaministeriöltä. Hagrid oli hetken kameraa ihmetellen ottanut kuvan. Kuvan alla luki: Ron, Hermione ja minä kolmantena vuonna.

 Seuraavalla sivulla oli kuva Harrysta rohkelikon voitettua huispausmestaruuden. Harryn kasvot loistivat ilosta ja hän puristi kaksin käsin huispauspokaalia. Sen viereisellä sivulla oli kuva Ronista ja Hermionesta. Ron seisoi Hermionen takana, kun tämä luki.

 Hermione selasi nopeasti albumin läpikotoisin. Viimeisellä sivulla oli kuva kauniista punatukkaisesta naisesta ja pörröpäisestä miehestä. Kuvan alle oli kirjoitettu: äiti ja isä, mutta isä-sana oli ylleviivattu ja tilalle oli kirjoitettu James.

”Ron, katso”, Hermione käski ja osoitti kuvan tekstiä. ”Miksi Harry on ylleviivanut sanan isä ja kirjoittanut sen tilalle James?” tyttö kysyi. Mielessään hänen rattaansa alkoivat jo pelata ja hän alkoi ymmärtämään kaiken.

”Harryn isän nimi oli James”, Ron vastasi kohottaen olkapäitään, ikään kuin asia olisi täysin merkityksetön.

”Miksei tässä sitten lue Lily ja James?" Hermione intti. ”Mieti tapahtumia: Harry katoaa mystisesti, kirjoittaa kirjeen, jossa käskee meidän vahtia Kalkarosta ja kertoo, että on kuullut erään asian, jota haluaa ajatella yksin, Kalkaros alkaa käyttäytyä oudosti ja nyt vielä tämä”, hän jatkoi osoittaen tekstiä etusormellaan. ”Minulla on aavistus”, tyttö lisäsi.

”Mikä?” Ron kysyi. Hän oli vihdoin löytänyt Kelmien kartan ja mutisi nyt sitä osoittaen:

”Vannon pyhästi, että minulla on vain pahat mielessä.”

”Ron, kun lasketaan yhteen yksi plus yksi saadaan tulokseksi kaksi. Tässä tapauksessa se tarkoittaa seuraavaa...”, Hermione sanoi ja piti pienen tauon ennen seuraavaa lausettaan, joka sai Ronin pudottamaan Kelmien kartan.

”Professori Kalkaros on Harryn oikea biologinen isä”, Hermione totesi traagisesti huokaisten.

Kukkamaaria

  • ***
  • Viestejä: 350
  • Keisarinna
Luin tän jo eilen, mutten vielä kommentoinnut kun päätin, että aamulla on parempi kommentoida kun ei ole niin väsynyt :D aika nopeasti Hermione tajusi Kalkaroksen olevan Harryn isä, sitäkin olisi voinut pitkittää mutta eipä tuo haittaa :) Erityisesti odotan sitä kun Harry kertoo (vai onko jo kertonut?) Siriukselle Kalkaroksen olevan hänen oikea isänsä. Pientä konfliktiä Siriuksen ja Kalkaroksen välille ;)

Jatkoa!
But hey, isn´t it fun at the end of the day,
When everyone looks like me?
-Sonata Arctica -Cloud Factory

♥5.6.2011, 19.9.2012, 3.11.2014, 17.7.2018 & 18.6.2020♥

Tales By Kukkamaaria

Ava by Dolls

Lotazi

  • Dramioneholisti
  • ***
  • Viestejä: 392
  • ∂σ уσυ вєℓιєνє ιи мαgι¢ ♥
Tää oli kiva, en malta odottaa seuraavia tapahtumia. Jatkoa pyydän :D

Kuolotar

  • Luonnonlapsi
  • ***
  • Viestejä: 595
  • Juhlatuulella
Oih!
Miten ihan Ficci,kiva kun löysin tämän!Kirjeet oli kirjoitettu hyvin,ja olit keksinyt ne todella hyvin.Hermione on aina se joka keksii kaiken, Ron nyt ei keksi kaikkea yhtä nopeasti mutta on silti ihan varsinkin tässä!Voi Harry raukka kova todellisuus iski hänet ja varmasti voimalla. Isä jota hän oli aina pitänyt isänään ei olekkaan hänen biologinen isänsä. Varmasti pieni järkytys Harrylle, ja samalla tavalla Kalkkarokselle, kiva yllätys voi olla vanhassa kirjeessä jonka saa.Onneksi Harryllä on Sirius tukenaan vaikka hänen oikea isänsä ei pidä hänestä yhtään. Hauska sattuma varmasti on se että Harry näyttää Jamesilta vaikka hänen isänsä on Kalkkaros.
Jatkoa!

Kuolotar
Maailma on täynnä houkuttelevia kiusauksia, kykenetkö vastustamaan niitä vai vievätkö ne sinut mukanaan!

Feliicia

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 817
  • Hobitti
Haha. Nyt Ron on järkyttynyt. Ja Severus etsii Harryn, varmaan herättää epälyksiä, jos saa kaksi viikkoa lomaa etsiäkseen poikansa.  :D :-\

Mut mihin vuoteen tää sijoittuu?? Viidenteen, olisko?

Mä en keksi mitään sanottavaa, mutta kai sä tajuat että mä haluan jatkoa :-*


ava by Raitakarkki
banneri by Pyry

Psyko

  • Luihuinen
  • ***
  • Viestejä: 159
  • Shit happens
Voi pyhä Merlin, miksi aloin edes lukemaan tätä? Viime postaus vuosi sitten. Hell yeah <3 <3

Tämä oli hyvä. Selkeä, hyvä kirjoitustyyli joka tempaa mukaansa!

Onko tämä enää ollenkaan hengissä? Voiko ficin elvyttämistä edes unelmoida?  ???

Terveisin, PsykoNeiti

Miusamo

  • Vieras
Kiitos kaikille kommenteistanne.

 Olen pahoillani, mutta joudun lopettamaan tämän tähän. Yritin tosissani tänä aamuna kirjottaa tätä, mutta en vaan saanut kirjotettua sanaakaan. Tuijotin tyhjää sivua asiakirjassa ja pohdin, miks helvetissä mä oikeestaan koskaan alotin tän. Yritin kirjottaa, mut kaikki kumittu pois. Nyt mä tunnen itseni surkeaksi ja epäonnistuneeksi. Se on vaan niin helppoa alottaa ficci, mut sen jatkaminen ei sitten enää olekaan helppoa ja siksi joudun nyt lopettamaan tämän.

 Anteeksi. Oon oikeesti tosi pahoillani ja pettynyt itseeni, kun en voi edes hätäepilogia teille tarjota. Mä en tee tätä ratkasua mielelläni, mut mä en vaan saa enää inspiraatiota tähän. Ehkä joskus. Joskus vuosien päästä taas voisin yrittää. Mut nyt en. Tää on toistaseksi lopetettu.

 Anteeksi vielä kerran.  :-* :-*

- Miusamo