Kirjoittaja Aihe: Puhelinlankaolentoja | S, FF-100, Luna/Ron, dialogihaaste  (Luettu 2177 kertaa)

Hermy^

  • Vieras
Title: Puhelinlankaolentoja
Author: precious
Rating: sallittu
Genre: romance, humour
Pairing: Luna/Ron
A/N: FF-100 Lovekivoista, sanasta 37, kuulo. Dialogihaaste.



”Miten niin minä en muka uskoisi? Olen tämän koko puhelun ajan sinulle vakuutellut kaikkea muuta! Minä uskon sinua, Luna, uskon sinua täydellisellä, vakaalla ja kyseenalaistamattomalla tavalla!”

”Kyseenalaistamattomalla! Tuo kuulostaa jo hienolta. Melkein kukaan ei ikinä usko minua esittämättä pitkää lisäkysymyksien tulvaansa. Oikeastaan, tarkemmin ajateltuna, kukaan harvemmin jaksaa minulta kysellä mitään.. Joskus minusta tuntuu kuin ihmiset vakuuttelisivat minulle uskovansa ensi kuulemalta vain siksi, että heidän ei tarvitsisi edes jatkaa aiheesta! ”

”…….”

”Niin sen täytyy olla. Olen oikeilla jäljillä, jos hiljaisuudestasi voi päätellä jotakin. Kuinka epäilahduttavaa kuulla jotakin tämänkaltaista näin varhain aamusta. Elleivät sitten myypelit ole siepanneet sinua, etkä sen tähden kykene jatkamaan puhelua.”

”……….”

”Ronald? Voisitko vastata? Ihan vain siksi, jotta tietäisin sinun olevan kunnossa? Ei minulla muuten mitään kiirettä ole, puhelinlangan surinaa on mukavaa kuunnella. Oletko muuten tietoinen, että puhelinlangoilla asustelee kehottomia ja näkymättömiä puhelinlankaolentoja? Tuo kehottomuusosa on minullekin hieman hankalaa käsittää, mutta sekös tekee koko jutusta vieläkin uskottavamman! Ja minusta on hauska kuunnella niiden lauleskelua. Voit erottaa niiden ääniä, jos oikein pinnistelet kuuloasi. Isä on tosin kertonut tarinoita ihmisistä, jotka ovat kuunnelleet liian kauan puhelinolentojen laulua ja osa kyseisistä ihmisistä on päätynyt potilaiksi Pyhään Mungoon. Jokin heidän päässään on vioittunut, ja sellainenhan ei koskaan ole kovin ilahduttavaa kuultavaa. Siinäkin siis yksi syy, miksi patistan sinua puhumaan. Vaikka puhelinäänesi ei olekaan kovin karismaattinen, se peittää alleen puhelineläinten lauluäänet. Yksi taitaakin juuri aloitella jonkin kaltaista serenadia ja luulisin, että rakkauslauluyritykset ovat jotenkin rinnastettavissa vahinkotasoiltaan hämykeijuihin tai alruunoiden parkuun – siksi toivoisin, että ilmoittelisit itsestäsi mahdollisimman pian, sillä en juurikaan haluaisi joutua sairaalaan.”

”Olen täällä.”

”Hienoa. Koska muuten ajattelit tulla vierailulle? Isä odottaa kovasti, että pääsee esittelemään sinulle kaikkia hienoja uusia vempeleitään. Minä taas olen keksinyt uuden reseptin keittoon, josta sinä niin kovasti pidät. Kehittelin sen oikein sinua varten.”

”Eh, oikein hauskaa…Hmm, no, minulla on aivan hirmuisesti kotitehtäviä täksi kesäksi – luulen, että vierailuni saattaa venyä jopa elokuun loppuun. Et kai ole kovin pahoillasi?”

”No, Ronald, itse asiassa minä hieman laitan pahakseni. Viime kerralla, kun puhuimme läksyistä, totesit niiden olevan vahingollisia ja vilkastuttavan liikaa aivotoimintaasi – vaikka Hermione hymähteli paheksuvasti, minähän olin itse asiassa samaa mieltä kanssasi; äkillisesti nopeutunut aivotoiminta ei ole hyväksi kenellekään. Silloin aivot nimittäin saattavat alkaa hylkiä puolustusjärjestelmäänsä aktivoivia soluja, ja tälläisessä herkässä tilassa aivot muodostuvat mitä mainioimmaksi kohteeksi mikropeteettejen hyökkäyksille!”


”……”

”Ronald? Oletko yhä linjoilla?”

”…..”

”Ronald? Olen huolestunut puhelinolennoiden suhteen.”

”Olen täällä, mietin vain kuumeisesti.”

”Niin kuin korvat höyryssä? Ooh, näytät suloiselta, kun korvasi punoittavat!”

”Minä näytän yksinomaan nololta, kun korvani punoittavat.”

”….”

”Mitä? Puhu äkkiä, minäkin aloin pelkäämään niitä hupelinhirviöitä!”

”Ronald?”

”Niin?”

”No, ensinnäkin se ei ole hupelin, vaan puhelin. Luulisi sinunkin jo oppivan. Toisekseen; ne eivät ole puhelinhirviöitä, vaan puhelinlankaolentoja. Kolmanneksi; punoittavatko sinun korvasi oikeasti?”

”Vaivalloisesti peilattuani voin todeta, että kyllä, melko varmasti ne punoittavat. Haluaisitko tietää lisää..?”

”En! Ronald, kun sinun korvasi punoittavat, sinä mitä todennäköisemmin valehtelet!”

”…..”

”Olen vihainen, ja Ronald; puhelinlankaolennot!”

”Anteeksi! No, minulla ei ole oikeasti niin kovasti kotitehtäviä, mutta oikeastaan asia on niin, että olisin vähän halunnut rentoutua ennen kuudetta kouluvuottani. Mutta sitten sain loistoidean ollakseni Ron Weasley; mehän voisimme rentoutua yhdessä ja lähteä lomalle!”

”Ooh, Ronald! Tuo on kaikkein romanttisinta, mitä olen ikinä sinun suustasi kuullut! Nyt muistan taas, miksi ikävöin sinua eilen.”

”..Voisimme ottaa mukaamme Muriel-tädin teltat; yksi tytöille ja yksi pojille! Ottaisimme mukaan ainakin Harryn, Hermionen ja Ginnyn; haluathan sinäkin viettää vähän aikaa tyttökavereidesi kanssa ennen koulun alkua! Minä saisin tehdä sellaisia poikienjuttuja Harryn kanssa ja rentoutua ennen, himputti – no, raskainta kouluvuottani Kalkaroksen nenän alla, ja sinä voisit viettää aikaa Hermionen ja Ginnyn kanssa! Johan meillä on sitten aikaa olla yhdessä kaksin, kun koulu alkaa. Mitä sanot, kulta?”

”……..”

”Luna?”

”…………..”

”LUNA? MINÄ PELKÄÄN NIITÄ HUPELINHIRVIÖITÄ!!”


« Viimeksi muokattu: 06.11.2021 23:52:41 kirjoittanut Neiti Syksy »

Karakuriningyou

  • Vieras
Vs: Puhelinlankaolentoja
« Vastaus #1 : 21.07.2008 22:25:20 »
Tämä oli aikasen loistava, vaikken yleensä Ron/Lunaa luekaan ;D

Oli aika kolaus jossakin vaiheessa tajuta, että mitä ihmettä, tämä keskustelu ei olekaan Rowlingin kirjoittama.
Luna oli niin oma itsensä, että järkytyin todella tajutessani etteivät nämä ole ns. alkuperäiset hahmot, jos ymmärrät mitä tarkoitan?

Lopetus oli aivan loistava. Voin nähdä Ronin ilmeen ja muutenkin koko keskustelun ajan saatoin nähdä hahmot edessäni. Samoin sen puhelinlangan ja muutaman talitintin tai vastaavan pikkulinnun istuskelemassa sen päällä. Ja ne hupelinhirviöt ;>

Lainaus
”Ronald? Olen huolestunut puhelinolennoiden suhteen.”
Puhelinolentojen olisi varmaan oikea muoto tuohon kohtaan :)
//Edit. Tai no... Ei tuokaan väärin ole. Pisti vain silmään, mutta nyt kun luki uudemman kerran, niin ei se taidakaan olla väärin :'DDD

Pidin tästä todella paljon ^^

Kiitos.
« Viimeksi muokattu: 21.07.2008 22:30:37 kirjoittanut Karakuriningyou »

Merimoi

  • Vieras
Vs: Puhelinlankaolentoja
« Vastaus #2 : 21.07.2008 23:13:31 »
Parituksesta mää en pahemmin välitä, mut juonesta tykkäsin. Mullakin otti silmään toi puhelinolennoiden-juttu, mut eise väärin oo. Kai. Ehkä. Emmä tiiä :D Oli kiva lukee tämmöne ku on just vetäny kolmen tunnin Adara-maratonin :d Ne Lunan selitykset on kyl kivoja ku se höpöttää romaaninmittasii juttuja ja sitte Ron vaa vastaa kahella kolmella sanalla. Ja sitte se Ronaldiks kutsuminen :) Awww. Tykkäsin kyl vaik paritus ei lemppareit :D

Arte

  • Puuskupuh
  • ***
  • Viestejä: 5 392
Vs: Puhelinlankaolentoja
« Vastaus #3 : 22.07.2008 15:19:18 »
Oih, olipas kivaa vuoropuhelua. Lunan selitykset olivat oikein viihdyttäviä, mutta minusta hän puhui epätavallisen paljon... Mutta hei, käy kyllä järkeensä, että tyttö olisi puheliaampi sitten, kun häneen tutustuu paremmin. Ja kun Ron kerran on hänen poikaystävänsä. Noh, aluksi se häiritsi, mutta nyt mietittyäni asiaa se onkin ihan luontevaa.

Ron taas... Hän oli niin kovin... en tiedä, hän ei ollut niin Ron kuin olisin ehkä itse toivonut. Jotenkin olisin ajatellut hänelle vaikka jotain kiertelyjä ja kaarteluja, hän kuulosti jollain tapaa vähän ironiselta ainakin minun korvaani. Tuo korvien punottaminen, ainakin omasta mielestäni Ron olisi voinut ensin kovasti yrittää kieltää sitä ja sitten pitkin hampain myöntänyt sen. Mutta pojan tahdikkuus ainakin oli paikallaan, vaikkakin Lunan olisi kyllä pitänyt kommentoida siihen jotain. En osaa kuvitella Lunaa puhelin kädessä sellainen toivoton ilme naamalla, kun romanttinen matka poikaystävän kanssa osoittautuukin ystäväreissuksi.

Tuli mieleen, että poika käyttäytyi samalla tavalla kuin Lavenderin kanssa silloin, kun halusi tytöstä eroon. Ehkä hän ei vain tajua.

Mutta niin, ihan mukavaa dialogia, pisti vähän miettimään tätä asetelmaa. Paritus on ehdottomasti hyvä, tyksin.


“Tomorrow may be hell, but today was a good writing day,
and on the good writing days nothing else matters."
- Neil Gaiman

öoliver

  • Vieras
Vs: Puhelinlankaolentoja
« Vastaus #4 : 24.03.2009 00:24:08 »
Olen salakavalasti alkanut koukuttua kyseiseen paritukseen ja riemastuin, kun huomasin tämän ficin. Otsikko kaikessa mielenkiintoisuudessaan kiinnitti huomioni enkä kadu lukemispäätöstä ollenkaan.

Lainaus
”Olen täällä, mietin vain kuumeisesti.”

”Niin kuin korvat höyryssä? Ooh, näytät suloiselta, kun korvasi punoittavat!”

”Minä näytän yksinomaan nololta, kun korvani punoittavat.”
Aww, kuinka suloista.

Lainaus
”….”

”Mitä? Puhu äkkiä, minäkin aloin pelkäämään niitä hupelinhirviöitä!”
Tässä kohtaa tirskahdin erittäin typeränkuuloisesti. Ron ja hänen hupelinhirviönsä =<3

Kiitos tästä iltapalasta :>

merrygoroundd

  • Vieras
Vs: Puhelinlankaolentoja
« Vastaus #5 : 28.07.2009 23:25:26 »
Hihi, tämä ficci sai minut hyvälle tuulelle.


”LUNA? MINÄ PELKÄÄN NIITÄ HUPELINHIRVIÖITÄ!!”


Ron ja Luna sopii yhteen melkoisen hyvin, nyt kun tarkemmin ajattelen. Voisin vaikka lukea muutaman muunkin ficin samalla parituksella.

Kiitoksia mukavasta lukunautinnosta.  :-*

Narina

  • Utopisti
  • ***
  • Viestejä: 148
  • Keittiösaksisyndrooma...
Vs: Puhelinlankaolentoja
« Vastaus #6 : 29.07.2009 12:53:10 »
Ihan tähän alkuun haluan sanoa, että otsikkosi on ihan mahtava. Se vain poukkosi silmään, ja sanoi, että fikkikin saattaisi olla hyvä. Kunnollisia otsikoita on nykyään vaikea löytää; kaikki ovat suunnilleen yhtä kliseisiä tyylillä "Elämäni rakkaus", "Ikuisuuteni alku", jne... "Puhelinlankaolentoja" taas on pirteä nimi ficille, ja sopii täydellisesti ficciin, joka kertoo Lunasta... :)

Luna on yksi lempihenkilöistäni, mutta kunnollisiin Luna-fikkeihin törmää harvoin. Tämä fikki kuitenkin oli yksinkertaisesti loistava. Juuri sellaista ns. päätöntä lunahöpötystä, jonka neitonen kuitenkin saa kuulostamaan järkevältä (useimmat kirjoittajat eivät tunnu itsekään uskovan siihen, mitä he laittavat Lunan puhumaan; tarkoitan siis, että kaikki jutut Lunan suusta kuulostavat tavallisesti täysin mielipuolisilta - tämä teksti kuitenkin kuulosti niin vakuuttavalta, että minäkin aloin pelätä niitä hupelinhirviöitä... :) ...)

Oli ihanaa lukea ficciä, jossa oli pelkkää dialogia... :) Teksti oli lämminhenkistä, hupsua, oivaltavaa, nerokasta... Täydellistä fluffyä! Juuri sellaista hattaraa, mitä kaipaa näin kesäpäivän keskellä...!

Että se, mitä olen tässä koko tämän kommenttini ajan yrittänyt sanoa, on se, että minä yksinkertaisesti rakastan tätä ficciä! :)

Kiitoksia tästä! :) Olisi kivaa lukea enemmänkin tämän tyylisiä tekstejä... :)

- Narina

muoks//Niin joo, unohtui tuossa sanoa, että suomen kielen käyttötaitosi oli ilahduttavan monipuolista... :) Että tekstiä oli ihan älyttömän suuri nautinto lukea, koska se oli niin sujuvaa! :)
« Viimeksi muokattu: 29.07.2009 16:50:53 kirjoittanut Narina »
"Söin porkkanoita päivän ja pelastin maailman."
(Kuusiraajainen purppuratähti)