Kirjoittaja Aihe: Ikävystynyt seremoniamestari, K-11 (Lucien/Odessa), vampyyreja  (Luettu 2534 kertaa)

Glorisablet

  • vampyyritar
  • ***
  • Viestejä: 795
Title: Ikävystynyt seremoniamestari
Author: Lavinia
Rating: K-11
Pairing: Lucien/Odessa
Genre: Eroottis- ja kauhuvivahteista rococodramaa
Disclaimer: Minä olen luonut aivan kaiken.
Summary: Kuolemattomat halusivat irstailla kuolemattomiakin enemmän hankkiakseen sisältöä loputtomuudelle. Ja Lucien de Broussoux oli oikea henkilö seremoniamestariksi, koska hän oli rakastanut paheellisuutta jo pyöreäposkisena pikkupoikana.

A/N: OTS20-haasteeseen






Ikävystynyt seremoniamestari


Ihmisverta siemailtiin jalallisesta kristallilasista kuin vuosikertaviiniä. Puolimakaavassa asennossa verta juova vampyyriaristokraatti oli ikävystynyt ja koetti keksiä keinoja karistaakseen pitkästyneisyytensä. Vaaleaverinen vampyyri ei kaivannut kuolevaisuutta, mutta välillä sata vuotta jatkunut ikiyö kyllästytti kaavamaisuudellaan. Hänhän heräsi aina taivaskaton värjäydyttyä tummaksi, joi karahvillisen lämmitettyä tahi tuoretta ihmisverta, pukeutui kamaripalvelijoidensa avustuksella hovinsa katsellessa. Pukeutumisen jälkeen hän lähtisi irstailemaan kauneuspilkut alabasterikasvoillaan ja platinanvaaleat hiukset käherrettyinä ja niskaan kammattuina.

Broussoux’n herttua oli Lacheneen herttuattaren jälkeen Ranskan merkittävin vampyyriaristokraatti onnistuttuaan pääsemään yhteisymmärrykseen herttuattaren kanssa röyhkeydellään ja tätä miellyttäneillä ansioillaan. Hän oli perustanut herttuattaren siunauksella ja luvalla oman hovin Versailles’n läheltä ostettuun barokkipalatsiin nimeten taloutensa ihmisaikaisen arvonimensä mukaan. Broussoux’n palatsista tuli kuolemattomien mittapuulla lyhyessä ajassa vampyyrimaailman vastine Versailles’lle. Kuolemattomat halusivat irstailla kuolevaisiakin enemmän hankkiakseen sisältöä loputtomuudelle. Ja Lucien de Broussoux oli oikea henkilö seremoniamestariksi, koska hän oli rakastanut paheellisuutta jo pyöreäposkisena pikkupoikana. Hän oli käyttäytynyt kuin maallinen piru pelatessaan uhkapelejä, raiskatessaan, vietellessään, keikaroidessaan ja katsellessaan kaikkia ja kaikkea hivenen kuperaa nenänvarttaan pitkin. Vaalealla Luciferilla oli ollut jo tuolloin kunnia toimia majesteetillisena suunnanviitoittajana.

Palatsin vieraat ja asukkaat olivat joko heränneet tahi alkoivat herätä verenjanon poltellessa kurkkua. He kaipaisivat muutakin kuin verikarahvin alkupalakseen, vaikka Sadismin ruhtinas oli kehnossa vireessä kuin virittämätön cembalo. Hitto soikoon tässähän alkoi tuntea itsensä yhtä masentuneeksi kuin kreivi de Melankolia! Aristokraatti ajatteli irvistäen raateluhampaat näkyvillä. Edes ikinuoren peilikuvan ihastelu ei piristäisi.

Lucien-parka.

Kamaripalvelijat hyörivät huoneessa askareidensa parissa yllätysvieraan liihotellessa etiketistä piittaamatta makuukamariin. Ainoastaan yhdellä vampyyrilla oli pokkaa. Odessa Noir-nimisellä lutkalla. Lucienin verisellä kielellään maistelema sana ei ollut haukkumanimi tulijalle vaan arvonimi ja lempinimi.

Jäänsiniset silmät välähtivät teräksen lailla. ”En tiennyt sinun tulleen tänne. Luulin että olit Chereden palatsissa.”

”Ajattelin tulla vähän huvittelemaan Valtiatar Desiréen kutsuttua monsieur de Chereden luokseen”, vampyyritar virkkoi rivouksia imeneellä samettiäänellään. ”Saanpa ainakin aihetta virnuiluun Dominiquen tullessa takaisin. Madame la duchesse seuraa tapansa mukaan uusien ranskalaisvampyyrien listausta, jakaa rangaistuksiaan ’valtaistuinsalissaan’ ja komentaa kauniin ystävämme makuukammionsa puolelle halutessaan pitää taukoa.”

”Mukavaa että hänelle on luvassa tylsyyksiä”, Lucien tuhahti. Sitten kulmikkaat kasvot kirkastuivat, ja hän naurahti kimakan lapsekkaasti – karmealla tavallaan. Miten ihastuttavaa! Vanha sarvipää oli lähettänyt hurmaavan demonittaren kohentamaan ikävystyttävää tunnelmaa. Petolinnunkyntinen käsi heilahti lepertelevän naurun tahdissa, ja kamaripalvelijat pujahtivat siniseinäisestä kamarista.

Herttua nousi vuoteeltaan päiväuniltaan heränneen kissan ketteryydellä ja lipui naisvampyyrin luo. Kielenkärki kosketti ohuita, verenpunaisia huulia lihallisten halujen sytyttyä. Odessa oli pukenut luisevan, hauraan vartalonsa tavallistakin huoramaisempiin vaatekappaleisiin. Pystyn poven peittona ei ollut kuin keskivartalon paljaaksi jättävä paljettipusero, joka jätti ihon läpi kuultavat kylkiluut ja selkärangan näkyviin. Alaosana olivat seitinohuet haaremihousut ja leveälle lantiolle kietaistu kangassuikale.

Vampyyritar oli hyvin omintakeisen näköinen, sillä hänen ulkonäkönsä oli sekoitus japanilaista, mustalaista ja ranskalaista. Veistokselliset, kulmikkaat kissankasvot olivat kuopalla. Vinohkot smaragdisilmät kiiluivat petomaisesti, yhtä eläimellisesti kuin Lucienillakin. Vyötärölle lainehtivat kutrit olivat yhtä mustat kuin hänen sukunimensä. Noenmustaa karheutta. Odessa oli sellainen kuolema, jonka onnettomat ihmisuhrit toivottivat tervetulleeksi, puhkomaan valtimonsa raateluhampaillaan.

Lucien ryhtyi tositoimiin eikä unohtunut pidemmäksi aikaa ihailemaan vampyyrikurtisaania. Herttua repäisi yläosan päästen puristelemaan ja hypistelemään suippoja rintoja. Hän kohotti Odessan voimakasta leukaa käännellen tämän päätä oikealla, vasemmalle ja keskelle. ”Kun kerran pukeuduit haareminaikkoseksi, tulet saamaan sen mukaisen kohtelun”, Lucien leperteli laskiessaan – pikemminkin paiskatessaan tummaverikön katosvuoteelle.


***

Arvovaltaiset vieraat ja vakituinen hoviväki parveilivat palatsin salissa hänen armonsa herttuan ilmaantuessa paikalle maireasti hymyilevänä. Mademoiselle Noir seurasi häntä ennemmin tanssahdellen kuin kävellen. Vampyyrien tarkat silmät huomasivat laihalle kaulalle ripustetun rubiinikaulakorun ja uuden leningin. Herttua ei ollut alunperin aikeissa jakaa tänään lahjoja rakastajattarelleen vaan säästää ne toiseen kertaan. Se ei ollut tullut kysymykseenkään Odessan vetäydyttyä kauemmas miesvampyyrista Lucienin heittäydyttyä vuoteelle. Odessa ei ollut suostunut menemään suutelua pidemmälle ilman materiapalkkaa. ”Luksushuora ihmisenä sekä kuolemattomana”, ylimys oli letkauttanut. Silti hän oli luvannut palkita vampyyrittaren ja pitänyt lupauksensa, koska Odessan kanssa makaaminen sai hänet helposti paremmalle tuulelle. Huvitteluinspiraatio oli tullut seksuaalisen tyydytyksen mukana.

Broussoux’n hovin valtias ja kurtisaani nousivat salin keskellä olevalle korokkeelle, jossa oli rokokoosohva herttuaa ja paria tähtivierasta varten. ”Iltaa, hyvät vampyyrit ja vampyyrittaret”, Lucien tervehti innostuneemmin kuin herättyään. ”Minulla ja mademoiselle Noirilla kesti, mutta se ei tarkoita, etteikö huvituksia olisi luvassa. Verisiä huvituksia.” Hienosti pukeutunut seurue nauroi ja taputti monsieur de Broussoux’n heilauttaessa pitsihihaista kättään livreepukuisille lakeijoille.

Lakeijat palasivat tuota pikaa neljän säikähtäneen näköisen ihmislapsen kanssa. Ihmisveren tuoksu täytti vampyyrien sieraimet ja verta pumppaavien sydänten jyskytys kantautui korviin yhtä selkeästi kuin paikalla olevan vampyyriorkesterin soitanto. Isäntä levitti kämmenensä niin maireana, että tahmean siirapin uskoi valuvan suupieltä pitkin rinnuksille. ”Tulkaa ihmeessä tänne, lapsukaiset. Lucien-sedän luo.” Lapset näyttivät vauhkoontuvilta ja epäluuloisilta noudattaessaan kehotusta. Heidän kompuroituaan korokkeelle Lucien virkkoi: ”Poimimme nämä tylsää ja mielikuvituksetonta maalaiselämää viettävät lapset leikkimään kanssamme; täällä on sentään runsaasti tilaa. Voisimme ryhtyä alkajaisiksi vaikka hippasille...”
« Viimeksi muokattu: 06.12.2014 14:25:11 kirjoittanut Pyry »

Nelxis

  • Eetvartin Emäntä
  • ***
  • Viestejä: 257
Vs: Ikävystynyt seremoniamestari, K-13 (Lucien/Odessa)
« Vastaus #1 : 09.06.2011 16:03:51 »
Oih, pidin tästä. Kuvailu oli hyvää ja pidin noista keksimistäsi nimistä. (Olen huono antamaan rakentavaa palautetta) Pidin tästä dialogistakin. Joo, olen vähän surkea kommentoimaan. Anteeksi.

Nelxis

sugared

  • ginger spice
  • ***
  • Viestejä: 1 514
Vs: Ikävystynyt seremoniamestari, K-13 (Lucien/Odessa)
« Vastaus #2 : 10.06.2011 01:27:09 »
Mun piti lukea tää kommenttikampanjoinnin mennessä, mutta Nelxis sitten ehti ensin. :---D Päätin sitten kuitenkin lukea, vaikka en mikään vampyyrifani olekaan (mun mielestä vampyyrit on vähän noloja). Ei tääkään ficci musta sellaista tehnyt, mutta on sun vampyyrit kuitenkin siitä tykättävimmästä päästä!

(ja joo, ennen kuin ihmettelet, niin kursivoin kaikki ne kohdat, missä 'kiinnitin huomiota' johonkin, että pääsisin nauramaan itelleni ja monipuoliselle kielenkäytölleni........)

Sanonpa nyt heti tähän alkuun, että tykkäsin. Asiaankuuluvan verenpunainen ja vahakynttilöiden valaisema tunnelma, mielenkiintoisia ja hyvin laviniamaisia hahmoja. Ja siinä yksi juttu, johon kiinnitin huomiota. Ei kukaan tietenkään halua kirjoittaa hahmoista, jotka eivät tunnu omilta, ja sinä kirjoitat tämänkaltaisia hahmoja todella hyvin, mutta minulle tuli vähän sellainen olo, että Lucius Malfoy ja Bellatrix Lestrangehan ne tässä seikkailevat, vähän muutettuina ja torahampaat suussa. :---D Tähän tekstiin eivät tietystikään olisi mitkään sinisilmäiset neitsyet tai hyväntahtoiset ritarit sopineetkaan, mutta mutta, tällaista kuitenkin mietiskelin.

Tykkään kirjoitustyylistäsi, mutta tämä teksti ei ehkä ole siitä paras näyte. Ensimmäinen kappale oli taattua hienoa laatua, pidin tummaksi värjäytyneestä taivaskatosta ja alabasterikasvoista. Sen jälkeen teksti kuitenkin käy vähän raskaaksi ja tuntuu jossain vaiheessa jopa väsähtävän. Liian pitkät ja monimutkaiset lauseet ovat minun paheeni, ja niihin kiinnitin tässäkin huomiota. Oma tyylini on myöskin hyvin rönsyilevä, joten tiedän, miten vaikea niitä rönsyjä on pitää aloillaan, mutta yritän nykyisin katkoa tekstiä väkisin. Tunnut käyttävän aika paljon lauseenvastikkeita, niitä voisi ehkä vähän karsia etenkin dialogista, jossa itse niitä vierastan. Todella, todella harva hienoinkaan sananiekka käyttää puhuessaan lauseenvastikkeita, ja minun korvaani (no okei, silmääni) ne töksähtävät.

Copypasteampa muutaman kohdan, joihin kiinnitin huomiota.

Lainaus
Kuolemattomat halusivat irstailla kuolemattomiakin enemmän hankkiakseen sisältöä loputtomuudelle.

Tässä pitäisi varmaan 'kuolemattomiakin' tilalla olla 'kuolevaisiakin'?

Lainaus
kylkiluut ja selkäranka saivat kuultaa hipiän läpi

Tämä oli musta vähän outo. Jos nainen on langanlaiha, niin eipä se paljon voi siihen vaikuttaa, kuultaako luut ihon läpi vai ei. :---D Tai siis, tämä kuulosti siltä, että muikkeli olisi halutessaan voinut estää luitaan kuultamasta hipiän läpi.

Lainaus
Verisellä kielellä maisteltava sana ei ollut haukkumanimi tulijalle vaan arvonimi ja lempinimi.

Tämä kanssa vähän pisti silmään. Ajatus/oivallus on hieno ja mielenkiintoinen, mutta toteutus vähän epäselvä. Minun oli pakko lukea tuo kappale useaan kertaan, ennen kuin tajusin, mitä tällä tarkoitetaan, ja tuo 'verisellä kielellä maisteltava' on jotenkin outo. Kuka sitä sanaa maistelee, ja miksi ylipäätään maistelee?

Lainaus
Sadismin ruhtinas oli yhtä kehnossa vireessä kuin huonosti viritetty cembalo.

Tämä oli kekseliäs, mutta kuitenkin töksähtävä kielikuva. 'Yhtä kehnossa vireessä kuin huonosti viritetty cembalo', no missäs muussakaan vireessä se huonosti viritetty cembalo voisi olla? Vähän niin kuin 'yhtä kaunis kuin kaupungin kaunein tyttö', tms. Idea on tosi hyvä, mutta sen olisi voinut muotoilla jotenkin toisin, esim. (ja huono esimerkki onkin, lol): "Sadismin ruhtinas oli yhtä kehnossa vireessä kuin cembalo, jota kadunlakaisija oli iltapuhteikseen yrittänyt virittää."

Ylipäätään tästä jäi vähän sellainen olo, että tekstiä on hiottu vähemmän kuin yleensä sinun tekstejäsi. Missään nimessä tämä ei kuitenkaan ollut huono, pois se minusta! :D Siispä tähän loppuun vielä positiivisuuspläjäys.

Tykkään Odessan hahmosta, ihanan omahyväinen, rietas huora. Tekstistä jäi muutenkin sellainen fiilis, että näistä hahmoista haluaisi lukea lisää, ja pitäisikin, jotta pääsisi paremmin sisälle tähän maailmaan. Juoni, tai miksikä sitä nyt sitten sanoisikaan, oli mielenkiintoinen ja kuten sanottua, olet tavoittanut sen hurmeisen hurmaavan tunnelman. Loppu oli kaikessa karmivuudessaan tosi hieno, tykkäsinkin alun ohella eniten juuri viimeisestä kappaleesta. Tosiaan tykkään sun kirjotustyylistä, mielenkiintoisia ja poikkeavia sanavalintoja ja oivaltavia, tunnelmallisia kuvailuja. Keep up the good work!

Yää, tunnen itteni ihan kamalaksi ihmiseksi, kun kommentti on pelkkää valitusta, mutta tää ei missään nimessä ole mitään haukkumista vaan yritys antaa rakentavaa palautetta! :---D Oot erittäin lahjakas kirjoittaja, siitä ei oo mitään epäilystä, joten en koe tarpeelliseks sanoa sitä joka käänteessä.

her shaking shaking
glittering bones

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 760
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Ikävystynyt seremoniamestari, K-13 (Lucien/Odessa)
« Vastaus #3 : 10.06.2011 10:55:26 »
Täytyy ensiksi sanoa, että minä pidän Lucienista hyvin paljon. Sinun olisi vain hyvä kehittää häntä ehkä vielä hieman omaperäisempään suuntaan, sillä vastaavia hahmoja löytyy kirjallisuudesta useitakin. Hänestä tulee kovasti mieleen niin sugaredin mainitsema Lucius Malfoy, kuin Vampyyrikronikoiden Lestat de Lioncourt ja Angeliquen Philippe de Plessis-Bellièreskin. Sugaredista poiketen minä puolestani en nähnyt Odessa Noiria Bellatrixina. Tietyllä tavalla ymmärrän mitä hän tarkoitti, mutta mielestäni hahmo ei kuitenkaan tuntunut aivan yhtä karskilta ja miesmäiseltä kuin Bella.

Varsinaista juontahan tässä ei tuntunut olevan, mutta tykkäsin kuitenkin siitä, miten kerroit vampyyrien arjesta. Tuo kuolemattomien hovi oli mielestäni oikein hieno keksintö ja sen tapahtumia mielenkiintoista seurata. Itseäni juuri tällainen kauhun ja erotiikan sekainen hovielämä viehättää kaikista eniten.

Satunnaisia raskaampia lauseita huomasin minäkin, mutta eivät ne tekstiä pilanneet. Toisinaan raskaus on myös tyylittelykeino ja mielestäni se oikeastaan sopi tähän. Jotenkin olisi hankalaa kuvitella tällaista tekstiä kepeänäkään. Vaikealukuisuus voi haitata joidenkin lukukokemusta paljonkin, mutta itsestäni on välillä miellyttävää lukea sellaisia tekstejä. Kunhan kirjoittaja ei ole mennyt ihan liiallisuuksiin.

Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini

Glorisablet

  • vampyyritar
  • ***
  • Viestejä: 795
Vs: Ikävystynyt seremoniamestari, K-13 (Lucien/Odessa)
« Vastaus #4 : 10.06.2011 17:37:05 »
Nelxis, pyhpah kommenttisi ei edes ollut surkea! =) Päinvastoin soit minulle hymyn aihetta ystävällisesti muotoilluilla sanoillasi. Mukavaa että pidit kuvailuista ja henkilöiden nimistä. Koetenkin valita kauniit nimet, jotka ovat myös aristokraattiset – Lucienin kohdalla.

sugared, mahtavaa että luit siitäkin huolimatta, vaikket ole vampyyrifani. Olen myöskin ilahtunut siitä että pidät omia verenimijöitäni tykättävinä. :P

Hyvä kun jaksoit copypastailla nuo kohdat kommenttiisi. Olen niistä täysin samaa mieltä, mutten olisi varmaan tullut ajatelleeksi niiden parantelua ilman lainailujasi. Ne ovat taas sitä Lavinian settiä, jossa ollaan tavoitettu kynsin ja hampain oikeat sanat muttei olla muotoiltu ajatusta niin että se kuulostaisi hyvältä ja selkeältä. :D Lauseenvastikkeiden liikakäytöstä en niinkään ole samaa mieltä, mutta voisin harkita käyttäväni hitusen enemmän konjunktioita dialogeissa. Ylihuoliteltu puhe kuitenkin sopii hyvin 1700-luvulle pysähtyneille vampyyriylimyksille ja heidän rakastajattarilleen/rakastajilleen.

Ei sinun tarvitse tuntea itseäsi kamalaksi ihmiseksi, vaikka nostit (sinun vinkkelistäsi katsoen) epäkohdat huomioon. Turhat kehut eivät kehitä, ja minä haluan yltää yhä korkeammalle, korkeammalle ja korkeammalle. Tietysti kirjoittaja ja kommentoija eivät ole aina kaikesta samaa mieltä, mutta otan ihan mielellään eriävätkin mielipiteet vastaan, kunhan kommentti ei ole latistuskitinää vaan edes jossain määrin kohteliaasti kyhätty. Minua ei olisi vaivannut, vaikka tekstisi olisi ollut mielestäsi vain luettava tai ”ei ollut mun makuuni, mutta varmasti tykkääjiäkin löytyy” tai muuta vastaava. Ihanaa että minulla sinusta lahjoja! ;)

Belsissa, sepä hauskaa että Lucien on (mies)vampyyri sinun makuusi. Olenkin tainnut sanoa hänen armonsa monsieur de Broussoux’nin omintakeisuuden tulevan vielä esille. Siihen voi mennä aikaa ja tekstejä, mutta jossain vaiheessa hän tulee eroamaan lukijoistakin tarpeeksi Luciuksesta, Lestatista ja Philippe-chéristä. ;) Odessa ja Bellatrix poikkeavat toisistaan muunkin kuin sen takia, ettei ensin mainittu ole karski ja miesmäinen. Odessa on vain raaka ja mustahiuksinen kuten Bellatrix – mutta paljon paljon sirompi ja lyhyempi kuin rouva Lestrange.

Mukavaa että pidit vampyyrihovin arjesta, vaikkei tässä ollutkaan suurempaa juonta. Täytyy sanoa että olen tyytyväinen keksimääni vampyyrihoviin. Se eronnee massasta, koska historiaa ja vampyyreja sekoitetaan harvemmin.

Minunkin mielestäni raskaus on hyvin toimiva tyylikeino kohtuullisesti viljeltynä. Olen ainakin koettanut oppia kirjoittamaan raskaista ja koukeroisista lauseista selkeämpiä. Ne ovat minun kirjoitustyyliäni, joka ei kenties ole parasta luettavaa toisenlaisesta tyylistä pitämättömille. <;


Lämpimästi kiittäen,
Lavinia

Upsila

  • aallotar
  • ***
  • Viestejä: 1 248
    • and here are all your lies
Olen pahoillani, että kommenttini on viivästynyt, mutta antaessasi linkkiä, kiinostukseni on pysynyt ennallaan tätä kohtaan ja olen lukenutkin, mutta kommentti nyt jäi vähän pois. Tulenpas nyt sitten korjaamaan sen, vaikka kestikin vähän aikaan - kesälomalla on aikaa onneksi.

Lucien de Broussouxisi on hyvin mielenkiintoinen hahmo. Hän on vampyyriaristokraattisena hyvin viekas ja röyhkeä. Uhkapelejä riitti kuolemattoman mielen viihteeksi raiskauksen kuin vietellyksenkin oheella. Vampyyri oli kuitenkin hyvin pitkästynyt, vaikka sitä yrittikin karistaa pois mielestään. Oman ikinuoren peilikuvan ihailu ei piristänyt mieltä ja hän kaipasi muutakin kuin verikarahvia alkupalakseen. Oli saatava enemmän maiskuteltavaa saadakseen verenhimonsa tyydytettyä ja täyttämään vatsaansa tuoden miellyttävän olon aristokraatille. Viihdettä kuitenkin saatiin, kun Odessa Noir liihotteli paikalle. Hän sai Lucienin nauramaan kertomalla uutisen, mutta viihdytti myös tätä sängyn puolella lihallisten himojen sytyttyä.

Myöhemmin herttuan saapuessa paikalle mairea hymy huulillaa, hoviväen ja arvovaltaisten vieraiden odotellessa. Odessa Noirkin liihotteli paikalle - toisin enemmän tanssahdellen kuin kävellen, uusi leninki päällään ja kallis rubiinikoru kaulallaan. Lucie oli antanut luksusrouvalle palkkansa siitä, että oli tuonut hänet myös paremmalle tuulelle - tylsyys oli tiessä.

Huvia riitti myös lisääkin. Toisin nyt verisiä tapauksia, ei suinkaan makuuhuoneessa enää vaan palatsin salissa. Lakeilijat toivat säikähtäneiltä näyttäviä lapsia, jotka vauhkoontuivat ja olivat epäluuloisia tästä kaikesta - he seurasivat kuitenkin Lucien-sedän opastusta. Ihmisveren tuoksu täytti vampyyrien sieraimet ja tietenkin oli leikkien aika saadakseen viihdessä saliin: tilaa oli riittävästi ja leikkiä oli aika aloittaa.

Kiitos hienosta tekstistä, saatiin tosiaan maiskutella vampyyrielämän aristokraattisuudessa, eroottisista ja kauhuisesta rococodramaasta. Vampyyrihovisi on oivasti keksitty, ihanaa vaihtelua tavallisille ihmishistorialle, joihin harvoin vampyyrit ilmaantuvat - jos ilmaantuvat niin eivät ainakaan aristokraattisena. Toivottavasti tälläistä on luvassa lisääkin sinulta, kiitos! :)
I'd rather have one sunflower from you than a million roses from any other boy.

Glorisablet

  • vampyyritar
  • ***
  • Viestejä: 795
Upsila, niinhän kesälomalla on aikaa – vaikka olisikin paljon ohjelmaa luvassa tai ”pakko toteuttaa” -suunnitelmia. =)

Mukavaa että Lucien oli sinusta pitämisen arvoinen ja että että pidät tavastani kirjoittaa ihmishistoriaa, jossa vampyyrit (lähinnä aristokraattiset sellaiset) ovat mukana. Tällaista olisi enemmänkin luvassa. Joitakin tekstejä olen ehtinyt kirjoittaakin. En kuitenkaan pysty julkaisemaan niitä kolmen viikon sisällä, koska olen kolmisen viikkoa kyläilemässä. Tekstikansioni on kotona... :D