Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! Minun teki mieli lukea jotain suloista, joten tämä teksti tuli bongattua kuin tilauksesta. Söpö nimi ja vielä söpömpi sisältö! Harry/Neville on todella ihana paritus, ja nyt tämän tekstin luettuani ihmettelen, miksen ole aiemmin juuri lukenut heistä.

Pidän kovasti tämän tarinan maanläheisyydestä. Tässä on monia pieniä asioita, jotka kenties vaikuttavat arkisilta ja tavanomaisilta, mutta joihin kiteytyy niin paljon. Pölypallon nappaaminen pois hiuksista on kaunis ajatus jo sinänsä (arvostan Harryn ajatusta siitä, ettei Neville ansaitse alentuvia katseita), mutta ihanasti taustalla kytee muunkinlaisia lämpimiä tunteita kuin vain toverillisia. Olen ihan sulaa vahaa, kun Nevillen hiusten tuntu jää kummittelemaan Harryn iholle - niin aistikasta, paljonpuhuvaa ja samaistuttavaa! Samoin kuin se, miten Harry lopussa tuntee Nevillen lämmön, vaikka itse kosketus on jo päättynyt. Oi sentään, juuri tällaista fluff-annosta kaipasinkin tähän iltaan! ♥

Jotenkin tässä tekstissä vallitsee myös sellainen tosi turvallinen tunnelma. Ihmispaljoudenkin keskellä on turvassa, kun saa pitää merkityksellisen ihmisen kädestä kiinni. Ja samalla aistittavissa on sellaista tuoreen ihastuksen kihelmöintiä ja kipinöintiä.

Kiitokset tästä ihanan lämmittävästä lukukokemuksesta! -Walle

JuusoLeevi: kiitos kovasti! ♥ Minäkään en ole kyllä hirveästi lukenut hanahakia, vaikka angstin ystävä olenkin, niin minusta oli kiva saada juuri tämä trope TROPES-haasteessa. Ihanaa, että pidit kirjoitustyylistäni, tuntuu että se on muuttunut ihan hirveästi vuosien aikoina ja joskus tulee tunne, että muutama vuosi sitten olin parempi kirjoittamaan kuin nykyään, lol. :-D Toivottavasti tykkäät jatkostakin ja tervetuloa seurailemaan!

---

Se kirous leviää nopeasti.

Albukselle annetaan elinaikaa neljä viikkoa ennen kuin kukat hänen keuhkoissaan tukehduttavat hänet kuoliaaksi. Albus vahingossa tyrskähtää ääneen ja parantaja katsoo häntä kuin hullua. Ehkä hän onkin.

Vain hullu rakastaisi Scorpius Hyperion Malfoyta, Albus ajattelee hellästi, kun katsoo aamulla kylpyhuoneen peiliin. Albuksella ja Rosella on yhteistä enemmän kuin pintapuoli antaa ymmärtää, ja joskus hän miettii, onko hänen sydämensä kuin ikkuna.



Tasan viikon päästä vauvauutisista on Scorpiuksen 21. syntymäpäivä.

Albus vie hänet kaljalle Vuotavaan Noidankattilaan, ja Scorpius valittaa koko illan Rosesta ja siitä, miten tämä kuulemma nipottaa joka helvetin asiasta. Albus kuuntelee puolella korvalla ja nyökkäilee ja kiroilee oikeissa kohdissa.

Yö on musta ja arvaamaton, kun he kaikkoontuvat kartanolle pienessä pirteässä hiprakassa. Scorpiuksen käsivarsi lepää löysästi Albuksen lantiolla, kun he sanovat hyvää yötä portilla.

Hetken ajan Scorpiuksen tiivis katse viipyilee Albuksen rohtuneissa huulissa ja ilmassa ukkostaa halu. Albus nielaisee, mutta sitten Scorpius livahtaa pois hänen luotaan sanomatta sanaakaan enää.



Albuksen on vaikea hengittää seuraavana päivänä.

Joka henkäys tuntuu raastavalta keuhkoissa ja hän yskii ja yskii ja vielä vähän lisää, aina vain lisää terälehtiä nyrkkiinsä, jotka hän katouttaa piiloon taikasauvallaan. Hän on toivoton, lohduton ja onneton. Tuomittu ennen kaikkea.

Mutta samaan aikaan Albus on myös vuoren varma, että ei kuvitellut sähköistä jännitettä heidän välillään, kun he eilen sanoivat hyvää yötä kartanon porteilla.

Harmi, ettei se muuttanut mitään.



James on kuistilla polttamassa tupakkaa katsellen auringonlaskua, kun Albus istahtaa portaille hänen viereensä hiljaisena. Hän katsahtaa Albusta ja ojentaa sitten tupakkarasiaa hänelle yhtä vaitonaisena. Albus ottaa yhden savukkeen ja sytyttää sen taikasauvan kärjellään ennen kuin imee keuhkoihinsa nikotiinia.

“Oletko varma, että tuo tekee kiroukselle hyvää?” James kysyy, puoliksi huvittuneena, ja Albus virnistää hänelle.

“Kuolen joka tapauksessa”, Albus sanoo kireä hymynkare huulillaan.

James ei vastaa.



Ulkona kevään kukkaloisto alkaa olla jo täysin puhjennut, mutta Albuksella on vielä kolme viikkoa aikaa.

A/N: Ja seitsemän päivän spurttailu on tältä erää taputeltu! ♥ Julkaisutahti tulee todennäköisesti hitaantumaan tämän osan jälkeen, mutta we're getting there, kyllä tämä valmiiksi tulee, vaikkakaan ei alle kymmenessä osassa, lol.

---

En tiedä, kuinka kauan Nikolai aikoo viipyä luonamme.

Hän ei ole maininnut sanaakaan lähdöstä kahden viikon jälkeen, enkä minä tiedä paljoakaan selkieistä. Vain sen, että ne palaavat aina lopulta takaisin mereen. Ajatus sattuu, kirvelee rinnassani kuin avonainen haavauma. Sydämeni ei varmaan selviäisi Nikolain lähdöstä, siitä tulisi hiljainen kuin hauta, enkä pääsisi siitä ikinä yli.

En uskalla kysyä asiasta suoraan Nikolailta, mutta yritän vetää Alvaria hihasta ja tiedustella, onko Nikolai maininnut hänelle asiasta mitään. Ei ole, Alvar sanoo, miltei tiuskaisee, kun uskaltaudun kysymään. Hän on ollut kovin pahalla päällä viime aikoina, mutta minä en ota sitä henkilökohtaisesti. Nikolai ei ole palannut takaisin Alvarin syleilyyn Elnan visiitin jälkeen, ja olen siitä salaa hyvilläni, vaikka tiedän että se on tuhottoman väärin.

Nikolai ei näytä tekevän lähtöä ainakaan hetken, ja minä tuudittaudun ajatuksella, että hän on kiintynyt meihin - minuun ja Alvariin - ja siksi hän on jäänyt tähän pieneen mökin muotoiseen kuplaan kanssamme.

Meldis: kiitos! ♥ Jep, tuo lainaus on hieno, enkä tiedä tekeekö tämä pikku fikki sille ihan täydellistä oikeutta. Haluaisin kovasti jossain vaiheessa kirjoittaa tähän jonkun jatkon ja vähän avata tätä Dracon ja Harryn tarinaa lisää, mutta saa nähdä - olen vähän huono sellaisessa! :') Hihi, minullakin oli ajatuksena, että Harry seurasi Dracoa baariin ministeriöstä, se tuntui jotenkin hyvin harrymaiselta ratkaisulta ns. saartaa Draco, lol! Ihanaa, että pidit tästä, kiitos vielä kerran!

miisuli: Tuo lainaus on kyllä tosi hieno minunkin mielestä. Vastasin tuossa ylempänä Meldikselle, että se oli minullakin mielessä, että Harry seurasi Dracoa ministeriöstä, haha! Näillä kahdella on kyllä hyvin monimutkainen menneisyys, niin canonissa kuin tässä fikissäkin! Kiitos kovasti kommentista. ♥

Thelina: kiitos! ♥ Tämä on vähän tällainen irrallinen palanen, mutta kiva kuulla että sinä ja muutkin kommentoijat olette pitäneet tästä. :-)

Nämä oli suloisia! ♥︎ Välillä sitä on ihanaa lukea Harry/Draco fluffia ja erityisesti keväistä (minun lempivuodenaika!) sellaista, nyt kun on viimeinkin aurinkoista ja lämmintä. Mikrot toimi näissä tosi hyvin, tuntuu että se on vähän sellainen taitolaji saada kerrottua niillä pieni kertomuksen palanen, kun tuntuu joskus että 100 sanaakin on kärsimyksen takana, kun joskus se ei millään riitä. :') Tuo toinen mikro oli kyllä niin samaistuttava, minuakin kevät ja kesä valvottaa öisin, lol.

Kiitos näistä. ♥︎