Ficin nimi: Totuus valheiden takana
Kirjoittaja: Odo
Genre: draama
Paritus: Bruce/Angela
Ikäraja: Sallittu
Varoitukset: mainitaan raiskaus
Fandom: Regression (elokuva, 2015)
Vastuunvapaus: Kunnia elokuvasta tekijöilleen. Kirjoitin omaksi ilokseni saamatta taloudellista hyötyä.
A/N:
Spoilspoil koko ficci ja tämäkin. Katsoin juuri elokuvan, jota olen odottanut jo vaikka kuinka kauan. Tuolla rapakkojen takana se julkaistiin jo 2015, mutta Suomessa dvd:n julkaisupäivä oli vasta ja sain leffan käsiini vasta nyt. Kannatti odottaa, sillä pidin leffasta ja Emma Watson on aina ihana. Shippasin heti alusta Angelaa ja Brucea ja leffa antoi mahtavat puitteet ficciin ja tuotoksen näette tästä, olkaa hyvät. Osallistuu Multifandomin kolmannelle kierrokselle.
Totuus valheiden takana
John oli tuomittu tyttärensä raiskauksesta kaksi kuukautta sitten, eikä Bruce saanut pois mielestään miehen levollisia kasvoja. Sanoja, että mies uskoi tyttärensä vihan laantuvan nähdessään hänen tuomionsa tulevan voimaan. Eikä John vastustellut, kun hänet saatettiin viisi vuotiseen vankeustuomioon oikeussalista.
Kaikki oli ollut valhetta, Angelan sepittämää tarinaa, johon Brucekin oli uskonut. He kaikki olivat uskoneet siihen katsoessaan tytön itkuisia kasvoja ja kuunnellessaan särkyviä sanoja. Valemuistot olivat piinanneet Brucea päivisin ja öisin. Hän oli alkanut nähdä painajaisia ja itseään tuijottavia ihmisiä kaikkialla peläten, että se oli satanistien uhkaus.
Angela oli sanonut, että ne tappaisivat hänet ja Brucen, koska hän oli näyttänyt ristin. Ihoon veitsellä piirretyn ristin, joka oli merkkinä satanismista. Kaikki oli ollut joukkohysteriaa ja pelkoa Brucen sisimmässä, ihmisten silmissä ja sydämessä. Se oli mielikuvitusta, Bruce joutui muistuttamaan itseään. Hän oli kuvitellut kaiken.
Paitsi tunteensa Angelaa kohtaan. Se oli ainoa totuus.
Kaikki oli jäänyt vain yhdeksi suudelmaksi, Angelan siirroksi palapelissä, jota kenenkään ei ollut tarkoitus pystyä kokoamaan. Valheiden verkon yksi säie, mutta Bruce ei ollut unohtanut. Ei Angelan sanoja siitä, että hän oli hyvä ihminen – ainakin Angelalle. Niin hän oli ollut ja hulluuteen asti koettanut suojella tyttöä ja auttaa tätä parhaansa mukaan. Se oli jättänyt jäljen, joka ei kuluisi edes kuukausien vieressä silmien ohitse.
Jäljen, joka oli näkymätön, mutta tuntui niin todellisesta. Televisiossa Angelan kasvot näyttivät päivä päivältä hieman onnellisemmilta, vaikka sekin saattoi olla vain valhe muiden joukossa. Angela puhui siitä, että kaikkien tuli olla varuillaan ja tahtoi auttaa ihmisiä, vaikka se perustui ainoastaan hänen omaan vihaansa. Hän aiheutti pelkoa ilman pelastusta.
Oikeudenkäynti ja tuomio oli kuitenkin saanut aikaan pienen muutoksen, jonka ainoastaan Bruce saattoi nähdä. Ehkä John oli oikeassa ja hiljalleen Angelan viha laantuisi isäänsä kohtaan.
John oli syyllinen vain alkoholismiin ja poikansa pois ajamiseen. Heidän perheensä oli ollut alusta asti rikki ja jokin oli särkynyt myös Angelan sisällä äidin kuoleman jälkeen. Brucella ei ollut kykyä liimata sirpaleita yhteen, eikä keinoja helpottaa tytön tuskaa.
Bruce olisi halunnut suudella Angelaa ja tavata hänet taas, vaikka tunsi itsensä petetyksi. Hän oli vajonnut epätoivoon ja huutanut unissaan, mutta siitä huolimatta jäljelle oli jäänyt tyhjyys, kun hän oli ratkaissut tapauksen. Annettuaan kaikkensa Angelalle ja menetettyään hänet, jäljellä ei ollut enää mitään.
Hiljaisuus sai toivomaan, että Angela soittaisi taas. He eivät olleet koskaan puhuneet puhelimessa ja keskiyön puhelut olivat olleet vain pelote. Tai niin Bruce oli uskonut, kun tapaus oli ratkennut ja syytön tuomittiin tekemättömästä rikoksesta, kuten Angela oli halunnut.
Angela oli kuitenkin sanonut hänelle kerran, että ne soittivat, koska halusivat hänen liittyvän heihin. Bruce huomasi haluavansa vastata puheluun, lupaa liittyä Angelaan. Vaikka kaikki olisi valhetta, hän halusi Angelan, tytön joka hymyili kameroille kertoessaan tarinaansa. Joskus Bruce uskoi hymyn olevan osoitettu hänelle katsoessaan televisiota.
Olihan hän lopulta tehnyt, kuten Angela oli halunnut – saattanut vankilaan isän, joka oli syy kaikkeen pahaan, mikä oli levinnyt heidän ympärilleen. Palapelin ensimmäinen palanen.
Kului aikaa, päiviä ja viisi vuotta tuomion täyttöön panosta. John vapautui. Sinä iltana Bruce istui yksin kotonaan, miettien samoja asioita kuin kaikki nämä vuodet, kun puhelin soi. Hän unohti viskilasinsa pöydälle vastatessaan ja vaikka soittaja ei sanonut nimeään – tai mitään, Bruce tiesi sen olevan Angela. Ja Bruce kertoi, että hän oli valmis liittymään häneen.
