Paring: Ron/Hermione, Harry/Ginny
Rating: K-11
Genre: romance, fluffy
Beta: Ei
Aika: Harry ja muut ovat 20, Ginny 19
Summary: Hermione matkustaa Kotikoloon tapaamaan taas Ronia, Harrya ja Ginnya. Muut Weasleyt ovat lomalla Romaniassa, Charlien luona, joten koko talo on heidän käytettävissään. He opiskelevat melkein kaikki eri ammateissa eivätkä ole nähneet toisiaan kovin usein viimeisen lukuvuoden aikana, joten jälleennäkeminen on riemukas. Ja yllätyksiä täynnä.
A/N: Minun piti kirjoittaa saariseikkailu, mutta tästä tulikin ihan erilainen kuin kuvittelin
Toivottavasti tämäkin kelpaa. Varokaa vain, tässä on ihan liikaa imelää fluffya
***
Hermione tunsi itsensä jännittyneeksi seistessään opiskelija-asunnossaan matka-arkkunsa kanssa. Hän oli pakannut kaiken tarvittavan mukaansa ja oli valmiina lähtemään Ronin, poikaystävänsä, luokse Kotikoloon kesäloman ajaksi. Lukuvuosi oli vihdoin takanapäin; enää ei tarvinnut stressata läksyistä muutamaan kuukauteen. Hän oli vihdoin vapaa! Ja se tuntui hyvältä.
Hermione hymyili ja tarttui matka-arkkuunsa. Taikasauva oli turvallisesti hänen kaapunsa kätköissä ja huone näytti muutenkin siistiltä. Hän palaisi sinne vasta seuraavan kerran kesän jälkeen, joten oli tärkeää, että hän ei ollut unohtanut mitään.
Ron olisi häntä Kotikolon pihassa vastassa, ja Hermionella oli jo niin kova ikävä, että hän päätti lähteä saman tien. Hän katosi huoneesta poksahtaen ja ilmiintyi tuossa tuokiossa Kotikolon tutulle pihamaalle. Hänen ilokseen myös Harry oli siellä, Ronin takana, virne kasvoillaan. Hermione pudotti matka-arkkunsa jalkojensa juureen ja hymyili itsekin leveästi. Tuntui hyvältä palata tänne.
Ron riensi häntä kohti hymy kasvoillaan ja kaappasi hänet syliinsä ennen kuin Hermione ehti edes henkäistä. Mies pyöritti häntä ilmassa, ja Hermione nauroi.
”Minulla oli sinua hirveä ikävä”, Ron mutisi hänen hiuksiinsa ja painoi samassa huulensa hänen huulilleen. Hermione maistoi suklaasammakoiden maun, ja hymyili itsekseen. Ron rakasti niitä edelleen ja keräili velhokortteja ihan vain huvikseen. Hermione puristi Ronia tiukasti kaulasta ja vastasi innokkaasti suudelmaan. Hän oli niin ikävöinyt miestä – varsinkin öisin.
”Niin minullakin sinua. Mutta nyt olen täällä taas”, Hermione sanoi naurahtaen. Ron virnisti ja siveli hänen selkäänsä hellästi. Miehen silmistä paistava rakkaus lämmitti Hermionen sydäntä.
”Luojan kiitos siitä. En tiedä, kauanko olisin enää kestänyt. Harrylla oli minussa kestämistä”, Ron virnuili ja laski Hermionen maahan. Harry ilmaantui heidän luokseen lämmin hymy kasvoillaan ja veti Hermionen syliinsä.
”Hauska nähdä sinua, Hermione”, mies sanoi ja irrottautui hänestä lempeästi. Hän tarkasteli Hermionen laihtunutta olemusta kulmat kurtussa ja huomasi kalpeat kasvot, joita Ron ei ollut vielä pistänyt merkille. Hän piti kuitenkin suunsa kiinni, koska tiesi, miten paljon Ron hermostui, jos Hermionella oli jokin hätänä.
Hermione huomasi Harryn katseen ja vilkaisi tätä hyssyttävästi. Hän ei halunnut, että Harry sanoisi mitään Ronille, koska mies alkaisi vain hössöttää. Oli totta, että hän oli viime aikoina nukkunut huonosti ja kärsinyt aamupahoinvoinnista. Hän oli laihtunut jonkin verran lukuvuoden aikana, koska ei ehtinyt syömään läksymäärän takia. Hän halusi valmistua koulusta parhain arvosanoin, jotta pääsisi joskus töihin Taikaministeriöön.
”Mennään sisään. Täällä käy aika viileä tuuli”, Ron sanoi taivaalle tähyten. Aurinko paistoi pilviharsojen välistä.
”Koska Ginny tulee?” Hermione kysyi seuratessaan miehiä sisälle.
”Illemmalla. Hän oli lupautunut menemään erään opiskelijakaverinsa synttäreille, joten pääsee lähtemään tänne vasta myöhemmin”, Harry kertoi. Hermione nyökkäsi. Ginny opiskeli muodonmuutosten opettajaksi. Harry ja Ron taas olivat eräässä tunnetussa aurorikoulussa Lontoossa. He olivatkin ainoat, jotka näkivät toisiaan melkein koko ajan. Vaikka he kaikki olivat kirjeenvaihdossa keskenään, se ei tuntunut samalta. Ron kirjoitti Hermionelle harvoin, koska mies ei yksinkertaisesti jaksanut kirjoittaa kirjeitä joka toinen päivä, vaikka Hermione sitä toivoikin. Ginnyn kanssa he olivat kirjoitelleet satoja kirjeitä lukuvuoden aikana, ja olivat hyvin perillä toistensa asioista.
”Haluaako joku jotain syötävää? Minun on ainakin nälkä”, Ron huomautti.
”Taas. Vastahan me söimme ennen kuin Hermione tuli”, Harry sanoi huvittuneena.
”No, anteeksi! Minulla vain sattuu olemaan pohjaton maha”, Ron huokaisi. Hermione nauroi.
”Todellakin! Minulla ei oikeastaan ole nälkä…”
”Minusta sinun pitää syödä”, Harry sanoi heti, tarkastellen häntä silmäkulmastaan. Hermione huokaisi ja katsahti häneen harmissaan. Harry tarttui häntä kyynärpäästä ja johdatti keittiöön Ronin seuratessa heitä tarkkaavaisena. Hän silmäili Hermionea nyt uudelleen aivan kuin näkisi hänet vasta nyt.
”Näytät vähän laihtuneen. Kasvosikin ovat kalpeat”, Ron sanoi huolissaan.
”Ei minua mikään vaivaa”, Hermione puuskahti, mulkaisten Harrya happamana. Ron huokaisi.
”En minä niin väittänytkään. Olet tainnut vain opiskella liikaa”, Ron tuhahti.
”Totta”, Hermione sanoi nopeasti. Miehet eivät udelleet enempää, vaikka Hermione huomasikin Harryn luovan häneen pitkän katseen. Asia oli kuitenkin sillä erää loppuun käsitelty.
***
Harry seisoskeli Kotikolon pihamaalla tuulen tuivertaessa hänen hiuksiaan. Oli jo pimeää; tuhannet tähdet kimmelsivät öisellä taivaankannella. Ginnyn pitäisi ilmaantua minä hetkenä hyvänsä, ja Harry oli päättänyt olla tyttöä vastassa. Hän oli ikävöinyt tätä paljonkin viime lukukauden aikana.
Varsinkin yöt olivat olleet hyvin yksinäisiä. Ronin kuorsausta lukuun ottamatta.
”Harry!” Ginnyn ääni kiljahti läheltä, ja sai hänet säpsähtämään. Samassa punatukkainen pyörremyrsky pelmahti häntä vasten ja he kaatuivat ruohikkoon nauraen. Harry tunsi pehmeät huulet omillaan ja kietoi käsivartensa omistavasti tytön ympärille. Ginny tuoksui jollekin kukkaiselle hajuvedelle.
”Ginny! Sinä ilmestyit ihan yhtäkkiä”, Harry sanoi naureskellen katsoen tyttöä silmiin.
”Sinä taisit olla ihan muualla. Toivottavasti edes ajattelit minua”, Ginny hihitti silmäillen häntä takaisin. Harry virnisti leppoisasti ja siveli hänen pitkää, punaista tukkaansa.
”Takuulla. Ajattelin juuri äsken, miten paljon olen ikävöinyt sinua”, Harry kuiskasi käheästi. Ginny hymyili ja suuteli häntä taas.
”Niin minäkin sinua. Ystäväni hätisti minut matkoihini, kun huomasi, miten levoton minä olin koko illan. En voinut puhua muuta kuin sinusta”, Ginny sanoi. Hänellä ei ollut mitään kiirettä nousta, vaikka kylmä tuuli puhalsi Harryn takin sisään.
”Sepä hienoa. Hermionekin on jo täällä”, Harry kertoi. Ginny hihkaisi, suuteli häntä vielä kerran nopeasti ja kömpi pystyyn. Hän ojensi Harrylle kätensä, ja Harry tarttui Ginnyn painavaan matka-arkkuun. Ginny hyppelehti hänen vierellään höpöttäen taukoamatta syntymäpäiväbileistä, joissa oli äsken ollut. Harry hymyili. Hän oli kaivannut Ginnya. Tuntui hyvältä olla taas yhdessä.
”Hermione!” Ginny huusi huomatessaan Ronin ja Hermionen olohuoneen sohvalla, missä pari istui tiukasti toisiinsa kietoutuneina. Ron kohotti päätään ja kohtasi sisarensa tuikkivat silmät.
”Ginny! Miten hauska nähdä”, Hermione henkäisi ja töni Ronia kauemmas. Ron huokaisi ja irrottautui Hermionesta vastahakoisesti, jotta tyttö pääsi halaamaan Ginnya. Ystävykset rutistivat toisiaan tiukasti, kunnes oli Ronin vuoro syleillä sisartaan.
”Toivottavasti sinä olet kaivannut minuakin”, Ron mutisi. Ginny virnisti.
”Tuskinpa. Olen ollut vain iloinen, kun kukaan ei ole vahtinut tekemisiäni.”
”Sitä minä pelkäsinkin. Olet varmasti joutunut kaikenlaisiin hankaluuksiin, ja pojat ovat juosseet perässäsi”, Ron naureskeli. Harry vilkaisi Ginnya nopeasti, ja Ginny virnisti hänelle.
”Ron puhuu potaskaa. Eivät pojat juoksentele perässäni.”
”Hahhah”, Ron mutisi. Ginny yritti huitaista häntä, mutta Ron väisti nauraen. Ginny kohtasi Harryn kirkkaanvihreiden silmien katseen silmät pilkehtien.
”Tai no, on minulla ollut pari sinnikästä ihailijaa, mutta kun kerroin seurustelevani Harry Potterin kanssa, he jättivät minut rauhaan”, Ginny kertoi auliisti. Harry murahti ja haroi tummia hiuksiaan.
”Parasta onkin. Jos joku toinen poika edes koskee sinuun, minä takuulla kiroan hänet”, Harry uhosi.
”Olet suloinen”, Ginny hihitti. Harry virnisti.
Hermione seurasi nahistelua hymy suupielissään. Tätä hän oli kaivannut. Ystäviään ympärilleen. Vaikka hän piti uudesta koulustaan, hänellä ei ollut siellä Harrya, Ronia eikä Ginnya. Hän oli toki saanut uusia kavereita, mutta ei ketään sellaista, jolle voisi kertoa salaisuuksia. Hermione huokaisi mielessään. Hänen täytyisi vielä myöhemmin puhua Ronin kanssa… keskustella oikein vakavasti tulevaisuudesta, sillä se oli saamassa pian aivan uuden käänteen. Mutta juuri nyt Hermione ei halunnut järkyttää ketään paukauttamalla uutisesta…
”Minulla on nälkä”, Ginny sanoi suunnaten kohti keittiötä.
”Me jo söimme…” Harry aloitti.
”Oikeastaan minäkin voisin syödä taas. Siitä on jo aikaa”, Ron huomautti ja ryntäsi siskonsa perään. Harry ja Hermione virnistivät toisilleen, ja Hermione seurasi ystäviään päätään puistellen. Kesästä tulisi varmasti unohtumaton.
***
”On niin ihanaa olla taas täällä. Vaikka tuntuukin kummalliselta, kun äitisi ei ole meidän kanssamme”, Hermione sanoi hymyillen, kun he valmistuivat illalla yöpuulle. Ron nyökkäsi ja siirsi sängyn peiton syrjään. Sänky oli aika ahdas kahden nukuttavaksi, mutta he aikoivat siitä huolimatta nukkua vierekkäin. Ron alkoi kiskoa housuja jalastaan ja vilkaisi Hermionea, joka veti juuri paitaa päältään.
”Luojan kiitos siitäkin vähästä. Saamme kerrankin olla täällä ihan rauhassa”, Ron virnisti.
”Nojaa… minä pidän äidistäsi. Mutta onhan se hienoa, että kukaan ei ole määräilemässä, mitä me saamme tehdä, ja mitä emme. Huomennakin voimme nukkua myöhään”, Hermione huokaisi. Unet olivat viime aikoina jääneet vähiin. Ron katsahti häneen.
”Olet tainnut nukkua aika huonosti. Sinulla on tummat silmänaluset”, Ron sanoi huolissaan. Hermione hymyili hieman ja kiskoi housuja jalastaan. Pian hän oli riisunut kaikki vaatekappaleensa ja pujahti peiton alle Ronin katseen ulottumattomista. Jostain syystä häntä ujostutti.
”Minähän sanoin, että minulla on ollut kiireitä”, Hermione mutisi. Kesti hetken ennen kuin Ron kömpi hänen viereensä. Mies veti hänet kainaloonsa, ja Hermione huokaisi painautuessaan vasten lämmintä ihoa.
”Opiskelujen parissa, aivan. Mutta Tylypahkassakin sinä ehdit sentään nukkuakin”, Ron huomautti ja siveli hänen hiuksiaan hellästi. Hermione katsahti häneen.
”Tämä koulu on ihan eri tasoa Tylypahkan kanssa. Kaikki on vaativampaa, ja läksyjäkin on sadoittain enemmän. Joskus tuntuu, etten jaksa sitä. Varsinkaan ilman teitä”, Hermione sanoi. Ron suuteli häntä pehmeästi ja hymyili.
”Sama täällä. Minä ja Harry olemme jopa joutuneet tekemään läksymme itse. Se on ollut ihan kamalaa”, Ron valitti. Hermione nauroi, mutta nauru tukahtui, kun Ron painoi huulensa hänen huulilleen – tällä kertaa vaativammin. Suudelma syveni ja Hermione painautui vasten tyynyä, antaen Ronin tulla päälleen. Ronin vartalo tuntui hyvältä hänen omaansa vasten. Hän oli jo ikävöinyt sitä.
”Ensi lukukaudella meidän pitää vierailla toistemme luona enemmän”, Ron huohotti hetken päästä.
”Mmm… ehdottomasti”, Hermione sanoi.
”Oli sinun ideasi, ettemme tapailisi juurikaan vaan keskittyisimme täysillä opiskeluun”, Ron huomautti. Hermione irvisti.
”Minä kadun sitä. Perun puheeni. En todellakaan jaksa keskittyä pelkästään opiskeluun”, Hermione vakuutti. Ron virnisti ja suuteli häntä taas hellästi.
”Nyt, kun sinä olet täällä koko kesän, me lihotamme sinut takaisin oikeisiin mittoihisi. Näytät kuihtuneelta”, Ron huomautti. Hermione pudisti päätään ja siveli miehen punaisia hiuksia sormillaan.
”Kiitos kovasti kohteliaisuudesta”, Hermione sanoi kuivasti. Ron virnisti ja suukotti hänen nenänpäätään. Hermione hymyili ja vei kätensä miehen paljaalle selälle.
”Sinun täytyy pitää itsestäsi huolta vähän paremmin tai kuihdut olemattomiin”, Ron kuiskasi ja kumartui taas suutelemaan hänen huuliaan. Sen jälkeen he eivät enää puhuneetkaan mitään. Ronin kädet tuntuivat yltävän joka paikkaan Hermionen vartalolla. Ne koskettivat rintoja, hyväilivät kylkiä ja siirtyivät hitaasti alemmas. Hermionea värisytti, kun miehen sormet tavoittivat etsimänsä. Hän sulki silmänsä ja nautti Ronin kosketuksista. Tätä hän oli todellakin kaivannut yksinäisinä öinä.
***
”Harry?” Ginny kuiskasi hiljaa miehen kainalosta. He makasivat raukeina ja tyydytettyinä toistensa käsivarsilla. Ginny piirteli pieniä sydämiä miehen rintaan.
”Niin?” Harry mutisi. Mies vaikutti kuitenkin valppaalta, vaikka ääni olikin uninen.
”Tuntuiko sinustakin, että Hermionea vaivasi jokin?” Ginny kysyi ja kohotti päätään sen verran, että pystyi katsomaan Harrya silmiin. Mies vastasi hänen katseeseensa tyynesti.
”Ehkä…”
”Minä nimittäin huomasin, miten laiha ja kalpea hän oli. Eikä hän syönytkään paljon mitään – paitsi sen, mitä sinä ja Ron pakotitte hänet syömään. Luuletko… luuletko, että Hermione on sairas?” Ginny kysyi hiljaa. Hänen äänensä värähti hieman. Harry puristi tytön rintaansa vasten ja siveli rauhoittavasti punaisia hiuskiehkuroita. Ne kutittivat hänen paljasta ihoaan mukavasti.
”En. En usko sellaista. Hermione on ehkä vain opiskellut liikaa…”
”Minä luulen, että kyse on jostain vakavammasta”, Ginny sanoi pelokkaana.
”Olisi Hermione kertonut meille, jos hän olisi sairas”, Harry vakuutti.
”Olisiko?” Ginny kuiskasi. Harry nyökkäsi pontevasti.
”Takuulla. Usko minua, Hermione on kunnossa”, hän sanoi rauhoittavasti. Ginny huokaisi ja painoi päänsä Harryn rintaa vasten. Hän kuunteli miehen sydämen lyöntejä ja tuijotti mietteliäänä vastapäistä seinää. Toivottavasti Harry oli oikeassa, sillä hän ei halunnut ajatellakaan, millaista olisi, jos Hermione kuolisi…
”Nuku nyt, Ginny”, Harry sanoi hiljaa. Hän tunsi, miten jännittynyt Ginny oli.
”En tiedä, pystynkö”, tyttö kuiskasi.
”Kyllä sinä pystyt. Ajattele mukavia asioita. Ei Hermionea vaivaa mikään, hän on täysin kunnossa. Vähän stressaantunut, mutta hän virkistyy siitä täällä. Usko minua”, Harry vakuutti. Pikkuhiljaa jännitys alkoi hellittää Ginnyn kivistävistä lihaksista ja hän sulki silmänsä uupuneena. Ehkä Harry oli oikeassa. Ginny ainakin toivoi, että mies olisi.
***
Pari päivää kului pelkästään palautumiseen. Tuntui niin ihanalta, ettei tarvinnut opiskella ollenkaan, joten he vain retkottivat pitkin pituuttaan olohuoneen sohvalla, nukkuivat pitkään, söivät ja kävivät pienellä kävelyllä. Hermione alkoi tuntea itsensä taas ihmiseksi – aamupahoinvointeja lukuun ottamatta. Hän kärsi niistä yhä. Oli vain ajan kysymys, koska Ron huomaisi. Kertaakaan mies ei ollut vielä herännyt, kun Hermione oli pujahtanut vessaan oksentamaan.
”Olet vieläkin kamalan kalpea”, Ginny sanoi huolissaan, kun he kävelivät kahdestaan hiljakseen kohti rantaa, joka häämötti kauempana heidän edessään. Hermione huokaisi ja mietti, kertoisiko hän Ginnylle oikean syyn. Mutta olisiko oikein kertoa Ginnylle ennen Ronia? Eihän Ginny ollut lapsen isä. Hermione vilkaisi ystäväänsä sivusilmällä.
”Ei tämä mitään ole”, Hermione vähätteli.
”Oletko sinä sairas?” Ginny tivasi. Hermionen silmät levisivät ja hän vilkaisi Ginnyn ahdistuneisiin silmiin. Kuvitteliko tyttö todella, että hän oli vakavasti sairas?
”En tietenkään! Olen ihan kunnossa”, Hermione vakuutti varmasti. Ginny huoahti.
”Mikä sinua sitten vaivaa? Olet ollut outo koko täällä olon ajan”, Ginny intti.
”Hmph… en voi puhua siitä vielä”, Hermione vältteli. Ginny oli hetken vaiti. Samassa eräs asia putkahti hänen mieleensä kuin salama kirkkaalta taivaalta.
”Oletko… oletko sinä raskaana?” Ginny henkäisi. Hermione säpsähti ja käänsi katseensa häneen. Niistä kuvastui pelkoa… Ginny tarttui Hermionea kädestä.
”Sinä
olet raskaana! Mikset kertonut?” Ginny parahti kauhuissaan. Hermione huokaisi syvään ja pudisti päätään. Ginny puristi hänen kättään lujasti. He tuskin tajusivat pysähtyneen keskelle tietä.
”En halunnut… vielä… en ole kertonut Ronillekaan. Minua pelottaa”, Hermione kuiskasi.
”Mitä sinä pelkäät? Sehän on aivan älyttömän ihana uutinen”, Ginny hehkutti ja halasi häntä innoissaan. Hermione hymyili hieman.
”No, kun… minä pelkään, miten Ron suhtautuu vauvaan. Me emme ole vielä edes kihloissa. Olemme edenneet kamalan varovaisesti, aivan kuin pelkäisimme, että tämä kaikki pyyhkäistään pian jalkojemme alta pois. Emme edes asu yhdessä”, Hermione huokaisi. Ginny hymyili.
”Ehkä tämä on merkki siitä, että teidän tulee ottaa nyt yksi askel eteenpäin elämässänne. Ehkä teidän pitää muuttaa yhteen asumaan. Tai ainakin mennä kihloihin”, Ginny tuumasi.
”Ron ei ole kosinut.”
”Äh, Hermione, älä ole vanhanaikainen. Kyllä naisetkin voivat kosia…”
”Se ei olisi yhtä romanttisinta”, Hermione mutisi posket punaisina.
”Hermione, Ron on aina ollut pelkuri…”
”Tuo ei ole totta”, Hermione kiisti. Ginny virnisti.
”No, ainakin ennen kuin tapasi Harryn. Ron ei taatusti kosi sinua, ei ennen kuin helvetti jäätyy”.
”Ginny, sinä olet ihan kamala”, Hermione sanoi, mutta ei voinut olla nauramatta. Ginny halasi häntä taas hellästi ja katsoi häneen hymyillen.
”Älä huolehdi, kyllä kaikki järjestyy”, Ginny vakuutti. Hermione huokaisi. Toivottavasti.
***
Aamulla Hermione heräsi myöhään. Hän oli valvonut pitkään, vielä senkin jälkeen, kun Ron oli jo nukahtanut. Mies ei enää ollut vuoteessa. Hermione tunsi pahoinvoinnin taas olevan tulollaan ja nousi nopeasti sängystä. Hän ehti kylpyhuoneeseen juuri ennen kuin olisi antanut ylen.
Hermione irvisti vetäessään vessaa jälkeenpäin. Hän vihasi tätä vaihetta. Hän oli voinut pahoin koko raskauden alun, mutta lääkäri oli väittänyt sen olevan normaalia. Hermione huokaisi ja pyyhki kasvojaan viileällä vedellä. Hän ei ollut halunnut syödä mitään lääkkeitä, koska pelkäsi niiden vahingoittavan vauvaa.
”Hermione? Oletko kunnossa?” Ronin ääni kantautui hänen korviinsa oven takaa, ja Hermione hätkähti. Hän nuolaisi kuivia huuliaan ja veti syvään henkeä.
”Olen minä… tulen ihan kohta”, Hermione vakuutti. Hän kuivasi kasvonsa pyyhkeellä ja asteli ovelle. Ron seisoi oven takana hieman huolestuneena.
”Miksi sinä olit siellä niin kauan?” Ron ihmetteli.
”Anteeksi. Enkö saisi olla vessassakaan enää ilman, että siitä nostetaan meteliä?” Hermione puhisi. Ron huokaisi ja pudisti päätään.
”Vaivaako sinua jokin, Hermione? Juokset vessassa joka aamu. Luulet, että en huomaa sitä, mutta olin eilenkin hereillä, kun ryntäsit kylpyhuoneeseen”, Ron sanoi tarkkaavaisena. Hermione manasi itsekseen ja mietti, pitäisikö hänen nyt kertoa salaisuutensa Ronille. Mitä Ron sanoisi?
”Ron… minä… minä luulen, että minulla on sinulle kerrottavaa”, Hermione sanoi hiljaa. Ron rypisti kulmiaan ja näytti äkkiä vakavalta. Hän tarttui Hermionea kädestä ja johdatti tytön alakertaan.
”Minne me menemme?” Hermione kysyi ihmeissään.
”Ulos kävelemään. Luulen, että meidän pitää jutella oikein kunnolla”, Ron sanoi. Hermione huokaisi. Ron olikin tarkkaavainen. Hermione ei sanonut mitään. Harry ja Ginny istuskelivat olohuoneessa toisiinsa käpertyneinä.
”Me lähdemme ulos!” Ron huusi eteisestä kiskoessaan kenkiä jalkaansa.
”Selvä!” Harry vastasi. Hermione hymyili ja veti takin päällensä. Pian he olivat valmiita ja lähtivät ulos. Taivas oli pilviharsojen peitossa ja aurinko pilkotti niiden välistä. Silti oli kovin viileää. Hermione värähti. Ron tarttui häntä kädestä ja puristi sitä lempeästi. Se rauhoitti häntä hieman.
He kävelivät jonkin aikaa vaiti, kunnes Kotikolo jäi taakse ja edessä levittäytyi pelkkää ruohomaisemaa. Hiekka rahisi heidän jalkojensa alla ja jossain kirkui lintu, mutta muuten oli niin hiljaista, että Hermione saattoi melkein kuulla sydämensä lyönnit korvissaan. Hän tunsi itsensä hermostuneeksi. Hän ei tiennyt, miten olisi kertonut Ronille raskaudestaan.
”Ron”, Hermione aloitti. Mies vilkaisi häneen varovaisesti.
”Niin?”
”Minä olen pohtinut, miten kertoisin tämän sinulle, mutta enää en voi siirtää sitä, vaikka haluaisinkin”, Hermione jatkoi hermostuneella äänellä. Ron tunsi, miten tyttö puristi hänen sormiaan tiukasti. Hän halusi rauhoittaa tätä, mutta ei sanonut mitään. Hermionen oli saatava itse kerrottua, mikä hänen mieltään painoi.
Kun Ron ei sanonut mitään, Hermione veti syvään henkeä ja katsahti mieheen syrjäsilmällä. Ronin lempeä katse rohkaisi häntä jatkamaan ja hän yritti hymyillä hieman.
”Minä olen raskaana”, Hermione paukautti. Ron pysähtyi. Hän tuijotti Hermionea hivenen pökertyneenä eikä Hermione osannut sanoa, mitä Ron oikein ajatteli.
”Sano jotain!” Hermione parahti, kun hiljaisuutta oli jatkunut ainakin minuutin verran.
”Sinä… sinä olet raskaana?” Ron varmisti. Hermione nyökkäsi kärsimättömästi.
”Mitä sinä sitten luulit?” hän tivasi. Ron rykäisi.
”Luulin, että olit jotenkin sairas. Raskaus ei tullut mieleenikään.” Ronin ääni kuulosti jotenkin heikolta. Hermione puraisi huultaan.
”Oletko… oletko pettynyt?” Hermione kuiskasi. Ron manasi hiljaa ja veti hänet tiukkaan syliinsä. Hermione painoi päänsä hänen takkiaan vasten ja rauhoittui tuntiessaan miehen kädet vartalonsa ympärillä. He eivät hetkeen puhuneet mitään. Olivat vain sylikkäin.
”En tietenkään. Kyllähän tämä tuli aikamoisena shokkina, mutta parasta tässä on se, että sinä et ole sairas millään tavoin. Me pelkäsimme Ginnyn ja Harryn kanssa, että sinä olet saanut jonkin hirveän taudin etkä parane enää koskaan”, Ron kuiskasi. Hermione kohotti päätään ja katsoi häneen vakaasti.
”Kyllähän minä olisin kertonut siitä sinulle. En voisi salata sinulta, Harrylta tai Ginnylta mitään sellaista. Mutta tämä on eri juttu. Minua pelotti kertoa tästä sinulle, koska emme ole vielä puhuneet oikein mitään yhteisestä tulevaisuudesta”, Hermione myönsi. Ron naurahti ja sipaisi hänen poskeaan.
”Minä haluan, että sinä ja vauva kuulutte minun elämääni tulevaisuudessakin. Haluan, että meistä tulee kunnon perhe”, Ron vakuutti. Hermione hymyili.
”Ensin meidän pitää kyllä hoitaa koulu loppuun. Vuosi enää jäljellä”, Hermione huomautti.
”Totta. Sitten, kun saamme opinnot päätökseen, voimme keskittyä perheen perustamiseen. Mutta minä haluan sinut siitä huolimatta lähelleni, kun vauva syntyy”, Ron sanoi.
”Ei se käy päinsä. Minä opiskelen muualla enkä suostu jättämään koulua kesken. Minä olen jo sopinut rehtorin kanssa, että vauva saa jäädä kouluun asumaan kanssani. Minulla on oma opiskelijahuone, minne me mahdumme hyvin”, Hermione kertoi nopeasti.
”Ei kuulosta hyvältä. Entä minä? Miten minä voin olla vauvan kanssa, jos te asutte jossain ihan muualla?” Ron intti.
”Sinä voit tulla käymään koska tahansa. Ja sitten, kun koulu on ohi, me etsimme yhteisen asunnon jostain täältä läheltä ja muutamme sinne. Silloin sinä saat olla vauvan kanssa niin paljon kuin haluat”, Hermione kertoi. Ron huokaisi ja painoi päänsä hänen otsaansa vasten.
”Kuulostaa... järkevältä”, Ron myönsi lopulta. Hermione syleili häntä ja painoi hellästi huulensa hänen huulilleen. Ron vastasi suudelmaan innokkaasti eikä päästänyt häntä ihan heti suudelman loputtua.
”Se on järkevää”, Hermione kuiskasi.
***
”Hermione ja Ron viipyvät kauan”, Ginny tuumasi.
”He haluavat varmaankin jutella kunnolla asioista”, Harry arveli. Ginny hymyili.
”Totta kai. He ovat suurten muutosten edessä”, tyttö haukotteli ja painautui miestä vasten. Harry katsahti häneen kulmat koholla.
”Tiedätkö sinä jotain, mitä minä en?” Harry tivasi. Ginny hihitti.
”En varmaan saisi kertoa tätä, mutta… Hermione on raskaana”, tyttö kuiskasi. Harry henkäisi.
”Ihanko totta? Loistavaa!”
”Oletko sitä mieltä? Niin minustakin! Se on aivan ihanaa. Luuletko, että meistä tulee lapsen kummeja?” Ginny pohti. Harry nauroi ja pörrötti hänen hiuksiaan rutistaessaan tytön syliinsä.
”Takuulla”, mies vakuutti pehmeästi ja suuteli Ginnyn lämpimiä huulia.
”Mitä mieltä sinä olisit, jos minäkin tulisin raskaaksi?” Ginny kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. Harry hymyili ja siveli hänen selkäänsä.
”Se olisi täydellistä.”
***
Hermione ja Ron palasivat pitkältä kävelylenkiltä, ja Hermione tunsi olonsa paljon virkeämmäksi. Ginny ja Harry odottelivat heitä samassa paikassa. He katsoivat Hermioneen ja Roniin odottavaisina. Harryn silmät pilkehtivät, ja jotenkin Hermione arvasi Ginnyn kertoneen miehelle hänen pikku salaisuutensa.
”Meillä olisi teille kerrottavaa”, Ron sanoi juhlallisesti. Hän puristi Hermionea kädestä ja hymyili tytölle lämpimästi. Ronin silmistä kuvastuva rakkaus lämmitti Hermionen sydäntä.
”No?” Harry hoputti muka malttamattomana. Hermione hymyili leveämmin.
”Minä olen raskaana”, hän sanoi.
”Kuka on lapsen isä?” Harry kiusasi. Ron näytti kauhistuneelta, mutta kun Harry purskahti nauruun, Ron veti taikasauvansa esiin muka ärtyneenä.
”Varo sanojasi, nuori mies”, Ron puhisi.
”Nuori mies? Kuulostat ihan joltain vanhalta papalta”, Ginny hihitti. Harry virnisti ja nousi sohvan uumenista onnittelemaan heitä. Hermione halasi häntä lämpimästi.
”Onnea. Molly ja Arthur tulevat olemaan onnessaan. Ensimmäinen lapsenlapsi”, Harry sanoi.
”Niinpä! Sinusta ja Ginnysta tulee tietysti lapsen kummeja”, Hermione lupasi säteillen.
”Arvasimme sen”, Ginny sanoi hilpeästi.
”Tätä pitää juhlia jotenkin”, Harry sanoi.
”Hmm… mitä jos antaisitte Hermionen ja minun olla ihan kahdestaan jonkin aikaa?” Ron kysyi silmät tuikkien. Harry ja Ginny vilkaisivat tietävinä toisiaan ja kömpivät ylös.
”Tuosta tulikin mieleeni, että minä tarvitsen uuden sulkakynän. Me voisimme lähteä Viistokujalle hankkimaan sitä. Tule, Harry”, Ginny hoputti ja kiskoi miehen takan luokse.
***
Hermione ja Ron jäivät kahdestaan taloon, ja Hermione tiesi hyvin, mitä miehellä oli mielessä. Ron veti hänet hellästi syliinsä heti kaksikon kadottua tuleen ja painoi hänet omaa vartaloaan vasten. Suudelma oli lämmin ja hellä, ja Hermione kietoi vaistomaisesti käsivartensa pojan ympärille.
”Tehdään tästä päivästä ikimuistoinen”, Ron kuiskasi painaessaan hänet sohvaa vasten. Suudelma syveni ja Hermione tunsi leijailevansa. Sen jälkeen he eivät puhuneetkaan mitään, sillä suudelmat kertoivat paljon enemmän kuin tuhat sanaa.
Seuraavana kesänä”Ron! Ginny ja Harry odottavat meitä jo”, Hermione huusi kärsimättömänä.
”Tullaan tullaan”, Ron huikkasi ja ilmestyi samassa portaista eteiseen. Hän katsahti Hermionen kärsimättömiä kasvoja ja naisen sylissä sikeästi nukkuvaa pientä poikaa, jonka punainen tukka helotti hänen tummaa pukuaan vasten.
”Andrew sitten päätti ottaa juuri nyt pienet tirsat”, Ron kuiskasi katsoessaan hellästi poikaansa. Hermione hymyili ja kannatteli lasta varovaisesti. Poika painoi jo aika tavalla. Ron veti takin päälleen ja kengät jalkaansa ja ojensi sitten kätensä.
”Hän ei ehtinyt aiemmin, kun piti keskittyä kiukutteluun”, Hermione huokaisi.
”Ginny oli aika salaperäinen siinä kirjeessään”, Ron huomautti äkkiä, kun he kävelivät lähekkäin kohti hieman kauempana häämöttävää taloa, missä Ginny ja Harry asuivat. He olivat kaikki ostaneet talot samalta kadunvarrelta, jotta saattoivat viettää paljon aikaa keskenään. Silti Ginny oli lähettänyt syntymäpäiväkutsun heille kirjeitse. Se oli muka virallisempaa.
”Niinpä. Ihmettelen, mitä järkyttävää hän oikein aikoo kertoa meille”, Hermione pohti.
”Sano muuta. Hän ja Harry ovat jo suunnittelemassa häitä, joten mitään sen suuntaista se ei voi olla. Elleivät he sitten ole eroamassa”, Ron huolehti. Hermione puhahti.
”Viimeksi, kun näin heidät, he eivät voineet pitää näppejään irti toisistaan. He ovat yhä rakastuneita toisiinsa, Ron. Ei. Minä luulen, että he aikovat jotenkin yllättää meidät”, Hermione sanoi.
”Mmm… oli muuten hyvä idea sinulta, että pitäisimme häämme samaan aikaan. Kaksoishäät. Sellaisia ei ole ennen meidän suvussa ollutkaan”, Ron myhäili. Hermione hihitti ja katsoi häntä hellästi.
”Vanhempamme ovat niistä ihan innoissaan. Ehkä liiankin”, Hermione nauroi. Ainakaan heidän ei paljon odotettu osallistuvan hääjärjestelyihin. Andrewissa oli jo niin iso työ, että se riitti Hermionelle toistaiseksi. Ja Ron kävi töissä eräässä auroritoimistossa Viistokujalla. He olivat Harryn kanssa pohtineet, että perustaisivat joskus oman firmansa, kunhan olivat ensin hieman saaneet kokemusta. He olivat kaikki saaneet opintonsa päätökseen, paitsi Ginny, jolla oli viimeinen vuosi enää jäljellä.
***
Ginny oli innoissaan. Hän seisoi kokovartalopeilin edessä sinisessä hameessaan, hiukset valtoimenaan. Hän hymyili. Hän näytti hoikalta… vielä jonkin aikaa. Hymy levisi hänen kasvoilleen. Kohta hän paisuisi yhtä komeasti kuin rantapallo.
Ovikello soi, ja Ginny ryntäsi ovelle. Hän kuuli Harryn kehottavan häntä avaamaan oven. He olivat ostaneet talon Tylyahosta. Harryn säästössä olevien rahojen ansiosta he olivat saaneet elämänsä järjestykseen. Harry tiesi jo lapsesta. Mies oli mennyt melkein sekaisin kuullessaan suuren uutisen.
Hermione, Ron ja Andrew seisoivat ovella ja he lauloivat hänelle onnittelulaulun. Kaikki muut paitsi Andrew, tietenkin. Poika näytti heränneen ja katseli ympärilleen silmät suurina. Ginny rakasti kummipoikaansa. Hän halusi itsekin yhtä suloisen lapsen. Pojan tai tytön, sillä ei ollut väliä.
Hermione ojensi hänelle paketin, ja Ginny otti sen nauraen vastaan. Hän halasi jokaista ja suukotteli Andrewia poskelle. Poika jokelsi innoissaan ja ojensi pulleita käsiään Ginnya kohti. Andrew viihtyi hänen sylissään, ja Ginny otti pojan käsivarsilleen. Harry pelmahti eteiseen ja hymyili leveästi heidät nähdessään.
”Tulkaa sisään. Meillä on teille hirveästi kerrottavaa”, Harry hehkutti. Ron kohotti kulmaansa, mutta ei sanonut mitään. He riisuivat ulkovaatteet ja menivät olohuoneen puolelle. Takassa räiskyi iloinen valkea.
”No?” Hermione hoputti, kun he istuutuivat. Harry kietoi käsivartensa Ginnyn hartioiden ympärille. Andrew veti Ginnya tukasta, ja tyttö nauroi.
”Minä olen raskaana”, Ginny pamautti. Hermione hihkaisi, ja Ron virnisti leveästi. Hermione ryntäsi halaamaan häntä ja Andrew päätti, että se oli jo hieman liikaa. Hän alkoi parkua. Ron nosti pojan syliinsä ja rutisti Ginnya ja Harrya lempeästi.
”Onneksi olkoon!”
”Mahtava uutinen”, Hermione riemuitsi.
”Tietävätkö vanhempasi?” Hermione kysyi Ginnya katsoen. Tyttö pudisti päätään.
”Ei. Halusimme kertoa ensin teille.”
”Hienoa!” Ron virnisti. He syleilivät toisiaan taas ja höpöttivät melkein yhteen ääneen. Ginny säteili kaiken keskipisteenä. Näin onnellinen hän ei ollut ollut pitkään aikaan. Kaikki oli nyt täydellistä. Hänellä oli rakastava aviomies, ihania ystäviä ja lapsi tulossa.
Mitä muuta tyttö tarvitsi?
Fin.Ja niitä kommentteja arvostaisin... :>
