Nimi: Juoruja
Kirjoittaja: Winga
Beta: Ancka, kiitän ja kumarran
Ikäraja: S
Paritus: Arvatkaapa
Tyylilaji: draamaa ja fluffya ja ehkä vähän huumoria? Ja tietty dialogi.
Lyhyesti: ”Kuulitko jo uusimman huhun?”
Vastuuvapaus: Row'n on hahmot!
Kirjoittajan kommentti: Koska päädyin siihen tulokseen, että haluan osallistua Dialogihaaste kolmoseen ja koska AS/S on mun FF100 (muuten, sana 34. liian vähän), niin syntyi tämä ihme outo dialogi. Ja Anckaa kiitän kovasti, kun vaivautuu betaamaan tämmösen hölmön...
Aijuu joo, ja joka keskustelussa on vaan kaks henkilöä.
Enjoy tai jotain.
Juoruja
”Kuulitko jo uusimman huhun?”
”Ai kenestä?”
”Keistä.”
”No keistä?”
”Arvaa.”
”No en minä... Tarkoitatko sinä heitä?”
”Tarkoitan.”
”Mikä huhu?”
”Et sitten kerro muille! Kuulin vain Parkinsonin puhuvan...”
”Joo joo, kerro jo!”
”Oletko kenties huomannut, miten nuo kaikki katsovat sinua?”
”Olen. Ihan kuin he tietäisivät minusta jotakin, mitä ei pitäisi. Oletko sattumalta kuullut, mistä on kyse?”
”Saatan ehkä tietää, mistä on kyse.”
”Kerropa.”
”Lucy kertoi Saralle nähneensä sinut ja Malfoyn eilen Tähtitornissa.”
”Ei taas!”
”Ja Sara kertoi Ninalle, joka kertoi Mikelle, joka kertoi minulle.”
”Joten ties miten asia on alun perin kuulunut.”
”Onko se totta?”
”Että olinko Malfoyn kanssa Tähtitornissa? Senhän sinä tahtoisit tietää!”
”Alice.”
”No?”
”Oletan, että tiedät, kuka tämän on aiheuttanut. Oliko se Lucy?”
”Minä luulin, että sinä ja Potter itse.”
”Eli oli.”
”Mutta todellisuudessa te kaksi.”
”Sinä juonit tämän yhdessä Lucyn kanssa.”
”Kun te kaksihan sinne menitte.”
”Luulitteko, ettemme osaisi itse kertoa siinä vaiheessa, kun tahdomme?”
”Emme. Mutta ajattelimme, ettette te kertoisi sitten koskaan.”
”Tiedätkös, kaikki eivät edes usko teitä.”
”Tiedän. Mutta sinä ja Al voisitte kertoa jo yhdessä!”
”Ai että Al?”
”No, jos te tulette ulos kaapista, mekin joudumme viettämään aikaa yhdessä ja kai se on parempi, että opettelen jo nyt kutsumaan häntä Aliksi enkä aina vain Potteriksi.”
”Lucy, kerropa minulle, mitä ihmettä sinä oikein ajattelit?”
”Ai milloin?”
”Kun päätit kertoa Saralle nähneesi meidät Scorpiuksen kanssa.”
”Ajattelimme auttaa teitä.”
”Te? Auttaa?”
”No, minä ja Alice tietenkin. Tulemaan ulos kaapista. Meistä on turhauttavaa, kun kukaan ei tiedä.”
”Etkö jo ymmärrä, että me osaamme kyllä hoitaa asiamme itsekin?”
”Ei se siltä ole vaikuttanut. Eikä Scorpius vaikuttanut olevan niin pahoillaan.”
”Silti. Älkää vaivautuko puuttumaan meidän elämiimme.”
”Keskustele Scorpiuksen kanssa.”
”Ymmärsitkö?”
”Kyllä, mutta teidän täytyy silti keskustella.”
”Mutta se on raivostuttavaa!”
”Minusta se oli hyvä asia, lopulta.”
”Miksi?”
”Oikeastaan olen tahtonutkin jo tulla kaapista ulos jonkin aikaa.”
”Mikset sanonut?”
”Koska sinä vaikutit olevan sitä mieltä, että meidän on parempi pitää tämä salassa.”
”Scorpius... Etkö sinä ymmärrä, että minä ajattelin silloin, että se oli parempi? Olisimme vallan mainiosti voineet jutella asiasta, päättää kertoa muille, miten olisitkaan tahtonut.”
”Niin kai.”
”Ovatko serkkuni tai sisareni muuten vielä kyselleet mitään asian totuudenmukaisuudesta?”
”No... Rose ja Lily vain sanoivat olleensa varmoja asiasta jo aiemmin. Hugo vaikutti tyytyväiseltä. James vaikutti pettyneeltä. En oikeastaan tiedä, mihin. Hän sanoi olevansa onnellinen puolestamme.”
”Kerroitko sinä asian olevan totta?”
”Alice kertoi.”
”Ja sinä annoit hänen?”
”Minähän sanoin jo, että haluan muiden tietävän! Parempi se on aloittaa sukulaisista, kuin niistä, jotka tietävät meidät vain nimeltä.”
”Ymmärrän, ymmärrän!”
”Tiedätkö, miten hyvin he ajoittivat tämän? Lucy ja Alice siis.”
”En.”
”Mikä päivä huomenna on?”
”Voi ei. Ei! Minä en tiedä...”
”Mitä, oletko sinä epävarma?”
”...”
”Hyvä on, hyvä on. Mutta lähdetkö sinä Tylyahoon? Minun kanssani, tietenkin.”
”Sano nyt vielä, että teelle rakkautta julistamaan.”
”No vaikka niin.”
”Mitä sinä oikeastaan luulet?”
”Että lähdet. Et sinä osaa kieltäytyä.”
”Joko näit?”
”Voi kyllä!”
”Minä ehdin jo epäillä, että se oli todella vain huhupuhetta.”
”Luuletko sinä, että Parkinson levittäisi ystävistään huhuja?”
”No, en oikeastaan. Silti en meinannut uskoa.”
”En minäkään!”
”Ajattele, miten ne, jotka eivät täällä ole, tulevat reagoimaan, kun kerromme heille!”
”Tästä riittää puhuttavaa pitkäksi aikaa.”
