Tuoreimmat viestit91
Rinnakkaistodellisuus / Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä: Kuin kaksi vessaharjaa | S | Alex/Henry
« Uusin viesti kirjoittanut Kelsier 26.04.2024 16:12:40 »Ficin nimi: Kuin kaksi vessaharjaa
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Fandom: Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä
Tyylilaji/Genre: canonin jälkeinen tulevaisuus
Paritus: Alex/Henry + lapset
Vastuuvapaus: RWRB kuuluu Casey McQuistionille. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.
Haasteet: Älyttömät otsikot vol. 6
A/N: Ficin aikataulu on poikien kannalta todella tiukka, mutta halusin heidän olevan tässä vielä kohtuullisen nuoria kuitenkin. Todellisuudessa Alex joutuu varmasti käymään oikeustieteellisessä sekä kandi- että maisteriopinnot voidakseen työskennellä asianajajana, niin paljon kuin hänellä onkin jo yksi kanditutkinto alla. Tässä olen ajatellut hänen selviävän lyhyillä 2 vuoden maisteriopinnoilla (meillä Suomessahan maisteriohjelmat ovat yleensä tämän pituisia).
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Alex sulki silmänsä ja antoi ylävartalonsa hervahtaa korituolin selkänojaa vasten. LBJ-järveltä puhaltava ja talon ympäri kiertänyt raikas tuuli jaksoi kutitella hänen paljaita sääriään vain hiukkasen. Hänen oli Henryn paheksumisesta huolimatta ollut tarkoitus tehdä hieman töitä, joita hän oli kestänyt puolisen tuntia, kunnes kesä, loma ja ihanat ajatukset olivat vieneet voiton. Jostain talon toisesta päästä kantautuivat kevyesti Henryn ja lasten äänet. Nelivuotias Maggie luultavasti selvitti pulppuavaan tapaansa jotain isille samalla, kun vastikään vuoden täyttänyt Nick katseli tyynenä vierestä.
Oliko todella jo kymmenen vuotta siitä, kun he olivat Henryn kanssa oikeasti tutustuneet ja alkaneet tapailla? Hän tunnusteli vaistomaisesti vasenta nimetöntään. Naimisissakin he olivat olleet jo kuusi vuotta. Hymy nousi Alexin huulille. Henry oli kosinut häntä pian sen jälkeen, kun hän oli valmistunut oikeustieteellisestä. Häät olivat olleet Alexin mittapuulla prameat, mutta kuninkaallisten mittapuulla hyvinkin hillityt. BBC oli kuvannut lyhyen seremonian, jonka jälkeen he olivat vilkuttaneet sateenkaarilippuja, Union Jackeja ja Stars and Stripeseja heiluttelevalle yleisölle palatsin parvekkeelta. Lisäksi kuningashuone oli järjestänyt kansalaisille valtavan ilmaiskonsertin sillä aikaa, kun nuoripari juhli yksityisesti kutsuvieraidensa kanssa. Henry oli loistanut koko päivän kuin aurinko, minkä myös tabloidit panivat merkille, sillä seuraavana päivänä useammankin etusivua koristi muunnelma otsikosta ”Sydänten prinssi säteilee jälleen”.
Alex tunsi olonsa mukavan raukeaksi muistellessaan noita hetkiä. Olivathan ne olleet lajinsa stressaavia, mutta pelkästään Henryn kukkaan puhkeaminen (ja siitä johtuva intohimo makuuhuoneessa) oli tehnyt niistä sen arvoista. Vaikka he olivat nuoria miehiä, joilla oli elämä edessään, oli ollut luonnollista alkaa miettiä lapsia heti häiden jälkeen.
Alexin yllätykseksi Henry oli ilmeisesti koko hänen opintojensa ajan pehmittänyt kuningasperhettä ja neuvonantajia asialle. He olivat joutuneet tyytymään siihen, että Alexista tuli heidän ensimmäisen lapsensa biologinen isä. Niin oli kuulemma perheen maineen ja kruununperimyksen kannalta kaikkein helpointa. Hän muisti kuinka Henry oli tuon neuvottelupäivän iltana itkenyt hänen olkaansa vasten, osittain onnesta, koska heistä tulisi vanhempia, osittain turhautumisesta siihen, etteivät he saaneet toteuttaa sitäkään omin ehdoin. Prosessi oli ollut valtava koetus heidän parisuhteelleen, mutta kun he kaiken säätämisen jälkeen olivat viimein tuoneet pikku-Margaretin, Maggien, Alexin lapsuuden kotiin Austiniin, olivat he viettäneet kolme ihanaa viikkoa vauvakuplassa ihmetellen, miten heidän pikkupalleronsa kasvoi niin nopeasti.
Alexin korvat nappasivat lautalattiaan tupsahtelevat askeleet, jotka pysähtyivät ulko-ovelle.
”Ii-sää”, kuului suhiseva kuiskaus. Maggie varmasti roikkui karmissa ja kurkisteli häntä.
”Annetaan isän nukkua, muru.” Henryn pehmeän hiljainen kehotus.
”Isä vie minut uimaan”, Maggie ilmoitti kuin ei olisi kuullutkaan Henryn sanoja.
Hän oli tosiaan luvannut mennä tytön kanssa uimaan.
”Tule isin ja Nickin kanssa. Isä oli tosi ahkera ennen lomaa, niin hän ansaitsee päivänokoset, vai mitä?”
Alex saattoi kuvitella, kuinka Maggien häneltä perityt kulmakarvansa rypistyivät tämän miettiessä järjestääkö pieni kohtaus vai totella isiä.
”Isä on ihan tyhmä”, tyttö totesi viimein ja polkaisi jalkaansa tarkoituksellisen äänekkäästi ennen kuin Henry ehti hyssytellen hätistellä tämän takaovea ja rantaa kohti.
Alex huokasi ja tiesi menevänsä retkueen perään ihan pian. Ei hän ollut tullut hakemaan lomaa perheestään, päinvastoin.
”Mites hänen korkeudellaan hurisee?”
Henryn katse oli tiiviisti rantavedessä polskuttelevassa Maggiessa ja tämä tuhahti ylhäisesti. Nick nakersi juustonaksua ruohikolla noin kolmen metrin päässä tämän jaloista.
Alex kiersi kätensä miehensä lantiolle. ”Älä viitsi olla tuollainen. Kuulin kyllä äsken jokaisen niistä sanoista, joilla osoitit olevasi täydellinen isä minun lapsilleni. Aion korvata sen sinulle myöhemmin. Tuhmasti ja korkojen kera”, hän kuiskasi tämän korvaan.
Henry unohti hengittää yhden henkäyksen ajan, mikä oli äärettömän suloista. Tämä tuijotti edelleen Maggieta – ja sivusilmällä puolen minuutin välein Nickiä – mutta vastasi kuitenkin sujauttamalla oman käsivartensa hänen vyötärölleen. Alex työnsi sormensa sekoittamaan tuulen jo valmiiksi tuivertamaan vaaleaa tukkaa. Henry rentoutui päänahan hieronnasta kuten aina. He vahtivat jonkin aikaa hyvässä yhteisymmärryksessä lapsia, jotka jatkoivat huolettomasti tekemisiään. Sitten Maggie kyllästyi leikkeihinsä ja tapsutti heidän luokseen.
”Mitä nyt, muru?” Henry kysyi hellästi.
Tyttö keskittyi katsomaan heitä ja Henryn jo varsin pystyssä töröttäviä hiuksia. ”Isi näyttää ihan vessaharjalta”, tämä julisti sitten kuin suurenkin tieteellisen päätelmän.
Alex yritti pidätellä nauruaan, mutta sitä tursui väkisin hampaiden välistä.
Henry mulkaisi häntä järkyttyneenä. ”Margaret Alejandra Clermont-Diaz! Tuo… tuo ei ollut kovin kauniisti sanottu.” Nyt tämänkin huulipieltä jo nyki hieman.
Maggien suu mutristui alaspäin ja tämä ripustautui halaamaan Henryä. ”Anteeksi, isi. Minä rakastan sinua näin paljon.”
Alex katsoi sydän sykkyrällä, kuinka hänen prinssinsä silitteli tyttärensä saparoita. ”Ei se mitään, muru. Isikin rakastaa sinua.”
Hetkeksi unohdettu Nick päästi surullisen parkaisun. Alex kiirehti ottamaan pojan syliinsä. ”No, no Nicholas Enrique Hannover-Stuart-Fox. Sinä osaat olla ihan yhtä dramaattinen ja rakastettava kuin isosiskokin. Ja isä ainakin on hulluna sinuun.” Pieni pellavapää laski otsansa tyyntyneenä hänen kaulaansa vasten.
”Mennäänkö kaikki sisään? Voitaisiin tehdä vaikka pannukakkuja”, Henry ehdotti.
Maggie innostui ja alkoi kiskoa isiä kohti kuistia. Alex kantoi Nickiä ja ilmoitti verannalla, että märät, hiekkaiset ja ruohotahraiset tahmatassut saisivat odottaa ulkona, kunnes hän toisi kasan suklaapannareita sinne syötäväksi.
Illalla, kun lapset oli jo saatu nukkumaan ja he pesivät Henryn kanssa hampaitaan kylpyhuoneen peilin edessä, Alex katsahti puolisoaan. ”Mags on kyllä tavallaan oikeassa. Sinun sotkuisessa tukassasi ja vessaharjassa on samaa näköä.”
Henry sylki hammastahnajämät pois ja irvisti hänelle. ”Kerronko millä pesen kohta suusi, jos tuo ei lopu.”
Alex kurlasi, sylkäisi ja suuteli sitten mielestään maailman kauneimpia huulia. ”Hänen kuninkaallinen kovuutensa saa huuhdella suutani aineellaan juuri niin paljon kuin tahtoo.”
Henry muuttui paloautonpunaiseksi, mutta tarttui kourallaan silti varsin vakuuttavasti hänen pakaraansa. ”Lakkaa oikeasti puhumasta tuhmia tai minun pitää etikettikouluttaa sinua. Voihan sitä yhteistä elämänpolkua kulkea kahtena vessaharjanakin, kunnes kuolema erottaa, vai mitä?”
Alex hihitti ja tyytyi antamaan joukon kosteita suudelmia rakkaansa kaulalle. ”Harotaan hiuksemme samalla tavoin niin kukaan ei huomaa eroa.”
Henryn katse tummui. ”Minä sinulle haromiset näytän vielä ennen kuin Nick ensimmäisen kerran herää.”
Alex ei olisi voinut olla onnellisempi.
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Fandom: Punaista, valkoista ja kuninkaansinistä
Tyylilaji/Genre: canonin jälkeinen tulevaisuus
Paritus: Alex/Henry + lapset
Vastuuvapaus: RWRB kuuluu Casey McQuistionille. Kirjoitan huvikseni enkä saa tästä rahaa.
Haasteet: Älyttömät otsikot vol. 6
A/N: Ficin aikataulu on poikien kannalta todella tiukka, mutta halusin heidän olevan tässä vielä kohtuullisen nuoria kuitenkin. Todellisuudessa Alex joutuu varmasti käymään oikeustieteellisessä sekä kandi- että maisteriopinnot voidakseen työskennellä asianajajana, niin paljon kuin hänellä onkin jo yksi kanditutkinto alla. Tässä olen ajatellut hänen selviävän lyhyillä 2 vuoden maisteriopinnoilla (meillä Suomessahan maisteriohjelmat ovat yleensä tämän pituisia).
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Alex sulki silmänsä ja antoi ylävartalonsa hervahtaa korituolin selkänojaa vasten. LBJ-järveltä puhaltava ja talon ympäri kiertänyt raikas tuuli jaksoi kutitella hänen paljaita sääriään vain hiukkasen. Hänen oli Henryn paheksumisesta huolimatta ollut tarkoitus tehdä hieman töitä, joita hän oli kestänyt puolisen tuntia, kunnes kesä, loma ja ihanat ajatukset olivat vieneet voiton. Jostain talon toisesta päästä kantautuivat kevyesti Henryn ja lasten äänet. Nelivuotias Maggie luultavasti selvitti pulppuavaan tapaansa jotain isille samalla, kun vastikään vuoden täyttänyt Nick katseli tyynenä vierestä.
Oliko todella jo kymmenen vuotta siitä, kun he olivat Henryn kanssa oikeasti tutustuneet ja alkaneet tapailla? Hän tunnusteli vaistomaisesti vasenta nimetöntään. Naimisissakin he olivat olleet jo kuusi vuotta. Hymy nousi Alexin huulille. Henry oli kosinut häntä pian sen jälkeen, kun hän oli valmistunut oikeustieteellisestä. Häät olivat olleet Alexin mittapuulla prameat, mutta kuninkaallisten mittapuulla hyvinkin hillityt. BBC oli kuvannut lyhyen seremonian, jonka jälkeen he olivat vilkuttaneet sateenkaarilippuja, Union Jackeja ja Stars and Stripeseja heiluttelevalle yleisölle palatsin parvekkeelta. Lisäksi kuningashuone oli järjestänyt kansalaisille valtavan ilmaiskonsertin sillä aikaa, kun nuoripari juhli yksityisesti kutsuvieraidensa kanssa. Henry oli loistanut koko päivän kuin aurinko, minkä myös tabloidit panivat merkille, sillä seuraavana päivänä useammankin etusivua koristi muunnelma otsikosta ”Sydänten prinssi säteilee jälleen”.
Alex tunsi olonsa mukavan raukeaksi muistellessaan noita hetkiä. Olivathan ne olleet lajinsa stressaavia, mutta pelkästään Henryn kukkaan puhkeaminen (ja siitä johtuva intohimo makuuhuoneessa) oli tehnyt niistä sen arvoista. Vaikka he olivat nuoria miehiä, joilla oli elämä edessään, oli ollut luonnollista alkaa miettiä lapsia heti häiden jälkeen.
Alexin yllätykseksi Henry oli ilmeisesti koko hänen opintojensa ajan pehmittänyt kuningasperhettä ja neuvonantajia asialle. He olivat joutuneet tyytymään siihen, että Alexista tuli heidän ensimmäisen lapsensa biologinen isä. Niin oli kuulemma perheen maineen ja kruununperimyksen kannalta kaikkein helpointa. Hän muisti kuinka Henry oli tuon neuvottelupäivän iltana itkenyt hänen olkaansa vasten, osittain onnesta, koska heistä tulisi vanhempia, osittain turhautumisesta siihen, etteivät he saaneet toteuttaa sitäkään omin ehdoin. Prosessi oli ollut valtava koetus heidän parisuhteelleen, mutta kun he kaiken säätämisen jälkeen olivat viimein tuoneet pikku-Margaretin, Maggien, Alexin lapsuuden kotiin Austiniin, olivat he viettäneet kolme ihanaa viikkoa vauvakuplassa ihmetellen, miten heidän pikkupalleronsa kasvoi niin nopeasti.
Alexin korvat nappasivat lautalattiaan tupsahtelevat askeleet, jotka pysähtyivät ulko-ovelle.
”Ii-sää”, kuului suhiseva kuiskaus. Maggie varmasti roikkui karmissa ja kurkisteli häntä.
”Annetaan isän nukkua, muru.” Henryn pehmeän hiljainen kehotus.
”Isä vie minut uimaan”, Maggie ilmoitti kuin ei olisi kuullutkaan Henryn sanoja.
Hän oli tosiaan luvannut mennä tytön kanssa uimaan.
”Tule isin ja Nickin kanssa. Isä oli tosi ahkera ennen lomaa, niin hän ansaitsee päivänokoset, vai mitä?”
Alex saattoi kuvitella, kuinka Maggien häneltä perityt kulmakarvansa rypistyivät tämän miettiessä järjestääkö pieni kohtaus vai totella isiä.
”Isä on ihan tyhmä”, tyttö totesi viimein ja polkaisi jalkaansa tarkoituksellisen äänekkäästi ennen kuin Henry ehti hyssytellen hätistellä tämän takaovea ja rantaa kohti.
Alex huokasi ja tiesi menevänsä retkueen perään ihan pian. Ei hän ollut tullut hakemaan lomaa perheestään, päinvastoin.
”Mites hänen korkeudellaan hurisee?”
Henryn katse oli tiiviisti rantavedessä polskuttelevassa Maggiessa ja tämä tuhahti ylhäisesti. Nick nakersi juustonaksua ruohikolla noin kolmen metrin päässä tämän jaloista.
Alex kiersi kätensä miehensä lantiolle. ”Älä viitsi olla tuollainen. Kuulin kyllä äsken jokaisen niistä sanoista, joilla osoitit olevasi täydellinen isä minun lapsilleni. Aion korvata sen sinulle myöhemmin. Tuhmasti ja korkojen kera”, hän kuiskasi tämän korvaan.
Henry unohti hengittää yhden henkäyksen ajan, mikä oli äärettömän suloista. Tämä tuijotti edelleen Maggieta – ja sivusilmällä puolen minuutin välein Nickiä – mutta vastasi kuitenkin sujauttamalla oman käsivartensa hänen vyötärölleen. Alex työnsi sormensa sekoittamaan tuulen jo valmiiksi tuivertamaan vaaleaa tukkaa. Henry rentoutui päänahan hieronnasta kuten aina. He vahtivat jonkin aikaa hyvässä yhteisymmärryksessä lapsia, jotka jatkoivat huolettomasti tekemisiään. Sitten Maggie kyllästyi leikkeihinsä ja tapsutti heidän luokseen.
”Mitä nyt, muru?” Henry kysyi hellästi.
Tyttö keskittyi katsomaan heitä ja Henryn jo varsin pystyssä töröttäviä hiuksia. ”Isi näyttää ihan vessaharjalta”, tämä julisti sitten kuin suurenkin tieteellisen päätelmän.
Alex yritti pidätellä nauruaan, mutta sitä tursui väkisin hampaiden välistä.
Henry mulkaisi häntä järkyttyneenä. ”Margaret Alejandra Clermont-Diaz! Tuo… tuo ei ollut kovin kauniisti sanottu.” Nyt tämänkin huulipieltä jo nyki hieman.
Maggien suu mutristui alaspäin ja tämä ripustautui halaamaan Henryä. ”Anteeksi, isi. Minä rakastan sinua näin paljon.”
Alex katsoi sydän sykkyrällä, kuinka hänen prinssinsä silitteli tyttärensä saparoita. ”Ei se mitään, muru. Isikin rakastaa sinua.”
Hetkeksi unohdettu Nick päästi surullisen parkaisun. Alex kiirehti ottamaan pojan syliinsä. ”No, no Nicholas Enrique Hannover-Stuart-Fox. Sinä osaat olla ihan yhtä dramaattinen ja rakastettava kuin isosiskokin. Ja isä ainakin on hulluna sinuun.” Pieni pellavapää laski otsansa tyyntyneenä hänen kaulaansa vasten.
”Mennäänkö kaikki sisään? Voitaisiin tehdä vaikka pannukakkuja”, Henry ehdotti.
Maggie innostui ja alkoi kiskoa isiä kohti kuistia. Alex kantoi Nickiä ja ilmoitti verannalla, että märät, hiekkaiset ja ruohotahraiset tahmatassut saisivat odottaa ulkona, kunnes hän toisi kasan suklaapannareita sinne syötäväksi.
Illalla, kun lapset oli jo saatu nukkumaan ja he pesivät Henryn kanssa hampaitaan kylpyhuoneen peilin edessä, Alex katsahti puolisoaan. ”Mags on kyllä tavallaan oikeassa. Sinun sotkuisessa tukassasi ja vessaharjassa on samaa näköä.”
Henry sylki hammastahnajämät pois ja irvisti hänelle. ”Kerronko millä pesen kohta suusi, jos tuo ei lopu.”
Alex kurlasi, sylkäisi ja suuteli sitten mielestään maailman kauneimpia huulia. ”Hänen kuninkaallinen kovuutensa saa huuhdella suutani aineellaan juuri niin paljon kuin tahtoo.”
Henry muuttui paloautonpunaiseksi, mutta tarttui kourallaan silti varsin vakuuttavasti hänen pakaraansa. ”Lakkaa oikeasti puhumasta tuhmia tai minun pitää etikettikouluttaa sinua. Voihan sitä yhteistä elämänpolkua kulkea kahtena vessaharjanakin, kunnes kuolema erottaa, vai mitä?”
Alex hihitti ja tyytyi antamaan joukon kosteita suudelmia rakkaansa kaulalle. ”Harotaan hiuksemme samalla tavoin niin kukaan ei huomaa eroa.”
Henryn katse tummui. ”Minä sinulle haromiset näytän vielä ennen kuin Nick ensimmäisen kerran herää.”
Alex ei olisi voinut olla onnellisempi.
Puoliso aina sanoo, että se on ihan hölmöä puuhaa, kun ei kukaan näe sitä, mutta sama homma minulla, jotenkin pelipaita päällä tulee enemmän fiilistä siihen katsomiseen. Haluaisin ostaa uuden paidan, kun minulla on kaksi sellaista valkoista, joissa on Leijonan kuva rinnassa, ja haluaisin sinisen, mutta ihan kaikkeen ei tämä opiskelijan budjetti taivu. Ensimmäisen paidan ostin joskus vuonna miekka ja kirves, kun oltiin katsomassa isänpäivänä Karjala-turnausta, toinen on 2012 kotikisoista. Kauhea, kun joutuu ihan priorisoimaan näitä pelipaitaostoksia...ehkä ensisijaisesti haluaisin kuitenkin Pelicansin turkoosin Game Wornin, kun minulla on vain turkoosi fanipaita, ja sitten haluaisin myös mustan pelipaidan. Pelsuilta siis. Ja sitten sen sinisen Leijona-paidan... 
Silmarillionista julkaistaan tän vuoden aikana kovakantinen suomennos, joka on Tolkienin kuvittama. Löysin tiedon suomalaisen kirjakaupan nettisivujen kautta! 
Mutta joo, oli kiva että kyseinen peli pääsi mukaan tarinaan, onhan sillä selvästi oleellinen rooli Siguman jäsenten keskuudessa. Ja tottahan toki Hagure päihittää Jaban siinä, hänhän on oikea kivi-sakset-paperi-mestari