Kirjoittaja: Pikku lupin
Ikäraja: S
//zougati muokkasi ikärajan uusien ikärajojen mukaisiksiTyylilaji: Draama
Hahmot: Kelmit, kalkaros ja Katariona
Vastuuvapaus: Kelmit ja kalkaros, sekä paikat kuuluvat J.K.Rowlingille, ja Katariona ja hornahevonen Lene Kaaberbølille. En saa tästä mitään rahallista korvausta
Varoitukset: kiroilua
A/N: Ensimmäinen ficcini
”James oletko tosissasi?” Kysyin hädissäni.
”Kyllä.” James vastasi.
James tosiaan lähtisi.
”James, et saa lähteä!” Parkaisin ja heitin häntä tyynyllä.
James hymyili minulle ja harppasi luokseni. Siinä hän seisoi ja hymyili. Yhtäkkiä hän alkoi syleillä minua ja kuiskuttaa minulle sanoja jotka menivät näin:
”Voi kuutamo älä sure, Lily ei ole mennyt kauas. Minun on etsittävä hänet. Anturajalka pitää sinusta huolen, lupaan sen.”
Hän syleili minua yhä ja tokaisin katkerana Jamesille:
”Hän on vain hippasilla Kalkaroksen kanssa.”
”Äh, no matohäntä sitten.” James ähkäisi.
”SARVIHAARA!” Karjaisin ja riuhtaistuin irti Jamesin otteesta.
James näytti yllättyneeltä ja kysyi: ”Mitä Remus?”
”No arvaa!” ähkin vihaisesti Jamesille.
”Huoh, tiedän.” James kuiskasi pettyneenä.
Juoksin oleskelu tilasta käytävälle ja sieltä ulos. Juoksin kiellettyyn metsään asti.
Kuulin rapinaa ja kopsetta, pelkäsin hirveästi. Oksa katkesi. Se oli jotain hohtavaa joka juoksi luokseni. Nyt se tulisi esiin.
”Keskiyö!” Hihkaisin hämmentyneenä.
Kaunis hornanhevonen laukkasi luokseni.
”Missä Katariona on?” kysyin levottomalta tammalta.
Se hirnui vastaukseksi ja päätin hypätä varovasti sen selkään. Hyvä, että se antoi. Hornanhevosista ei ikinä tiedä. Keskiyö laukkasi lujaa syvemmälle metsään. näin tumman hahmon makaavan maassa.
”Kata!” Parkaisin ja Keskiyö säikähti.
Lensin maahan Katarionan Viereen. Ulisin surusta, Katariona oli kai kuollut. Otin Katarionan syliini ja kutsuin Keskiyön. Se laukkasi Innoissaan huomatessaan, että sen emäntää autettiin. Nostin itseni ja Katarionan sen selkään. Lähdin hiljaa laukaten pois kielletystä metsästä.
”James lähtee!” Sirius huusi minulle Virnuilevan Severuksen vierestä.
”Kuka hitto toi o!” Sirius parkaisi osoittaen Keskiyötä.
”Keskiyö.” Sanoin katsoen Severusta inhoten.
”Se on vaaraton, yleensä.” Sanoin ja taputin Keskiyötä lavoille.
Severus mutristi suutaan ja sen paskanen lärvi näytti normaalia rumemmalta.
”Pese hiukset.” mutisin ja vedin taikasauvani esiin.
”AQUATULIO!” Kiljaisin ja osoitin Kalkarosta.
Kalkaroksen päälle tuli valtava vesi ryöppy.
”ÄÄH!” Severus karjahti.
Sirius ei näyttänyt tyytyväiseltä. Mutta se ei paljoa kiinnostanut, koska Kata piti viedä sairaalasiipeen.
// Sca laski ikärajaa ja siirsi oikealle osastolle
