Hmm, voisitko jotenkin tarkemmin selittää minkälainen muutos Sherlockissa olis tapahtunut? Koska first of all, Sherlock on luonteeltaan itsekäs, en usko et kukaan on eri mieltä tästä? Right. Joten Sherlock haluaa itsekkäästi pitää Johnin itsellään (aiemmilla kausilla se pilas Johnin deitit aika taidokkaasti) ja tämä ehkä olkoon sitä Johnlockia muiden silmissä (mun silmissäni Sherlockin ja Johnin ystävyyssuhde on hyvin epäterveellinen) mut tämä myös selittää Sherlockin suhtautumisen abt kaikkeen. What life? I've been away. Sherlock luulee ettei Johnilla ole elämää Sherlockin ulkopuolella, mikä ei tietenkään ole totta, ja kun Sherlock tajuaa tän, se totta kai tulee surulliseks. Onko tämä sitä hahmokehitystä? Na-aa. Sherlockin syyt ovat, again, itsekkäät --- mutta toisaalta, eikö rakkaus ole aina itsekästä? Menee ehkä vähän filosofiseks ja ehdottomasti ohi aiheen, mut mun mielestä ihmiset rakastaa aina itsekkäästi. Kun vaikka toinen ihminen kuolee, ihminen suree sitä mitä hän itse menettää. Tai ehkä mä vaan oon pessimisti.
Joka tapauksessa, uhm, olis kovin paljon helpompi pohtia tätä kun tietäisin mitä tarkoitat sillä muutoksella. :D Siis meinaatko Johnin ja Maryn suojelemista vai sitä että Sherlock intti lapsen nimeks omaa nimeään vai...?? Nää jaksot ei oo mulla kovinkaan tuoreessa muistissa, kun katsoin nää vaan kertaalleen sillo tammikuussa.
Tietty on hyvä muistaa, että 1. ja 2. kauden Sherlock ja John tutustuivat toisiinsa vastikään ja Reichenbachin aikaan olivat tunteneet toisensa vain puolitoista vuotta. Tilanne on täysin eri siinä kohtaa, kun Sherlock palaa takaisin. Jos John olis tullut sen asuintoveriks ja sit pamauttanut Maryn raskaaks ja pyytänyt Sherlockia bestamaniks, en usko et Sherlockia olis kauheesti kiinnostanut plus John, mitä sä teet, miks sä pyydät vastikään tapaamaas miestä bestmanikseks?? En tiedä onko tää ihan vertailukelpoista. Mut en myöskään väitä et olisit täysin väärässä! En mä kiellä etteikö Sherlock tuntis lämpöä (lol sanavalinta) Johnia kohtaan tai muutenkaan en yritä vähentää sen merkitystä. Mut tää kaikki me nähtiin jo aiemmin, tää ei oo sellainen iso kehitysaskel jonka Sherlock otti.
Inhimillistynyt? Kuinka inhimillistä on tappaa toinen ihminen? Ok, vedän nyt koko ajan tän Magnussen-kortin esiin, mut tää on aika helvetin iso juttu jota ei voi sivuuttaa. Se olis voinut pysäyttää Magnussenin muullakin tapaa, mut sen sijaan se päättää ampua sen. Kutsuisin tätä korkeintaan takapakin ottamiseksi -- ellei Sherlock olis viimein inhimillistynyt sillä tavalla että jopa se tekee virheitä ja tää oli paha virhe josta se joutuu maksamaan. Näin ei kuitenkaan taida olla, koska sitä maksuvaihetta ei suoriteta.
Sherlockille oli taatusti traumaattista sen Moriartyn verkon tuhoaminen, oon samaa mieltä. Kuten oli myös Johnille Sherlockin itsemurhan näkeminen, mikä tekeekin Sherlockista enemmän kusipään koska se hyppäs vapaaehtoisesti. Oh well.