Dignity: Hienoa, että sinulla on jo aavistuksia. Lapun lopullinen sisältö selviää huomenna (tai ylihuomenna). Hauskaa, että on mielenkiintoinen
AS on Sev, koska se nyt jäi vähän päähän, Aliakin kyllä taas tulee
Lilyena: Heehaa, vähän lapusta paljastuu nyt. Kyllä Sco selviää. Tässä jatkoa.
A/N: Torstain sana: uni, perjantain sana: ajatuseula
Anteeksi, eilen en oikein ehtinyt koneelle, joten saatte nyt kaksi osaa kerralla. Viimeisen osan ilmestyminen saattaa siirtyä vasta sunnuntaille, ellen nouse toodella aikaisin (mun pitää aamulla mennä jo ennen seitsemää ja vasta sunnuntaina takaisin)
5. Selvennyksiä unessaValvottuaan koko yön tahtoi Sev nukkua. Hän oli ensin epäröinyt korpinkynnen tupahuoneeseen menemistä, sillä hän ei tiennyt tahtoiko nähdäkään Scorpiusta. Toisaalta hän uskoi toisen pojan jo nukkuvan ja olikin siinä oikeassa. Hän hiipi sänkynsä luo ja kaivautui peiton alle. Rose oli koettanut selittää hänelle Scorpiuksen käytöstä ja lapun sisältöä koko sen ajan yöstä, jonka oli onnistunut olemaan hänen seurassaan, ja sen takia hän oli karannut ulos kylmään. Peiton alla taas oli ihanan lämmintä ja kohmettunut vartalo alkoi pikkuhiljaa sulaa ja Sev valui uniinsa.
Scorpius istui kyyneleet silmissään pöydän ääressä ja kirjoitti vihkoon jotakin. Sev käveli hänen luokseen ja näki toisen olan yli, että lappu oli juuri se riitaa aiheuttanut. 'Sev on niin itseriittoinen ja inhoan sitä, kuinka hän aina selittää olevansa oikeassa, vaikkei olisikaan'
, Scorpius oli alkuun kirjoittanut ja Sev koetti ottaa selvää mikä päivä oli. Hän näki itsensä astuvan makuusaliin sisään ja Scorpiuksen nappaavan lapun rytistäen sen ja tunkien taskuunsa.
”Hei Scorpius, anna anteeksi, minun ei olisi pitänyt sanoa sitä niin”, toinen Sev selitti huoneen ovelta. ”Sinä osaat kyllä liemet ja nämä, en minä tarkoittanut sitä, mitä sanoin.”
Scorpius pyyhki kyyneleitä kasvoiltaan kiirehtien sänkyynsä jaksamatta kuunnella.Sev heräsi unestaan muistaen sen yön ja ymmärsi viimein Scorpiuksen syyn kirjoittaa lappu.
6. Lopun alkua”Mitä sinä juotit minulle eilen tai toissapäivänä, niiden välisenä yönä kuitenkin?”
”Mistä sinä puhut?”
”Näin kummallista unta.”
”Ai, minkälaista?”
”Sellaista, joka selitti Scorpiuksen kirjoittamaa lappua. Ja tiedän, että se olit sinä. Olet selvästi koettanut saada meitä takaisin yhteen – hetkonen, tiesitkö sinä, että me seurustelemme?”
”Tietysti tiesin. Ja mitä sitten vaikka se olisinkin ollut minä? Eikö ole vain parempi, että te saatte sovittua?”
Scorpiuksen astuessa kirjastoon hänen kuuntelemansa keskustelu keskeytyi. Hän katsahti Roseen kuin kysyäkseen mitä tämä oikein oli tehnyt ja sai vastauksekseen vain selitystä lupaavan hämmentyneen olankohautuksen. Rose nimittäin tajusi Scorpiuksen kuunnelleen, muttei ymmärtänyt, miksi tämä oli keskeyttänyt kaksikon vaan aivan selvästi tahtonut keskeyttää sen.
”Rose”, Scorpius tulikin sanomaan, ”viitsisitkö tulla auttamaan? Teen tutkielmaa ajatuseulasta enkä tahdo enää löytää erästä kirjaa.” Rosen nyökätessä Scorpius hymyili. ”Ja hei, Sev. Toivottavasti sinulla menee hyvin.”
Scorpius ja Rose lähtivät kohti kirjastohyllyjä, joissa olevat kirjat käsittelivät taikaesineitä yleisesti, luonnossa sekä väärinkäytettyinä. Sev tuijotti hämmentyneenä Scorpiusta ja mietti, mistä kaksikko mahtoi koko matkan keskustella. Keskustelu koski oikeastaan edellispäivää, Rose valaisi Scorpiusta siitä, mitä Sev oli kokenut ja kertoi sen, mistä toisen uni oli johtunut.
”Sinä siis 'huumasit' hänet, jotta hän näkisi mielentilani, kun kirjoitin lapun ja sen, että syy oli hänen?”
”Kyllä.”
”Kiitos, Rose.”
