My ashtray heart, K-11 || Regulus/Bella

[Muppe]

Title: My ashtray heart
Author: Minä
Beta: Merriadoc
Genre: Angst, romance
Pairing: Regulus/Bella
Rating: K-11
Disclaimer: J.K omistaa aina ja iänkaikkisesti aamen, minä vain lainaan
Summary: Regulus on tehnyt vääriä valintoja, vai onko ne tehty hänen puolestaan?

A/N: Ensinnäkin, nimestä kiitän placeboa ja kyseinen kappale soi taustalla tätä kirjoittaessa, vaikka tämä ei songfic olekkaan. Osallistuu FF50 sanalla väritön ja tämä on myös vastaus Daphnen haasteeseen:

Lähtökohtana voisi olla ihan perusilta luihuisten oleskelehuoneessa, genrenä mieluiten yksipuolinen rakkaus / angst.

Pakollisia kenties:
~ sumea
~ terä
~ tee
~ tupakka
~ ikkunalauta
~ yö

Hmm.

Kiellettyjä:
~ minä rakastan sinua
~ minä vihaan sinua
~ kahvipannu

My Ashtray heart

Regulus istui tähtitornin ikkunalaudalla katsellen kuinka tuhkat tipahtelivat jo lähes loppuun palaneesta tupakasta. Vielä kerran hän imaisi tappavaa savua keuhkoihinsa, vain katsellakseen kuinka savu kiemurteli ja hävisi sitten ilmaan.

”Kunpa minäkin voisin kadota kiemurrellen”, Regulus mietti painaessaan tumpin vasten ikkunalautaa. Tuhkakuppia ei ollut, paitsi ehkä Reguluksen oma sydän, mutta sen verran hänkin tajusi, että se oli mahdotonta. Tupakka vain polttaisi vähän ihon pintaa. Se sattuisi.

”Ehkä kipu tekisi hyvää tai sitten ei, mistä minä tietäisin, henkinen kipu ainakin tekee pahaa, miksi fyysinen tekisi hyvää”, poika mietti matkatessaan kohti tyrmiä, kohti kipua.

 Hän tiesi, ettei olisi kannattanut mennä tyrmille ennen kuin ilta olisi jo vaihtunut yöksi, mutta hän olikin loppujen lopuksi masokisti. Tai ehkä ei sittenkään, enemmänkin riippuvainen. Riippuvaisuutta riippuvaisuuden perään. Bella, tupakka, tuliviski. Mitä eroa? Jokainen teki hetkeksi hyvänolon, mutta jälkeenpäin tuli vain paha olo.

Astuessaan oleskeluhuoneeseen Regulus tunsi itsensä hajuttomaksi, mauttomaksi ja ennen kaikkea värittömäksi. Kuin häntä ei olisikaan. Mikään ei muuttuisi jos hän ei väistäisi joltain läikkynyttä teetä, joka teki lattian tahmeaksi. Kukaan ei tulisi häntä auttamaan, jos hän jäisi kiinni siihen tahmaisuuteen. Ei kukaan. Ei edes Bella, kaikkein vähiten hän. Kyllä Bella nättinä nuorena naisena löytäisi uuden sängynlämmittäjän, vielä ilman ongelmia. Ja se sattui. Ihan liikaa.

”Voin vain syyttää itseäni, itse tein vääriä valintoja”

Väsyneenä Regulus läsähti sohvalle ja sulki silmänsä, toivoen, että ne pysyisivät kiinni tästä ikuisuuteen. Hän ei jaksanut avata silmiään tai vastata mitään kovin selkokielistä ihmisille, jotka tulivat kysymään jotain. Mitä se ´jotain´ oli, sitä ei Regulus itsekkään tiennyt. Ei hän kuunnellut.

Ainoa asia, joka hänet palautti tähän maailmaan, oli liian tuttu tuoksu, joka oli liian lähellä. Nyt oli myöhäistä paeta, tuo tupakan ja jonkun makean sekoitus ei voinut kuulua kenellekään muulle kuin sille pahimmalle. Bellalle. Jo toinen hengenveto. Todellakin liian myöhäistä paeta.

”Bella”
”Minä. Siirtyisitkö niin, että minäkin mahdun tähän sohvalle”
”En todellakaan, mene pois”, Reguluksen teki mieli sanoa, mutta kuuliaisesti hän nousi istumaan ja päästi serkkunsa vierelleen.

Regulukselle tuli heti saastainen, merkitty olo. Hieman hätääntyneenä hän katseli ympärilleen, mutta ei kukaan kiinnittänyt heihin mitään huomiota, ei ollut erikoista, jos samassa tuvassa olevat serkukset juttelivat keskenään. Tai ei olisi pitänyt olla.

Bella kertoi hänelle tulevaisuudesta, tulevaisuudesta joka oli tälle itsestään selvä. Puhdasveristen vallasta, Pimeyden lordista, kuolonsyöjistä. Reguluksen oma tulevaisuus oli sumea. Ei hän tiennyt, mitä hän halusi. Oliko hänellä edes omia haluja? Hän oli vain sokeasti toteuttanut sukunsa päämääriä, niin pitkään, että hänestä oli tullut väritön, yksi lupaava tulevaisuus lisää jo valmiiksi ylvääseen sukuun. Tyhjä sivu, johon kirjoitettiin näkymättömällä musteella, jotta hän pysyisi värittömänä.

Jälleen muiden lähdettyä Bella ohjasi häntä poikien makuusaliin, Reguluksen sänkyyn.

”Sinähän liityt myös kuolonsyöjiin, kun pääset koulusta”, Bella kysyi, vaikkei kysynytkään, se oli toteamus. Taas yksi rivi lisää näkymättömällä musteella.

”Totta kai.”

Ja niin terä viilsi sumeaan tulevaisuuteen suunnan. Jälleen Regulus seurasi polkua, jonne hänet työnnettiin, ei omaa tahtoaan. Siitä syystä hän kai päätyikin yö toisensa perään lämmittämään Bellaa, huutamaan täyttymyksen hetkellä serkkunsa nimeä, toinen ei koskaan huutanut mitään, runnoi vain huulet verille tavalla, jota kai kutsuttiin suudelmaksi. Sama kaava toistui ja toistui, tänäkin yönä.

Ja joka yö Regulus hiipi takaisin tähtitorniin polttamaan ketjussa, katselemaan kuinka tuhkat leijuivat alas, tumpaten uudelleen ja uudelleen ikkunalautaan.

Tänä yönä jokainen tumppi osui Regulusta rintaan, sydämen kohdalle. Joka ikinen kerta hän toivoi, että se polttaisi perille asti.

Ja ainoa toive, joka oli hänen omansa, ei koskaan toteutunut.

[Belsissa]

Hmm... Kovin kiintoisa ficci.

Olit kuivallut Reguluksen tunteita oikein sujuvasti ja runsaasti, josta pidin erityisesti. Onnistuit välittämään tunnelman oikein hyvin. Jatka samaan malliin! Teksti ei muutenkaan töksähdellyt juuri ollenkaan, joka on erittäin positiivinen juttu.

Hahmotkin oli toteutettu oikein hyvin, erityisesti Regulus, joka oli mielestäni kovin kiinnostava, hyvin ristiriitainen persoona. Oli mielenkiintoista lukea hänestä, kun poika näyttää olevan niin sekaisin tunteistaan, ettei oikeastaan kykene edes tuntemaan mitään. Olit selkeästi ajatellut asiaa, etkä vain läiskinyt paperille jotain, joka voisi sopia hänen luonteeseensa. Tykkäsin myös Bellasta, minusta oli mukavaa lukea hänestä nuorena, kun Azkaban ei ollut vielä vaikuttanut tyttöön.

Ficin idea oli mielestäni ehkä hitusen pitkästyttävä, sillä se oli pikkaisen tasapaksu. Tässä olisi ehkä voinut tapahtua hieman enemmän jotakin, joka olisi pitänyt mielenkiintoa idean suhteen yllä. En oikein osaa päättää, mikä tässä mättää, koska tykkään toisaalta lukea yksinkertaisesti vain pohdiskeleviakin ficcejä. Mielestäni kuitenkin kiinnostavat hahmot, runsas kuvailu ja sujuva kerronta korvasivat tämän pienen negatiivisen puolen. Ehkä idea olisi voinut olla vähäsen omaperäisempi, mutta toisaalta pidin tästä ihan tällaisenäänkin.

Kiitos lukukokemuksesta ja pahoittelen, että kommenttini on hieman sekava loppupäästä.

[Muppe]

Kiitos kommentistasi Belsissa, on hienoa kuulla, että hahmot ja erityisesti Regulus miellytti, koska ajattelin tästä tehdäkkin Regulus-keskeisen ficin, mistä johtuen ainakin itsestäni tuntuu, että Bella jäi vähän sivuhenkilöksi, joka vain yksi ihminen lisää joka tökkii Regulusta jonnekkin ja hyötyy tämän vartalosta, joka voi ja todennäköisestikkin vaikuttaakin mainitsemaasi pitkästyttävyyteen. Kiitos vielä kerran kommentista ja hienoa, että puutteista huolimatta ficci miellytti.

[nami]

Minä taas pidin siitä, että tämä oli tällainen "tasapaksu" vailla sen kummempia tapahtumia. Pidän tämäntyyppisistä ficeistä, jotka eivät sulje pois kirjan tapahtumia, vaan vähän niin kuin selittävät, että tämä olisi voinut olla syy sille ja sille. Tämän olisi ihan hyivn voinut kuvitella tapahtuvan oikeasti.

Reguluksesta pidän kovasti, ja siksikin tämä ficci miellytti. Hän oli erittäin IC, juuri sellainen millaisen kuvan hänestä kirjasta sai. Olen aina ajatellut häntä jotenkin epävarmana ja muiden tahdon mukaan kulkevana hahmona, sillä hän hylkäsi kuolonsyöjät niin nopeasti, joten halusiko hän missään vaiheessa todella mukaan... Ja juuri tällaista olen pohdiskellut, että minkä takia hän ylipäänsä kuolonsyöjänä oli, mikä ajoi hänet liittymään heihin.

Bella oli loistava vastapari Regulukselle, Regulus on epävarma ja muiden käskytettävissä ja Bella taas tekee niin kuin tahtoo ylpeänä, eli todella hyvät hahmovalinnat.

Kuvalusta pidin, vaikkei ollut erityisen koreilevaa ja kaunistelevaa, niin silti onnistuit hyvin tunnelman luomisessa ja Reguluksen tunteiden kuvailussa. Se oli myös melko omaperäistä eikä tullut sellainen fiilis, että tämän saman olisi jo aiemmin lukenut. Kuvailu oli ehkä paras asia tässä tekstissä (:

Ja ainoa toive, joka oli hänen omansa, ei koskaan toteutunut.

Aivan ihana lopetus kaikessa yksinkertaisuudessaan.

Kirjoitusvirheitäkään en bongaillut, ja haasteiden vaatimukset täytit hyvin ja toteutus oli loistava, tällaisia lukisin mielelläni lisää. Tuli sellainen fiilis, että pakko kuunnella tuo Placebon biisi...

Kiitos tästä.

            ~nami-swan

[Muppe]

nami-swan  J.K jätti paljon rivien väliin, joten minusta on kivaa pohtia, mitä siellä voisi olla. Minullekkin jäi kirjoista Reguluksesta lähinnä juuri mieleen se, että hän on epävarma ja seuraa vain muiden polkuja, muuten olen kyllä mielikuvani hänestä luonut ficcien perusteella. Mukava kuulla, että tunteiden kuvailu toimi ja että oli omaperäistä. Kiitos kommentistasi

[Mortti]

En ole lukenut vähään aikaan mitään kunnollista tekstiä Reguluksesta. Tämä piristi ja ilahdutti minua.

Pidin sanojen "puutteesta" eli siitä tarinasta, joka oli niin selvä, mutta jota ei kuitenkaan aivan suoraan sanottu... En tiedä sanoinko sen selvästi. Pidin kuitenkin kiemurtelevan välttelevästi tyylistä tässä tarinassa. Samaistuin Reguluksen hahmoon lähes välittömästi ja hänen ajatuksensa olivat kiehtovia. Muutama "kireä" kohta tekstissä oli, sellainen joka vaikutti ihmeellisen teennäiseltä. Muutama lausahdus lähinnä, mutta ei mitään sen kamalampaa. Tyyli oli henkeäsalpaavan kaunis ja koko teksti toi mieleeni kirpeän pakkasyön.

Kiitos mukavasta lukukokemuksesta.


M

[Muppe]

Mortti, kirpeä pakkasyö aiheutti hymyn huulille, kuten koko kommentti, kiitos siitä (:

[amorito]

No niin, olit siis kaipaillut tähän kommentteja

Voin kieltämättä hyvin kuvitella hämmentyneen teini-Reguluksen kaipaamaan ja viha-rakastamaan Bellaa kouluaikoinaan - siinä mielessä hyvinkin toimiva. Hyvä tunnelma säilyi koko ficin ajan, aihe oli mielenkiintoinen ja itse tarina juuri sopivan mittainen. Mutta Belsissan tavoin jäin kaipailemaan vähän enemmän; dialogi on vähän onton oloista, ehkä siitä olisi voinut saada hyvää tukea Reguluksen tuntemuksille. Nuo muutamat repliikit tuolla tekivät niin kyllä, mutta muutama lisää olisi ollut plussaa.

Ja tyyliseikkana:

”Bella”
”Minä. Siirtyisitkö niin, että minäkin mahdun tähän sohvalle”

Noihin kaivattaisiin pisteitä tai muita välimerkkejä ennen lainausmerkkejä. "Sisäinen puhe" taas toimii lainausmerkeinkin, mutta erehfyin monta kertaa luulemaan, että Regulus puhuu ihan ääneen itsekseen. Itse suosin vaikka kursiivia, mutta se nyt on makuasia eikä sitä tarvitsekaan muuttaa