Syksy, kiitos kommentista <3 Sirius kyllä on aika eläinkuiskaaja, ja joo, tää on kuitenkin S-tasoista (tai ainakin koitan siinä tän pitää), niin ei mitään kamalan yksityiskohtaisia selostuksia eläimen suolistamisista viitsi laittaa
Ja eh joo, toi lause on vähän hassu nyt kun itsekin tosiaan luin... Mutta sillä siis tarkoitettiin nimenomaan sitä, että Siriuksesta tuntuu, ettei hän enää kolmentoista vuoden eristyksen jälkeen muista tuollaisia yksinkertaisiakaan juttuja.
Nyt lisää sitten!
15
Ruokailun jälkeen Sirius käy ruokalevolle. Hiinokka syö viimeisetkin lihat, ne mitä Sirius ei jaksa, jopa kypsennetyt, sillä eivät ne helteessä kauaa säily. Ja Hiinokkakin käy ruokalevolle, Sirius saa silitellä sen nokkaa ja siipiä, nojautua hevoskotkan lämpöä vasten.
Kun Sirius on levännyt tarpeeksi, antanut ruuan sulaa, hän nousee ja suuntaa ulos keräämään lisää polttopuita. Edelliset loppuivat jo, eikä hän halua jäädä yöksi kylmyyden armoille, vaikkei luola ole yöllä edes niin kylmä kuin Azkaban oli. Mutta hän nauttii niistä vapauksista ja mukavuuksista mitä voi nyt saada. Azkabanissa kun ei ollut edes tulitikkuja, mitä polttaa. Niinpä Sirius kerää ison kasan puita ja oksia.
16
Keskipäivällä auringon ollessa korkeimmillaan Sirius pysyy luolassa. Ehkä hän joku päivä vielä laskeutuu alas rannalle, vuokraa itselleen rantatuolin ja ottaa keskipäivällä aurinkoa. Mutta vielä se on liian aikaista. Eihän hänellä ole rahaa, ei työpaikkaa, eikä hän oikeastaan voi edes myöntää olevansa säädyllisen näköinen hakeakseen töitä. Eikä hän osaa paikallista kieltäkään, mutta se ei haittaa, sillä turistikohteessa osataan puhua myös englantia.
Mutta juuri nyt Sirius lepää päivän kuumimman hetken sisällä luolassa, johon auringonsäteet eivät enää niin korkealta pääse tunkeutumaan. Aikansa Sirius kuluttaa luonnostelemalla taas kirjettä Harrylle, sillä nythän hänellä on pöllökin, jolla lähettää se. Vaikkei hän vieläkään tiedä, mitä uskaltaa kirjoittaa.
17
Lopulta Sirius saa kirjeen valmiiksi ja on tyytyväinen kirjoittamaansa. Hän ei paljasta liikaa, mutta kertoo kuitenkin tarpeeksi, ettei Harryn tarvitse olla huolissaan. Ja samalla hän on saanut idean: olihan Ronin lemmikin menetys tavallaan hänen syynsä, mutta hän voisi antaa Ronille pienen pöllön korvaukseksi siitä.
Sirius katsoo pöllöä ja kun hän taittelee kirjettään pieneksi neliöksi, pöllö hyppelehtii eteenpäin ja ojentaa jo innokkaana jalkaansa. Siitä Sirius päättelee, että pöllö on aiemminkin kantanut kirjeitä, ehkä se oli napattu juuri siksi. Sirius sitoo kirjeen pöllön jalkaan, kertoo sille, minne sen pitää lentää ja kantaa sen luolan suuaukolle. Haikeana Sirius katsoo pöllön lentoa, sen lähtiessä.
18
Illan tullen kun Hiinokka on jo lehahtanut ulos siipiään verryttelemään, Sirius lähtee taas luolastaan, koirana tällä kertaa sillä hän suuntaa kulkunsa kohti pienen kaupungin keskusta-aluetta. Tai ainakin sitä, mitä hän pitää kaupungin keskustana. Ehkä se onkin vain vielä suuremman metropolin esikaupunkialuetta, mutta sieltä saa ruokaa ja siellä ilta ainakin kuluisi, kun tutkisi paikkoja.
Ensimmäiselle kävelykadulle päästyään Sirius hämmentyy, sillä joka suunnassa raikaa pirteät kappaleet, jossain soitetaan rumpuja ja kellot kilisevät. Vaikka ilta jo hämärtyy, vilinää ja vilskettä on joka suunnalla, paperiset lyhdyt täplittävät iltataivasta. Kaikkialla tanssivat ihmiset saavat Siriuksenkin innostumaan ja hän joutuu keräämään kaiken tahdonvoimansa käyttäytyäkseen edelleen kuin koira.