Kirjoittaja Aihe: PotC: Häilyvät hetket [Black rosen piraattislashficlettejä] | K-11 |  (Luettu 1804 kertaa)

Black rose

  • Romanttinen rosvotar
  • ***
  • Viestejä: 81
Cheers, 
tämä topic sisältää sikermän erilaisia pääsääntöisesti söpöilypainotteisia Pirates of the Caribbean slahsficlettejä, jotka ovat syntyneet pikaisesti jonkin ohi menevän mielenhäiriön (lue:kaipailun, kuolailun & muun epämääräisen hifistelyn) seurauksena. Ficletit pyrkivät olemaan melko itsenäisiä kokonaisuuksia, eivätkä siispä ole jatko-osia toisilleen ;) Shippeinä melko hallitsevassa asemassa -ainakin aluksi- ovat niin turrow (Jack/Will) kuin willingtonkin (Will/Norrington). Ikäraja ainakin näillä näkymin K-11, muutokset toki mahdollisia...

Sen pidemmittä puheitta... Toivottavasti viihdytte seurassani ja ennen kaikkea: kommentoitte :)

~~~

Ficin nimi: Jotta voi palata, pitää ensin lähteä
Kirjoittaja: Black rose
Fandom: Pirates of the Caribbean
Genre: slash, fluff, ficlet
Ikäraja: S // Beyond vaihtoi uudistuneiden ikärajojen mukaiseksi
Paritus Will Turner/ James Norrington (willington)
Vastuunvapaus: En omista hahmoja, enkä miljöötä, enkä saa tästä rahaa jne.
Summary: "Minun pitää..." hän sanoi hiljaa. "Pitää lähteä, jotta voin palata, Will."   
A/N: Ficletin tapahtumat ajoittuvat salakavalasti CotBp:n ajalle. Tämä on vastaus sekä Musta Helmi-foorumin joulukalenteri haasteeseen että FinFanFun:in Se oikea ja sen haaremi-haasteeseen.

Kommentteja arvostaisin paljon ♥



Jotta voi palata, pitää ensin lähteä


Will Turner heräsi sängyn vaimeaan narahdukseen. Avatessaan laiskasti silmänsä hän huomasi huoneen olevan yhä samettisen hämärän peitossa. Verhojen raosta paistoi kalpea aamuyön laskeva kuutamo. Tähtien lyhdyt olivat jo himmenneet.

Will kykeni erottamaan James Norringtonin tumman silhuetin huoneen toiselta laidalta. Tämä oli jo noussut ylös ja alkanut pukeutua. Valkea pellavakangas kahahti hiljaa miehen vetäessä paidan päänsä yli.

"James", Will kuiskasi hiljaa.

Mies nosti katseensa hätkähtäen.

"Luulin, että nukut", kuului pehmeä vastaus.
"Mikset herättänyt minua?"

Norrington kuului huokaisevan vaimeasti.

"Siksi", hän sanoi lopulta kireästi.
"Joko lähdet, vai?"

Will ei kyennyt erottamaan toisen miehen kasvon piirteitä, mutta huomasi tämän kuitenkin nyökkäävän.

"Pakko. Aamu alkaa sarastaa, eikä kukaan saa nähdä minua. Se ei olisi soveliasta", Norrington piti hetken taukoa kuin miettien sanojaan.
"Tämä on vain meidän välinen salaisuutemme, Will. Vain meidän kahden."

Will tyytyi olemaan hiljaa ja antoi katseensa kulkea toisen paljaalla iholla - sen verran kuin vain kykeni erottamaan hämärästä huolimatta. Norrington kuului taas huokaisevan ja puki loputkin vaatteistaan päälleen. Mies tuijotti hetken itseään peilistä ja asetteli peruukkiaan koettaen saada sen suoraksi. Hän kuitenkin pysäytti käsiensä liikkeen huomatessaan Willin tummat tutkivaiset silmät ja kalpeat kasvot peilissä selkänsä takana. Hän katseli hetken tämän kasvon piirteitä mietteliäänä peilin takaa, kunnes hymyili sitten pienesti ja kääntyi. Hymyssä näkyi haikeus.

"Minun pitää..." hän sanoi hiljaa. "Pitää lähteä, jotta voin palata, Will."

Will nyökkäsi.

"Ymmärrän."
"Jää hyvästi."

Katseet vaihtuivat merkitsevästi. Norrington kääntyi, suoristi takkinsa helmaa, astui ovelle ja katosi sitten ulos.

Oven kolahtaessa kiinni Will kaatui sängylle selälleen ja kuiskasi sanat hiljaa huuliltaan: "Jää hyvästi, James."

Miehen sormet puristuivat viltin rypistyneeseen reunaan hän tuudittautuessaan mielikuvaan toisen miehen paluusta ja tämän lämpimästä kehosta, joka tunteja aiemmin oli kiertynyt hänen ympärillensä.
« Viimeksi muokattu: 13.02.2015 21:11:31 kirjoittanut Beyond »
Your silent whispers, silent tears...

Black rose

  • Romanttinen rosvotar
  • ***
  • Viestejä: 81
Ficin nimi:Tiedätkö, mikä on mela?
Kirjoittaja: Black rose
Fandom: Pirates of the Caribbean
Genre: slash, humor
Ikäraja: K-11 (mahdolliset kaksimielisyydet & vihjaukset)
Paritus: Jack Sparrow/ Will Turner (turrow)
Vastuunvapaus: En omista hahmoja, enkä miljöötä, enkä saa tästä rahaa jne.
Summary: Jack hymähti mietteliäänä viiksiään hitaasti sivellen. ”Hmm. Tiedätkö mikä on mela?”
”Tiedän.””Hmm. Todellako?” Jack totesi virnistäen ja loi Willille haastavan katseen kulmiensa alta. ”Osaatko käyttää sitä?”
   
A/N: Genrestä ja tunnelmasta aivan toiseen. Täysin huumorimielellä & pilkesilmäkulmassa tehty ketaleficlet ;D Ficletin tapahtumat ajoittuvat CotBp:n ajalle. Osallistuu FinFanFun:in Se oikea ja sen haaremi-haasteeseen.


Tiedätkö, mikä on mela?


Will Turner istui Interceptorin alakannelle johtavilla portailla ja teroitti miekkaansa harmaaseen vuolukiveen. Ei kuluisi enää kuin muutama tunti, kun he jo olisivat Tortugassa, Elizabeth Swannin pelastusoperaation toisessa vaiheessa. Ajatellessaan Elizabethia Will tunsi sydämessään lämpimän häivähdyksen ja hän sai itsensä kiinni hymyilemästä pienesti.

Yhtäkkiä aurinko meni pilveen ja Willin kasvoille lankesi syvä varjo. 

 ”William”, kuului kuitenkin karhea ääni hänen yläpuoleltaan. Will nosti katseensa, ja huomasi kapteeni Jack Sparrown ilmestyneen seisomaan hänen yläpuolellensa portaalle.

”Tiedätkö, mitä on yksi plus yksi?” merirosvo kysyi maireasti virnistäen.

Will katsoi Jackia hölmistyneenä. Hän ei ollut vieläkään ehtinyt tottumaan miekkosen kummallisuuksiin, joita tuntui puhkeavan esiin yhtä tiheään tahtiin kuin sieniä sateisena syksynä.

”Kaksi.”

Jack nyökkäsi hyväksyvästi ja hieroi käsiään yhteen mietteliäsilme auringon ahavoittamilla kasvoillaan.

”Hmm. Kyllä. Ja kahteen tarvitaan yksi.”
”Jack, etkö näe, että minulla on parempaa tekemistä kuin vastailla kysymyksiisi.”

Will kohautti harteitaan ja jatkoi miekkansa teroittamista. Jack ei kuitenkaan välittänyt, vaan jatkoi puhumistaan samanlaisella mietteliäällä äänellä.

”Soutamiseenkin tarvitsee kaksi. Oletko koskaan melonut pahemmin, William?”

Will nosti kummastuneena katseensa toisen terävän kysymyksen johdosta.

”En”, hän vastasi hämillään. Mihin ihmeeseen Jack oikein pyrki?
”Tiedätkö miten melotaan?” 

Willin katsoessa Jackia yhä kulmat hämmennyksestä rypyssä ja epäuskoinen ilme kasvoillaan Jack huokaisi tukahtuneesti ja pudisti päätään niin, että miehen rastoissa killuvat esineet kalisivat: ”Soudetaan ja huovataan. Rytmi on tärkeää. Edes takaisin, taakse, edelle.”

Jack heilautteli hetken itseään sanojensa tahdissa edes takaisin ja virnisti leikkisästi.

”Entä sitten?”
 
”Älä aliarvio rytmin tärkeyttä, William. Jos rytmi menee sekaisin, kokemus on epämukava. Kömpelöä…” Jack heristi etusormeaan muka toruvasti. Mies kuitenkin pysähtyi kesken lauseensa, kuin sanaa maistelemaan jääden. Hän mittaili hetken Willia katseellaan, kuin arvioita tehden, kunnes virnisti taas leveästi. ”Oletko kömpelö, William?”

Willista tuntui, kuin joku olisi lyönyt häntä märällä rätillä keskelle kasvoja. Hän henkäisi epäuskoisena ja pudisti päätään.

”Mikä kysymys tuo oikein oli?”

Jack kuitenkin vain virnisti.

”Kysymys vain, kuomaseni. Otan sinusta selvää. Eli miten on. Oletko kömpelö?”
”En. Tietääkseni”, Will hymähti olkiaan kohauttaen.

Jack hymähti mietteliäänä viiksiään hitaasti sivellen.

”Hmm. Tiedätkö mikä on mela?”
”Tiedän.”

”Hmm. Todellako?” Jack totesi virnistäen ja loi Willille haastavan katseen kulmiensa alta. ”Entä osaatko käyttää sitä?”

”Luullakseni. Sillähän työnnetään vauhtia soudettaessa.”
”Vai niin. Vai niin.”
”Mitä?”

”Pidän sanavalinnastasi, William. Työntämistä tosiaan”, Jack sanoi letitettyä leukapartaansa hipelöiden ja loi pikisilmillään Willille ilkikurisen katseen. ”Tiedäthän että meloja on erikokoisia. Lyhyitä ja pitkiä. Tarkoitus ja käyttötavat vain vaihtelevat. Niin kuin tuo sinun miekkasi. Tai… minun miekkani.”

”Mitä?”
”Kai eunukit osaavat meloa?”

”Anteeksi, mitä!” Willin silmät revähtivät selälleen ja hän tuijotti Jackia henkeään epäuskoisena haukkoen.
Ei kai vaan taas? Jack kuitenkin vain kohautti olkiaan, eikä näyttänyt huomaavan Willin tuohtumusta.

”Mietin vain, miten asiat ovat. Kai eunukitkin osaavat käyttää melaa. ”

Will tuhahti tuohtuneesti ja laski katseensa.

”William, otammeko asiasta selvää? Sinähän se asiantuntija olet”, Jack virnisti ilkikurisesti ja potkaisi Willia hellästi selkään.

Will nosti katseensa epäuskoisena ja mulkaisi Jackia myrkyllisesti.

”Olet uskomaton. Kuinka monta kertaa pitää sanoa? EN OLE EUNUKKI!”  Will huudahti kavahtaen ylös portaalta. Hän ryntäsi Jackin ohi tätä olkapäähän töytäisten. ”Tapan sinut vielä joku päivä. Usko huviksesi.”

Jack katseli Willin menoa lievästi huvittuneena ja antoi leveän leikkisän hymyn valaista kasvojaan.

”Jos niin haluat, mutta et kuitenkaan edelleenkään vastannut kysymykseeni.”
« Viimeksi muokattu: 18.02.2015 15:34:25 kirjoittanut Black rose »
Your silent whispers, silent tears...