A/N: Ah, tässä tämä jatko taas on. Myönnän luvun olevan ’hieman’ sekopäinen, mutta niinhän me kaikki
Luku myöhästyi (taas) ajasta jonka arvioin ja olen siitä syvästi pahoillani. Tähän lukuun yritin nyt panostaa oikein kunnolla, saapa nähdä onnistuiko. Ilouutinen, otin niskasta itseäni kiinni ja laitoinkin nopeammin kuin kuvittelin.
________________
Luku 7.
Siinä hän makasi, Draco Malfoyn alla. Heidän silmänsä tapittivat toisiaan. Hermionen sydän alkoi lyömään yllättävän nopeasti ja hän tunsi lievää kihelmöintiä vatsassaan. Pojan vatsalihakset tuntuivat ohuen paidan sekä kaavun alta ja sen seurauksena poikaan keskittynyt Hermione havahtui ja ähkäisi. Hän nousi Hermionen päältä ja - tytön yllätykseksi - auttoi tämän ylös.
” Julkista muhinointia, tosiaan. ” Draco sanoi virnuillen ja lähti vetämään hämmentynyttä tyttöä perässään. Lunan katse oli hämmentynyt, mutta hän kohautti olkapäitään ja hypellen jatkoi matkaansa.
Mitä ihmettä? Aikooko Draco viedä minut nurkan taakse ja tappaa minut hänen nöyryytyksestään?Hermione nielaisi ja pysähtyi samalla kun Draco pysähtyi. Hän päästi irti tytön kädestä ja vilkaisi hänen punehtuneita kasvojaan. Pojan kasvoilla oli hellyyttävä hymy.
Voi ei... punastuinko minä juuri? Mitä tuo Malfoy oikein tuijottaa… noilla ihanilla silmillään. Ei! Hermione, sinä et anna Dracon vallata itseäsi.
Hermionen ajatukset olivat täysin sekaisin, ne ikään kuin riitelivät toistensa kanssa. Tyttö räpäytti silmiään nopeasti ja kipitti Malfoyn ohi niin, että hipaisi pojan kättä kädellään. Hän miltei juoksi pois paikalta päätään pienesti pudistellen.
***
Dracon kasvoille nousi voitonriemuinen virne, hän oli tuntenut tytön lennossa olevan sydämensykkeen. Hän saisi hänet vielä pauloihinsa, täytyisi vain odottaa ja tehdä liikkeet hienovaraisesti. Poika käveli pitkin käytävää, hänen päässään pyöri eräs ruskeahiuksinen neitonen, ehkä liiankin paljon… suunnitelmaan ei kuulunut kaksipuoliset tunteet.
***
Hermione heräsi yllättävän myöhään seuraavana aamuna, kello oli miltei yksitoista, kun hän raahautui ylös sängystään. Tyttö käveli vaatekaapilleen ja puki päälleen turkoosihtavan t-paidan ja mustan noin polviin ylettyvän hameen. Hermione vetäisi niin sanotun ylivalvojan kaavun päälleen ja tunki rintanapin paikalleen. Tylyahon reissu ei alkanut vielä vähään aikaan joten hänellä oli kylliksi aikaa mennä keittiöön pyytämään kotitontuilta jotain syötävää, koska hän ei ehtinyt aamiaiselle tarpeeksi ajoissa. Hermione söi kotitonttujen tarjoamia ruokia ja lähti sisäpihalle, josta Tylyahoon lähdettäisiin. Onneksi rehtori oli antanut palkkaa heidän työstään jo nyt, muuten hänellä ei välttämättä olisi varaa kaikkeen mitä haluaisi ostaa. Tyttö kulki massan mukana ajatuksissaan, eikä huomannut blondia vieressään.
” Hermione. ” Kuului tytön vierestä, vaan ääni ei ollut yhtään tuttu.
” Mm… niin? ” Tyttö sanoi nostaen nopeasti päänsä ruskeahiuksiseen poikaan joka katseli häntä lämpimästi hymyillen.
” Tuota minä ajattelin… vaikket tuskin tiedä nimeänikään, että tulisit kanssani tansseihin? Olen muuten Nathan.” Poika sanoi yhtä soittoa.
” No, Nathan… voisinhan minä tullakin. ” Hermione totesi flirttailevasti hymyillen, vaikkei se kuulunutkaan hänen entisiin tapoihinsa… kyllähän hänkin vähän on muuttunut vuoden aikana, olihan hänelläkin kokemusta miehistä.
” Ei! ” Kuului älähdys hänen viereltään ja se ääni oli liiankin tuttu.
” Hermione! Et mene hänen kanssaan tansseihin! ” Draco huusi miltei paniikissa ja lähti vetämään tyttöä nopeasti pois Nathanin läheisyydestä.
” Nähdään Hermione! ” Huusi leveästi hymyilevä Nathan.
” Näh…- ” Tyttö yritti puuskahtaa muttei kerinnyt, sillä Malfoy raahasi häntä yhä kovemmin kohti Tylyahon ensimmäistä rakennusta
Poika raahasi hänet aina talon taakse saakka. Hänen ilmeensä oli tulkitsematon.
” Nathan on vaarallinen! ” Draco sähähti yllättäen, hänen silmissään kipunoi raivo. Hermione hätkähti ja puri huultaan.
” Miten niin? ” Tyttö kysyi silmiään hiukan siristäen.
” Etkö tiedä?! ” Draco huusi pöyristyneenä.
” Etkö tiedä? ” Hän toisti hiljempaa. Pojan katse pysyi visusti tytössä, mutta kiukku niissä alkoi laantua, mutta kiukkuinen hän vielä oli. Hermione ei voinut ymmärtää mikä voisi olla niin kamalaa tuossa ruskeahiuksisessa pojassa, jonka nimeksi paljastui Nathan, olihan hän kuullut huhuja mutta...
” Häntä on sanottu Voldemortin perijäksi! Hän on puhtaasti paha! Etkö tiedä mistään mitään? Hän on Rohkelikko, muttei se voi tarkoittaa etteikö hänkin voisi olla paha, hän on. Rohkelikossa hän on järjestetysti, usko minua! Minä tiedän, kuulin kaikkea… olihan isänikin… ” Draco paasasi, hänen äänensä hiipui loppua kohden.
” Draco, ne ovat vain juoruja. ” Hermione mutisi hiljaisesti.
” Eivätkä ole! Hermione, lukitsen sinut jonnekin ilman taikasauvaa jos kuvittelet vaipuvasi Nathanin lumoihin! ” Poika huusi, hänen kätensä tärisivät kevyesti raivosta.
” Draco, enköhän osaa pitää huolen itsestäni, nehän ovat vain tanssit. Älä hermoile, osaan kyllä puolustautua, eikä Nathanilla ole mitään syytä satuttaa minua. Käyttäydyt kuin henkivartijani, mikä teitä poikia oikein vaivaa?! ” Tyttö jupisi.
” Ai ei mitään?! Niin että Voldemortin perillinen ei käyttäisi sinua saadakseen Harryn? Luulin sinua fiksummaksi. Olen vain huolissani, kuten Ron ja Harrykin… mitähän he sanoisivat jos saisivat tietää.” Dracon kasvoille nousi ilkeä virne, kaikki oli Hermionea vastaan.
” Draco, jospa hän pitää minusta eikä halua käyttää minua vain hyväkseni? He luottavat minuun, toisinkuin eräät! ” Hermione sanoi nokkavasti ja jatkoi matkaansa siten ettei Draco häntä enää kiinni saanut.
Hermione juoksi johonkin juhlakaapu sekä puku- kauppaan. Tyttö tutki mekkoja pitkän aikaa, hänen päänsä oli sekaisin Dracon sanoista sekä kaikesta muustakin. Hänen katseensa kävi läpi usean mekon ja kaupan viimeisestä kolosta hän löysi kauniin, erittäin kauniin vaaleansinisen selästä avonaisen mekon missä oli musta, arviolta satiininen nauha rintojen alapuolella. Mekko oli hihaton, mutta oikealla puolella kangas rypyttyi pystysuuntaan hieman ja nousi ylös aallonmuotoiseksi. Helmassa oli halkeama niin että tytön säärtä näkyi hieman. Samanlaisen luomuksen voisi nähdä Ranskan muotiviikoilla helposti. Hermionen onneksi kaupassa ei vielä ollut monia muita joten hän sieppasi sen käteensä ja suuntasi äkkiä sovittamaan mekkoa. Tyttö katseli mekkoa silmät kiiluen peilistä. se istui kuin valettu. Hermione riensi maksamaan mekkonsa, kalliiksi se tulikin, mutta se oli sen arvoista. Hän käveli maireasti hymyillen eteenpäin Tylyahon tietä ja meni korukauppaan, hän osti turkoosin kivikaulakorun, kiven nimestä hän ei ollut varma. Hermionen pitäisi ostaa vielä kengät ja sopivan liikkeen löytymiseen menikin rutkasti aikaa. Pian hän löysi kaupan jota ei koskaan ollut nähnyt, hän meni sisälle ja löysi valkosiniset rusetilliset korkokengät jotka sopivat kuten myös täydellisesti mekon kanssa. Hermionen kasvoja kaunisti suloinen hymy kun hän huomasi Nathanin tulevan häntä vastaan.
” Hei. ” Hermione sanoi edelleen hymyillen.
” Hei. ” Nathan sanoi vastaten hymyyn.
He kävelivät rinnakkain jutellen vapautuneesti kaikesta. Tyttö sai pojasta paljon selkoa ja oli varma että juorut olivat perättömiä, kaikkea ne lehdetkin keksivät. Heidän epäonnekseen Draco Malfoy marssi heitä vastaan ja hänen silmänsä siristyivät automaattisesti tuijottamaan Nathania murhaavasti. Draco tihensi askeleitaan ja juoksi Hermionen eteen.
” Hei, onpa mukavaa että olette tutustuneet mutta Hermionen on nyt mentävä. ” Poika sanoi tekohymyn kasvoilleen vääntäen. Malfoy lähti taas vetämään tyttöä perässään.
” Nähdään taas Hermione! ” Huusi Nathan kättään heilauttaen.
Hermione nyökkäsi ja kompuroi Dracon perässä koittaen parhaansa mukaan pysytellä pystyssä.
” Draco, lopeta nyt! ” Tyttö kiljui.
Poika kuitenkin jaksoi kuunnella tytön huutoa niin kauan kunnes hän oli vetänyt tytön syrjempään.
” Hermione, varoitan sinua, pysy erossa hänestä! ” Draco huusi.
” Hiukan myöhäistä nyt Draco, hiukan liian myöhäistä. ” Tyttö sanoi pistävästi.
” Älä koskaan, koskaan sano että on liian myöhäistä! Sanoinhan jos et usko minua lukitsen sinut kellariin ilman taikasauvaa. ”
” Just joo, ihan kuin se muka onnistuisi Malfoy. ” Hän sanoi kasvot kevyessä virneessä.
” Sinun vangitsemisesi olisi erittäin helppoa, kuten näin. ” Draco virnuili ja sieppasi tytön takaapäin halaukseen.
” Draco, päästä irti! ” Hermione kiljui nauraen, hän unohti lievän suuttumuksensa helposti kun sai olla platinapään päästämättömässä otteessa.
” Ehen päästä, sanoinhan että se olisi helppoa. ” Poika kuiskasi suoraan tytön korvaan. Hänen sydämensä alkoi takoa huomattavasti lujempaa pojan teräksenlujassa otteessa. Dracon kasvoilla leikki voitonriemuinen ilme, hänkin tunsi tytön sydämensykkeen.
” Mutta, mutta tämä ei ole reilua! ” Hermione vastasi hieman hiljempaa, hän oli kuitenkin lopettanut rimpuilun. Kumpikin oli aikansa hiljaa ja pian taivaalta alkoi tippuilla hattaramaisia lumihiutaleita. Tyttö huomasi tilaisuutensa koittaneen ja hän riistäytyi pojan otteesta juoksemaan loivaa mäkeä karkuun. Pian platinapää olikin jo hänen kannoillaan. Hermione juoksi eteenpäin minkä pääsi nauraen, hän kuitenkin epäonnekseen kompastui ja kieri äkkiä sivuun ettei Draco juoksisi hänen päältään. Poika kuitenkin kaatui tahallaan kierimään tytön viereen. He siirtyivät kyljilleen tuijottamaan toisiaan silmiin.
” Aion taistella Hermione, et pääse minusta eroon ihan helposti. ” Draco kuiskasi tytön korvaan.
” Minulla on keinoni. ” Hän sanoi ja väänsi hurmaantuneen hymyn kasvoilleen.
” Sehän nähdään Hermy. ” Hän sanoi Hermionelle ja näytti kieltään.
” Niin nähdään Draccu. ” Hermione sanoi leveästi virnistäen.
” Draccu? ” Draco toisti silmät pyöreinä.
” Kuules minä sinulle näytän Dracut. ” Poika sanoi virnistäen ja kierähti Hermionen päälle, niin että laski painon käsilleen ja kumartui painamaan huulensa tytön punertaville ja niin kutsuville huulille.
_________________
