Nimi: Kylmän luihuisen rooli
Kirjoittaja: Arte
Beta: -
Paritus: Hermione/Pansy
Ikäraja: S
Tyyli: draamaa, angstia ja haaveilua
Yhteenveto: Grangerin hiuksiin sulanut lumi tuntuisi sormissa miellyttävän viileältä.
Osallistuu: FF-100 Pansy Parkinson sanalla 076. Kuka?
A/N Halutti Hermansya, ja koska paritusta ei aivan kauheasti ole (ainakaan sellaisia, joita en olisi jo lukenut), kirjoitin tällaisen pienen raapalesarjan omaksi ilokseni.
Kylmän luihuisen rooli
Paahtoleipä maistui puulta, mutta Pansy rouskutti sitä silti sitkeästi hampaissaan. Hänellä ei ollut nälkä, ei hänellä ikinä ollut, mutta kysymykset syömättömyydestä oli helpompi välttää syömällä pakollisen määrän ruokaa kuin välttelemällä tilannetta. Ja jos istui selkä seinään päin, ei ihan pöydän keskellä vaan lähempänä opettajien pöytää, oli näköyhteys suora Rohkelikko-pöytään sekä siellä istuvaan kultaiseen kolmikkoon.
Pansy haukkasi leipää samaa tahtia kuin Granger ja kaatoi itselleenkin hieman kurpitsamehua. Juustonpaloja oli tosiaan hauskempi haukata paljaaltaan kuin laittaa ne suoraan leivän päälle, ja Pansy sormeilikin ohuita siivuja näykkien niitä hajamielisesti.
Katossa leijaili lumihiutaleita, lumipeite paksuuntui hetki hetkeltä. Grangerin hiuksiin sulanut lumi tuntuisi sormissa miellyttävän viileältä, Pansy ajatteli.
xxx
Millicent kihersi pahankurisesti ja tökkäsi Pansya kiinnittääkseen hänen huomionsa luokan toisella puolella innokkaasti viittaavaan tyttöön. Pansy käänsi päätään ja vilkaisi Grangeria välinpitämättömästi, mutta kohotti hieman suupieliään virneeseen Millicentin tarkkaillessa hänen reaktiotaan.
"Entistus korjaa elottoman materiaalin kuten rikki menneen lasin, mutta episkius taas auttaa esimerkiksi jonkin luun murtuessa eli siis korjaa elollisen muodostuman", Grangerin varma ääni vastasi professori Lipetitin esittämään kysymykseen, ja pieni mies antoi käsiään taputtaen Rohkelikolle kymmenen pistettä.
"Kävelevä tietosanakirja", Millicent kuiskasi kuuluvasti ja luihuiset virnuilivat ja nyökyttelivät hyväksyvästi heidän ympärillään. Pansy päästi velvollisuudentuntoisesti naurahdusta muistuttavan äänen kurkustaan ja tukahdutti samalla esiin pyrkivän huokaisun.
Kuka nyt ei tietäisi kyseessä olleiden loitsujen eroa?
xxx
Daphne tuntui pehmeältä ja lämpimältä hänen sylissään, ja Pansy puristi silmänsä tiukasti kiinni työntäessään nenänsä tämän paksuihin ja kihariin hiuksiin nuuhkaisten niitä kevyesti. Vastapestyjen hiusten tuoksu oli raikas ja virkistävä. Hän sormeili varovaisesti Daphnen paidanhelmaa tytön kuljettaessa sormiaan hänen niskassaan. Mukavia väristyksiä kulki Pansyn selkärangassa.
Daphne käänsi hänen päätään ja pysähtyi käsi edelleen poskea vasten. Pansy tiesi, että tyttö odotti hänen avaavan silmänsä, mutta juuri sillä hetkellä hän ei halunnut rikkoa vaivoin luomaansa hataraa illuusiota. Niinpä hän kumartui itse eteenpäin ja hamusi hetken sokkona Daphnen leukapieltä ennen kuin tämä vastasi suudelmaan.
Ei siinä ollut mitään pahaa, että kuvitteli Daphnen siniset silmät ruskeiksi, eihän?
xxx
Pansy hymyili, kun samalle käytävälle ilmestyi toinenkin hahmo. Valvojaoppilaskierrokset arki-iltoina olivat yleensä tylsiä ja hiljaisia, koska harva rikkoi sääntöjä viikolla, mutta toisten valvojaoppilaiden tapaaminen oli sekin harvinaista herkkua. Tähän tapaamiseen oli kuitenkin tähdätty. Nuoret lähestyivät toisiaan Pansyn vetäessä syvään henkeä. ”Onko ketään näkynyt?”
Granger säpsähti ja katsoi häntä yllättyneenä soihdun loisteessa, hidastaen askeliaan. ”Ei…”, tyttö vastasi varovaisesti, vilkuillen Pansya kulmat kurtussa.
Luihuinen nyökkäsi ja mutisi vaimeasti: ”Joo…” Hänen jalkansa matelivat eteenpäin ja Pansy tiesi esittävänsä kylmän luihuisen roolinsa erittäin huonosti.
Granger tuijotti häntä. ”Mitä sinä haluat, Parkinson”, tämä totesi.
Pansy sävähti kauemmas ja alkoi viimein liikkua eteenpäin. ”En mitään… Hermione.”
