Miesten tuskat, S // tuplaraapale, draama

[Silinteri]

Nimi: Miesten tuskat
Kirjoittaja: Silinteri

Tyylilaji: draama, tuplaraapale
Paritus: Ron/Hermione
Ikäraja: S
Vastuuvapautus: Kaikki tässä tarinassa esiintyvät hahmot kuuluvat Rowlingille, enkä saa tästä rahallista korvausta.

A/N: Tämä osallistuu FF100:ni numerolla 029. Sain idean tähän erittäin antoisalla oppitunnilla, kun mieleeni muistui Salaisuuksien kammion kohtaus, jossa Harry ja Ron päätyvät Hämäkäkin luokse.

~

Miesten tuskat

Ron Weasley oli ainakin omasta mielestään perin rohkea mies. Hän oli taistellut jo kouluikäisenä Voldemortin joukkoja vastaan, uskaltanut aikoinaan avata V.I.P.-tulokset sisältävän kirjekuoren äitinsä silmien edessä ja hän oli pitkien ponnisteluiden jälkeen rohjennut sanoa Hermionelle rakastavansa tätä äärettömästi. Ronilla oli ollut myös pokkaa torjua häntä liehitellyt veelalauma, vaikka joutuikin sen jälkeen ilmiintymään pois häthätää, veelat eivät nimittäin pitäneet torjutuksi tulemisesta.

Oli olemassa vain muutamia tilanteita, joista Ron saattoi livistää. Hämähäkin nähdessään, oli se kuinka pieni ja vaaraton tahansa, Ronin mieleen tulvi muistikuvia Hämäkäkin jälkeläisistä ja hänen lapsuuden teddykarhustaan, jonka kaksoset olivat muuttaneet valtavaksi tarantellaksi ja häntä alkoi heikottaa. Muriel-täti aiheutti myös samanlaisia kauhunhetkiä kuin hämähäkit ja Muriel-tädin saapuessa hänen lähettyvilleen näki Ron parhaaksi vaihtoehdoksi paeta nopeasti tai lukittautua jonnekin erittäin syrjäiseen paikkaan.

Nyt, tilanteessa, jossa Ronin pitäisi olla maailman ylpein ja maailman rohkein, hänen teki mieli piiloutua läheisen pöydän alle tai juosta valkoseinäisen huoneen ovesta ulos ja pinkoa käytäviä loputtomasti eteenpäin. Kasvoistaan vitivalkoista Ronia alkoi huimata, hän otti tukea hänen vierellään olevasta sairaalasängystä ja mutisi pökertyvänsä.

"Ron, lopeta!" karjaisi sängyssä tuskissaan makaava Hermione. "Jos joku täällä huoneessa pyörtyy, se olen minä! Joten lopeta tuo säälittävä ulina ja yritä tukea minua edes jotenkin! Minä tässä olen se, kumpi synnyttää meidän esikoisemme!"

~

A/N 2: Elän palautteesta.

[Luihuinen_89]

Tää oli kivasti kirjotettu, Toi Hermionen kommentti pyörtymisestä oli hyvä, just sellainen jonka voin kuvitella sen sanovan. Ekaks luulin että Ron ja Hermione oli kirkossa ja että Ronia vaan hermostuttaa "pikkasen", mut ne olikin sairaalassa. Johdit kivasti harhaan, mutta se kai oli tarkotuskin _{(tai sitten mulla on vaan niin hämärä mielikuvitus)}

Luihu kiittää ja kumartaa

[Winthrop]

Ihana.  Mä luulin, samoin kuin Luihuinen_89 :kin, että Ron ja Hermione oli kirkossa. Mutta ei ne olleetkaan. ^^

Nyt, tilanteessa, jossa Ronin pitäisi olla maailman ylpein ja maailman rohkein, hänen teki mieli piiloutua läheisen pöydän alle tai juosta valkoseinäisen huoneen ovesta ulos ja pinkoa käytäviä loputtomasti eteenpäin.

Mä olen aina miettinyt, miksi miehet jotenkin 'kammoaa' synnytystä (yleistän). Johtuuko se siitä verestä vai mistä?

Mutta joo. Tykkäsin. Hymyilin jopa tuossa lopussa (mikä on aika harvinaista). Kiitos.

[Silinteri]

Ginevré, valtaisa kiitos kommentistasi. En tietenkään luullut, että et kommentoisi, vaikka tuo olikin varmaan retorinen kysymys. :'D Uskon, että tästä meni se idea osittain sen takia, koska tiesit tuon lopun, se loppuhan tässä oli se pointti. Tosi mukavaa, että tykkäsit, kiitos vielä kerran.

Luihuinen_89, suuri kiitos sinulle kommentoimisestasi. Ajattelin, että tuo Hermionen kommentti olisi hermionemainen, hyvä jos se tuntui sinustakin siltä. Tuo kirkkoajatus on jännä, johdin tietenkin tahallani harhaan, mutten ajatellut, että jollekin tulee tuosta kirkkomielikuva. Kiitos!

Winthrop, kiitän myös sinua kommentistasi. Itsekin mietin tätä kirjoittaessani samaa, että miksi miehet sitä synnytystä kammoaa, siitä se ajatus oikeastaan lähti. Mukavaa, että sain sen hymyn huulillesi.

[Harriet]

Hehe, tama oli hyva. Minakin luulin alussa, etta he olisivat kirkossa, loppu oli siis ihan mukavan yllattava. Tasta tuli sellainen saakelin miehet-fiilis, mulla on joku paahanpinttyma siita, etta miehet eivat saa synnytyssalissa valittaa  . Mutta siis, oli ihan loistava. Juuri tuollaisia asioita luulisi Ronin normaalistikkin kelailevan tuossa tilanteessa.

Kiitan.

[jaina]

Hah, minä nyt tulen tänne nolaamaan itseni, kun sanon että minä luulin että he olivat sängyssä ja Ronia alkoi vähän hermostuttaa.. :3 MITÄ MINÄ EN ajatettele kaikkea kaksimielisesti!

Pidin ficistä, hyvä Silinteri. :---) muistan tuon, kun Ron kaippa Salaisuuksien Kammiossa kertoo, että Fred muutti pienempänä hänen nallensa hämähäkiksi. Luulin,ettei moni muista sitä, joten oli kiva, kun se oli tähän lisätty. Pointsit siitä hei. (sori tämä teksti, kukaan ei ole ottanut mitään a:lla alkavaa tai mitään... )

Nyt, tilanteessa, jossa Ronin pitäisi olla maailman ylpein ja maailman rohkein, hänen teki mieli piiloutua läheisen pöydän alle tai juosta valkoseinäisen huoneen ovesta ulos ja pinkoa käytäviä loputtomasti eteenpäin. Kasvoistaan vitivalkoista Ronia alkoi huimata,

Tähän asti luulin oikeasti, että Ron on sängyssä Hermionen kanssa, ja se olisi heidän eka kertansa (paitsi jos Ron puuhaili jotain PP:ssa Lavenderin kanssa). Hmm. Kaksimielistä tai sairasta tai jotain tai joo.

Kiitoksia kovasti ficistä, se oli mukavan lyhyt ja sitä oli kiva lukea.

[Silinteri]

Jamie: Järkyttävän suuri kiitos kommentista, ihanaa, jos tykkäsit. Loistavaa, että sain tässä johdatettua myös sun ajatukset muualle todellisesta tilanteesta, mutten kuollaksenikaan ymmärrä, että mistä kaikki tuon kirkon repivät. :'D Ja siitä ajatuksesta, että miehethän eivät naisen synnyttäessä valita tämä lähtikin.

jaina: Sä mitään itseäs nolaa, olisi se ihan hyvin voinut mennä noinkin. :'D Oi, mukavaa, jos tykkäsit tästä ja tietenkin mun piti ottaa toi kaksosten teddy-tarantella-juttu mukaan, sehän oli aivan loistava kirjojen kohta tähän ficciin. Kiitos!