MOI.
Haruka Kyllä vaan : D nimet ovat Oasiksen pojilta, mietinkin että kuka sen keksii ekana. Kiitos hurjasti kehuista, tässä tulisi jatkoa c: ♥
Debbi moi sinä randomness otus ♥ kiitos kommasta :3
Lasikuula voooou. Iiiiiso kiitos kommentistasi (8 äh jee ristiriitaisia tunteita :c toivottavasti kuitenkin innostut parituksesta vielä c: + kiitos kertaalleen vielä ♥
Ametrine Awwwwwwww : D joo. Paljastan että Noel kyllä tykkäsi Anthonystakin joskus c: kiitos kultapienirakas kommentistasi ♥ jatko is hier!
Westy AWWWWW pienoinen pelkuri : D no sitähän se on. Höpsö katti indeed
kuvittele tähän Wilson pitelemässä sitä kissaa :3 kiitos kommentistasi ♥
Nevilla hui, sinäkin täällä o: olen otettu. Kyllä, tämä kappale on Calebin näkökulmasta ja toivon sen olevan mieleinen (8 Joo, tiedän että toi on vähän silleen nopeasti ehkä "surusta ohi", mutta oon surkea kuvailemaan kunnon surua ja ahdistusta, joten siksi laitoin ton tolleen puolen vuoden päästä (:
vielä isosti kiitos kommenteista kaikille ♥
2.CalebIlta-aurinko valaisee hiukan huoneeni valkoista parkettilattiaa. Seiniä valloittavat Linkin Park -julisteet heijastaa valon niin, että hämärä ei muutu pimeäksi. Mustan sänkyni punaisella päiväpeitolla makaa toffeenvärinen koira, joka ynisee silloin tällöin. Mä itse löhöän elukan vieressä tietokone sylissäni.
Avonainen meseikkuna kertoo mulle, että lisäkseni vain yksi henkilö on online, mutta se on yksi niistä jonka kanssa juttu loppuu, kun moit on sanottu. Selaan yhteystietojani tylsistyneenä, kunnes huomaan sen yhden.
Anthony Williams –Because good music can be so hard to findMiksi mä en ole poistanut sen meseä vielä? Kyllä mä oikeastaan tiedän itsekin, se olisi liian lopullista. Klikkaan keskustelun auki ja ryhdyn selaamaan historiaa. En edes huomaa itkeväni, ennen kuin siskoni Elmina tulee kysymään olenko kunnossa. Ehdin vain pudistaa päätäni, kun sisko halaa mua tiukasti.
”Anthonyako sä vielä mietit?” se kuiskaa mun korvaan ja silittää hiuksiani.
”Joo”, vastaan ja painan pääni toisen olkapäälle.
”Sähän voisit edes yrittää hieroa sovintoa Noelin kanssa.”
”Sen aivokääpiön vai?”
”Miksi te ylipäätään vihaatte toisianne?”
”En mä edes tiedä, jos totta puhutaan.”
”Siinä on sulle loistava syy. Soita sille.”
”Ei mulla ole sen numeroa.”
”Varmasti on!”
Oikeastaan jos nyt tarkkaan mietin, saattaapa ollakin. Kiitän Elminaa ja kaivan harmaan kännykkäni peittojen alta jostakin. Mitenköhän se sinne on eksynyt?
”Caleb! Vie Äksy ulos välittömästi!” äiti kirkaisee jostain päin. No, ehkä soitan lenkin jälkeen.
Ulkona on aika hämärää jo. Onhan kellokin kymmenen illalla. Nukkuukohan Noel jo? Voisin käydä katsomassa onko se kotona. Tosin, en halua ottaa sitä riskiä, että Liam avaa oven. Se on nimittäin niistä kahdesta kusipäästä inhottavampi, ja mä olen aivan varma, että jos kysyisin Noelia ovelle, se esittäisi veljeään ja sitten nauraisi mun tyhmyydelleni.
Ikäväkseni Noelin kissa Tundra on ainoa eläin, ketä meidän Äksy sietää lähellään – en todellakaan tiedä miksi - joten tietysti tämä piski lähtee vaistomaisesti niiden kämppää kohti. Ei olisi pitänyt lähteä kiertämään tätä lenkkiä.
Valkoisen kerrostaloalueen viides talo, keskimmäinen rappu ja toinen kerros. Siinä se olisi nyt, Dawsonien kotiovi.
Tärisen hetken jännityksestä, mutta ojennan sormeni ovikellolle. Kuulen särisevän äänen asunnon sisältä, samoin kuin lähenevät askeleet. Kohta mun edessä seisoo hyvin vaalea ja hyvin kaunis tyttö.
”Ai moi, Caleb. Mitä sä täällä?” Tytön on pakko olla Norah. Tosin viimeksi kun nähtiin, sen hiukset olivat paljon lyhyemmät ja meikkiä oli paljon.
”Umm, mä tulin kysymään, josko Noel olisi täällä.”
”Joo, odota vähän.” Tyttö lähtee ovelta toiseen makuuhuoneeseen ja karjaisee Noelin nimen ilmoille.
”Vittu mä olen Liam! Senkin idiootti! Etkö sä opi ikinä?” Jahas, ilmeisesti Norah sekoittaa veljensä usein toisiinsa.
”Mä oon täällä! Mitä asiaa Norah?” Noel huutaa jostain kauempaa. Tyttö komentaa huutajan ovelle, joten kohta Noel sitten seisoo mun edessäni nyrpeä ilme naamallaan.
”Mitä sä täällä teet?”
”Mä tulin kysymään, lähdetkö sä katsomaan Anthonya mun kanssa.”
”Sä vihaat mua. Kuka sut tänne käski?”
”Ihan omasta vapaasta tahdostani tulin. Lähdetkö vai et?”
”Tarkoittaako tää jotain välirauhaa, vai?”
”No vaikka sitten sitä. Anthonkin arvostaisi sitä, että me opeteltaisiin elämään sovussa.”
”No voidaanhan me yrittää.”
”Hyvä. Missä Tundra on? Äksy tahtoo nähdä sen.”
Hyvä että ehdin sanoa lauseen loppuun, kun ruskeanharmaaraidallinen kissa tulee meidän luo naukuen kovaäänisesti. Siitäkös koira innostuu ja hyökkää tökkimään kattia nenällään. Samalla sekunnilla Noel kääntyy naulakon luo ja nappaa sieltä mustan Green Day – hupparin.
”No, joko me mennään?”
Joo, selvitän tässä pari epäkohtaa :---D tiedän, nopeaa toimintaa. sitä siksi, ettei tästä tule kovin moniosainen. Sitten, tuolla sanotaan pari kertaa "Anthon", se on tarkoituksellista (---: