Kirjoittaja Aihe: I Will Be, K-11 [H/D, slash, fluff, (angst), 2/?]  (Luettu 5456 kertaa)

Rins

  • Tribuutti
  • ***
  • Viestejä: 1 920
  • Team Peeta
    • The pieces of my heart
Title: I will be
Author: teinirinsessa
Beta: Rose-Mary
Genre: Slash, fluff, (angst)
Rating: K-11
Pairing: Harry/Draco
Summary: Draco ja Harry ovat eläneet yhdessä jo melkein seitsemän vuotta, jästimaailman ja taikamaailman välillä tasapainotellen, Draco parturina ja Harry aurorina. Kaikki on hyvin, mutta kuinka kauan?

A/N: Nii-i. Mä kirjotin tän alun perin silleen että tää osallistuu 25- vuotishaasteeseen. Eka mä en meinannu saada mitään aikaan, ja loppujen lopuks mulle jäi viikko aikaa ennen deadlineä (Ja mä ehdin laittaan tähän vaan puolet siitä mitä olin oikeesti ekaan lukuun suunnitellu). Tän nopeesta ilmestymisestä saan kiittää mun betaa <3
Ficin lopullinen haaste tuli Alias Moonyltä, sen mä kirjotan sit kun oon saanu tän kirjotettua loppuun.
Tää osallistuu myös Yhtyeen tuotanto - haasteeseen Avril Lavignen biisillä I Will Be, ja Mitä meistä tuli - haasteeseen.

-----

Luku 1.
“No, mitä mieltä olette?” nuori mies kysyi edessään istuvalta naiselta, ja heilutteli peiliä niin, että tämä näkisi hiuksensa kunnolla. Miehellä oli suipot, vaaleat kasvot, ja aivan blondit hiukset. Hänen nimilapussaan luki “Draco Malfoy”.

“Todella taidokasta työtä”, nainen totesi noustessaan tuolista. “Varmaa on, että tulen seuraavankin kerran tänne.”
“Mukavaa kuulla”, Draco sanoi hymyillen hakiessaan naiselle tämän takkia. Nainen kaiveli laukkuaan, ja veti lompakon esille. “Paljonko tämä nyt sitten maksaa?”
“Rachel hoitaa sen”, Draco sanoi ja viittoi kohti mustahiuksista, siroa tyttöä kassalla.

Hän jäi katselemaan kuinka nainen lönkytteli sinne päin, ojensi rahat, nosti kätensä torjuvasti, kun Rachel tarjosi vaihtorahoja, ja lähti ulko-ovesta pihalle.

“Se oli päivän viimeinen asiakas, joten voit lähteä jos haluat”, Draco sanoi.
“Oletko varma?” Rachel kysyi, mutta oli jo pujottamassa kättään takin hihasta. Draco naurahti ja juoksi ovelle ennen tyttöä, ja avasi sen tälle.
“Wau, olet oikea herrasmies”, Rachel sanoi ja iski silmäänsä flirttailevasti.
Draco huokaisi raskaasti. “Rachel - kiltti, älä viitsi. Sinä teet tuota aivan turhaan.”
“Ai mitä?” tyttö kysyi ja sai kasvoilleen viattoman koiranpentukatseen.
Draco katsoi tätä totisesti, mutta toinen vain naurahti.
“Okei, nähdään huomenna.” Sitten hän lähti ulos pimeään syysilmaan.

Draco lukitsi oven, otti harjan ja rupesi siivoamaan lattiaa hiuksista; vaaleista, tummista, ja vaikka mistä muista. Lattia oli aivan samanlainen kuin ensimmäisellä käyntikerrallakin. Ja hän todellakin muisti sen kerran, aivan kuin siitä olisi kulunut vain muutama päivä, ei suinkaan niitä viittä vuotta.

Hän kulki pitkin hämärää katua, ja katseli ympärilleen kuin peläten jonkun seuraavan. Hän kääntyi monissa mutkissa, eikä mennyt ollenkaan niin suoraan, kuin olisi ollut mahdollista.

Sitten hän vihdoin löysi paikan. Korttelin kulmassa, pieni liike ja punaiset seinät, joista yhdestä roikkui kimalteleva kyltti, jossa luki “Kultakutri”.
Draco ei voinut olla naurahtamatta, nimi oli hassu, kuka ihme antoi kampaamolle sellaisen nimen? Paikka oli kuitenkin saanut hyvät arvostelut lehdessä… jästilehdessä, hän muisti häpeillen. Tomerin askelin hän kuitenkin käveli ovelle, ja avasi sen.

Sisältä paikka ei ollut ollenkaan niin pirteä kuin ulkoa. Seinät olivat todennäköisesti valkoiset - tai niin hän oletti, koska niiden päällä oli kerros likaa, ja ne näyttivät harmailta. Palvelutiski oli kuitenkin räikeän pinkki, ja se oli se tekijä, joka esti paikkaa näyttämästä ankealta. Asiakkaita oli sillä hetkellä vain yksi, ja hänkin teki selvästi lähtöä. Nainen laittoi lehden laukkuunsa ja nousi tuolilta. Sitten hän käveli Dracon ohi ovelle ja hymyili tälle iloisesti. Hänen lähtönsä jälkeen huoneessa ei ollut enää ketään.

Pienen hetken Dracon teki mieli kääntyä ympäri ja lähteä, mutta sitten hän hääti ajatuksen; jos hän nyt menisi, hän olisi tullut aivan turhaan. Niinpä hän käveli kohti huonetta, jossa oletti olevan ihmisiä.

“- jos olisikin joku muu mahdollisuus, ottaisin sen heti. Mutta me molemmat tiedämme, että sellaista ei ole, eikä tule.” Huoneesta kuului väsynyt naisen ääni.
“Mitä jos vaikka korottaisit hintoja?” toinen, kirkkaampi ääni ehdotti.
“Ja menettäisin siten asiakkaani? Ei, haluan kaikkien muistavan, että sinä aikana, kun minä pidin tätä, paikka oli laadukas ja kohtuullisen edullinen. En halua jäädä muistiin kiskurihintojen takia.” Naisen ääni oli päättäväinen.
“Mutta -” tyttö aloitti.
“Ei auta”, nainen keskeytti, “olen pitänyt tätä paikkaa kohta kaksikymmentä vuotta, enkä siltikään ole onnistunut saamaan kylliksi voittoa. Eiköhän se jo todista jotain. Kyse taitaa olla vääristä valinnoista. Niin tai näin, on tullut minun aikani luovuttaa. Sitä paitsi, todellinen syysi huoleen on turha; sinä olet hyvä työntekijä, en näe yhtäkään syytä, miksi uusi omistaja ei tahtoisi pitää sinua täällä.” Sitten tuli hiljaisuus. Keskustelu oli ilmeisesti tullut päätökseen. Draco koputti.

“Niin?” naisen ääni kutsui. Draco avasi oven, ja kohtasi vanhahkon naisen kasvot, ja arvasi hänet heti äänen haltijaksi. Hänen vieressään istui nuori, noin parikymppinen tyttö, joka tuijotti Dracoa uteliaana.
“Tuota… kuulin keskustelunne, te aiotte siis myydä tämän paikan?” Draco kysyi katsellen edelleen naista.
“Totta”, nainen totesi. Hän ei näyttänyt ollenkaan vihaiselta siitä, että häntä oli salakuunneltu.
“Niin sitä minä vain, että… voisin ostaa tämän”, Draco sanoi sen enempää ajattelematta. Nainen katsoi häntä kummastuneena.
“Voisit… ostaa?” Nainen tavasi.
Draco nyökkäsi ja oli jo aivan varma päätöksestään. Nainen tutkaili tätä edelleen epäuskoisena.

“Enpä tiedä, ajattelin että nainen -” Nyt kuitenkin tyttö keskeytti tämän.
“Tuo on epäreilua! Miksi mies ei voisi leikata hiuksia aivan yhtä hyvin kuin nainenkin?” Draco katsoi tyttöä ihmeissään, sillä tämän tuki tuli hänelle aivan yllätyksenä.
“Tietenkin, enhän minä sitä tarkoittanut…” nainen kiirehti sanomaan, muttei vaikuttanut kovinkaan varmalta, “Onko sinulla kunnon koulutus tähän ammattiin?”

Draco rupesi pureskelemaan huultaan hermostuneena. Nainen katsoi häntä yllättävän pahanilkisesti kun vertasi siihen kuinka kiltiltä hän muuten näytti.
“Tietenkin minulla on”, Draco vastasi kuitenkin. Nainen katsoi tätä epäilevänä, mutta Draco oli kuitenkin saanut muutettua ilmeensä totiseksi, niin että siitä ei voinut päätellä hänen valehtelevan.

“No!” Nainen kivahti, muttei selvästikään keksinyt enää mitään vastaan sanottavaa.
Hän harppoi Dracon ohi salonkiin ja pamautti oven takanansa varsin kovaäänisesti kiinni. Tyttö naurahti.
“Tapasit juuri isoäitini Barbaran. Minä olen Rachel.”


Seuraavana päivänä Draco oli palannut papereiden kanssa, jotka todistivat hänen “koulutuksensa”. Barbara oli yön aikana päättänyt, että Draco olisi ilman muuta hyvä ihminen jatkamaan hänen yritystään ja siitä asti paikka oli ollut hänen.

Eivätkä asiat olleet paljoakaan muuttuneet. Kampaamo oli toki siistimpi ja siellä oli useampia työntekijöitä, mutta pääasiassa se oli ihan samanlainen.

Draco katsahti ikkunasta pihalle, ja oli näkevinään liikettä. Mutta kun hän jäi tuijottamaan pidempään, mitään ei näkynyt.
Hän pisti radion päälle, ja jatkoi siivoamista. Yhtäkkiä hän kuuli oven käyvän, ja ennen kuin hän ehti kääntyä katsomaan, hän tunsi kädet suunsa edessä.

-----

A/N2: Olis kiva saada jotain kommenttia (:
« Viimeksi muokattu: 20.02.2015 13:47:16 kirjoittanut Kaapo »



Joitakin unelmia ei ole tarkoitettu toteutuviksi.

Bannerin tehnyt Lady Dynamite

Lew

  • ***
  • Viestejä: 163
  • © Eero Ettala
Vs: I Will Be, K-13
« Vastaus #1 : 29.12.2009 16:23:04 »
Pitääpä kai sitä haasteenluojana käydä tätäkin kommentoimassa, syvät kiitokset kirjoittamisesta.

Alku oli tämmöi perusleppoisa, loi pohjan tulevalle ja kertoi niiku perusideaa ja sellasta. Kirjotustyyli
on miellyttävä ja enpä kauheesti mitään huomautettavaa tästä ekasta luvusta löydä. Tai ainekaan mikään
ei erityisemmin pomppaa silmille.

Ehkä voisi hieman enemmän kertoa siitä, minkälainen olotila henkilöllä on; onko hän hermostunut vai täynnä
elämäniloa, sekä muutenkin semmoista ajatusmaailmaa. Mutta yleensä eka luku ei pakosti ole niin hyvää tasoa
mitä muut luvut ovat, joten odotellaan lisälukuja:)

Mutta kiitokset kumminkin, alias.m

edit// Niinii, tulipa vielä vähän jotain mieleen. Tai siiis ensiksi ajattelin, että tuo huoneeseen tullut
olisi ollut Harry, joka yllättäisi Dracon työpäivän päätteeksi, mutta ei se varmaan laittaisi kättään Dracon suun eteen?
Mutta jos se sattuu olemaan joku muu uhka, niin se sitten tapahtuu aika alussa, eikä ficissä ole viellä kerrottu paljoakaan, tai
siis ainekaan Harryä ole vielä mainittu tai muuta Dracon elämisestä kampaamobisneksen ulkopuolella.
« Viimeksi muokattu: 30.12.2009 16:23:46 kirjoittanut Alias Moony »
I'm sure I could face the bitter cold,
but life without you.. I don't know.

Rins

  • Tribuutti
  • ***
  • Viestejä: 1 920
  • Team Peeta
    • The pieces of my heart
Vs: I Will Be, K-13
« Vastaus #2 : 30.12.2009 18:45:31 »
Alias Moony: Kiva kun tulit kommentoimaan, ja vielä noin pitkästi (:
Joo, mun tarkotus oli näin aluks vaan pohjustaa, ei sinänsä laittaa vielä mitään tapahtuun. Ja nyt tota katellaan vielä vähän niinku ulkopuolisen silmin, kyllä mä vielä laitan silleen että tapahtumiin pääsee kunnolla sisään.
Ja tolle lopulle on vielä ihan järkevä selitys, ja se on ihan tahallaan just tossa. Ens luvussa selviää ;)
Kiitos kommentista  :-*

~teinirinsessa



Joitakin unelmia ei ole tarkoitettu toteutuviksi.

Bannerin tehnyt Lady Dynamite

campuzze

  • Vieras
Vs: I Will Be, K-13
« Vastaus #3 : 02.01.2010 21:45:40 »
En osaa sanoa vielä mitään oikein....
Mutta jatkoa voisin haluta pian. :)

romance91

  • ***
  • Viestejä: 161
Vs: I Will Be, K-13
« Vastaus #4 : 06.01.2010 14:24:16 »
aika hyvä alku, muuta ei nyt osaa sanoa:)


missä jatko viipyy!??

Rins

  • Tribuutti
  • ***
  • Viestejä: 1 920
  • Team Peeta
    • The pieces of my heart
Vs: I Will Be, K-13
« Vastaus #5 : 07.01.2010 16:33:04 »
Kiitos kommenteista campuzze ja romance91.
Mä yritän saada jatkoo aikaseks mahdollisimman pian.



Joitakin unelmia ei ole tarkoitettu toteutuviksi.

Bannerin tehnyt Lady Dynamite

JennaFelton

  • dracosexual
  • ***
  • Viestejä: 10
  • the basilisk does it for me
Vs: I Will Be, K-13
« Vastaus #6 : 17.01.2010 15:52:08 »
Hyvä alku oli, en oikeen muuta osaa vielä sanoa.
Jännää, että DRACO on töissä jästimaailmassa. Pimeetä. Muttajoo, jatkappa pian.
DRACO : "So, my father just disinherit me cuz he found out I was gay. So I figured we have something in common now, since you don't have any parents either."
HARRY: "And i'm gay."
DRACO: <3

Arosalie

  • ***
  • Viestejä: 147
Vs: I Will Be, K-13
« Vastaus #7 : 19.01.2010 19:31:57 »
Kuulostaa lupaavalta. Draco kampaajana.... Jatkoa pian?

Rins

  • Tribuutti
  • ***
  • Viestejä: 1 920
  • Team Peeta
    • The pieces of my heart
Vs: I Will Be, K-13
« Vastaus #8 : 20.01.2010 11:36:55 »
Kiitos kommenteista Arosalie ja JennaFelton (:
Mun mielestä Draco vaan kuuluu kampaajaks, ei voi mitään :D

Mä yritän nyt pian saada jatkoo.
« Viimeksi muokattu: 20.01.2010 11:39:05 kirjoittanut teinirinsessa »



Joitakin unelmia ei ole tarkoitettu toteutuviksi.

Bannerin tehnyt Lady Dynamite

Pikku-Kissa

  • Vieras
Vs: I Will Be, K-13
« Vastaus #9 : 20.01.2010 21:42:15 »
OOMMGG äkkiä jatkoo! Kiva idea, Draco kampaajana, se oiski sille just niin sopiva ammatti :'D Mut joo, jatkoo äkkii pian !

~PiKi~

RonWeasleyyy

  • robotronic
  • ***
  • Viestejä: 95
    • FinFanFun
Vs: I Will Be, K-13
« Vastaus #10 : 23.01.2010 01:28:36 »
Näyttää lupaavalta, ei oikee täs nyt muuta, ku kelloki on jo ton verra :o ;D
Mut toivon jatkoo!!
Oon mun tiettääkseni lukenu tän joskus, mut en kommannu sillo, mut nyt kommasin :) ;)
Tykkäsin, jatkooo...<3



-RonWeasleyyy

Yes I'm in love with a fictionary book character named Draco Malfoy

Aquatulio

  • ***
  • Viestejä: 272
  • 'Olisitsä mun Draco Malfoy?'
Vs: I Will Be, K-13
« Vastaus #11 : 23.01.2010 13:31:26 »
Kiinnostavalta vaikuttaa.. Onnistun jotenkin kuvittelemaankin Dracon kampaajana ;D Mutta jatkoa?
♥ Draco Malfoy ♥
♥ Ronald Weasley ♥
♥ Luna Lovegood ♥
♥ Severus Snape ♥
♥ Remus Lupin ♥

~♥~


Banneri: Lady Dynamite ♥

Rins

  • Tribuutti
  • ***
  • Viestejä: 1 920
  • Team Peeta
    • The pieces of my heart
Vs: I Will Be, K-13
« Vastaus #12 : 23.01.2010 21:00:14 »
Kiitos kommenteista Pikku-Kissa, RonWeasleyyy ja Aquatulio,  piristitte mun päivääni tosi paljon (:

Musta tuntuu että te kaikki luotte mulle paineita jatkosta :P



Joitakin unelmia ei ole tarkoitettu toteutuviksi.

Bannerin tehnyt Lady Dynamite

Butterfly

  • Keksi
  • ***
  • Viestejä: 151
  • Why do donuts have to die?
Vs: I Will Be, K-13
« Vastaus #13 : 17.02.2010 22:53:52 »
Draco kampaajana... Jännää ;D

Tämä tykkäsi kovasti ja toivoo jatkoa.

-Butterfly
Live fast, have fun and be a bit mischievous.

|eijona

  • Vieras
Vs: I Will Be, K-13
« Vastaus #14 : 18.02.2010 14:30:13 »
OOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOOH *lumoutunut huokaus
< viittaa siis siihen että tykkäsin tästä  ;D

tiedätkö, näin juuri viime yönä unta siitä että kävin kampaajalla  :D

hihii, jatkoa odottelen  ;D

Rins

  • Tribuutti
  • ***
  • Viestejä: 1 920
  • Team Peeta
    • The pieces of my heart
Vs: I Will Be, K-13
« Vastaus #15 : 18.02.2010 16:10:57 »
Butterfly ja |eijona, kiitos tosi paljon kommenteista <333

Kaikille:
Uskaltaisin luvata jatkon tulevan ensi viikon aikana, mutta älkää tappako jos suunnitelmat menevät pieleen (:
« Viimeksi muokattu: 18.02.2010 17:38:49 kirjoittanut teinirinsessa »



Joitakin unelmia ei ole tarkoitettu toteutuviksi.

Bannerin tehnyt Lady Dynamite

Am Cullen

  • kuunlapsi
  • ***
  • Viestejä: 64
Vs: I Will Be, K-13
« Vastaus #16 : 20.02.2010 22:29:59 »
Tä on niin hyvä oon oottanu jatkoo jo kauan
en voi sanoo mitää oon itekki sairaan hidas tai siis ite olen sairaan hidas
jos alotan jonku ficin jatkoo saattaa ilmaantuu kahden vuoden päästä
»Voit valita Rohkelikon, koska Lajitteluhattu kuuntelee valintaasi»

Rins

  • Tribuutti
  • ***
  • Viestejä: 1 920
  • Team Peeta
    • The pieces of my heart
Vs: I Will Be, K-13
« Vastaus #17 : 22.02.2010 16:58:14 »
Am Cullen: Jep, mulla on koulussa sen verran hommaa että mä en paljookaan ehdi kirjottaan. Kiitos kommentista (:

----------------------

A/N: Tässä tää toinen luku nyt olis, vaikkakin aika lyhyenä. Kiitos vielä kerran kaikille jotka on kommentoinu, teidän ansiosta mä oon jaksanu kirjottaa.

----

Luku 2.

Draco huomasi, että aurinko oli jo nousemassa ja viemässä pois veristä yötä, kun hän vihdoin sai karistettua vanhempansa kimpustaan.
Hän - joka - jääköön - nimeämättä oli poissa, ja kuolonsyöjät vangittuina. Mitä vaaraa Tylypahkassa muka enää oli?
Kyllä hän ymmärsi, että Lucius ja Narcissa olivat olleet huolissaan, mutta kuinka kauan sitä piti oikein todistella? Hän yksinkertaisesti tarvitsi aikaa itselleen ja ajatuksilleen.

Vuorokausi ei todellakaan kuulunut hänen helpoimpiinsa. Aika harvoin sitä joutui kuolemanvaaraan kaksi kertaa peräjälkeen. Crabbe - parka…

Eikä sitäkään ollut helppoa myöntää, mutta siitä, että hän oli pelastunut, eikä leijunut juuri nyt jossain tummassa olemattomuudessa, hän sai kiittää vain Potteria, joka jälleen kerran oli pelastanut koko velhomaailman.

Draco murahti. Ehkä olisi parempi jos hän olisi vain kuollut. Eipä tarvitsisi olla henkeään velkaa Potterille. Ja ikävä kyllä se oli melkein kirjaimellisesti totta. Toisen hengen pelastettaessa välille syntyy jonkinlainen side. Ei mitenkään kovin vahva, mutta sellainen, että sen pystyi aistimaan muuttuneesta itsestään.

Dracosta tuntui oudolta olla Tylypahkassa juuri sillä hetkellä. Jokin siellä ei tuntunut olevan oikein. Käytävillä ei kuulunut niitä ääniä joiden olisi pitänyt kuulua. Jotka olivat aina kuuluneet. Niin - nyt ne olivat kuin onttoja muistoja menneestä.

Draco näki edessään muotokuvan, joka esitti naista - erittäin hienoa naista. Nainen nukkui, ja hänen hiuksensa olivat aivan sekaisin. Yö oli tainnut olla raskas myös hänelle.

Naisen Draco arvasi Lihavaksi Leidiksi, ja muotokuvasta pääsisi rohkelikon oleskeluhuoneeseen. Hän tiesi sen siitä, kun se vankikarkuri - Sirius - oli käynyt linnassa, ja kaikki olivat sanoneet että hän etsi Potteria - ja että lihava leidi oli kadonnut. Siitä ei ollut vaikea laskea yhteen yksi plus yksi.

Draco katseli naisen uupumuksesta ryppyisiä kasvoja, ja mietti mitä kaikkea tämä oikeastaan ajatteli yöstä. Voldemortin lisäksi - kuinka monesta kuolemasta tämä tiesi. Sinänsä vaikutuksen ei pitäisi olla kovin suuri, tuskinpa naisen paras ystävä oli tavallinen ihminen. Tai siis jokin muu kuin muotokuva.

Pian nainen raotti silmiään ja huomasi Dracon.
“Voinko auttaa sinua jotenkin, nuori mies?” Tämä kysyi uupuneesti. Draco katsoi tätä hetken.
“Oikeastaan minun pitäisi mennä oleskeluhuoneeseeni.”
“Ai, kuulutkos sinä Rohkelikkoon? Miksi minä en muista sinua…” Hän tuijotti Dracoa mietteliäästi.
“No kun…” Draco aloitti, mutta lihava leidi keskeytti hänet.
“Niinpä tietenkin, miksi ihmeessä sinä muka valehtelisit, tällaisena päivänä?” hän näytti kauhistuvan koko ajatustakin. “Anteeksi tästä.”

Draco mietti pienen hetken. Häntä inhotti ajatuskin Rohkelikon oleskeluhuoneeseen menemisestä, mutta oikeastaan hän oli aika utelias näkemään että minkälaisessa paikassa viholliset majailivat. Niinpä hän kipusi sisään reiästä, joka oli paljastunut muotokuvan takaa. Draco kääntyi taakseen aikeissaan sanoa jotain, mutta aukko oli jo sulkeutunut. Nyt hän ei voinut enää perääntyä.

Hän käveli eteenpäin, ja näki kunnolla koko huoneen. Se oli pyöreä, ja sen seinät olivat aivan punaiset. No, olihan jossain kultaistakin, mutta se ei missään nimessä parantanut asiaa.

Siellä oli pieni tulisija, jonka ääressä oli mukavan näköisiä nojatuoleja. Paitsi että nekin olivat punaisia. Miksi kaiken täytyi olla punaista? Yhdestä Draco oli varma; hän ei halunnut tätä sisustussuunnittelijaa suunnittelemaan omaa kotiaan sitten joskus.
Hän olisi mieluummin hirttäytynyt, kuin viettänyt suurimman osan ajastaan sellaisessa paikassa.

Huoneessa oli kahdet portaat, jotka johtivat ylempään kerrokseen. Draco käveli toisien luo ja kurkkasi ylös. Hänen aavistuksensa oli osunut oikeaan - siellä oli makuusalit. Ovissa luki nimittäin eri vuosiluokkia.
Osa hänestä halusi mennä katsomaan tarkemmin, mutta se suurempi osa mahdollisti palaamisen nojatuolien luokse.

Enää hän ei ollut varma että mitä teki siellä. Mitä jos joku rohkelikko tulisi? Hän ei takuulla voisi sanoa eksyneensä ja joutuneensa sinne vahingossa.
Hän oli nähnyt Rohkelikon oleskeluhuoneen. Nyt hän voisi lähteä hyvillä mielillä pois, ilman sen suurempia konflikteja.

Draco palasi takaisin sen kudoksen luo mistä oli tullutkin. Hän tönäisi seinää. Mitään ei tapahtunut. Hän kokeili uudestaan.
“Hei?! Lihava Leidi?! Päästä minut pois täältä!”
Ei mitään reaktiota missään.

Draco löi taas seinää. Siitä kuului kyllä kova ääni, mutta mitään muuta ei tapahtunut. Ja jotenkin hän epäili, että ääni ei toisellekaan puolelle kuulunut. Eipä sillä, hän ei uskonut, että siellä ketään sillä hetkellä liikkuisi.
Hän pääsisi ulos vasta kun lihava leidi palaisi. Jos sittenkään. Ajatus oli karmea. Mitä, jos hän joutuisi olemaan siellä koko loppuelämänsä, punaisten huonekalujen ympäröimänä? Ja mitä hän edes söisi?

Hän rojahti maahan, selkä seinää vasten. Noin minuutin päästä hän huojentui kovasti, ylhäältä rupesi nimittäin kuulumaan askelia. Hyvin pian ne kuuluivat portaissa.
Siinä vaiheessa Dracon innostus oli jo kadonnut. Tuskinpa tulija kukaan hänen tupatovereistaan oli. Hetken hän suunnitteli piiloon menemistä. Vain hetken, sillä pian hän näki edessään ihmisen, jonka askeleet hän oli kuullut.

“Potter!” Draco huudahti järkyttyneenä. Se ei kuitenkaan ollut mitään verrattuna Harryn ilmeeseen.
“Malfoy!” Tämä vastasi silmät pyöreinä.
“Mitä ihmettä sinä teet täällä?” Draco kysyi, vaikka tiesikin kysymyksensä hieman hölmöksi. Ja niinpä; Harryn ilme muuttui hieman huvittuneeksi.

“Tämä sattuu olemaan Rohkelikon oleskeluhuone. Tiedätkö - sen leijonan? Sinä sen sijaan kuulut Luihuiseen, ja sinun oleskeluhuoneesi on jossain ihan muualla. Joten, mitä sinä teet täällä?”
“Se ei taida kuulua mitenkään sinulle”, Draco totesi.

“No, eipä se minua erityisemmin kiinnostaisikaan. Mutta meistä kahdesta, se olet sinä joka saat lähteä täältä.”
“Ja minähän en ole lähdössä mihinkään”, Draco sanoi hymyillen ivallisesti.
“Ikävää kuulla mielipiteestäsi, sillä sinähän lähdet”, Harry sanoi päättäväisesti ja yritti tönätä kuvakudoksen auki.

“Mitä ihmettä, tämähän ei aukea.” Hän katsoi Dracoa pitkään.
“Oletko sinä tehnyt tälle jotain?”
“Ja mitäköhän minä olisin voinut tehdä?” Draco vastasi kysymykseen.
Harry kohautti olkapäitään. “Mistä minä tietäisin. Mutta varmaa on, että me olemme täällä jumissa.” Hän tökkäsi kuvakudosta vielä kerran.

“Oikeastaan vain sinä olet täällä jumissa. Minä en ole lähdössä vielä mihinkään”, Draco selitti.
“Ai et? Jostain syystä se ei näyttänyt ihan siltä, kun olit rojahtaneena maahan”, Harry sanoi hymyillen. Draco katsoi häntä pistävästi.
“Mitä jos vaikka palaisit sinne mistä tulitkin, ja jättäisit minut tänne yksin.”

Harry oli jo kääntymässä, kunnes tajusi, että kuka hänelle oli tätä ehdottanut. Hän katsoi Dracoa.
“Luuletko tosissasi, että tekisin mitä sinä haluat?”
“Luulen”, Draco vastasi ylimielisesti hymyillen.
“No, katsos vaan, sinä olet väärässä. Vaikka eipä se mikään uutinen ole.”

Draco mutristi suutaan valmiina sanomaan jotain oikein pahaa, mutta lopulta hän tyytyi vain hymyilemään.
“Siinä tapauksessa minä menen.”
“Jos astut yhdenkään askeleen kohti minun makuusaliani, minä kiroan sinut”, Harry uhkasi.

Draco katseli häntä hetken huvittuneena.
“Jotenkaan minä en usko sitä. Syy yksi; sinä et osaa käyttää kirouksia. Pimeyden lordinkin päästit päiviltään vain suojaamalla itseäsi. Ja toinen syy; saanko kysyä että millä sen tekisit, kun sinulla ei näytä olevan taikasauvaa”, hän ivasi. Harry kaiveli taskujaan, ja huomasi jälkimmäisen syyn oikeaksi.

“Eikö sinun jo tässä vaiheessa pitäisi tietää, että ilman sauvaa ei saa lähteä mihinkään?”
“Jostain syystä en uskonut tarvitsevani sitä omassa oleskeluhuoneessani”, Harry selitti hieman hämillään.

Dracon huulille ilmestyi puolikas hymy, eikä hän ollut ollenkaan varma että mistä se oli tullut. Hän pyyhki sen nopeasti pois.
“Sinulla ei siis ole mitään keinoa, jolla estäisit minua menemästä?” Draco kysyi.
“Ei, eipä taida olla.” Harry nosti käsiään ja näytti täysin nujerretulta. Hän rojahti maahan ja käänsi päänsä alas. Draco katsoi tätä hämmästyneenä. Harry kohotti katsettaan hieman.

“Etkö menekään? Vaikka sinulla kerrankin on tilaisuus voittaa minut helposti?”
Draco kummasteli tilannetta itsekin. Normaalisti tämä olisi naureskellen mennyt Harryn ohi, käyttäen tilannetta hyväkseen niin laajasti, kuin olisi mahdollista. Mutta nyt hän ei pystynyt. Hän vain katseli pojan riippuvaa päätä ja masentunutta katsetta.

Hän ei ikinä olisi uskonut joutuvansa sellaiseen tilanteeseen; katselemaan vierestä kuinka hänen pahin vihollisensa melkein itki. Eikä hän voinut edes ivailla.
Sen sijaan hän puristi huulensa yhteen ja katsoi tyhjyyteen.
Hetken päästä hän kääntyi taas Harryyn päin.

“Pelastit sitten maailman”, Draco sanoi ja pyöritteli hieman silmiään, “vaikka eihän se sinänsä mikään ihme ollut, kun ajattelee…”

Sitten alkoi kuitenkin kuulua juoksuaskelia käytävästä.
“Harry! Harry, oletko siellä?” Draco tunnisti Weasleyn pojan äänen.
“Kyllä, täällä ollaan”, Harry sanoi ja nousi ylös.

“Potter hei…” Draco aloitti. Harry kääntyi tätä kohti ja kohotti kulmiaan kysyvästi.
“Se että pelastit tänään minutkin… Se oli ihan kiva juttu.”
“Ole hyvä.” Harry hymyili Dracolle. Dracokin kohotti suupieliään hieman.

Sillä hetkellä kuvakudos aukesi ja Weasley astui sisään. Seuraavaksi alkaisi varmastikin lukuisa kyselytulva.

Draco katsahti Harryyn - ja pitkästä aikaa - hän ei ollut huolissaan mistään.


----

A/N2: Mä pahottelen sitä että hahmot oli niin OoC ja kaikki tapahtu tosi nopeesti. Mä todennäkösesti korjailen tätä vielä jossain vaiheessa.



Joitakin unelmia ei ole tarkoitettu toteutuviksi.

Bannerin tehnyt Lady Dynamite

romance91

  • ***
  • Viestejä: 161
Vs: I Will Be, K-13
« Vastaus #18 : 22.02.2010 19:21:00 »
kiitos jatkosta.
hmm...virheitä en löytänyt
ja en osaa sanoa rakentavaa...pää lyö tyhjää
mutta pidin!!:)
Jatkoa kun kerkeät
-romcu

Arosalie

  • ***
  • Viestejä: 147
Vs: I Will Be, K-13
« Vastaus #19 : 23.02.2010 16:34:37 »
Jes jatkoa tuli! Ihanaa se kyllä onkin ja palkitsi odottamisen. Nyt sitten jäädään taas uutta jatkoa odottamaan.