Ficin nimi: Sohvasessioiden siveyspoliisi
Kirjoittaja: Maissinaksu
Fandom: Hazbin Hotel
Ikäraja: k-11
Mukana: Charlie/Vaggie & Husk/Angel
Genre: Slice of höntteily
Summary: “
Jaa että meidänkö pitäisi painaa villaisella se, että sinä täällä pervoat meidän sohvaa keskellä yötä?”A/N: Tuli viime viikonloppuna tsekattua
Linnen (jolle omistan tämän esikoisficcini) kanssa Hazbin Hotel, ja ehkä putosin pieneen kuoppaan sen kanssa. 😅 Sarjan laulutkin ovat soineet loopilla päässä sitä rataa, ettei kevään viimeisistä opiskeluistakaan ole oikein tullut mitään. No jaa, inspiraation rullaaminen on yhtä enkun kurssin sujumista mukavampaa. xD
***
Väsyttääkö noin paljon?” Vaggie naurahti, kun Charlie haukotteli molempiin kämmeniinsä niin autuaasti, että ihan silmät vetistivät.
“Oi, ei tässä mitään!” Charlie virkkoi yrittäen näyttää edes puoliksi virkeältä. Kerrankos sitä lähti treffi-iltaa viettämään pidemmän kaavan mukaan aina seuraavan vuorokauden puolelle. Kaikki oli ollut suorastaan täydellistä.
“Täytyypä vielä laskea kunnon vaahtokylpy ennen yöpuulle käymistä!” Charlie intoili, kun he astuivat hotellin ovista sisään. “Maksimaalinen rentoutuminen kutsuu!”
“Kuulostaa hyvältä! Pahastutko, jos liityn seuraan?”
“Miksi pahastuisin?” Charlie ihmetteli, mutta kohtasi sitten tyttöystävänsä ilmeen. “Äh, sinä ja sinun sarkasmisi!”
“Tykkäät kuiten –
odotas.”
“Hm?”
Samassa kuului outo kahahdus ja toinenkin jostain läheltä. Charlie ja Vaggie seisahtuivat paikoilleen ja havainnoivat ympäristöään silmät sirrissä. Reflekseiltään nopeampi ja aina niin tarkkaavainen Vaggie ymmärsi nopeammin, mistä oli kyse. Tämä nyökkäsi kohti hämärästi valaistun aulan selkänoja heitä kohti nököttävää sohvaa.
“Tuolla.”
Charlie ei heti hoksannut, miksi Vaggien huomio oli kiinnittynyt sohvaan, mutta käsinojan yli näkösällä pilkistävä häntä kieltämättä selitti paljon.
Se oli kaiken lisäksi erittäin tuttu häntä.
“Ööh, Husk? Sinäkö siellä?” Charlie kummasteli.
“
Piru vie...” kuului murahdus ja hetken perästä Huskin yrmeäilmeinen pää kurkisti selkänojan yli. “No terve teillekin.”
“Etkö saanut unta?” Charlie kysyi, mutta Vaggie hänen vieressään pureskeli huultaan naurua pidätellen.
“Eipä tainnut uni olla hirveästi mielessä tuosta naamataulusta päätellen”, Vaggie härnäsi, ja Husk suki äkäisesti joka suuntaan pörröttäviä hiuksiaan käyden entistäkin punaisemmaksi. Silloin Charliekin tajusi, ettei heidän baarimikollaan ollut rihmankiertämääkään yllään.
“No niin, saitte hupinne!” Husk ärähti. “Alkakaapas laputtaa ja huolehtikaa vain omista naamoistanne.”
“Jaa että meidänkö pitäisi painaa villaisella se, että sinä täällä pervoat meidän sohvaa keskellä yötä?”
Mahdollinen vastaus Vaggien näpäytykseen hukkui kehnosti tukahdutettuihin tirskahduksiin, jotka kantautuivat selkänojan toiselta puolelta ja Huskin alta.
“Mitä sanoitkaan siitä pokan pitämisestä?” Husk soi töykeän silmäyksen seuralaiselleen, jonka henkilöllisyys ei käheän hihityksen myötä jäänyt kenellekään pimentoon.
"No minkäs teet, se oli liian hyvä huuli...!"
“Ai, moi, Angel! Helkkari, olipas tämä nyt!” Charlie vinkaisi tietämättä, kenelle heistä meneillään oleva tilanne oli kiusallisin. “Öh, jatkakaa, me tästä... Vaggie, yläkertaan, nyt!”
“Tehkää palvelus ja töräytelkää jatkossa suljettujen ovien takana, niin säästytään joka iikka tällaiselta”, Vaggie murahti ja tarttui Charlien neuroottisen tomerasti ojennettuun käteen.
“Äläs viitsi, kenestä muka ei ole jumalattoman kiihottavaa paneskella julkisella paikalla!” Angel naurahti ja kurkotti kättään sohvan selkänojan yli peukkua näyttäen.
“Ja siinä kohtaa, kun jää kiinni, siitä tulee jumalattoman vaivaannuttavaa!” Vaggie pisti takaisin Charlien raahatessa tyttöystäväänsä päättäväisesti mukanaan.
“
Touché”, Husk ärähti suupielestään Angelille, joka kohottautui hänkin istumaan, kun piilottelu ei enää onnistunut.
“Äsh, oli miten oli, öitä sinne!” Angel huikkasi hilpeästi heidän peräänsä.
“Öitä, Angel!” Charlie vastasi portaista kykenemättä estämään itseään. Hän tapasi olla niin hiton kohtelias tahtomattaankin, ja pitihän sitä nyt ystävät huomioida. “Öitä, Husk!”
“...juu, öitä”, kuului hiljainen köhähdys.
“Aaaw, hän on niin huomaavainen...!”
“No joo. Vitusti liian hyvä meille kaikille.”
Kieltämättä Charlieta lämmitti kuulla moisia kehuja jopa siinä kiusallisuuden kakofoniassa.
“Että jotkut viitsivät jotain julkisia sohvasessioita... Niin saakelin kornia ja mautonta”, Vaggie tuhahti, kun he olivat päässeet toiseen kerrokseen.
“Noh, sattuuhan tuota! He kaiketi kuvittelivat, ettei hotellin ovi kävisi enää näihin kellonaikoihin”, Charlie tirskahti olankohautuksella.
“Sama se, mikä kellonaika! Ei tämä ole mikään vitun bordelli, jossa sopii kuksia missä sattuu”, Vaggie murahti ja nojasi kädet puuskassa seinää vasten. “Tämä on huipputärkeää asiaa ajava hotelli, jonka eteen olet nähnyt ihan saakelisti vaivaa.”
Charlie kallisti päätään ja vei kätensä tyttöystävänsä poskelle. “Kiitos, muru. Arvostan sielusi paloa.”
Vaggie oli jo nojautumassa suukkoon, kun heidän huomionsa vei lattiantasolla vilistävä hahmo, joka kiherteli itsekseen ja suki pölyhuiskalla kaikkea, mitä käytävällä eteen tuli.
“Niffty?” Charlie kutsui piikaa nimeltä ja vähän hätkähti tämän ainoan silmän kiiluvaa katsetta. “Sinäkin ylhäällä näin myöhään?”
“Sotkua ja pölyä!” Niffty sihisi innoissaan. “Pakko tomuttaa!”
“Ah, aivan...”
“Kuule, Niffty!” Vaggie sanoi sitten, ja Charlie tiesi saman tien, mitä tämä aikoi. “Ehtisitkö tehdä pienen palveluksen?”
“Hmm?”
“Tuolla alakerrassa on meneillään pieni tilanne, joka ehdottomasti vaatisi pientä jahtia pölyhuiskalla”, Vaggie virkkoi vinkaten sormellaan kohti portaita. “Pystyisitkö huolehtimaan siitä? Saatetaan tarvita pieni säikäytys, jotta kaikki moska lähtee.”
Niffty virnisti niin, että hampaat välkehtivät ja kohotti pölyhuiskan taisteluvalmiuteen. Charlie nosti kätensä hieman kauhuissaan suunsa eteen, kun tämä kipitti alakertaan.
“Oletko ihan varma tästä, Vaggie...?”
“Jo vain”, Vaggie totesi tyytyväisenä, ja he jäivät kuuntelemaan hiljaisuutta.
Lisää hiljaisuutta.
Kunnes –
“HUUAAAH!”
“HIIÄÄÄÄÄH, NIFFTY, MITÄ VITTUA? HÄTSHIUH!”
"MOSKAA JA PÖLYÄ!"
“KHÖH KRÖH, VITTUUN SIITÄ HUITOMASTA, SENKIN POLVENMITTAINEN PARASIITTI!”
Charlie päästi tahattomia naurahduksia, kun Huskin ja Angelin mylväisyt jysähtivät heidän korviinsa. Vaggie sen sijaan hekotti ihan kunnolla ja otti hykerrellen hänen kätensä omiinsa.
“No niin, josko oppisivat olemaan. Mihinkäs me jäätiin?”
“Olimme kai menossa kohti kylpyä?” Charlie hymähti takaisin. “Jos vain millään maltat tuolta siveyspoliisin sivutyöltäsi?”
“Hmm, työmoraalini on joustava sinun kohdallasi”, Vaggie naurahti ja nojautui suukottamaan häntä hellästi.
Tuoreimmat viestit
Tämäpä olikin ajatuksia herättävä pätkä! Välillä itsekin unelmoin lähteväni keskelle ei mitään, ehkä mökkiin Lappiin elämään ilman juoksevaa vettä ja sähköä tai jopa jonnekin buddhalaiseen luostariin, kun oma elämä oikeasti suututtaa tai surettaa. Tässä oli hyvin samaistumispintaa, etenkin kun hahmo selkeästi oli Suomesta kotoisin ja tutulta kuulosti tippaleivät ja Avarat luonnot. Oli tosi pysähdyttävää ajatella, että voisi päästä tuollaiseen mielentilaan, että jos kuolee keskellä sademetsää äkillisesti, sittenhän kuolee. Sellaista ajatusta ehkä itsekin hakisin tällaisessa tilanteessa. Nyt osasin ajatella vain niitä miljoonia myrkyllisiä kasveja ja ötököitä, jotka aiheuttaisivat nopean kuoleman sijaan pitkän ja tuskallisen kuoleman. 