Kirjoittaja Aihe: Twilight: Joulu, elämäni alku ja loppu. K-11 (2. luku tullut 11.12.!!!) | E/B  (Luettu 2121 kertaa)

Annulu

  • ***
  • Viestejä: 9
//:E/B. Hurt/Comfort ja AU. Edward saa tuskaansa uuden alun vai saako.
Joulu, elämäni alku ja loppu.
Kirjoittaja: Annulu
Ikäraja: K-11
Genre: Hurt/Comfort, AU
Fandom: Twilight
Paritus: Edward/Bella
Summary: Edwardin vanhemmat ovat kuolleet ja hän päätyy joulumaahan. Siellä hän tutustuu Bellaan ja saa uuden alun elämäänsä. Mutta miten käykään? Hahmot ovat aika OoC eikä tarina liity mitenkään kirjasarjaan. Kaikki ovat ihmisiä.
Varoitukset: Pientä kiroilua.
A/N: Mieleni teki kirjoittaa jouluinen ficci ja tämä idea syntyi päähäni. Tämä on ensimmäinen itse keksimäni ficci, joten olkaa armollisia ja ennen kaikkea antakaa rakentavaa palautetta.  :)Todellista sarjaa vaaliville tämä voi olla pettymys, koska tämä ei oikeestaan mitenkään liity sarjaan. Mutta kannattaa kokeilla, tämä ei ole normaali älly lälly rakkaustarina. Ficciin tulee vain muutama osa joten asiat saattavat tapahtua aika äkkiä.


1. luku
Edward

Olin vaeltanut kotoani kauas. En kestänyt nähdä sitä taloa. Niitä perhekuvia. En mitään mikä muistuttaa minua vanhemmistani. En kestänyt käydä läpi sitä surua. Halusin vain ohittaa sen. Silloin mieleeni muistui äitini sanat: ”Ed, älä ikinä pakene vaikeita asioita, sinun täytyy käydä ne läpi vaikka tuntuisi, että kuolisit siihen paikkaan. Muista se.” Äitini muistutti asiasta monta kertaa, kun olin ala-asteella ollut koulukiusattu. Nyt samat sanat auttoivat minua pääsemään yli äidistä. Omasta äidistäni!

Halusin padota suruni sisälleni. En osaa käsitellä tätä, tämä on aivan liian suurta minun sydämeni käsiteltäväksi. Lunta oli ruennut satamaan hiljalleen. Seisoin keskellä kuusimetsää, näin kaukana valojen kajastavan. Siellä on varmasti asutusta, en ollut sentään eksynyt erämaahan. Nojasin kylmää, karheaa puunrunkoa vasten. Ajattelin äitini kasvoja, lämpimiä ja rauhallisia kasvoja. Isäni kasvoja, päättäväiset, mutta oikeudenmukaiset. Hyviä muistoja, mitä olimme kokeneet yhdessä. Naurahdin äkkiä melkein äänettömästi hauskoille muistoilleni. Silloin silmäkulmastani tippui pari kylmää, suolaista kyyneltä. Havahduin, hetki oli ollut täydellinen ja nyt suruni on surettu. Päätin siirtyä elämässä eteenpäin, mutta pidän heidät aina mukanani sydämessäni.
                                                                                *****
Olin kävellyt muutaman kilometrin valoja kohti ja metsänreunan takaa paljastui asutusta. Mitä?! Tämähän oli joulupukin kylä. Ainiin, muistin, että Rovaniemellä on turisteille tehty joulumaa. Kävelin pää painuksissa ja silmät kosteina yhteen taloista. Ihmiset juoksivat, kiljuivat ja riemuitsivat hulluna ympärilläni. En voinut käsittää kuinka ihmisillä oli niin hauskaa ja hyvä olla. Kun minulla polttaa sisintäni! Tuska velloi sisälläni. Muistin, olin suruni surenut ja jatkan eteenpäin. Kuljin talon toiseen päähän ja saavuin pienelle punaruskealle mökille, joka oli rakennettu sisätiloihin.

Mökki oli lämpimän värinen, siinä oli punaiset ikkunanreunat. Ovessa oli sydämen muotoinen kranssi ja yksi pieni ikkuna oli piparkakun muotoinen. Menin ikkunan luo, sen yläpuolelle oli kirjoitettu kyltti. ”Ojenna kätesi ikkunasta ja kurkota unelmienavainta. Sen saadessasi uusi elämä voi alkaa.”

”Uusi elämä voi alkaa” toistin. Minun on saatava tuo avain. Ojensin käteni ikkunasta sisään, mutta en millään ylettänyt avaimeen. Mitä, se näytti äsken olevan niin lähellä! Toistin saman useaan kertaan, mutta en saanut avainta. Aloin kirota, sitä saakelin avainta! Miksi uusi elämäni ei tule luokseni! lapset pysähtyivät katsomaan riehumistani ja aikuiset tuhahtelivat.

Viimein joku äiti sanoi ” Hyvänen aika lopeta tuo riehuminen. Tämä on joulumaa, täällä ollaan iloisia. Ja se avain on laitettu, niin ettei lapset ylety siihen. Kuinka tyhmä sinä olet?” Hyvänen aika iloinenko tässä pitäisi olla? Elämäni oli täyttä helvettiä, sydämeni oli tippunut jonnekin ja uusi elämäni odottaa nenäni edessä. Ja hiton iloinenäiti kertoo etten muka saisi avainta!

Vihdoin tajusin, että avain oli ikkunan takana pöydällä, joka liikkui aina ulottumattomiin. Harjoittelin nopeaa käsiliikettä. Suunnittelin, että syöksyn äkkiä avaimen kimppuun. Menin ikkunan luo salakavalasti, ihan kuin se mitään olisi auttanut. Hivutin käteni ikkunan ja luo ”TSHAAM!” iskin kiinni avaimeen, vedin käteni pois ja siinä se oli puristettuna nyrkkiini. Selvisin äkkiä hämmästyksestäni ja syöksyin ovelle, työnsin avaimen lukkoon ja käänsin. Ovi aukesi ja eteeni avautui pitkä käytävä maan alle. Perääni kuulutettiin ”Poika joulumökissä, avain on saatu käsiin vilpillisin keinoin eikä sisään saa mennä! Tule välittömästi pois sisältä!”
Luuletko, että luovun uudesta alustani niin helpolla. Joku kuulutus ei minua estä, tästä se alkaa. Laitoin avaimen taskuuni ja juoksin käytävään. Kuulin askeleiden tulevan perässäni, mutta nyt en luovuttaisi. Käytävä jakautui kahtia. Toisessa käytävässä oli ovi, jonka yläpuolella luki ”Exit”. ”Pyh!” tuonne en ainakaan mene! Käännyin takaisin, mutta pysähdyin äkkiä. Kuulin takaa-ajajien askelten lähenevän. Äkkiä aukaisin exit-oven hämäykseksi ja juoksin toiseen käytävää. Takaa-ajajat luulevat varmasti, että menin ovesta ulos. Juoksin niin kauan kuin jaksoin käytävää pitkin, onnekseni en kuullut enää askelia perästäni. Olin hyvin hengästynyt, mutta en lopettanut juoksemista. Sydämeni jyskytti ja päähäni koski, mutta minähän en lopettaisi.

Vihdoin saavuin toiselle ovelle. Sen yläpuolella luki ”Joulumaa” ja todella pienellä präntillä sen alapuolella luki ”se oikea”. Seisoin siinä suu auki, enkä itsekään tiennyt mitä ajatuksia päässäni liikkui. Sydämeni tykytti, enkä pystynyt liikauttamaan jäsentäkään. Vedin syvään henkeä ja laitoin käteni hopeiselle ja kylmälle ovenkahvalle. Painoin sen hitaasti alas ja vedin oven auki.

Ovesta tulvahti kylmä, mutta lempeä ilma. Hirveä hälinä, puheensorinaa, musiikkia ja koneiden ääniä. Edessäni oli luminen kaupunki, täynnä punaisia taloja. Paljon joulukuusia ja koristeita. Ihmiset tai no jos totta puhutaan niin tontut vilisivät edestakaisin edessäni. Kaikilla oli päällään punaiset asut ja tonttulakit ( kyllä, aivan niin kuin elokuvissa). He kantoivat paljon lahjapaketteja ja kiiruhtivat kaikkialle. Aivoni kävivät hitaalla enkä sisäistänyt tätä kaikkea millään. Astuin lumelle ja suljin oven perässäni. Touhotuksen keskellä, vedin syvään henkeä ja selvitin ajatukseni. Oliko joulumaa ja joulupukki oikeasti olemassa?!

Yllättäen olkapäähäni koputettiin. Käänsin päätäni ja siinä seisoi noin minun ikäiseni tonttutyttö. Hänellä oli pitkät laineilevat ruskeat hiukset. Silmät loistivat iloisena ja hänellä oli viehättävä hymy.

”Anteeksi, oletko eksynyt?” tyttö kysyi lempeästi.

”Öö… itse asiassa kyllä.”

”Sinä et taida olla tonttu? En ole nähnyt sinua ennen, etkä näytä kovin … tontulta.”

”En, tulin tuosta ovesta ja olen täysin hämmentynyt.” sanoin vaikerrellen.

”Voi ei, miten pääsit siitä. Kukaan ihminen ei ole ennen astunut tuosta ovesta tai mistään tullut tänne. ” tyttö kysyi hämmentyneenä ja jatkoi ”Parasta, että tulet mukaani. Katsotaan mitä tehdään. Ainiin, minä olen Bella.”

”Ai hei. Cullen Edward tai siis vain Ed.” vastasin hymyillen. Hätkähdin, kun Bella otti kädestäni kiinni ja lähti viemään minua jonnekin. Kiersimme pienen lumisen kummun, jonka päällä oli iso joulukuusi. Paljon tonttuja kulki ohitsemme ja jokainen heistä katsoi meitä oudosti, minulle tuli aika epätoivottu olo. Pujottelimme pienten punaisten mökkien lomitse ja saavuimme todella pienen punaisen mökin luo, jossa oli valkea ovi ja oven vieressä sydämen muotoinen ikkuna.

”Tämä on minun mökkini, aivan oma. Sain tämän kuukausi sitten ja olen vieläkin todella onnessani tästä. Isäni lahjoitti tämän minulle palkintona ahkeruudestani.” Bella kertoi iloisena samalla, kun hän laittoi glögiä pannuun ja kattoi pöytään astioita.
”Tämä on todella kiva mökki. Mutta mitä nyt teemme, kun minä en näköjään saisi olla täällä?” istuin pöytään ja ihastelin pieniä kahvikuppeja joissa oli pipareiden kuvia.

”Minä puhun ensin vähän pukille, hän kyllä kuuntelee minua. Tai siis hän on isäni, joten pakotan hänet ymmärtämään ja kuuntelemaan. Edward minusta sinä olet oikein mukava, haluan sinun jäävän tänne.” Bella kaatoi glögiä kuppeihin ja hymyili lempeästi.
”Mitä? Olet pukin tytär? En tiennyt, että pukilla edes on lapsia!” kysyin hämmästyneenä ja olin nojautunut lähemmäksi Bellaa. Katsoimme toisiamme silmiin. Istuuduin takaisin tuoliini. ”Katsos Bella, tulin tänne, koska etsin uutta alkua elämälleni. Vanhempani kuolivat juuri ja en tiedä edes miten, niin päädyin tänne.” sanoin hiljaa.

Bella katsoi minua syvälle silmiini, hänen silmänsä kostuivat. Hän otti minua kädestä kiinni ja sanoi hiljaa ”Otan osaa.” Sydämeni tykytti hänen kosketuksestaan ja suru palasi takaisin rintaani.

”Ed, olen varma, että pukki ottaa sinut tänne, jotta saat uuden alkusi. Pukki tykkää lukea kirjeitä, joten sinun kannattaa kirjoittaa hänelle kirje tästä kaikesta, siitä mitä sydämesi tuntee.”

”Kiitos. Olen varma, että tästä tulee hyvä alkua. Sinun kanssasi on mukavaa olla ja helpotat oloani.” hymyilin parhainta hymyäni.
”Kuule, en tiedä onko sinun paras alkusi minun kanssani, koska…” hän ei kerinnyt sanoa lausettaan loppuun, kun laitoin käteni hänen kätensä päälle ja sanoin ”Kiitos glögistä, menen kirjoittamaan nyt kirjettäni. Toivota onnea.” naurahdin ja menin pieneen olohuoneeseen. Istahdin nojatuolille kauniin kuusen viereen. Huoneen ainoat valot olivat kuusenvalot ja kynttilä pienellä pöydällä. Otin kynän ja paperia ja aloin kirjoittamaan tuskaa pois sydämestäni.

//Siinä oli eka luku, hieman erikoista ficciäni. Kommenttia?  ;D//
« Viimeksi muokattu: 18.11.2012 21:04:01 kirjoittanut Juulia »
"Look who survived the dog park. Need something for those flea bites?"

^Kassu^

  • ***
  • Viestejä: 40
Vs: Joulu, elämäni alku ja loppu. K-11
« Vastaus #1 : 09.12.2010 01:57:24 »
Asukko nää Rovaniemellä? Ja muuten oli tää yl must ihan hyvä ficci. x3 En oo ollenkaa hyvä missäää rakenteisessa vastauksissa.. 8DD Mut jos tulee jatkoo nii toivon lisää mahdollisimman nopeasti.. 8)

^Kassu^
Imagine if there isn´t vampires at all. What kind of world would be then?

Annulu

  • ***
  • Viestejä: 9
Vs: Joulu, elämäni alku ja loppu. K-11
« Vastaus #2 : 09.12.2010 17:38:18 »
^Kassu^ Kiitos! Ja joo ne asuu Rovanimellä tai jossain siinä lähellä. Että ei se Ed vaeltanu ku muutamia kilometrejä.  ;)
"Look who survived the dog park. Need something for those flea bites?"

Annulu

  • ***
  • Viestejä: 9
Joulu, elämäni alku ja loppu. K-11
« Vastaus #3 : 11.12.2010 19:13:46 »
Tässä tulisi sitten toinen luku. Toivon saavani nyt paljon enemmän kommentteja, ne auttavat minua paljon tekemään tästä paremman tai sellaisen kuin haluatte. Ideoitakin saa heittää.  ;)

2. Luku
   
Tunsin itseni niin pieneksi. Edessäni seisoi valtavan kokoinen joulupukki. En voinut muuta kuin vähän naurahtaa, olihan tämä vähän koomista. Pukki ei nauranut yhtään, hän katsoi minua tuimasti. Pukki oli juuri keskustellut Bellan kanssa siitä ettei joulumaahan saanut tuoda ihmisiä. Bella oli kuitenkin vakuuttanut hänet. Pukki suostui lukemaan kirjeeni, muttei silti luvannut mitään sen enempää. Pukki oli tiukkana, joten en odottanut kovin hyvää vastaanottoa. Hän ojensi kätensä minua kohti, katsoin kättä monta sekuntia ihmetellen. Sitten tajusin hänen haluavan kirjeen ja annoin sen hänen käteensä. Pukki istahti isoon pehmeään tuoliinsa, otti lukulasit rintataskustaan ja avasi kirjeeni. Kylmä hiki valui selkääni pitkin ja käteni tärisivät. Bella otti kiinni kädestäni.

Rakas Joulupukki.

Tiedän ettet ota minua kovin avosylin vastaan, mutta yritän kertoa sinulle tarinani.

Remember those walls I built
Well, they are tumbling down.

Onnellinen elämäni oli vakaa, perheeni oli onneni. Sitten kaikki romahti, kaikki sirpaleiksi, enkä minä voinut tehdä mitään.

So what if it hurts me?
So what it I break down?
So what if this world just throws me off the edge,
My feet run out of ground
I gotta find my place

En voinut surra kaikkea mitä oli tapahtunut. En halunnut käsitellä sitä, pakenin. Löysin tänne.

Everywhere I'm looking now
I'm surrounded by your embrace
Baby I can see your halo
I know you're my saving grace

Täältä olen kuitenkin löytänyt uutta iloa, lohdutusta. Anna minun aloittaa elämäni täällä uudestaan.

Hiljaa pyytäen Edward.

Luettuaan pukki katsoi minua tyhjin silmin, otti lasit päästään ja kutsui minua kädellään hänen luokseen. Hän kietoi minut syleilyynsä ja sanoi ”Totta kai saat jäädä tänne, löydämme täältä paikkasi. Ja sano minua vain Buckiksi.” Bellakin yhtyi halaukseemme, jossain kaukana soi hiljalleen O Holy night.

*****

Buck sanoi, että voin tehdä töitä tallilla, hoitaen poroja. Bella oli viemässä minua talille, kun hän alkoi horjahdella. Otin hänet äkkiä kiinni käsivarsilleni ja nuuhkaisin hänen hiuksiaan.

”Oletko kunnossa? Meinasit kaatua.”

”Mm… joo olen. Ei tässä mitään hätää. En vain ole juonut tarpeeksi, kun jännitin sinun jäämistäsi.” Bella hymyili ja irrottautui otteestani. ”Suo anteeksi, mutta taidan mennä mökkiini ja lepään vähän.”

Bella käveli hiljalleen pois ja minä jatkoin tallille. Ovesta astuttuani sisään kuulin jonkun laulavan kauempana. Lähdin kulkemaan ääntä kohti. Se oli miehinen ääni, mutta todella koskettava. Kappale alkoi selventyä ja tunnistin sen Beyoncen Halo –kappaleen, mutta joulusovituksena.

”Hei, olen Edward. Uusi talliapulainen ja kyllä ihminen.” hymyilin tervehdykseksi.

”Hui kun säikähdin, olin niin omissa ajatuksissani. Terve Ed, olen kyllä jo kuullut sinusta. Täällä tieto kulkee valoa nopeammin. Minä olen Jasper, tallin paras ja johtava työntekijä tai oikeastaan se ainoa, toiselta nimeltään The Boss tai siis Jass. Tervetuloa remmiin.”

”Voisin varmaan ottaa sinusta mallia ja voit varmaan neuvoa minua tässä hommassa. Ja onko täällä sallittua laulaa tuollaisia hittibiisejä?”

”Kyllä autan, olemme tästä lähtien viralliset paita ja peppu. Ja tietysti täällä saa laulaa mitä vain kunhan ne ovat joulusovituksia. Tulehan tänne, niin näytän miten Petteriä hoidetaan.”

Koko päivän Jass opasti porojen hoidossa. Nyt olen mielestäni jo todella hyvä hoitamaan poroja. Jass sanoi kylläkin, että olen vasta alussa, mutta tässähän sitä opitaan. Minulla on koko loppu elämä aikaa. Omalla vastuullani oleva poro on Kilinä. Se on aivan mahtava, todella kiltti ja ymmärtäväinen. Kilinä on toinen suklaanruskea poro, se toinen on Petteri ja sen takia he ovat todella hyvää pataa.

*****

Tallilta lähdettyäni kävin hakemassa puodista jouluteetä Bellalle. Menin Bellan mökille ja menin omatoimisesti sisään. Hän istui hämärässä olohuoneen nojatuolilla eikä näyttänyt kovin hyvin voivalta.

”Hei, anteeksi jos häiritsen, mutta toin sinulle teetä oloasi helpottamaan.”

”Oi kiitos paljon, mutta ei olisi tarvinnut.” hän sanoin yrittäen samalla nousta pystyyn.

”Ei! Nyt istut siellä ihan rauhassa. Minä laitan meille teetä.” Laitoin veden kiehumaan ja keräsin pipareita pieneen koriin. Kaadoin teet kuppeihin ja vein tarjoilun olohuoneeseen pikkupöydälle.

”Kiitos paljon, tämä on oikein hyvää.” Bella kiitti.

”Et näyttänyt kovin hyvin voivalta, joten ajattelin tämän helpottavan oloasi. Olet ehkä tulossa kipeäksi, kannattaa ottaa rauhallisesti.”

”Ed, minulla on oikeastaan kerrottavaa. Minä todella olen sairas, sinun ei kannata liikaa kiintyä…”

”Kiintyä? Pyh! Tietysti kiinnyn, flunssaa on liikkeellä, ei sinun kannata siitä huolta kantaa. En minä sinua hylkää yhden flunssan takia, olen silloin vain sinun tukenasi. Parin päivän päästä tämä on jo ohi.”

”Eikä kun…”

”Niin joo, kannattaakohan sinun tulla flunssaisena sinne huomisiin Jouluvitsiäisiin. No katsotaan sitä sitten huomenna, yritä nyt vain levätä. Hyvää yötä.” Nousin ja annoin pusun Bellan poskelle.

”Öööh…aa joo, yritän. Öitä.” Bella vastasi punaisena ja vaisusti. Minä lähdin omaa huonettani kohti, oli jo myöhä.

Huoneessani valmistauduin nukkumaan. Kävin läpi kaikkia päivän tapahtumia. Olin oppinut paljon uutta. Harmillisesti Bella oli sairastunut, mutta tauti paranee kyllä pian. Huomenna on Jouluvitsiäiset. Ne ovat joulumaan perinne, ne järjestetään kerran kuussa. Kaikki saavat nosta lavalle ja kertoa uudet parhaimmat vitsinsä. Ne ovat kuulemma todella hauska ja yhteishenkeä nostattava tapahtuma. Kömmin sänkyyni ja yölampun valossa näin yöpöydälläni perhekuvani. Otin kuvan käteeni ja kuljetin sormeani vanhempieni ylitse ja tutkailin heidän piirteitään. Aivan samat kuin ennenkin. Hymyilin, he eivät olleet muuttuneet, mutta yksi kyynel vierähti silmänurkastani. Kuivasin sen ja annoin hyvän yön suukon kuvalle ja laitoin kuvan pöydälle.

*****

Iltapäivällä Bellalla oli jo parempi olo ja lähdimme Jassin kanssa Jouluvitsiäisiin. Bella oli laittanut päälleen kauniin punaisen mekon, jonka alareunaa reunusti valkoinen pörrökangas. Hiukset oli letitetty kauniisti kahdelle letille. Menimme istumaan pöytään aika lähelle esiintymislavaa. Tilasin meille kuumaa glögiä ja tähtitorttuja omenahillolla.  Jass ja Bellakin aikoivat esittää parhaat vitsinsä.

Ensimmäisenä sai esiintyä Buck, no loogisesti. Hän nousi lavalle ja taputteli maireasti mahaansa.

” Mitä tapahtui tontulle, joka hukkasi tupsulakkinsa?
-Jäätyi korva tunturilla.”

Ha hah, todella hyvä. Pukki aloittaa tonttuvitseillä, hyvä veto ettei kerro itsestään. Seuraavana vuorossa olikin Jass. Noustessaan lavalle hän kompastui portaisiin ja kaatui nenälleen. Koko Sali repesi nauramaan, Jass nousi nolona ylös.

”Noh, tämä kuuluin esiintymiseeni, aloitan rennosti. Mutta sitten itse vitsi: Kuka on Petteri Punakuonon perässä laukkaava poro? –Rudolf Ruskeakuono, se on yhtä nopea kuin Petteri, mutta pysähtyy hitaammin.”

Bella on seuraava, hän nousi keveästi lavalle ja rykäisi pienesti mikkiin.

” Miksi joulupukki meni psykiatrille?
-Hän ei enää uskonut itseensä.”

Bella sai valtavat aplodit ja hän sanoi vielä mikkiin ” Isä muista uskoa pukkiin tai hän ei tuo lahjoja. Eikun ainiin, minähän se sinun lahjojen tuojasi olenkin. Rakastan sinua.”

”Minäkin sinua, otathan rauhassa, ei sinun tarvitse niiden lahjojen kanssa riehua.”  Buck vastasi.

Viimeisenä lavalle nousi Joulumaan orkesterin johtaja.

”Mitä eroa on basistilla ja joulupukilla? Vain toisella on lahjoja.” Orkesterin basisti rykäisi tahallaan kuuluvasti. Kaikki naurahtivat. ”Sitten vielä siltä varalta, että Pukki häviää, niin tiedämme mistä hän on kadonnut: Muori ja Pukki pelasivat joulupalloa. Pukki hävisi, etsinnät jatkuvat edelleen.”

Isot aplodit kuuluivat kaikille ja ilta jatkui muuten yhdessä olona. Buck oli tyytyväinen illan vitseihin. Ne eivät olleet niin härskejä kuulemma kuin yleensä ovat olleet. Buck liittyi pöytäseuraamme. Joimme ja söimme hirveästi ja kerroimme toisillemme muita vitsejä. Nauroimme paljon ja yhdessä olomme tuntui todella hyvältä. Heistä oli tullut todella hyviä ystäviä  minulle ja minusta tuntui siltä että tänne kuuluin. Kaikki rakastivat minua ja antoivat minulle elämän täällä. Aukko sydämessäni alkoi parantua.

Täällä on jonkin verran piilolukijoita. Antakaahan itsestänne jotain elonmerkkiä.  :D
« Viimeksi muokattu: 13.12.2010 18:30:07 kirjoittanut Annulu »
"Look who survived the dog park. Need something for those flea bites?"