Kirjoittaja: Elendir
Ikäraja: S
Genre: Drama, lievä Angst
A/N: Tekipä mieleni kuvailla jotain ja siitä syntyi tämä. Tarkoituksena oli luoda herkkää ja välillä vähän tummempaakin tekstiä, joten kertokaa pois mitä piditte.
Lapsi
Minä uskoin keijuihin. Näin ihmeitä kaikkialla. Etsin timantteja kastepisaroista. Olin lapsi.
Keijut lauloivat minut uneen ja kertoivat minulle tarinoita. Ihmeet tekivät elämästäni seikkailua joka päivä. Timantit saivat minut tuntemaan itseni prinsessaksi.
Ei ole reilua että minä, hauras pieni lapsi, jouduin kohtaamaan totuuden niin julmalla tavalla. Ei ole kaunista nähdä, miten pienet enkelit pakotetaan todellisuuteen mitä julmimmilla tavoilla. Ei ole lempeää tapaa kasvaa. Se on kylmää ja kovaa kuin kivi. Minun tapauksessani jopa aikuisten mielestä julmaa.
Lapsien hyväuskoisuutta hän käytti hyväkseen. Valitsi uhrikseen minut, joka olin kaikkein hyväuskoisin. Houkutteli minut kaakaolle ja tekikin jotain aivan muuta. En ikinä unohda sitä. Se repii minua sisältä vielä vanhuuteni päivinä. Se pelottaa keijut pois vierestäni ja houkuttelee mörköjä piiloistaan. Vain haalea muistikuva on jäljellä entisestä.
Silti todellisuudessakin on taikaa. Aurinko maalaa taivaan punaiseksi ja sateenkaaren päätä ei ole helppo löytää. Tuuli puhaltaa lempeästi kuin enkelin siipien isku.
Minä näen valon päivässä. Näen tähdet ja kuun öisellä taivaalla. Näen kimaltavia tähtiä veden pinnalla. Näen timantteja kasteessa.
Niin kuin hämähäkki kutoo verkkonsa aina uudestaan, minäkin kasaan elämäni palaset uudelleen. Teen sirpaleista uuden kodin, aina vähän erilaisen, mutta silti kodin. En jää pimeään, vaan avaan silmäni kaiken pahan jälkeen. Hän on elinvoimani.
