Nimi: Kakskytneljä tuntia toivottavat sulle onnea
Kirjoittaja: Snoop.
Ikäraja: S
Varoitukset: Kiroilu
Paritus: Snoop (minä itse) / Joonatan
Genre: Originaali
Tiivistelmä:
Ja mä olin onnellinen, kokonainen. Musiikki:
Don Huonot - Hyvää yötä ja huomentaA/N: Tää on vika osa tästä mun itsenäisten originaalien sarjasta, jossa on siis kaksi aikaisempaa osaa, jotka löytyy
täältä ja
täältä. Tuo Miken maali-mainos löytyy
täältä, jos sen nyt välttämättä haluaa nähdä. En ehkä suosittele. :DD
Mä ja Joonatan ei tavattu romanttisesti kadulla, eikä se kaatanut koulussa tavaroitaan mun päälle.
Meidän juttu synty lukuisten ja taas lukuisten oppituntien ja ryhmätöiden kautta, hiljalleen.
*
Mä olin aluksi päätynyt siihen, että jostain päin Pohjois-Helsinkiä muuttanut, pleijerin ja kusipään näköinen jätkä ei vaan vois olla mun hengenheimolainen. Millään tasolla.
Mutta, mulle selvisikin, että Joonatan oli kaikkea muuta kun kusipää.
Paitsi, että se kannatti Jokereita, mutta jokaisella oli omat heikkoutensa.
*
Pleijeri se kyllä oli.
Juuri kun mä kuvittelin, että olisin voinut saada siihen jonkun yhteyden, se ilmoitti Facebookissa seurustelevansa.
*
Jonkun blondin muijan kanssa, joka kattoi Jersey Shorea, pukeutui pinkkeihin toppeihin, meikkasi liikaa ja omasi täysin erilaisen ajattelutavan kun mä.
Mä, joka puoliksi juoksi kouluun joka aamu, lyhyt tukka sekaisin, kuluneissa farkuissa ja tennareissa. Ja joka kattoi ajankohtaisohjelmia ja väkivaltaa sisältäviä tv-sarjoja, rakasti politiikkaa, rakasti väitellä opettajien kanssa ja joka heitti outoa läppää.
*
Keväällä ne eros.
Päivän mä muistan siitä, että olin ollut juuri Haaviston kiitoskonsertissa ja satuin kattomaan jotakin juttua kännykällä. Se oli voitto, ainakin mulle.
Loppujen lopuksi me päädyttiin keskustelemaan joku lauantai-aamu lätkästä netissä – ja sitä kautta mun ihastuksiin.
Ja sitä kautta päädyin niitten sohvalle. Ja myöhemmin suutelemaan sitä meidän eteisessä, läppä sinänsä.
*
Me ei oltu normaali pari, ei lähellekään.
Lähinnä meidän keskustelu oli sitä, että haukuttiin toisiamme, puhuttiin lätkästä tai musasta ja joka välissä heitettiin jotain outoa läppää tai siteerattiin Mikkeä ja sitä saatanan ärsyttävää Elisan mainosta.
Maali.
Klassikko jo eläessään.
*
Sanoin Joonatanille, että se on helikopteri. Ja se ei edes sanonut, että mä oon outo. Se vaan jatko mun kaulan suutelua ja hymyili.
Ja mä olin onnellinen, kokonainen.
