Nimi: Illusia
Kirjoittaja: Luminalle
Ikäraja: Korkeimmillaan K11
Tyylilaji: hömppädraamaa
Varoitukset: Tuskin mitään ihmeellistä, lisäilen sitten jos tulee.
Disclaimer: Minun! Kaikki minun!
AN: Ulkopuolisen kerrontaa pikkuisesta Illusiasta, uudesta tulokkaastani
Illusia TähtiniemiIllusia on outo tyttö. Sillä on rahaa vaikka millä mitalla. Rahaa, autoja, vaatteita. Ihan mitä se ikinä haluakaan. Silti se ei oo onnellinen. Sen vanhemmat syytää sille aina vaan enemmän rahaa, että osta, osta, osta. Mutta Illusia ei hymyile.
Ne ihmettelee, sen vanhemmat siis, että miksi. Miksi tyttö ei oo onnellinen. Onhan sillä rahaa.
Illusialla on tapana kadota. Pienenä paljon useammin. Kerran, kun Illusia oli seitsemän vuotias, oli ne koko perheen kanssa mökillä. Se oli ihan tavallinen kesäpäivä, Illusian serkut ja mummot ja kaikki tuli myös sen perheen mökille. Koska mökki, joka ei ollut oikeastaan mökki, vaan huvila suurella piha-alueella ja omalla saunalla ja rannalla, oli täynnä porukkaa, ei kukaan huomannut heti kun pieni Illusia vilahti pois.
Se oli iltaa, kun aikuiset rupesivat ihmettelemään, miksei Illusiaa näy missään. Ensin ne etsi harvakseltaan pihapiiristä. Toivoivat, että Illusia löytyisi leikkimästä puuliiterin takaa tai vaikka saunan lauteitten alta. Mutta ei, Illusia ei ollut puuliiterin takana, eikä saunassa. Aikuiset alkoivat jo huolestua. Sitten ne tietysti lähti tarkastamaan rantaa, vaikka lapsia olikin varta vasten kielletty menemästä sinne yksin. Mutta kuka Illusiasta tiesi? Se tyttö oli jääräpäinen kakara sille päälle sattuessaan.
Mutta ei, Illusia ei ollut rannassa, eikä veneiden alla. Aikuiset huokaisi helpotuksesta, yksikään vene ei sentään puuttunut. Niinpä aikuiset jatko etsintää.
Silti tyttöä ei näkynyt. Lopulta yksitellen he vetäytyivät takaisin mökkiin (huvilaan), kun ei sitä tyttöä missään näkynyt.
Yötä se jo oli, kun Jere konttasi talon alle ja löysi Illusian.
~*~
Illusia istuu keittiön pöydällä. Siinä se usein istuu. Öisin useimmiten. Silloin, kun kaikki muut on jo mennyt omiin huoneisiinsa, valmistautuvat nukkumaan.
Ulkona sataa, mutta niinhän se on satanut jo koko syksyn. Illusia pitää sateesta. Ja syksystä. Mutta enimmäkseen vain sateesta.
Illusialla on ruskeat hiukset, jotka vivahtavat hieman mahonkiin. Ja ruskeat silmät. Ihmiset sanoo, että ne on kauniit. Kauniit silmät, kaunis tyttö. Illusian mielestä sen hiukset on enemmänkin tunkkaiset ja silmät värittömät. Illusia ei näe omia värejään.
~*~
Illusia on raukka. Pitkä ja hieman kömpelö. Eikä Illusia ole kovin hyvä missään, ei koulussa, eikä liikunnassa. Taidettakaan tyttö ei oikein ymmärrä. Vähän seinäruusumainen, sellainen Illusia on. Hiljainen tyttö, ujo tyttö.
Mitään sanomaton, ajattelee sen äiti pettyneenä. Mutta sitten äiti ravistaa kevyesti päätään, (ettei kampaus vaan mene sekaisin) ja vie posliinikuppinsa keittiöön ja jättää muutaman kympin pöydälle tytölleen.
Illusia ajattelee joskus serkkuaan. Täydellistä serkkuaan. Tämän täydellistä kampausta, täydellistä hymyä täydellisten valkeiden hampaiden kera ja ajattelee vielä enemmän että toinen on täydellinen. Serkku on paras kaikessa, se osaa kaiken. Ja Illusia ei osaa mitään.
Tiu’lla on myös ruskeat silmät. Ihmiset sanovat, että he näyttävät samalta. Illusia ei näe yhtäläisyyksiä. Tiuku on pieni ja siro ja kaunis. Illusia on pitkä ja hintelä ja väritön. Tiuku osaa kaiken heti, sille mikään ei ole vaikeata, mutta Illusian pitää aina ponnistella ollakseen edes keskitasoa.
Illusian serkku ei pidä hänestä. Eikä Illusia oikeastaan pidä serkustaan. Serkulla on kaikki, mitä Illusialla ei ole.
Mutta Illusialla on Jere ja siitä tyttö on salaa tyytyväinen. Tyytyväinen, koska tietää Tiu’unkin haluavan Jeren, mutta Jere ei halua Tiukua.
Ja siitä Illusia on hyvillään. Ehkä enemmän kuin saisi.
~*~
AN2: Kuka muistaa Tiu'un?
