Ficin nimi: Suojelen häntä hengelläni
Kirjoittaja: Stalkermode
Ikäraja: S
Fandom: Starwars
Genre: Angst, Drama(?)
Hahmot: OC Olive Mash, Obi Wan Kenobi, Bail Organa, Yoda, Leia Organa/Skywalker
Vastuuvapaus: En omista Star Wars- Universumia enkä siihen kuuluvia hahmoja, vaikka ficin päähenkilö Olive onkin täysin omaa keksintöäni.
A/N: Semi pitkään hautautunut tekstinpätkä, joten päätin ottaa riskin ja jakaa tänne. OCn ajatus oli siinä, että Obi Wanin vahtiessa Lukea Tatooinella Leiallakin olisi henkilökohtainen jedivartija. Palautetta saa antaa.
Kolmetoista tuntia. Hän oli kolmetoista tuntia liian myöhässä.
Erinäiset räjähdykset ulkona tärisyttivät pilareita, jotka pitivät hajoavan jeditemppelin isointa kupolikattoa pystyssä. Olive ryntäsi syvemmälle kammottavaan hiljaisuuteen, piiloutui ison pilarin taakse ja liukui sitä myöten lattialle. Tilassa ei kuulunut muuta kuin hänen kiivas hengityksensä ja juoksemisesta vielä hakkaava sydän.
Hiljaisuus oli merkki siitä, että taistelu oli siirtynyt muualle. Päivän aikana hän ei ollut saanut yhteyttä kehenkään. Ja hänen aluksensa oli ammuttu. Olive toivoi sydämensä pohjasta ettei häntä etsitty. Ajatus sai pelon tunteen nousemaan taas kurkkuun, kuin olisi kokenut uudestaan räjähdyksen lähettämän paineaallon. Kauhu puristi rintakehää.
Kaikki olettivat hänenkin kuolleen. Hän ei uskonut kenenkään enää kaipaavan yhtä padawania. Kuoleman tunne värisi yhä järkkyvässä voimassa ja Olivesta tuntui, että hän hengitti sitä, yhä uudelleen sisään ja ulos. Temppelissä haisi veri.
Hän nousi ylös lattialta, ja käveli kuin hidastettuna eteenpäin suuressa aulassa. Saappaiden korkojen kumina kaikui temppelissä. Kivilattialla oli verta, paljon enemmän kuin ovelta näkyi, harvakseltaan irronneita ruumiinosia, ja verisiä könttejä. Olive tunsi hapen katoavan ympäriltään ja oksennuksen tekevän tuloaan. Coruscantin verilöyly, Jedien massamurha.
Kulman takaa löytyi pino ruumiita. Pieniä lapsia, oppilaita. Lävistettynä, ammuttuna ja silmät auki, naama veren peitossa. Kymmeniä eri elämänmuotoja, joiden ensimmäinen taistelu oli hävitty ilman valomiekkaa.
Olive oksensi ruumiiden viereen, romahti polvilleen, ja yökki kaiken ulos vatsastaan. Sitten hän alkoi itkeä. Koko yhteisö johon hän oli kuulunut lähes koko elämänsä, ystävät, taistelutoverit ja pienet lapset- kaikki murhattu, teloitettu raa’asti ilman mitään varoitusta. Hyökätty selän takaa ja riistetty henki ilman taistelua. Tuntien verilöylyn tulos oli levitelty Jeditemppelin lattialle ja ympäri galaksia. Satoja aluksia hänen mestarinsa lisäksi oli räjäytetty, ja tuhansia viattomia tuhottu muutaman jedin ohella. Kylmäverisesti, ilman sääliä.
Tärisevin käsin Olive pyyhki kyyneleet hihaansa. Hän kokosi itsensä ja nousi, mutta polvistui takaisin pienen togruta- lapsen viereen. Varovasti hän sulki nuoren uhrin silmät, ja sen jälkeen irrotti hänen kaulastaan joustavan, puisen koruketjun.
”Anteeksi”, hän kuiskasi, jättäen äänen kaikumaan yhä hiljaisessa temppelissä. Olive kiinnitti korun kaulaansa, piilotti sen kauluksen alle ja kietoi tumman viittansa tiukemmin ympärilleen. Sitten hän lähti temppelistä juoksuaskelin.
-
Heikko signaali tavoitti asteroidi Polis Massan tiedusteluyksiköt, ja alkoi hiljalleen voimistua. Kahdenkymmenen minuutin kuluttua näkyviin tuli vanha X- siipinen hävittäjä. Tarkemman tiedustelun jälkeen todettiin, että alus olin aseeton. Jedikenraali Obi Wan Kenobi käveli edestakaisin tiedusteluhuoneessa, vilkaisten välillä lyhyen matkan päästä lähestyvän aluksen tietoja. Hän ei ollut nukkunut vuorokauteen, syönyt viimeksi ehkä kuusi tuntia sitten. Jäätävä suru Anakinista ja syyllisyyden tunne koversivat hänen rintakehäänsä, ja voimassa tuntuva tuhansien Jedien tuska lamaannutti, jos hän hetkeksikään jäi paikalleen.
”Alus pyytää telakointilupaa”, Ilmoitti yksi nuorista tiedustelupäälliköistä. Vanhempi mies hänen vieressään kääntyi Obi Wanin puoleen kuin kysyen häneltä lupaa.
”Antakaa tulla vaan”, hän sanoi hiljaa.
”En aisti mitään vakavaa”
Se oli periaatteessa valhe. Obi Wan ei aistinut yhtään mitään, koska ei enää jaksanut nähdä vaivaa sen eteen. Kävellessään komentosillalta hävittäjähalliin omatunto alkoi taas kolkuttaa. Mutta mitäpä tuosta. Vaikka tulija olisikin vihollisalus, murhia oli nähty tänään enemmän kuin liikaa. Olisi julmaa jättää enää ketään ajelehtimaan tyhjyyteen.
-
Olive tunsi suurta helpotusta tajuttuaan, että hän oli saanut telakointiluvan. Vanha, lähes siipirikko alus lipui hiukan täristen kohti asteroidin telakointipisteitä. Hänen mieleensä tuli ne muutamat kerrat, kun hän oli vieraillut Polis Massalla mestarinsa kanssa hänen ollessaan nuorempi. Silloin paikka oli näyttänyt hämmästyttävän suurelta, mutta nyt katsellessaan lähestyvää asteroidia sen suuruus ei tuntunut oikein miltään. Jossain mielensä perukoilla Olive tiesi olevansa vieläkin shokissa, mutta ei tehnyt siitä sen suurempaa numeroa.
Telakointi onnistui rutiininomaisesti. Aivan kuin kaikki viime vuorokauden sisällä tapahtunut olisin käynyt jollekin toiselle. Kiivetessään ulos hävittäjästä Olive alkoi taas tuntea syyllisyyttä. Hän oli elossa, hän onnistui laskeutumaan vaurioituneella X- siipisellä, vaikka tuhansia oli kuollut.
Konehallin humina tuntui tutulta, ja voiman järkkymisen tunne oli selkeästi vähentynyt siirryttäessä galaksin reunoille. Olive nopeutti askeliaan ja lähestyi puolijuoksua hallin päässä olevia ovia. Hetken päästä liukuovet avautuivat ja tuttu, väsyneen näköinen jedi käveli häntä vastaan.
”Kenraali Kenobi” Olive huudahti hämmästyneenä. Välittämättä hierarkioista ja jedien yleisistä tavoista hän nopeutti askeliaan ja syöksyi halaamaan kenraalia. Olive tunsi Kenobin jollain tasolla. He olivat taistelleet mestarinsa kanssa Obi Wanin johdolla ja tehneet muutamia pitkiä avaruusmatkoja yhdessä. Obi Wan oli aina niin ystävällinen, lempeä, rohkea soturi, jolla oli aina vaikuttanut olevan ikäänsä nähden huomattavan paljon viisautta. Tätä kaikkea Olive ajatteli kiristäessään otettaan Obi Wanin hartioiden ympärillä. Hetken päästä kyyneleet alkoivat taas valua.
”Padawan Mash”, Obi Wan tervehti ja hymyili heikosti.
”Olet elossa. Ainut hyvä uutinen tänään”, Hän melkein kuiskasi ja halasi Olivea vielä kerran.
”Mennään ylös. Oletko haavoittunut? ”
”En fyysisesti”, Olive vastasi.
”Miten selvisit? Tiedämme nyt, että vain yksi lisäksemme on hengissä.” He astuivat hissiin.
”Yoda?”
”Yoda on ylimmällä tasolla”, Obi Wan kertoi.
”Hyvä.” Olive oli hetken hiljaa.
”Olin lentämässä kohti Dantoiinea laivueen kanssa, kun kloonialukset alkoivat varoittamatta tulittaa”, Hän aloitti, käheästi.
”Mestari ehti varoittaa minua, ja ehdin hypätä hyperavaruudesta juuri kun…” Olive veti henkeä.
”Juuri kun hänen aluksensa räjähti.” Hän lopetti lauseen yrittäen pitää äänensä vakaana.
”Koko temppeli oli täynnä verta ja ruumiita, siellä oli… hiljaista kuin haudassa.”
Hissin ovet avautuivat ja he astuivat pitkälle, valkoiselle käytävälle.
”Sinä menit sinne?!” Obi Wan huudahti.
-
Obi Wan oli jättänyt hänet ja mestari Yodan kahdestaan. Olive ei ollut koskaan nähnyt pientä mestaria niin surullisen näköisenä, ja hetken hiljaisuuden jälkeen hän tiesi itsekin tuntevansa samanlaista, silmitöntä tuskaa. Hiljaisessa, tyhjässä kokoushuoneessa tuntui kaikuvan yhä uudestaan aseiden räjähtely ja keskeltä katkenneet avunhuudot.
”Oikeus sinun oli tietää tämä”, Yoda sanoi
”Viimeisiä jedejä sinä olet, ja kohtalostamme meidän on päätettävä.”
Olive ei osannut keskittyä Yodan sanomisiin, ajatteli vai äsken kuulemaansa tarinaa. Mestari Skywalker, aina niin hauska ja valmiina tekemään mitä vaan tavoitteensa puolesta. Hänkin oli mennyt siinä liian pitkälle.
”Anakinin syytä ei tämä kaikki ollut”, Yoda rikkoi hiljaisuuden aavistaen Oliven ajatukset.
”Darth Sidious koko ajan korviemme alla oli. Hän aloitti sodan, hän meidän ystävämme vei, ja Anakinia julmasti hyväksi käytti.” Yoda painoi päänsä. Olivea itketti, mutta kaiken jälkeen kyyneleitä ei enää ollut.
Äkkiä Yoda nousi ja tallusti hitaasti keppiinsä nojaten ovelle.
”Mitä?”
”Padme meitä tarvitsee”
Olive ryntäsi Yodan perään.
-
Senaattori Amidalan ruumis näytti pieneltä, aivan kuin hän olisi ollut yksi niistä viattomista padawaneista, piilotettuna valkoisen lakanan alle. Olive ei ollut tuntenut häntäkään. Kuuluisahan hän oli ollut, seisonut arvojensa takana. Ja onnistunut piilottelemaan raskauttaan niin kauan julkisuudelta. Obi Wan oli tuntenut Padmen yli kymmenen vuotta, ja Olive antoi hänelle tilaa surra ja jättää jo ties kuinka monet hyvästi sinä päivänä. Itse hän livahti ovesta viereiseen huoneeseen.
Olive ei kieltänyt itkeneensä itsekin. Amidalan kuolema oli ollut kauheaa katseltavaa ja suurempi kuohahdus kuin olisi olettanut sellaisen päivän päälle. Huoneessa, johon hän oli astunut ei ollut muita kuin muutama droidi, ja vastasyntyneet kaksoset kehdoissaan. Ensimmäisenä syntynyt poika, Luke sai lisähappea droidilta. Leia makasi omassa laatikossaan ja silmäili ympäristöään, aivan kuin olisi aavistanut sen kaiken tuskan.
”Lapsi parka..” Olive kuiskasi ääni täristen. Varovasti hän nosti Leia Skywalkerin kehdostaan ja istuutui penkille lapsi sylissään. Leian silmät olivat kirkkaat ja ruskeat, aivan kuin äidillään. Suuri suri vyöryi Oliven ylitse. Miten heidän kävisi? Hänen, Obi Wanin, Yodan, lasten… Kaikkein pitäisi piiloutua. Koko elämänsä aikana Olive ei ollut ollut näin suuressa vaarassa. Varovasti hän silitti pienokaisen päätä.
”Voi Leia. Miten sinun ja veljesi oikein käy?”
”Skywalkerit ovat sitkeitä.” Kuului ääni hiljaa Oliven takaa.
Bail Organa oli saapunut myös katsomaan lapsia. Hän näytti paljon vanhemmalta kuin aikaisemmilla kerroilla kun Olive oli hänet nähnyt. Hän hymyili heikosti istuutuessaan viereiselle penkille.
”Ja he eivät ole yksin. Minä sain luvan ja… Leia saa Alderaanilta kodin. Minä ja vaimoni, me olemme toivoneet lasta hyvin kauan.” Ilo välkehti Bail Organan kasvoilla.
”Entä Luke?”
”Lähtee Tatooinelle. Heillä on siellä setä. Ja Obi Wan lähtee turvaksi.”
Olive otti sen vastaan hyvinä uutisina. Leian oli nukahtanut hänen käsivarsilleen. Droidien satunnaistaa piipitystä lukuun ottamatta huoneessa oli hiljaista. Olive tunsi pienen toivon pilkahduksen rinnassaan.
”Yoda menee piiloon. Ja sinunkin pitäisi. Imperiumin valtaama galaksi ei saa saada selville elossa olevista Jedeistä.” Bail jatkoi.
Olive tiesi senaattorin puhuvan totta, mutta silittäessään vauvan päätä hän tunsi suurta kiintymystä, tarvetta pitää huolta heistä kaikista. Mielessä käväisi jopa Polis Massalle jääminen. Ja sitten vielä parempi idea. Ehkä vaarallinen, mutta varma keino.
”Minulla on ehdotus.” Olive aloitti. Bail kohotti kulmiaan.
”Ota minut mukaasi.”
-
Senaattorin tähtialus oli viimeistelyä vaille valmis lähtöön. Leia Organa oli turvallisesti sisällä uuden isänsä kanssa. Ilo oli alkanut jälleen paistaa Bailin surumielisillä kasvoilla. Olive toivoi, että se olisi ollut tarttuvampaa.
Hän oli leikannut irti ja hävittänyt padawan- lettinsä ja asettanut koruttoman metallipannan lyhyille vaaleille hiukselleen. Yllään hänellä oli kuninkaallisen palvelijattaren asu, musta ja kevyt, johon kuului päällystakki. Valomiekkansa hän oli piilottanut erilliselle vyölle vaatteiden alle. Hän katsoi kokonaisuutta huoneen peilistä, ja vannoi vaihtavansa sen käytännöllisempään henkivartijan uniformuun heti kun olisi turvallista.
Vaikka Olive oli nukkunut tilanteeseen nähden erityisen hyvin, hänellä oli kovin tummat silmän aluset ja koko ajan kylmä. Häiriötä voimassa, Obi Wan oli sanonut. Hän oli ottanut Oliven uutisen vastaan hyvin, antanut hyödyllisiä ohjeita ja kertonut omasta suunnitelmistaan. Obi Wan vaikutti kovin hauraalta, kuin hän olisi voinut millä hetkellä hyvänsä sortua täysin. Hänenkin silmänalusensa olivat tummat.
Raskain mielin Olive lähestyi pian lähtevää alusta. Yoda oli sanonut lähtevänsä viimeisenä. Mestari ja Olive olivat jo jättäneet hyvästit, tietäen, etteivät enää tapaisi toisiaan. Eikä Olive ollut itkenyt. Hän oli luvannut pysyä vahvana, Leian tähden.
Obi Wan odotti vähän matkan päässä aluksesta. Hänellä oli yllään tummanruskea jedikaapu, jonka hupun hän laski Oliven saapuessa hangaariin.
”Näytät oikein sopivalta palvelijalta.” Obi Wan tervehti.
”En aio pitäytyä tässä, ikävä kyllä. Luulen, että uniformu pukee minua paremmin.” Olive vastasi. Obi Wan hymyili. Se sai Oliven tuntemaan itsensä entistä surullisemmaksi.
”Toivon… toivon todella että näemme vielä” Olive sai sanottua. Obi Wan halasi häntä, ja Olive vastasi halaukseen melkein agressiivisesti, nieleskellen kyyneleitä ja haluamatta päästää irti.
”Sinusta tulee hyvä henkivartija. Tiedän että pystyt siihen.” Obi Wan kuiskasi.
”En aio unohtaa sinua, enkä mitään. En voisi.” Olive kuiskasi takaisin.
”En minäkään.” Obi Wan irrottautui varovasti Oliven otteesta, puristaen hänen kättään.
”Yritetään pitää yhteyttä. Joskus. Pidä Leiasta huolta.”
”Hengelläni. Ja pidä sinä huolta Lukesta”
Olive pakotti itsensä irrottamaan, käänsi selkänsä Obi Wanille ja marssi alukseen. Kyyneleet valuivat hänen poskillaan.
-
Leia oli kaunis lapsi. Hänen hiuksensa olivat paksut ja tuuheat, olemuksensa järkkymättömän vahva ja kasvot iloiset muun galaksin kauhuista huolimatta. Olive kasvoi Leian kanssa, ja hän tunsi saavansa itsekin voimaa uuden elämän voimistumisesta. Monessa mielessä Leia muistutti niin paljon isäänsä. Hänen hymynsä, askeleensa ja tietynlainen uhkarohkeus muistuttivat hämmästyttävästi Anakinista. Mutta eihän hän voinut sanoa mitään.
Olive oli alkanut kutsua itseään Liviksi, piilottaen menneisyytensä maailmalta. Olive oli ollut utelias Jedi. Liv on prinsessan vartija. Päivät hän vietti aikaa Leian kanssa , yöt hän vartijoi prinsessan huonetta. Jokaisen valvotun hetken ajan hän keskittyi Obi Wanille antamaansa lupaukseen. Hän suojelisi lasta hengellään.
Leia kasvoi nopeasti, kysellen menneistä ajoista, haluten ymmärtää isänsä käymiä konflikteja. Liv kertoi minkä pystyi, tarinoi vanhasta tasavallasta ja sen tuhosta, ja yritti selventää Leialle imperiumin toimintaa. Isältään hän ei enää uskaltanut kysellä vaikeita kysymyksiä.
”Liv?” Leia kuiskasi eräänä yönä, aluksella kohti isänsä uutta diplomaattista kohtaamista, seitsenvuotiaana.
”Jos jedit olivat niin mahtavia, miksei heitä ole enää?”
”Vastustaja teki yllätyshyökkäyksen. Kukaan ei ollut valmis, eikä kukaan selvinnyt.”
-
Asevyöllään Liv kantoi sädeaseita, mutta valomiekat hän edelleen piilotti vaateidensa alle. Yön pimeydessä hän työsti kokontaitettavaa mallia, pahimman varalle. Yhdeksään vuoteen hän ei ollut käynnistänyt miekkaansa. Meditoidessaan hän ei tavoittanut ketään. Kuin Yodakin olisi onnistunut sammuttamaan liekkinsä. Obi Wanista ei ollut kuulunut yhdeksään vuoteen.
-
Olive
Viesti hajoaa viiden tunnin sisällä. Toivon että ehdit lukea tämän sitä ennen.
Luke täytti tänään kymmenen. Hänestä on kasvanut iloinen, utelias ja aktiivinen poika. Hänellä on hyvä elämä, perhe ja koti sekä hyviä ystäviä. Lukella on isänsä silmät, mutta äitinsä katse ja vaaleat hiukset aurinkojen paahteesta. Hän on täällä turvassa. Pidän häntä silmällä.
Leiasta olen nähnyt yhden kuvan. Hän oli kuusivuotias ja kipakan näköinen prinsessa. Uskon, että olet onnistunut pitämään hänet lähelläsi. Minä tiedän sen.
Olen pahoillani etten ole voinut ottaa yhteyttä aikaisemmin, niin kuin lupasin. En halunnut saattaa sinua vaaraan, vaikka vuodet käyvätkin täällä yksinäisiksi. Kymmenen vuotta on pitkä aika. Anteeksi.
Vastaa niin pian kuin koet sen turvalliseksi
Ben
Luke on turvassa. Hän on kunnossa.
Liv luki viestin yhä uudelleen, kunnes se tuhoutui jälkiä jättämättä. Viereisessä huoneessa Leia nukkui tuhisten. Hetken ajan olisi voinut kuvitella, että huoneessa olisi nukkunut vastasyntynyt vauva, niin kuin kymmenen vuotta sitten.
Ben
Leia on vahva, kuten äitinsä. Me olemme turvassa.
