Kirjoittaja Aihe: Hobitti: Vaivan väärti, S  (Luettu 1729 kertaa)

Saappaaton

  • Pretentious /af/
  • ***
  • Viestejä: 2 074
  • Sateenvarjounelmia
Hobitti: Vaivan väärti, S
« : 06.02.2016 11:17:06 »
Nimi: Vaivan väärti
Kirjoittaja: Saappaaton
Beta: Winga
Ikäraja: S
Genre: Drama, fluff
Henkilöt: Fíli ja Kíli
Vastuuvapaus: Kääpiöt eivät ole omiani vaan Tolkienin hahmoja lainailin. Rahaakaan en tästä saa.

A/N: Toinen Hobitti-ficcini ikinä. Olen konsultoinut tämän kanssa enemmän kovia käsitöitä harrastavaa henkilöä kuin itse olen, mutta hänkään ei luvannut kaiken olevan aivan juuri näin, joten toivottavasti kukaan (puu)seppä ei tästä nyt ota itseensä, kun en tiennytkään mistä höpötän. ::) Haasteista tämä menee Kirjoitusterttuun (fluffiterttu) ja Ficlet 300:seen.
Sen pidemmittä saatteitta oikein ihanaa syntymäpäivää LillaMyylle! :-* Toivottavasti tämä on kiva.


Vaivan väärti


Fíli katsoi tyytyväisenä, miten hänen veljensä ihasteli saamaansa syntymäpäivälahjaa. Oli ollut vaikea tehdä veljelle mitään yllätyksenä, kun tämä kulki jatkuvasti perässä kuin huomionkipeä kakara. Ei Fíli sitä yleensä pistänyt pahakseen, mutta se oli tehnyt salaisuuden pitämisestä niin kovin hankalaa.

Nuoremman kääpiön sormet kulkivat taidokkaasti taivutetun puun pintaan kaiverrettujen kuvioiden yli ihastellen. Todellisuudessa kaiverrukset olivat hapuilevia, kokemattoman tekijän paras yritys. Yhdestä kohtaa oli jopa lohjennut ylimääräinen pala puuta pois, mutta se ei nuorta Kíliä tuntunut haittaavan.

Fíli oli alusta asti tehnyt kaiken itse: valinnut sopivan puun, veistänyt siitä oikean mallisen, kaivertanut kuviot ja taivuttanut sen lopulta jousen muotoon. Samalla kääpiö oli oppinut, miten vaikeita kädentaidot saattoivatkaan olla.

Ensimmäisen yritelmänsä hän oli pilannut aivan täysin. Fíli oli nimittäin valinnut alkuun väärän puun työstettäväkseen. Mänty oli kova materiaali, eikä jääräpäisyyksissään tahtonut taipua aloittelevan tekijän käsissä ollenkaan. Lopputuloksena oli katkennut aihio ja mielensä pahoittanut nuori kääpiö. Vaikka hopeareunat löytyivät siltäkin pilveltä: Fíli oli ainakin saanut harjoiteltua kaivertamistaan.

Lopulta Bifur oli auttanut nuorta kääpiötä valitsemaan sopivamman puun materiaalikseen. Joustava ja pehmeä pihlaja oli alusta asti aivan erilainen työstää kuin mänty. Kaivertaminen oli helpompaa, kun puu ei lohkeillut niin herkästi epävarmoista eleistä ja jäljestä tuli paljon siistimpää kuin ensimmäisellä kerralla – jos ei lasketa sitä yhtä kohtaa, jonka lohkeaminen harmitti Fíliä enemmän kuin oli sallittua. Pihlaja myös kaartui kauniisti jousen muotoon.

Kílin kätöset olivat siirtyneet tutkimaan vasamia, jotka Fíli oli tehnyt jousen lisäksi. Kääpiöistä vanhempi irvisti itsekseen muistellessaan vasamien päiden takomista. Se vasta kurjaa puuhaa oli ollutkin, ahjon edessä seistessä oli tullut kuuma ja silti oli pitänyt pukea paksu nahkainen esiliina, jotta taottaessa lentelevät kipinät eivät tekisi reikiä vaatteisiin.

Takomisen ainoa hyvä puoli oli materiaalin uudelleen käytettävyys. Jos ne ensimmäiset seitsemän eivät olleetkaan onnistuneet, teräksen saattoi kuumentaa uudestaan käytettäväksi. Ainakin tässä tapauksessa, kun Kíli ei vielä tarvinnut niin kestäviä vasamia, vaan huonompilaatuisetkin kävivät. Olihan nuori kääpiö niin huono ampumaankin, että luultavasti vain hukkaisi vasamansa ennen kuin saisi niistä mitään todellista hyötyä irti.

Siedettäviä vasamanpäitä Fíli ei ollut loppupeleissä saanut aikaan kuin neljä ja niihinkin hän oli tarvinnut Dwalinin apua. Mutta tapa, jolla Kíli niitä tutki, kuin mikään ei olisi voinut tehdä kääpiöveljeksistä nuorempaa yhtä onnelliseksi, oli jokaisen vanhemmalta kääpiöltä tulleen kiusaavan kommentin arvoinen.

Fíli hymyili itsekseen, kun pikkuveli laittoi silmät onnesta kiiltäen uudet vasamansa viiniin ja heitti viinin selkäänsä kuin suurikin metsämies. Sitten Kíli otti jousensa ja seisahtui miehekkääseen asentoon, koettaen kovin ponnistuksin jännittää uutta joustaan. Fílin suupieltä nyki, kun veli ei kaikin voiminkaan saanut juosta jännitettyä edes puoliksi.

*~*

”Muistatko kun teit minulle jousen?”
”Muistan. Sinulta kesti kolme kuukautta saada se edes jännitettyä. Ja sen jälkeen hukkasit kaikki vasamasi ennen kuin osasit ampua maaliin.”
”Enkä hukannut! … Ennen kuin…” Kílin sanat haipuivat niin hiljaisiksi, että tuulenvire kaappasi ne ennen kuin ne ehtivät Fílin korviin. Hän hypisteli viinissään olevia vasamia, tai oikeastaan vain yhtä niistä. Sitä ainoaa Fílin tekemää, jota hän ei ollut vielä hukannut.


I push my fingers into my eyes
it's the only thing that slowly stops the ache

LillaMyy

  • ekoterroristi
  • ***
  • Viestejä: 3 645
  • "Oot pönttö :D <3" "ja ylpeä siitä! :D"
    • Sulkakynän rapinaa
Vs: Hobitti: Vaivan väärti, S
« Vastaus #1 : 06.02.2016 13:33:40 »
Nyt mä taidan jopa ymmärtääkin mihin tarvitsit sitä tietoa kääpiöiden nuolenkärkien materiaalista! :D Pohdin sitä vaikka ja kuinka, että miksi sä sellaisia kyselit, mutta selvisihän sekin viimein. :D Olisi kyllä ehkä pitänyt arvata, että sieltä on tulossa jotain synttärilahjaficciä mulle, mutta eihän sitä voi ikinä tietää. Nyt sitten vain odotetaan ja katsotaan, että kuinka kovaksi parkumiseksi tällä kertaa menee tämän lukeminen, etenkin kun kyynelkanavat on jo valmiiksi aukaistu...

Oletko ihan varma siitä, ettet sä sitten kuitenkin ole perehtyneempi fandomiin kuin väität olevasi? :D Koska onnistuit ehkä valitsemaan mitä parhaimmat vanhemmat kääpiöt Fílin neuvojiksi jousen ja vasamien tekemisen suhteen! Bifur on ehkä enemmänkin lelujen asiantuntija, mutta toisaalta sen verran, mitä näistä kääpiöistä tiedetään, niin hän tekee lelunsa puusta, joten kaiketi hän sitten osaisi myös valmistaa jousenkin, koska hän hallitsee ne materiaalit. Dwalin puolestaan sopii kuin nenä päähän auttamaan Fíliä noiden vasamien suhteen, koska hän on soturi kiireestä kantapäähän, joten varmasti hän osaa myös tehdäkin ne aseensa (myös ne, joita hän ei itse edes käytä!). Muutenkin Dwalin oli erittäin IC, koska totta kai sitä pitää nuorempaa kiusata, jos tämä ei osaa hommaansa! :D

Täytyy kyllä sanoa, että jokaisen uuden kääpiön kohdalla musta lähti sellainen pieni squeak-ääni, jota toivottavasti kovin moni ei kuullut, mutta varsinainen parkuminen alkoi yllättävää kyllä vasta lopussa, koska yhyyyyy, Kíli on säästänyt sen yhden Fílin tekemän vasaman! <3 En kestä!! <3

Lainaus käyttäjältä: Saappaaton
Fíli hymyili itsekseen, kun pikkuveli laittoi silmät onnesta kiiltäen uudet vasamansa viiniin ja heitti viinin selkäänsä kuin suurikin metsämies. Sitten Kíli otti jousensa ja seisahtui miehekkääseen asentoon, koettaen kovin ponnistuksin jännittää uutta joustaan. Fílin suupieltä nyki, kun veli ei kaikin voiminkaan saanut juosta jännitettyä edes puoliksi.
:-* Tui, tui, kiitoksia, että kirjoitit tämän, koska mikään ei ole söpömpää, kun pikkuruinen Kíli, joka yrittää voimiensa takaa jännittää Fílin tekemään jousta, siinä kuitenkaan onnistumatta. Muutenkin oli erittäin suloista, että Fíli teki veljensä ensimmäisen oikean jousipyssyn! <3

Tästä kommentista ei ehkä tullut kovin kummoinen, mutta multa ei tässä mielentilassa kannata odottaa liikoja! :'D Tykkäsin tästä kuitenkin aivan älyttömän paljon, enemmän kuin pystyn sanoin kuvailemaankaan kunnolla, joten kiitoksia, oikeasti! ((:

"Durin's folk do not flee from a fight."
ava & banneri © Ingrid

Hazyel

  • Master of Godspeed
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 4 789
  • Not killing people is really hard.
Vs: Hobitti: Vaivan väärti, S
« Vastaus #2 : 20.02.2016 11:59:13 »
Mä oon selvästi lukenut ihan liian vähän Filistä ja Kilistä, kun menen edelleen sekaisin siitä, kumpi niistä on kumpi. Finissä pitäs olla sellainen sääntö, että kaikkien FiliKili ficcien alussa pitäs lukea, että Kili on se nuorempi ja Fili vanhempi :<

Mut siis itse tarinaan koska yhyhyhyhyh ;_____; Miksi tää on niin SULOINEN? Rakastan, tykkään hirveästi, en kestä koska tää on niin ihanan söpö ja suloinen tarina! Ihana kuinka Fili on ihan itse tehnyt Kilille lahjan, mulle tuli sellainen tunne, että nää on muutenkin tässä aika nuoria, niin että vielä tosi nuorena koittaa itse tehdä tuollaista! Ja tosi suloista kuinka Kili eikun Fili eikun NO SE NUOREMPI on niin innoissaan lahjastaan, vaikkei se olekkaan mikään kaikista mahdollisimman hienoin! Mutta niin pitääkin, koska sen on kuitenkin tehnyt oma veli ja vielä ihan itse alusta asti, vaikka vähän nyt apua saikin. Voiiiii niin suloinen koko teksti ja musta on hyvä idea tuolla tavalla kertoa, mikä kaikki meni pieleen jousta tehdessä ja mikä sitten onnistui ja ja ja :D

Niin ja tykkäsin myös lopusta kauheasti! Mulle tuli sellainen fiilis, että tuollanen kohtaus vois hyvin olla jossain niiden Hobitti-leffojen lomassa, kun Fili ja Kili istuvat jossain vartiossa ja keskustelevat ja sitten siinä on tuollainen kohta.

En osaa nyt oikeasti sanoa mitään kauhean järkevää tästä mutta tykkäsin ja tää oli niin suloinen että sulan nyt fluffyisuudesta tuoliini, kiitos että oot kirjoittanut tällaisen <3
"When I say it doesn't hurt me, that means I can bear it."

Odo

  • Sankari
  • Valvoja
  • *****
  • Viestejä: 12 572
  • 707
Vs: Hobitti: Vaivan väärti, S
« Vastaus #3 : 27.06.2016 00:15:33 »
Vaihdosta hei. o/ Oon itseasiassa lukenut tän ennenkin, mutta en ole silloin kommentoinut? Nooh, nyt täällä onneksi!

Tämä on todella ihana. Fíli ja Kíli on kyllä loistoveljekset, joista on aina ilo lukea. Se, että isoveli väkerti toiselle omin käsin syntymäpäivälahjan oli oikein ihana ajatus ja pidin siitä, ettei se tekeminen ole ollut helppoa. Valmistuksen käsittely oli aivan parasta antia, että miten se jousi sitten lopulta syntyi. Ja se, miten pikkuveli ihaili sitä niin suuresti, vaikka se oli selkeästi ensikertalaisen kädenjälkeä. Ihastuin niihin yksityiskohtiin, joissa tosiaan kerrottiin, että kaiverruksesta puuttui puunpala ja etteivät nuolien kärjet olleet mitään huipputyötä vaan niitä oli tehty samasta raudasta useampaan kertaan sulatettuna.

Lopetus oli kanssa todella kiva, että Kílillä oli tosiaan vielä se yksi nuoli tallessa omien uusien ja parempien nuolien joukossa. Sekin, ettei toinen saanut pitkään aikaan edes jännitettyä jousta oli jotenkin tosi aww. Eli kyllä, tykkäsin!

Otsikkokin sopii tähän kuin nakutettu, joten pisteet siitäkin! Ja parin muun kääpiön maininta oli kanssa todella kiva lisä, että oli eritelty, ketkä olivat olleet apuna. :> Niiden suhteen Myttis osasikin sanoa todella hyvin hahmoista, hyvin valittu. :D

Kiitos. <3 Sori hieman väsykommentti! Luultavasti tosin virkeämpänäkin olisin saanut saman verran sanaa suustani... Yksinkertaisesti tämä on ihana. :D
“People can have lovers.
They can have friends. They can be together.



But when you think about it,
you’ll see that originally, we’re alone.”