Title: Lahjoja rakkaimmille
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Hobitti
Pairing: Kíli/OFC (Sólveig), saattaapi olla jotain muutakin sivussa
Beta: -
Genre: fluffy, AU
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Bilbo opettaa Ereborilla kääpiöille erään tavan, jota Konnussa on noudatettu jo useita vuosia, mutta josta kääpiöt eivät ole kuulleetkaan.
Challenges: OTP10 #3 (sana: rasia), Kirjoitusterttu (suosikkiterttu), Kerää kaikki hahmot (Bilbo), FF50 (11, sininen) ja Ystävänpäivähaaste
A/N: Aluksi ajattelin, etten saa ystävänpäivää mitenkään päin mahtumaan Keski-Maahan ja Ereborille, mutta sittenpäs sainkin idean, joka toivottavasti ei ole kovinkaan kaukaa haettu.
Tästä kuitenkin tuli ehkä jopa vähän fluffyisempi kuin oli alun perin tarkoituskaan, mutta kai se on ihan sallittua aina välillä?
Lahjoja rakkaimmille
“Sitä kutsutaan ystävänpäiväksi”, Bilbo selitti eräänä kuulaana aamuna Ereborin ruokasalissa. Sali oli vielä sillä hetkellä yllättävänkin tyhjä ottaen huomioon, että Ereborilla asui nykyään kaikki Sinivuoriltakin saapuneet kääpiöt, eikä vain pelkästään kolmetoista kääpiötä ja yksi hobitti.
”Mutta mitä silloin tapahtuu?” Fíli kysyi ihmeissään. Bilbo oli alkanut selittää muutamalle paikalla olevalle kääpiöystävälleen eräästä tavasta, jota Konnussa oli noudatettu jo pidempään kuin hobitti jaksoi edes muistaa. Hänestä tuntui hassulta, etteivät kääpiöt olleet ikinä edes kuulleetkaan koko ystävänpäivästä.
”Silloin muistetaan läheisimpiä henkilöitä lahjoilla”, Bilbo vastasi.
”Eli siis lahjotaan ystäviä”, Kíli tokaisi lyhyesti, ja hänen vieressään istuva Sólveig naurahti kepeästi.
”Ystäviäkin, mutta se on myös hyvää aikaa myös rakastavaisille”, Bilbo korjasi nuoren kääpiöpojan käsitystä ja katsoi tätä pitkään ja merkitsevästi saaden Kílin punastumaan. Sólveig nauroi ilahtuneena ja suukotti Kílin poskea, mikä sai kääpiön entistäkin enemmän hämilleen, sillä hän ei ollut tottunut julkisiin hellyyden osoituksiin tytöltä.
”Ystävänpäivä ei siis ole tarkoitettu pelkästään ystävyydelle?” Thorin tarkisti vielä.
”Aivan oikein, ystävänpäivänä ei juhlisteta niinkään ystävyyttä, vaan enemmänkin rakkautta yleisesti”, Bilbo valisti muita, ja Thorin nyökkäsi ennen kuin hän lähti haahuilemaan ruokasalista toisaalle. Kíli ja Sólveig vilkaisivat toisiaan nopeasti ennen kuin katosivat itsekin eri suuntiin. Fíli, Bilbo ja pari muuta kääpiötä jäivät vielä lopettelemaan ruokailuaan, kunnes jokainen heistäkin kaikkosi omille asioilleen ympäri Ereboria.
Siitä päivästä eteenpäin parin viikon ajan Ereborilla kävi kovempi kuhina kuin aikoihin, kun sadat kääpiöt vilistivät sinne sun tänne valmistautuessaan ystävänpäivään. Bilbo oli kertonut heille, että sitä juhlittiin Konnussa yleensä Solmathin toisena tai kolmantena viikonloppuna, joten kääpiöillä oli vain vajaat kaksi viikkoa aikaa varattavaksi lahjoihinsa. Bilbo itse seurasi toisten aherrusta vierestä, sillä hänellä oli jo omat ystävänpäivälahjansa valmiina odottamassa, koska hän oli varustautunut tulevaan juhlapäivään jo hyvissä ajoin.
Kun odotettu päivä sitten viimeinkin valkeni, oli jännitys Yksinäisellä vuorella käsinkosketeltavaa. Fíli ja Kíli melkein suorastaan pomppivat paikoillaan odotuksesta. Sillä hetkellä Ereborin juhlasaliin oli kerääntynyt noin viitisenkymmentä kääpiötä odottamaan Bilboa. He tarvitsivat edelleen ohjausta hobitilta tämän uppo-oudon tavan omaksumisessa jokavuotiseksi perinteeksi. Fíli ja Kíli seisoivat salin keskivaiheilla Sólveigin ja Drengrin seurassa. Balin, Óin ja Bifur olivat ringissä salin toisella laidalla. Ori, Dwalin, Nori, Bombur ja Glóin norkoilivat kauimmaisessa päädyssä. Dori ja Bofur puolestaan haahuilivat oven lähistöllä. Ereborin matkalaisista ainoastaan Thorin ja Bilbo puuttuivat enää, mutta heidän sijastaan ovesta tuli koko ajan vain enemmän muita kääpiöitä.
Viimein parin tunnin odottelun jälkeen (kun salissa odottavien kääpiöiden määrä oli kasvanut kuuteenkymmeneen), Thorin ja Bilbokin suvaitsivat saapua paikalle. Kaksikko saapui erikseen, mutta kuitenkin niin lyhyen ajan sisällä toisistaan, että kaikki salissa arvasivat näiden tassutelleen paikalle yhdessä ja erkaantuneen vasta hieman ennen salin sisäänkäyntiä. Bilbo selitti kääpiöille kovaan ääneen, että näiden tuli nyt vain etsiä lahjansa saaja ja ojentaa tälle tuo kyseinen lahja.
Kuitenkin, kun mitään ei aluksi tapahtunut, Bilbo totesi valaisevansa asiaa esimerkillä. Hän viittoi Kílin ja Sólveigin luokseen, koska tiesi kaksikon hankkineen toisilleen ystävänpäivälahjat. Sólveig asteli reippaasti hobitin luokse, mutta Kíli epäröi hetken aikaa, koska hän ei välttämättä halunnut kaikkien näkevän, mitä hän oli hankkinut puolisolleen. Sitten Fíli ja Drengr kuitenkin työnsivät tätä selästä, eikä Kíli voinut tehdä muuta kuin saapastella Bilbon ja Sólveigin luokse. Koko matkan ajan hän kuitenkin vilkuili ympärilleen ja huomasi muiden muassa Dwalinin ja Norin virnuilevan typerästi. Kíli vannoi mielessään kiroavansa jokaisen, joka kehtaisi edes ajatella nauravansa hänelle.
Bilbo kääntyi Sólveigin puoleen, ja vasta nyt nuori kääpiönainen alkoi näyttää pieniä hermostumisen merkkejä, kun kaikkien katseet kääntyivät hänen puoleensa.
”Sólveig, oletko sinä hankkinut Kílille lahjan ystävänpäiväksi?” Bilbo kysyi ystävällisesti, ja tyttö nyökkäsi.
”Haluaisitko antaa sen hänelle esimerkiksi?” hobitti jatkoi, ja Sól nyökkäsi uudemman kerran. Hän odotti hetken aikaa, jotta Kíli pääsisi aivan hänen eteensä, ja työnsi sitten kätensä mekkonsa taskuun. Sieltä hän kaivoi esille pienen ja koristeellisen soljen, jonka hän oli selvästikin tehnyt itse kuluneiden viikkojen aikana. Sólveig pyysi Kíliä kääntymään ympäri, ja poika teki työtä käskettyä hymyillen leveästi melkein haljeten ylpeydestä. Hieman haparoivin sormin Sólveig alkoi kaikkien katsellessa letittää Kílin hiuksia ja kiinnitti sitten lopulta tekemänsä soljen pitämään lettiä paikoillaan. Pojan kääntyessä takaisin katsomaan puolisoaan salissa kaikui niiskauksia puolin ja toisin.
”Kíli, haluaisitko sinä sitten vuorostasi antaa oman lahjasi Sólveigille?” Bilbo kysyi ääni paksunsa pyyhkäistessään pientä kyynelvanaa poskeltaan. Kíli nyökkäsi ja kaivoi sitten vuorostaan omasta taskustaan pienen rasian, jonka hän avasi varovaisesti. Rasiasta paljastui hopeinen sormus, jonka safiiri loisti sinisyyttään kaikkialle ympärilleen. Sólveig nielaisi ojentaessaan kätensä, jotta Kíli voisi pujottaa sormuksen hänen sormeensa, ja kääpiöpojan tehdessä niin nyyhkäisyjen kaiut voimistuivat salissa entisestäänkin. Hopeinen sormus safiireineen sopi Sólveigin kutreilla lepäävään otsaripaan kuin ne olisi tehty käytettäviksi yhdessä. Kun Kíli sai sormuksen paikoilleen, hän tarttui Sólia toisestakin kädestä ja painoi otsansa tämän otsaa vasten. Salissa kuului lisää vetistelyjä, ja Bilbo kääntyi muiden kääpiöiden puoleen pyyhkien silmiään.
”Jos nyt vain etsisitte ne lahjojenne vastaanottajat ja vaihtaisitte ne?” hän ehdotti, ja ehdotukseen tartuttiin hanakasti, sillä nuoren parin herkän hetken todistaminen ei ollut kääpiöiden mielestä kovinkaan soveliasta.
Bilbo oli jo lähdössä etsimään entisiä retkikuntansa jäseniä antaakseen heille rakkaudella ja vaivalla leipomansa piiraat, kun hän kuuli tutun äänen selkänsä takaa.
”Minnekäs herra Voro luulee olevansa matkalla?”
Thorinin ääni tihkui hunajaa, ja Bilbo seisahtui niille sijoilleen sen takia. Hän ei ollut osannut odottaa saavansa itse mitään, hän oli vain halunnut opettaa kääpiöille lähimmäisenrakkautta ja antamisen iloa. Hän kääntyi ympäri hitaasti, tuskallisen tietoisena taskussaan olevasta kukasta, jonka hän oli poiminut aamuisella kävelylenkillään ajatellessaan Thorinia.
”Luulitko sinä tosiaan jääväsi lahjatta, mestari Voro?” Thorin kysyi, eikä Bilbo tiennyt yhtään, miten hänen pitäisi vastata, joten hän pysytteli hiljaa.
”Ajattelin ensin tekeväni sinulle jotain, mutta sitten muistin, että te hobitit ette pidä itsenne koristelusta, joten luovuin siitä ajatuksesta. Leipoa en osaa, enkä tiedä kasveista mitään, mutta tämän minä voin silti antaa sinulle ystävänpäivän lahjaksi”, Thorin supatti hiljaa ja kumartui sitten hieman, niin että hänen nenänpäänsä hipaisi Bilbon omaa ja hobitin varpaita alkoi kihelmöidä. Hobitti ei uskaltanut hievahtaakaan suuntaan tahi toiseen, joten Thorinin itsensä piti kuroa loputkin sentit umpeen, kunnes kaksikon huulet kohtasivat toisensa kevyesti vain hetken ajan, mutta kuitenkin tarpeeksi kauan, jotta Bilbo pystyi kuvittelemaan leijuvansa tähtien joukossa.
”Hyvää ystävänpäivää, mestari Voro”, Thorin sanoi irtauduttuaan suukosta, ja Bilbo jäi yksin pohtimaan pienen päänsä sisällä, mitä tämä tarkoitti hänen tulevaisuutensa kannalta Ereborilla.
