Title: Metsästyksestä ja sen seurauksista
Author: LillaMyy
Rating: S
Fandom: Hobitti
Pairing: Kíli/OFC (Sólveig)
Beta: -
Genre: fluffyhtava drama
Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta.
Summary: Fíli ja Kíli ovat metsästysretkellä ja toinen heistä loukkaantuu. Veljekset saavat Thorinilta saarnan, ja toisen heistä tehtäväksi jää hoivata toinen kuntoon.
Challenges: OTP10 #3 (sana: sieni), Kirjoita ja kommentoi (Hobitti) ja Kirjoitusterttu (OTP-terttu)
A/N: Ideasta kiitokset
Odolle, joten omistuskin menee siihen suuntaan.
Tästä piti siis tulla lyhyt ficlet (tai jotain sen suuntaista), mutta loppujen lopuksi tähän tulikin 1636 sanaa, joten inspiraationi otti vähän enemmänkin tuulta alleen tuosta ideasta.
Metsästyksestä ja sen seurauksista
Fíli ja Kíli kyykistelivät parhaillaan erään kaatuneen puunrungon takana. He olivat lähteneet ensimmäistä kertaa kahdestaan metsästysretkelle, ja se oli yllättävän vaikeaa. Jostain syystä Sinivuoria ympäröivien metsien riista ei halunnut tulla löydetyksi selkeästikään. Kíli oli nuorempana jo ollut valmis kääntymään takaisin, kun Fíli oli löytänyt ainakin omasta mielestään tuoreet jäljet. He olivat seuranneet niitä jonkin aikaa ja kyyhöttivät nyt tuijottamassa erään villikarjun ruokailua. Se oli ilmestynyt sieniaterialle kuin tyhjästä, ja nyt veljekset yrittivät keksiä parasta mahdollista metsästystaktiikkaa. Kílin mielestä hänen pitäisi vain ampua possu ja sitten he voisivat painua kotiin, mutta Fílin mielestä pikkuveljen suunnitelmassa oli suuri karjun mentävä aukko.
Siispä veljekset kyyhöttivät rungon takana väittelemässä asiasta. Loppujen lopuksi, kun Fíli ei keksinyt parempaakaan ajatusta, he päättivät noudattaa Kílin suunnitelmaa hiukan muokattuna. Fíli kiersi villikarjun toiselle puolelle kirveensä koholla estääkseen sitä karkaamasta. Kíli puolestaan nousi seisomaan ja tähtäsi parhaansa mukaan karjun sydämeen. Suunnitelma oli muutoin varsin onnistunut, mutta karju sattui liikahtamaan juuri sopivasti muutama sekunti sen jälkeen, kun Kíli oli irrottanut otteensa jousensa jänteestä ja hänen nuolensa osuikin sikaa takamukseen saaden sen ampaisemaan suoraan päin puolivalmistautunutta Fíliä, joka teki parhaansa puolustautuakseen hurjistunutta possua vastaan. Kíli yritti paniikissa jännittää joustaan uudelleen, mutta hänen kätensä tärisivät niin pahasti, että hän viskasi sen menemään, kaivoi oman kirveensä esille ja ryntäsi veljensä avuksi.
Veljesten yhteisvoimin villikarju saatiin kaadetuksi, mutta ei täysin vahingoitta, sillä se oli iskenyt syöksyhampaansa suoraan Fílin vatsaan, joka vuoti nyt verta tuhottomasti. Kíli manasi hetken aikaa khuzduliksi yrittäen saada ajatuksensa takaisin kasaan.
”Älä vain tuijota siinä, vaan tee jotain!” Fíli karjui tuskansa keskeltä palauttaen veljensä takaisin maan pinnalle.
”Aivan, sinut täytyy saada pois täältä ja nopeasti sittenkin ennen kuin veren haju vetää isompiakin petoja paikalle”, Kíli totesi. Hän katseli ympärilleen yrittäen keksiä, miten saisi parhaiten veljensä pois paikalta. Käveleminen olisi ihanteellinen vaihtoehto, mutta oli ihan toinen asia, pystyisikö Fíli siihen, tai olisiko se edes ammottavan haavan kanssa kovin hyvä idea, joten hän otti kirveensä uudestaan käteensä ja katkaisi läheisistä puista pari riuskaa oksaa. Hän kiskoi tunikansa yltään ja viritti sen oksien väliin niin hyvin kuin vain taisi. Kíli yritti toimia mahdollisimman nopeasti, koska Fíli kiemurteli tuskissaan ja punainen läntti hänen tunikallaan jatkoi uhkaavasti kasvamistaan. Kun paariviritelmä oli valmis, Kíli auttoi isoveljensä lepäämään sille ja sitoi tämän (ja kuolleen villikarjun) parhaansa mukaan kiinni siihen ennen kuin lähti kiskomaan paareja kotiinpäin mahdollisimman nopeasti ja tasaisesti. Veljesten ensimmäinen metsästysretki ei ollut mennyt aivan suunnitelmien mukaisesti, mutta ainakin he olivat saaneet jotain aikaiseksi.
Noin tunnin kiskomisen jälkeen (aika, joka tuntui molemmista veljeksistä monelta päivältä sillä hetkellä) Kíli näki edessään tutun näkymän, kun heidän kotinsa portti siinsi horisontissa. Veljesten onneksi portilla oli muitakin kääpiöitä, koska kun he näkivät Kílin palaavan yksin (tai siltä se heistä näytti, koska Fíli oli veljensä selän takana), he juoksivat oitis tämän luokse. Dwalin, Nori, Bombur ja Bifur olivat olleet palaamassa omilta teiltään takaisin, mutta he unohtivat tekemisensä heti nähdessään Fílin vatsassa ammottavan haavan. Kaikki neljä vanhempaa kääpiötä irrottivat villikarjun paareista Kílin tipahdettua väsymyksestä polvilleen.
”Sinun olisi paras tulla mukaan”, Nori sanoi Kílille, kun hän ja Dwalin lähtivät kantamaan Fíliä paareilla sisälle. Bifur puolestaan juoksi tiehensä etsimään Óinia, ja Bombur lähti viemään villikarjun ruhoa keittiölle. Kíli nousi vaivalloisesti pystyyn ja lähti kävelemään hitaasti kolmikon perään.
~*~*~
”Onko teillä yhtään mitään korvienne välissä!?” oli ensimmäinen asia, joka Thorinin suusta kaikui tämän saavuttua Fílin sairasvuoteen äärelle. Dís istui poikansa vuoteen reunalla sanomatta mitään, koska hän oli edelleen liian turtunut pelkästä ajatuksesta, mitä Fílille olisi voinut tapahtua metsässä. Óin oli paikannut nuoren prinssin haavan, minkä jälkeen veljekset olivat jääneet hetkeksi enonsa ja äitinsä kanssa huoneeseen. Fíli nosti kätensä silmiensä eteen, koska hän sai päänsärkyä jo pelkästä ajatuksesta, että joutuisi kuuntelemaan enonsa saarnaamista sairasvuoteellaan. Kíli ei puolestaan jaksanut kiinnittää Thoriniin sen kummempaa huomiotakaan, koska hän oli liian kiireinen huolehtiessaan sängyllä makaavasta veljestään.
”Kai te tohelot ymmärrätte, että te olisitte molemmat voineet kuolla?” Thorin saarnasi, mutta veljekset antoivat sen mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Dís puolestaan istui silittämässä Fílin vaaleita hiuksia yrittäen olla kuulematta veljensä sanoja, koska niiden sisältämä totuus kertoi liiankin selvää kieltä siitä, mitä metsässä olisi voinut tapahtua.
”Mitä te olisitte tehneet, jos se karju olisi osunut Kíliinkin?! Kuka teidät sitten olisi kiskonut pois sieltä metsästä?!” Thorin raivosi.
”Saatte molemmat luvan pysytellä seuraavan kuukauden sisätiloissa palkinnoksi tekosistanne! Toivottavasti sitten opitte jättää metsästämisen sen osaaville”, Thorin lopetti, eikä veljeksistä kumpikaan halunnut muistuttaa enoa siitä, että he olivat aikuisia kääpiöitä, jotka tekivät omat valintansa. Hiljaisuudessaan Dís oli samaa mieltä veljensä kanssa, mutta hän tiesi, että Fílin ja Kílin kieltäminen johtaisi vaan useampiin ongelmiin, joten hän pysytteli mieluummin hiljaa.
Juuri, kun Thorin oli poistumassa huoneesta, Sólveig pelmahti paikalle. Hän puuskutti hieman selkeästi juostuaan koko matkan sieltä, missä olikaan ollut aikaisemmin.
”Oletteko te kunnossa?” hän kysyi saatuaan hengityksensä tasaantumaan katsoen kuitenkin enemmän Kílin suuntaan. Tämä kuitenkin oli hänen luvattu puolisonsa!
”Minä olen varsin kunnossa, Fíli on tässä se, josta sinun pitäisi olla huolissasi”, Kíli vastasi. Sólveig huokaisi ja istahti sitten Dísin viereen sängyn laidalle.
”Mitä oikein tapahtui? Kuulin Bifurilta vain palasia sieltä täältä, eikä hänen selityksestään tuntunut saavan oikein mitään selkoa”, hän kysyi. Fíli irvisti aivan kuin kertoakseen yleisölleen, että hän ei halunnut elää uudestaan epäonnista metsästysretkeään taas kertaalleen, joten Kíli nousi polviltaan tämän sängyn vierestä. Hän ojensi kätensä Sólveigille ja veti tämän sitten kädestä pitäen perässään ulos huoneesta. Hän sulki vielä ovenkin tytön perässä, jotta Fílin ei tarvitsisi kuulla häntä. Heidän äitinsä oli jäänyt tämän seuraksi, joten Kíli uskalsi jättää tämän sairasvuoteen vierustan hetkeksi.
”Me olimme siis Fílin kanssa metsästämässä, kun huomasimme erään villikarjun jäljet. Lähdimme seuraamaan sitä, mutta kaikki menikin ihan puihin, kun se iski syöksyhampaansa Fílin vatsaan”, Kíli selitti, ja Sólveig nosti kädet suunsa eteen järkytyksestä.
”Miten te pääsitte pois sieltä?” hän kysyi paniikinomaisesti.
”Minä kyhäsin tunikastani ja parista oksasta jotkin paarien tapaiset ja raahasin Fílin tänne”, poika mutisi. Sólveig katsoi tätä pitkään ja kietoi sitten kätensä tämän ympärille lohduttaakseen tätä.
”Ei se ollut sinun vikasi”, hän sanoi, eikä Kíli jaksanut korjata tytön käsitystä, koska sillä hetkellä hän kaipasi vain tukea ja turvaa, joten hän halasi tätä tiukasti takaisin.
~*~*~
Seuraavien viikkojen aikana Kíli poistui veljensä viereltä vain, jos oli aivan pakko. Sólveig oli ottanut tavakseen viedä veljeksille näiden ruoka-annoksetkin Fílin sairasvuoteen äärelle, koska hän tiesi sen olevan ainoa keino saada nämä syömään edes jotain. Dís katseli poikiaan ehkä hieman huolissaan, muttei kuitenkaan puuttunut asiaan millään tavalla, koska hänkin tiesi, että Óttarin hiljattainen poismeno oli entisestään lujittanut veljesten läheisiä välejä. Jos heitä oli ollut pieninä hankalaa pitää erossa toisistaan, oli se nykyisellään melkein mahdotonta, joten Dís jätti asian sikseen, mutta pyysi kuitenkin Sólveigia pitämään kaksikkoa silmällä varmuuden vuoksi. Thorinkin seurasi prinssien toimintaa vierestä pohtiessaan, oliko hän sittenkin ollut turhan ankara näille. Hän ei kuitenkaan ollut poikien isä, vaikka yrittikin parhaansa mukaan täyttää sitä roolia.
Muutamaa viikkoa villikarjun iskun jälkeen Fíli sai viimein Óinilta luvan nousta ylös sairasvuoteeltaan. Hän käveleskeli jonkin aikaa ympäri Sinivuoria Kílin ja Drengrin tukiessa häntä molemmilta puolilta. Hän kuitenkin väsähti nopeasti lojuttuaan sängyssä niin pitkään, joten kaksikko auttoi Fílin takaisin sänkyyn. Hän ei kuitenkaan suostunut makaamaan enää toimettomana, vaan jäi itsepäisesti istumaan sänkynsä laidalle, kunnes Sólveig komensi hänet takaisin makuuasentoon.
”Mutta ei minua väsytä”, Fíli yritti pitää pintansa.
”Entäs sitten? Sinä olet kuitenkin edelleen toipilas, joten sänkyyn siitä! Vai pitääkö minun kutsua Óin tai Dís paikalle kertomaan, kuinka sinun pitää levätä?” Sólveig heitti vastaan. Niinpä Fílin oli pakko myöntää tappionsa ja hän heittäytyi pitkälleen sänkyynsä. Kíli yritti olla nauramatta veljensä myrtyneelle ilmeelle. Tämä ei selkeästikään ollut vielä tottunut siihen, että Sólveig sai useimmiten tahtonsa läpi. Fíli katsoi kuitenkin veljeään tiukasti, joten Kíli käänsi selkänsä tälle, jottei tämä huomaisi hänen hymyilevän edelleen. Kun Fíli oli päässyt makuulle, Sólveig jätti Kílin yksin tämän kanssa kuitenkin painottaen, ettei Fíli saisi nousta sängystä hetkeen, ettei hän väsyttäisi itseään liikaa. Kíli lupasi huolehtia asiasta sanoen, että hän vaikka istuisi veljensä päälle, jos mikään muu ei pitäisi tätä makuuasennossa. Sólveig katsoi luvattua puolisoaan ensin hieman hämillään, mutta naurahti sitten kuitenkin. Ei kai tämä nyt kuitenkaan sentään tosissaan ollut? Vaikka toisaalta kyse olikin Kílistä, josta ei ikinä oikein tiennyt, mutta Fíli oli kuitenkin vielä toipilas. Sólveig päätti kuitenkin uskaltaa luottaa tummahiuksiseen kääpiöön ja poistui niine hyvineen paikalta. Oven sulkeuduttua kääpiötytön perässä Fíli oli jo nousemassa takaisin istualleen, kunnes Kíli painoi tämän takaisin makuuasentoon.
”Älä unohda, mitä lupasin Sólille”, hän muistutti veljeään.
”Et kai sinä nyt oikeasti istuisi päälleni?” Fíli murahti takaisin.
”Todellakin istun, jos niikseen tulee! Jos Sól kuulisi, että annoin sinun uuvuttaa itsesi, saisin kuulla siitä varmaan koko loppuelämäni!” Kíli vastasi, ja Fíli irvisti. Sólveig osasi kyllä olla harvinaisen päättäväinen neito, kun hän sille tuulelle sattui, joten Fíli ymmärsi veljensä puolustuspuheen, vaikkei pitänytkään ajatuksesta lojua taas sängyssään toimettomana.
~*~*~
Noin kuukausi sen jälkeen, kun Fíli oli noussut ensimmäistä kertaa takaisin jaloilleen, Óin antoi tälle luvan siirtyä takaisin omaan huoneeseensa. Kääpiöprinssi oli iloisempi uutisesta kuin olisi ikinä voinut kuvitellakaan, koska kököttäminen yhdessä pienessä huoneessa viikkojen ajan oli ollut viedä häneltä järjen. Nyt hän voisi kuitenkin palata takaisin normaaliin arkeen, vaikka hänen kylkeään kolottikin vielä hieman. Kíli, Sólveig ja Drengr päättivät Fílin toipumisen kunniaksi viedä prinssin ulos pitkästä aikaa. Sólveig ja Drengr pakkasivat keittiöllä korin täyteen jotain pientä syötävää ja juotavaa samalla kun Kíli auttoi veljeään pukemaan tarpeeksi lämmintä ylleen. Fílin kylkeen sattui joka kerta, kun hän taivutti itseään, joten pikkuveljen apu oli todella tarpeen, vaikka häntä ärsyttikin myöntää sitä.
Kun kaikki oli saatu valmiiksi, Kíli, Fíli, Drengr ja Sólveig tapasivat toisensa Sinivuorten ulkoportin luona. He lähtivät kävelemään kohti läheistä metsää (kuitenkin eri suuntaan kuin missä Fílin metsästysonnettomuus oli tapahtunut!) ja siellä odottavan lammen luokse. Nelikko istahti lammen reunalle, ja Sólveig kaivoi eväät esille. He alkoivat mutustella eväitään ja rupatella niitä näitä iloisesti. Fílikin alkoi pikkuhiljaa olla taas oma iloinen itsensä, koska pitkään sisätiloissa jumissa oleminen oli jotenkin hapattanut tätä. Sen takia kolme muuta olivatkin päättäneet viedä Fílin ulos pitkästä aikaa, koska he halusivat piristää hyvää ystäväänsä ja tämä oli ollut ensimmäinen idea, jonka he olivat keksineet. Nyt, katsellessaan kuinka Fílin kasvot alkoivat saada omaa väriään takaisin, kolmikko huomasi, että heidän ideansa nuoren kääpiöprinssin piristämiseksi oli ollut sangen loistava!
