Kirjoittaja Aihe: Luontoretkellä | S  (Luettu 1286 kertaa)

roxy

  • Vieras
Luontoretkellä | S
« : 10.02.2015 19:53:51 »
Nimi: Luontoretkellä
Kirjoittaja: roxy
Genre: Drama
Ikäraja: S
Päähenkilö: Luna Lovekiva
A/N: Osallistuu Vuosi raapalehtien IV - haasteeseen.


Luontoretkellä



Kivet pistelivät vaalea, kiharat hiukset omaavan tytön paljaita jalkoja tämän kävellessä luonnon rakentamaa polkua pitkin. Siniset silmät tutkivat innoissaan metsän elämää. Saniaiset, heinät, kanervat ja muut kasvit rehottivat polun molemmin puolin. Niiden keskeltä hyppäsi esiin ruskea jänis, joka vipelsi polun poikki ja katosi kasvillisuuteen. Kuuset ja männyt kohosivan ylväinä sinistä taivasta vasten. Tikka kurkisti puun kolosta ja pyrähti lentoon etsimään ruokaa nälkäisille poikasilleen. Luna oli törmätä maasta törröttävään juureen uppouduttuaan ajatuksiinsa.

Hän oli päässyt Suomeen isänsä tutkimusten lomassa ja oli lähtenyt heti tutustumaan paikalliseen luontoon. Luna oli retkellään päätynyt pienen sammaleen peittämän kallion juurelle. Se oli kymmenisen metriä korkea ja sen ympärillä oli monia noin puolentoista metrin korkuisia kiviä. Kallio loppui järveen ja aallot loivat rantaan lokkien kirkuessa taustalla. Tyttö antoi jalkojensa kuljettaa itsensä kallion juurelle ja kiipesi rosoista seinämää pitkin ylös. Näkymä, joka hänen silmiensä eteen levittäytyi huipulla, oli yksi kauneimmista masiemista joita hän oli nähnyt. Auringossa kimalteleva vesi aaltoili, lokit lentelivät taivaalla ja silkkiuikkuperhe ui rannan tuntumassa.

Luna oli iloinen, että oli päässyt näkemään tämän.
« Viimeksi muokattu: 20.03.2015 16:26:14 kirjoittanut roxy »

Orenji

  • ***
  • Viestejä: 1 387
Vs: Luontoretkellä | S
« Vastaus #1 : 13.02.2015 22:34:40 »
Tämähän oli kivan napakka ja kuvaileva tekstinpätkä! :> Ylipäätään pidän sun raapaleistasi, lyhyet ficit taitavat olla se sulle luontevin muoto? Yleensä onnistutkin vangitsemaan jonkin sopivan pääteeman, kuten tämän tekeleen kohdalla. Luna saattaa tietenkin olla osasyy, miksi tykkäilin tästä kuvauksesta tavallista enemmän, hän sopii luontoteemaan niin täydellisesti.
Lainaus
Luna oli törmätä maasta törröttävään juureen uppouduttuaan ajatuksiinsa.
Tuo kohta vain kiteyttää koko hahmon olemuksen, hiukan hölmö kun sattuu olemaan toisinaan.

Loppuratkaisun paljastuminen miellytti ja ehkä hiukan huvitti myöskin, että tapahtumapaikkana toimikin Suomi. Se tuntui tuovan tekstiä lukijaa lähemmäs, koska kaikki suomalaiset osaavat varmasti kuvitella juuri mainitunlaisen maiseman. Kauniiltahan kuvaus kieltämättä vaikutti, mäkin olen iloinen, että Luna on päässyt vierailemaan Suomessa, ties mitä taikaolentoja täältä voi löytää! :') Syy oli sekin hyvä, isän tutkimukset tietenkin kuljettavat tyttöäkin mukanaan, varsin järkeenkäypää.

Mutta tosiaan, kiitos tästä mukavasta palasesta!
"Älkää luulko että pelastatte ihmisiä ottamalla heitä kädestä kiinni.
Mutta ottakaa heitä kädestä kiinni."