Kirjoittaja Aihe: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 76 || K-11  (Luettu 52379 kertaa)

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 759
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 45 || K-13
« Vastaus #160 : 10.10.2011 23:52:17 »
Part 46 - Mitä löydätkään suklaarasiasta?
10.06.1998

Jotenkin olen elänyt siinä harhakuvassa, että isäni kököttäisi Edinburghin laidalla täysin eristäytyneenä muusta maailmasta. Asia ei nähtävästi ole kuitenkaan aivan niin, sillä tänään meillä kävi vieraita – eräs toinen puhdasverinen perhe lähialueelta. McAlisterit eivät olleet yhtään hullumpia ihmisiä. Perheenpää Edanilla on lämmin hymy, ja kokonaisuudessaan hyvin nallekarhumainen olemus. Hän toi minulle ja Traceylle kummallekin kukkakimput ja toffeeta. Oletettavasti se oli hänen rouvansa Eilionoirin valitsema lahja. En nimittäin usko, että mies itse olisi osannut hankkia sellaisia kukkia. Hän vaikutti nimittäin olevan enemmän olueen kuin kukkiin päin.

McAlistaireilla on myös hellyttävä, noin kolmetoistavuotias poika. Minusta ja Traceysta oli hauskaa huomata hänen ihastuneen minuun heti ensisilmäyksellä. Poika meni ihan punaiseksi heti puhuessani hänelle! Hän oli erittäin suloinen. Varmasti hurmaa suklaasilmillään vielä monta tyttöä, kunhan ei ota mallia isänsä ruokailu- ja juomistottumuksista.

Olemme myös saaneet kutsuja lukuisiin kartanoihin. Niitä on tullut suorastaan yllättävän paljon ja luulen, että Traceylla voi olla hyvät mahdollisuudet löytää täältä itselleen aviomies. Ehkäpä joku ylempisäätyinen jopa. Onhan ystävättäreni ihan viehättävä. Ei suoranaisesti häikäisevä, mutta sievä vähintään. Eikä hän ole mikään tyhmä kikattelija – toisin kuin monet korkea-arvoiset neidit. Joku fiksu nuorukainen saattaa hyvinkin ihastua häneen.

Huomenna on vuorossa ensimmäinen vierailumme – Urquhartien linnaan. Isä on kertonut sen olevan erittäin pramea ja olen tietenkin innokas vierailun suhteen. Heillä on kuulemma ikäisemme kaksostytöt. Saa nähdä, miten tulemme toimeen heidän kanssaan.

Dracosta ei ole toistaiseksi kuulunut mitään. Toivon, että hän kirjoittaisi pian. Alan olla hermoromahduksen partaalla, vaikka lähetin kirjeeni vasta eilen. Myöskään äidistä tai Daphnesta ei ole kuulunut mitään. Sisareni taitaa vihoitella minulle vieläkin.
« Viimeksi muokattu: 25.08.2017 19:45:54 kirjoittanut Belsissa »
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 759
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 46 || K-13
« Vastaus #161 : 22.10.2011 09:31:22 »
Part 47 – Sielunsiskoja
11.06.1998

Vierailu Urquhartien linnassa oli oikein miellyttävä. Paikka oli erittäin hieno, muttei omasta mielestäni vetänyt vertoja isäni asumukselle. Joku toinen voisi olla eri mieltä, sillä perheen koti muistutti erehdyttävästi oikeaa barokkipalatsia. Oma makuni vaan on enemmän keskiaikainen. Isäni kivilinna on nimittäin huomattavasti romanttisempi ja mystisempi. Urquhartien linna kun ei herättänyt minussa juuri minkäänlaisia tunteita. Sen puutarhakin oli tarkasti suunniteltu, kun taas isäni luona se on luonnonvilli. Minä inspiroidun herkemmin luonnon kuin ihmisen työstä, joten ei varmaankaan ole vaikea arvata kumpaa pidän suuremmassa arvossa.

Urquharteista itsestään ei kuitenkaan jäänyt yhtä kylmä kuva kuin heidän asumuksestaan. He olivat kaikki oikein ystävällisiä. Yllätyksekseni he olivat myös kiinnostuneita kirjoitusharrastuksestani aivan eri tavalla kuin kukaan muu aikaisemmin. En tosin ole koskaan ennen päässytkään esittelemäänkään runojani kellekään. Ne kun eivät äitini mukaan sopineet kuvaan, joka minun olisi itsestäni välitettävä. Hänen mukaansa en saanut vaikuttaa turhan suulaalta, älykkäältä tai omapäiseltä. Oman arvonsa tuntevan puhdasverisen naisen täytyy äidin mielestä keskittyä näyttämään hyvältä.

Rouva Urquhart on aivan toista maata. Hän oli hyvin kiinnostunut runojeni taustalla piilevästä filosofiasta ja me keskustelimmekin aiheesta hyvin pitkään. Rouva – Gwyneth niin kuin hän pyysi itseään kutsumaan – on erittäin älykäs nainen. Aivan toisenlainen kuin kukaan aiemmin tapaamani aristokraatti. Menisin mielelläni uudelleenkin käymään heidän luonaan, etenkin kun isä ja Traceykin tuntuivat viihtyvän. Isä keskusteli ajankohtaisista aiheista sangen kiihtyneenä talon herran kanssa, kun taas Tracey oli vetäytynyt puimaan tämän hetken muotia perheen kaksostyttöjen Keninan ja Malvinan kanssa. He olivat mielestäni hitusen pinnallisia, mutta kuitenkin aivan toista maata kuin esimerkiksi Pansy Parkinson.

Huomasin myös erään sangen kiinnostavan asian minua muutamaa vuotta vanhemmasta perheen esikoisesta Ranaldista. Hän tuntui olevan erityisen mieltynyt ystävättäreeni. Saa nähdä, kehittyykö tilanne mihinkään. Traceylle en sano vielä mitään, ettei hän joudu turhaan kokemaan uusia pettymyksiä. Haluan varmistua asiasta ensin.
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 759
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 47 || K-13
« Vastaus #162 : 17.12.2011 03:38:00 »
Kirjoittajan kommentti: Olen pitänyt hieman taukoa tästä ficistä, mutta nyt olen palannut. Aikomukseni oli laittaa aamulla osia tulemaan kuin liukuhihnalta. (No ainakin pari lisää.)

***

Part 48 – Jo saapuu prinssi valkealla ratsullaan
12.06.1998

Olen aivan uskomattoman innoissani, sillä Dracon kirje tuli tänään! Hän haluaisi tavata minut mitä pikimmiten ja minun täytyy sanoa, etten meinaa pysyä nahoissani. Tiedän kuulostavani ihastuneelta pikkutytöltä, mutta haittaako tuo nyt kun kyse on kuitenkin yksityisestä päiväkirjastani. Ladyn imagoni ei kärsi siitä, mitä kukaan ei näe.

Rakas Astoria,

jos asia kerran on noin, niin tahtoisin tavata sinut mahdollisimman pian. Täytyyhän meidän keskustella tulevaisuudennäkymistämme. Lähetä minulle sopiva päivä, mikä tahansa käy.

Draco


Voi, hän on niin kohtelias ja upea! Voitko kuvitella että minä, Astoria Greengrass todellakin olen saanut Draco Malfoyn rakastumaan itseeni. Olkoonkin maineensa ja osan omaisuudestansakin menettänyt, mutta hän on silti Draco. En osaa sanoin kuvailla, miten iloinen olen. Täytyy silti myöntää, että minua jännittää hirveästi ajatella seuraavaa tapaamista. Näkyykö suhteessamme muutos? Miten minun oikein tulisi käyttäytyä?

Tracey vinoilee minulle jatkuvasti. Hän on varma, että Draco yrittää jotain likaista kanssani. Mutta ei hän ole sellainen, vaikka ystävättäreni kuinka väittäisi, että kaikki miehet ovat. Traceyllä nyt ei olekaan kokemusta kuin Harperista, joka ei ole mikään herrasmies. Hänen pitäisi tavata joku toinen. Se tosin on vaikeaa nyt kun Tracey ja Harper ovat kihloissa. Miehen täytyisi olla korkeassa asemassa ja erittäin rikas, että hän saisi Traceyn maksetuksi pois tukalasta tilanteesta. Täytyisihän olla varmaa, etteivät ilkeät kielet puhuisi turhan kovaa tytön jo menetetystä viattomuudesta. Se onkin sitten jo toinen juttu, kuka tahtoo itselleen tytön, jonka viattomuus on viety.
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 759
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 48 || K-13
« Vastaus #163 : 17.12.2011 15:15:07 »
Part 49 – Kaihokuiskauksia onnessa
13.06.1998

Kuinka mahtavaa, tapaamme Dracon kanssa huomenna! Ainut huono puoli siinä on se, että tänään aika matelee uskomattoman hitaasti. Tuntuu kuin kello olisi ollut ikuisuuden hieman vaille yksi. Traceystä minä olen huvittava. Hän ei kuulemma koskaan ole ollut näin innokas kenenkään miehen suhteen. Saatan ehkä olla hieman innokas, mutta tämä tunne on suorastaan kutkuttava. Tuntuu, että olisin saavuttanut jonkun aivan toisen todellisuuden, jossa kaikki sadut heräävät eloon. Oloni on uskomaton. Näin onnellinen en ole ollut pitkään aikaan.

Traceyllakaan ei mene huonosti. Hän on varmasti vielä jonkin verran järkyttynyt, muttei kuitenkaan näytä sitä ulospäin. Se on merkki siitä, että hän ainakin pärjää asian kanssa. Varmasti hänen mieltään rauhoittaa, että edessä on vielä pari kuukautta, ennen kuin meidän täytyy palata Englantiin. Sen jälkeen alkaakin koulu, eli Traceyn ei juuri tarvitse viettää aikaa kotonaan. Kaiken lisäksi minusta tuntuu, etteivät toissapäiväiset epäilykseni Ranald Urquhartin suhteen ole ollenkaan perättömiä. Hän oli nimittäin lähettänyt isälleni kutsun metsästysretkelle, jonka jälkeen menisimme yhdessä Urquhartien puutarhaan nauttimaan päivällistä. Isä vielä oikein kummasteli, mistä oikein mahtaa olla kyse. Ennen Ranald ei ole moisia kutsuja lähetellyt.

Minun täytyy vielä sanoa, että ikävöin Daphnea hieman. Olkoonkin draamanhakuinen, naiivi ja itsekäs, hän on silti siskoni. Toivoisin hänen unohtavan sen mitättömän Blaise-sotkun. En usko hänen enää jaksavan kantaa kaunaa siitä, ettei hän päässyt Skotlantiin, sillä ei tämä ole hänen paikkansa. Tyttö tietää sen itsekin. Sen sijaan miesasioissa häviäminen on hänelle kova kolaus. Voi raukkaa.
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 759
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 49 || K-13
« Vastaus #164 : 17.12.2011 15:45:59 »
Part 50 – Metaforien kätköissä
14.06.1998

Voi, olen aivan tohkeissani tästä päivästä! Olen odottanut pääseväni kirjoittamaan kaiken tapahtuneen. Draco nimittäin saapui tänään meille mukanaan seitsemän flamingonkukkaa! Olin suorastaan sanaton samoin kuin isäni, mutta hänen vaitonaisuutensa taisi johtua raivosta. Flamingonkukkahan symboloi rakastettua ja seitsemän kukkaa kertoo kosinnasta. Aatelisnuorukaisena uskon Dracon tietoisesti valinneen juuri nuo kukat. Mutta kuinka uskomatonta… Kosinta. Aikooko Draco todella kosia minua? Olen aivan ymmälläni koko tilanteesta. Olen suorastaan hullaantunut pojasta, mutta onko järkevää ajatella kihloja? Olen kyllä unelmoinut niistäkin, mutta on myönnettävä, että minua pelottaa. Toistaiseksi haluaisin vain viettää aikaa pojan kanssa, sillä täällä ei ole äitiä tyrkyttämässä minua Zabinille vaimokkeeksi. Minulla ei siis ole mitään kiirettä aviomiehen hankkimisessa.

Muuten päivä Dracon kanssa meni aika samaan tapaan kuin aikaisemmatkin. Keskustelimme ajankohtaisista aiheista niin maailmalla kuin perheissämmekin. Dracon perheen tilanne ei ole ikävä kyllä juuri parantunut, he ovat edelleenkin epäsuosiossa. Sain kuulla myös omasta perheestäni. Lähinnä sen, että Theodore on umpirakastunut sisareeni, mutta Daphne kuulemma käyttäytyy hieman kylmästi häntä kohtaan. Toivottavasti sisareni ei kadu päätöstään.

Minä myös esittelin Dracolle linnaamme, mutta hän ei pitänyt sitä yhtä upeana kuin minä. Dracossa on se huono puoli, että hän möläyttelee välillä asioita, joita ei ehkä kuuluisi sanoa ääneen. Kuten sen, että hänestä linnamme on kolkko ja puutarhamme rehottaa. En kuitenkaan jaksanut tulistua asiasta hänelle. Uskon moisien puheiden johtuvan yhdestä Dracon perusluonteenpiirteestä: kopeudesta. Hänellä on tapana aliarvioida muita ja nostaa itsensä jalustalle. Uskon kuitenkin, että pojan perheen uusi tilanne voi kasvattaa häntä ihmisenä hieman.

Dracon lähdön jälkeen isäni halusi keskustella kanssani. Odotin hänen tahtovan puhua Dracosta ja kerkesinkin aloittaa selittelyn jo ennen kuin mies kerkesi avata suutaan. Yllätyksekseni hän kuitenkin vain totesi, ettei hän ole iloinen veljeilystäni Malfoyn perheen kanssa, muttei toisaalta halua puuttua ihmissuhteisiini. Hänen asiansa koskikin runojani, joihin hän oli kerjennyt syventyä nyt hieman paremmin. Mies sanoi, että oli heti vilkaistuaan runojani huomannut, että osaan leikkiä sanoilla, mutta runojen sisällöstä hän ei ollut varma. Nyt isä oli kuulemma vakuuttunut siitäkin, luojan kiitos. Sisältö on runoissakin ulkokuorta tärkeämpää.

Tästä seurasi se, että isä käski minun kirjoittaa lisää ja paljon. Hän haluaa minun pinnistävän itsestäni kaiken mahdollisen luovuuden, tuottavan mahdollisimman paljon tekstiä, joista voimme sitten valita parhaat palat runokirjaan. Voitko kuvitella? Oma runokirja! Isällä on kuulemma suhteita, joilla hän saa sen takuuvarmasti julkaistuksi. Tosin hän sanoi, ettei usko minun tapauksessani olevan väliä, onko suhteita vai ei, lahjani ovat hänen mukaansa sen verran suuret. Olen aika yllättynyt, sillä en koskaan ole ajatellut olevani mikään upea kirjoittaja, hieman keskivertoa parempi vain. Ehdottomasti parempi näin, tuntuu että olen saavuttanut jotakin suurta. 
« Viimeksi muokattu: 25.08.2017 19:48:44 kirjoittanut Belsissa »
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 759
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 50 || K-13
« Vastaus #165 : 01.03.2012 21:26:28 »
Part 51 – Oikuttelevia sanoja
15.06.1998

Olen suoraan sanottuna aivan maassa runojeni suhteen. Nyt kun minun pitäisi kirjoittaa jotakin, tuntuu, etten kykene siihen. En ole saanut yhtä ainutta sanaa päähäni ja tuntuu kuin joku nuijisi päätäni lekalla. Tämä on niin turhauttavaa, että mieleni tekisi järjestää daphnemaiset itkupotkuraivarit. Parempi kuitenkin olla rupeamatta sellaiseen, ties mitä isäkin minusta ajattelisi, jos näkisi. Varmaan palauttaisi saman tien takaisin äidin luokse.

Huomenna olisi vuorossa metsästys ja eväsretki Urquhartien kanssa. Tahtoisin mukaan metsälle, mutta minusta tuntuu, etten välttämättä pääse, etenkään kun Traceyllä ei ole minkäänlaista aikomusta lähteä katsomaan hänen mielestään viattomien luontokappaleiden päätöntä surmaamista. Pyh, sanon minä, mutta kai minun on kuunneltava hänen toiveitaan. Enhän minä voi häntä yksinkään jättää vieraiden kanssa, vaikka hän kyllä aivan varmasti viihtyisi Urquhartin tyttöjen kanssa. Isän mielestä on kuitenkin kaiken varalta hyvä, että jään tytön seuraan.

Dracolta tuli kirje heti aamusta. Hän puhuu minulle jo hyvin avoimesti tunteistaan ja täytyy myöntää, että olen hieman hämmentynyt. Eihän hän ollut Pansyn kanssa yhtään samanlainen. Tyttöhän joutui juoksemaan Dracon perässä jatkuvasti, että poika edes huomioisi häntä jotenkin. Mutta toisaalta, eihän hänellä ole enää yhtä lailla varaa tehdä niin, kun me muut olemme häntä sosiaalisesti korkeammassa asemassa.

Part 52 – Kyseenalaisia motiiveja
16.06.1998

Vierailu Urquharteilla oli varsin ikävystyttävä. Jouduin olemaan koko vierailun ajan Traceyn, Urquhartien kaksosten ja Ranaldin (Hän haluaa välttämättä, että sinuttelemme häntä.) kanssa. Miesten ollessa metsällä kaksoset eivät halunneet tehdä muuta kuin juoruta ihmisistä, jotka tiedän vain nimeltä. Tuolloin seurassamme oli myös muutama muu tyttö, mutten millään kykene muistamaan heidän nimiään. He olivat kuitenkin samaa kastia kuin Kenina ja Malvinakin – eivät mitään viisasten kiviä ja valitettavan pinnallisia. Tracey kuitenkin viihtyi hyvin ja minun on myönnettävä, että hieman halveksin häntä siitä syystä. Jos viihtyy sen kaltaisessa seurassa, se kertoo jotain persoonasta itsestäänkin.

Minä raukka luulin, että tilanne helpottuisi miesten tullessa, mutta olin totaalisen väärässä. Isä, herra Urquhart ja muut puhuivat ainoastaan saaliistaan ja huispauksesta, josta en tiedä mitään ja jota inhoan. Tiedän, ettei se ole isänkään lempipuheenaihe, mutta kohteliaisuudesta hänen oli pakko ottaa osaa keskusteluun. Ranald kyllä viihtyi meidän seurassamme – vähän turhankin hyvin. Hän ei saanut taaskaan silmiään irti Traceystä ja pyrki jatkuvasti tämän läheisyyteen. Sen huomasivat myös muut tytöt ja minusta tuntuu, ettei Tracey ole enää kovin pidetty heidän keskuudessaan. Isän mukaan nimittäin monet paikallisista tytöistä havittelevat Ranaldia miehekseen ja useat heistä ovat sosiaalisesti ystävääni paremmassa asemassa. Voin uskoa, että heitä raivostuttaa, miten Ranald osoittaa huomiotaan niin paljon huonompisäätyiselle heidän sijastaan. Mutta eiväthän tytöt mitenkään sitä voi Ranaldiin purkaa. Niinpä voin vannoa, että Tracey tulee vastaisuudessa saamaan kylmää kohtelua osakseen, ainakin ilkeistä katseista päätellen. Siksi olisikin tärkeää tietää, mitä Ranald hänestä haluaa, sillä hetken huvin takia ei kannata romuttaa suhteitaan muihin. Vielä enemmän tosin painaa nuorukaisen vanhempien näkemys siitä, onko hänen sopivaa ottaa alempisäätyistä vaimokseen.

Sain tänään aikaiseksi vain muutaman hassun runon ja minua jännittää todella, miten runokokoelmani käy. Inspiraation puute ei todellakaan sattunut hyvään väliin.
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini

Glorisablet

  • vampyyritar
  • ***
  • Viestejä: 792
Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 52 || K-13
« Vastaus #166 : 15.03.2012 15:35:12 »
Osasta 43

Mikäli Malfoyt olisivat edelleen hierarkian huipulla ja rouva Greengrass saisi tietää nuoremman tyttärensä ja Dracon vaihtaneen suudelman, hän saattaisi vaatia nuoriherra Malfoyta kihlaamaan tytön. Sinä nyt et ole katsonut Hovimäki-sarjaa tai lukenut sitä kirjasarjana. Siinä Hovimäen kartanon nuorenherran enon perhe juonitteli hänet naimaan serkkunsa sattumalla heidän kannaltaan oikeaan aikaan tyttärensä makuukamariin. Nuorukainen vain suuteli yöpukuista serkkuaan, mutta tuohon aikaan miehillä ei ollut asiaa naimattomien tyttösten makuuhuoneisiin eikä neitosille miesten.


Osasta 44

Tokkopa Tracen tyypillinen nuori tyttö tohtisi olla häiriöksi häntä kohtaan etäiselle miehelle, joka lienee hänestä vähän pelottavakin, niinpä hän on aika hiljaa arvon herran läsnäollessa. Herra Greegrass tuntuu viestittävän kuten professori MacGarmiwa: ”Minua ei kannata suututtaa”. Kuka seuraneitinä toimiva henkilö uskaltaisi edes puuttua talon asioihin tai kutsua vieraita – ainakaan ilman isäntäväen lupaa?


Osasta 45

Astorian makuuhuone Skotlannin kartanossa olisi minunkin mieleeni raskaine kankaineen ja violetteine värityksineen, kunhan hopea korvattaisiin kullalla. Kuvailemasi Astorian kamarin ikkunoista avautuvasta näkymästä tulee mieleen tyypilllinen englantilainen puutarha. Ainakin 1600-luvulla englantilaisten puutarhat olivat vähemmät kaavamaisia kuin ranskalaisten.


Osasta 46

Astoria on elänyt viisitoistakuusitoistavuotiaaksi neidoksi kuvitellen isänsä olevan täysi erakoitunut suvun maalaiskartanoon. Herra Greengrass on tainnut antaa tyttäriensä ja vaimonsa olevan siinä luulossa, etteivät seurapiirien pinnalliset ja kanamaiset ihmiset pilaisi hänen paratiisiaan. Vaimon järjestämät kutsut hänen kotonaan olisivat hänelle todeksi tullutta painajaisunta.

Lainaus
Alan olla hermoromahduksen partaalla, vaikka lähetin kirjeeni vasta eilen.
Ehtisiköhän pöllö edes palata samana päivänä tavallaan toisesta maasta vastauskirje koipeensa sidottuna saati ylipäätään kirjeensaajan luo? 


Osasta 47

Minua jäi nyt kiinnostamaan onko rouva Urquhartilla ja herra Greengrassilla ollut nuoruudessaan säpinää. Jos on ollut, minulla riittää spekuloitavaa siinä miksi velho nai niin erilaisen ja pintapuolisen kulissien pitäjän. Tai herra Greengrass ja rouva Urquhart ovat olleet pitkän aikaa hyviä ystäviä muun muassa kirjallisuusintressinsä tähden.

Ilmeisesti Urquhartin kaksoistyttäret Kenina ja Malvinan pitäisi opiskella ulkomailla, koska he ovat entuudestaan vieraita Astorialle. Heidän olisi kuitenkin pitänyt olla lukuvuosi 97 – 98 Tylypahkassa, koska silloin Voldemort määräsi kaikki kouluikäiset velhoperheiden lapset käymään sitä koulua.


[/i]Osasta 48[/i]

Velhot metsästysretkellä. Onkohan metsästys ajokoirineen kaikkieen, kiväärien puuttumista lukuun ottamatta samantapaista kuin jästeillä? Ratsastaisivatko velhottaret naistensatulassa muun seurueen mukana jahdaten kettuja? :D

Minulla on vankat teoriat tavoista, joilla Harper on kohdellut kihlattuaan. Tracey on voinut jättää kertomatta Astorialle tarkemmin nuorukaisen sikamaisuudesta, siksi että hän ei ole vuorenvarma voiko hän uskoutua Astorialle ja saada siten tämän myötätunnon osakseen. Jossakin vaiheessa sikamaisuudet voivat tulla päivänvaloon tässä seurapiiridraamassa.


[/i]Osasta 49[/i]

Ranald lähettänyt metsästyskutsun herra Greengrassille ensimmäistä kertaa... Hänen ihastuksensa orastus Traceyta kohtaan on todennäköisenpuoleista ja siitä syystä hän janoaa nähdä tyttöä jatkossa. Lakkaisivatko puhdasveriset kiihkoilijat tavoittelemasta sukunsa jatkumista puhdasverisinä ottaen huomioon Ranaldin olevan perheen vanhin poika? Aikooko Ranald huolehtia sukunsa jatkumisesta naimalla puhdasverisen velhottaren, mutta noudattaa puoliksi sydämensä tahtoa olemalla rakkaussuhteessa Traceyn kanssa ilman seremoniavelhon aamenta?


Osasta 50

Meni nuoremmalla ja vanhemmalla Malfoylla hyvin tahi huonosti arvon herrojen suusta tipahtelee isoja, meluten kurnuttavia sammakoita. Se etteivät he möläyttäisi kuolinvuoteellaan yhtä ainokaista kertaa olisi jo Iii niin kuin ihme. XD

Mikäli Astorian runokirja herättäisi mittavahkosti positiivista huomiota rouva Greengrassista ja muista kanasista repisi huumoria ja mahdollisesti parisuhderiitojakin. ”Ma cheré amie Desiree (Eikös se ollut rouva Greengrassin etunimi?) tunnette varmaan jonkinsorttista ylpeyttä nuoremman tyttärenne runollisten saavutusten johdosta?” Rouvan vastaus taitaisi olla reippaasti takelteleva.


Osasta 51

Lainaus
Tämä on niin turhauttavaa, että mieleni tekisi järjestää daphnemaiset itkupotkuraivarit.
Itkupotkuraivokohtaukset mieluummin. ;)

Pansyn ja Dracon suhde ei ollut molemminpuoleisen rakkauden ilmentymä. Neiti Parkinson oli aikanaan rakastuneenoloinen, mutta nuoriherra Malfoy oli vain laimeasti ihastunut. Laimea ihastus -ilmaisun käyttäminenkin voi olla liioiteltua. Pansy on vaan voinut kuulua ihmisiin, jotka ovat Dracon mielestä ihan jees ja ruskeaverikön ulkoisessa olemuksessa on ollut jotain pojan silmää miellyttänyttä. Romanttisen romaanien ennen tunnekylmät/ playerurokset osoittavat sopivan naisen kohdattuaan avoimesti tunteensa, niinpä Draco olisi voinut tehdä niin ollessa sosiaalisesti korkeammassa asemassa.


Osasta 52

Mitäpä sitä vaivautuakaan painamaan kanamaisten kloonityttösten nimiä mieleensä. Oikein. Tracyhan teki Tony Montanat – valitettavasti pienemmässä mittasuhteessa. Tony Montana oli Al Pacinon esittämä kuubalaissyntyinen Scarface-elokuvan gansteri, jonka nousu huumebisneksen huipulle ja sieltä putoaminen olivat yhtä näyttävää katsottavaa.

Et kertonutkaan tarkemmin metsästyksestä. Vaikkei Astoria osallistunutkaan metsästysretkelle Traceyn kanamaisen kauhistelun tähden, olisit voinut kertoa retkestä muussakin kuin sivulauseessa.

Minun mielestäni ei ole alkuunkaan surkuteltava saavutus saada päivässä aikaiseksi vain muutama runo. Runokokoelman raakaversion saanee kasaan novellikokoelmaa tai romaania nopeammin. Kirjoittaminen sujuu meiltä kirjoittajilta milloin mitenkin jaksamisen ja inspiraation mukaan. Astorian kirjoitusvaikeukset eivät johdu vain inspiraationvaraston monesta tyhjestä sopesta, vaan hän on muutenkin epävarma kyvykkyydestään. Nyt hän ei ole tekemisissä kenenkään itsensä paremman tai paremmaksi väitetyn kanssa, mutta alemmuudentunteen köynnökset kiipeilevät vielä seinällä.


Lopuksi siirrymme yleisesti osioon.

Kirjoitat päiväkirjamerkintöjä jokaisesta päivästä. Olen lukenut kaksi päiväkirjamuotoista kirjaa (Anne Frankin Nuoren tytön päiväkirjan ja Kevin Grosley Hollandin Arthur-sarjan kaksi kirjaa) eikä niissä ollut kirjoitettu jokaisessa päivästä, vaan muutaman päivän tai parin viikon jälkeen. Harvoin ihmiselle tapahtuu joka päivä jotain kirjoittamisen arvoista. En tiedä kuinka pitkälle olet suunnitellut kirjoittavasi tätä jatkoficciä, mutta pilottiosasta saan vaikutelman että vuodet vierivät. Hmmmm.

Kirjoitat nyt fantasiakirjaa (olen lueskellut blogiisi laittamia pätkiä siitä). Et kai luovu kuitenkaan täysin kokonaan fanfictionin kynäilemisestä? Janoan nähdä muun muassa Astorian päiväkirjan jatkuvan. ;)

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 759
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 52 || K-13
« Vastaus #167 : 18.05.2012 21:05:46 »
Glorisabet: Kiitokset sinulle, että jaksoit kommentoida jokaista osaa erikseen.

Herra Greengrass ei ole mies, joka pitää itsestään meteliä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hänen nenilleen kannattaisi pomppia, kuten olit jo päätellytkin. Traceyn luulisi pysyvän nöyränä miestä kohtaan saatuaan tilaisuuden päästä pois väkivaltaisen isänsä luota.

Astoria sopeutuu hyvin isänsä kotiin nimenomaan sen vuoksi, ettei se ole samalla tavalla kaavamainen kuin Englannin koti. Tämä tosiaan näkyy jo ympäristöstäkin, kuten esimerkiksi juuri tuosta puutarhasta. Astorian tapaan herra Greengrass kaipaa hieman epäsäännöllisyyttä lukuisten kaavojen joukkoon.

Urquhartin kaksosten kohdalla en kieltämättä tullut ajatelleeksi tuota Voldemortin määräystä. No, ehkä annan tuon itselleni anteeksi. Kenina ja Malvina ovat siis olleet kotiopetuksessa.

Draco ei minunkaan käsitykseni mukaan ollut koskaan varsinaisesti hullaantunut Pansyyn. Lähinnä koen tytön olleen hänelle jonkinlainen egonkiillottaja. Tämä oli varsin valitettavaa Pansyn kannalta, sillä koen itsekin hänen tunteensa olleen todellisempia.

Halusit tietää lisää metsästysretkestä. Olisin tosiaan voinut kirjoittaa siitä enemmän. Itsehän koen velhojen metsästäneen taikakeinoin, mutta hevosen selässä ratsastaen. Naiset eivät tosiaan osallistuneet retkelle.

Olen tosiaan kirjoittanut melkeinpä jokaisesta päivästä. Astoria voisi alkaa hieman pidentää välejä kirjoitusten välillä tosiaan. (Itseni taas pitäisi kirjoittaa huomattavasti useammin. Etanakin julkaisisi nopeammin uusia osia.)

***

Part 53 – Sanattomia anteeksipyyntöjä
18.06.1998

Täytyy sanoa, että olen hyvin yllättynyt, sillä Daphnelta tuli kirje! En osannut odottaa tätä, mutta yllätys on kieltämättä positiivinen. Tosin ehkä pienellä ripauksella ärtymystä seassaan. Mutta se ei ole mitenkään yllättävää kun kysymys on sisarestani.

Rakas Astoria,

sinun on autettava minua, sillä en tiedä mitä tilanteessani teen. Minusta tuntuu, että olen tehnyt aivan kertakaikkisen väärän valinnan! Theodore on kyllä suloinen ja tuntuu rakastavan minua syvästi, mutta sydämeni kuuluu Blaiselle. Voi Astoria – en tiedä yhtään mitä seuraavaksi tapahtuu. Blaise ei puhu minulle, ei vastaa kirjeisiini, ei mitään… Tuskani on sietämätön, sillä tunteeni häntä kohtaan ovat aivan suunnattomat… ja voi, en voi tehdä asioille mitään! Kaikki on jo sovittu, minun ja Theon hääpäiväkin! Minä en kestä tätä! Sisko rakas, auta minua, sinä olet niin viisas, että keksit varmasti jonkun ratkaisun!

Apuasi kaivaten,

Daphne

Minä arvasin, että sisareni typerä käytös johtaisi johonkin tällaiseen. Hänen päätöksensä oli varsin hätiköity ja vääristä motiiveista tehty. Asioita ei paranna se, että Daphne on varsin temperamenttinen tapaus. Huomenna hän voi taas pitää Theodore Nottia mitä ihanteellisimpana aviomiehenä. Minun varmaankin täytyisi käskeä hänen harkitsemaan nyt asioita kunnolla eikä toimia ennen kuin on varma. Luulen kyllä, että hän päätyy naimisiin Nottin kanssa. Olisi nimittäin varsin paheksuttavaa muuttaa mieltä nyt, kun hän oli jo kerran suostunut. Sekin tosin järjestyisi, jos Daphne sitä todella haluaisi.

Täytyy myöntää, että minun tekisi mieli hieman näpäyttää sisartani aikaisemmasta käytöksestään minua kohtaan. En kuitenkaan viitsi tehdä niin, sillä tyttö on oikeasti pahassa pulassa. Ehkä minun siis täytyy vain haudata koko asia, vaikka minusta kyllä tuntuu, että annan jälleen aivan liian helposti anteeksi hänelle.
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 759
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 52 || K-13
« Vastaus #168 : 18.05.2012 21:45:40 »
Part 54 - Tulevaisuushaarat
25.06.1998

Olin oikeassa Daphnen suhteen. Hän todellakin aikoo naida Theodoren, osaltaan siitä syystä, että kokee kunniansa tärkeämmäksi kuin tunteensa. Tavallaan on ehkä parempi niin. Sisareni on kuitenkin hyvin riippuvainen seurapiirien hyväksynnästä ja muunlainen valinta olisi voinut vaikuttaa tuhoisasti hänen asemaansa niissä. Eikä Theodore varmasti ole huono aviopuoliso, sillä vaikuttaa rauhalliselta luonteelta. En usko, että Daphne välttämättä pysyy hänelle uskollisena, mutta avioliitto voi silti olla kohtuullisen miellyttävä kummallekin osapuolelle. Se tosin riippuu aivan siitä, minkälaisena poika Daphnen näkee ja mitä tätä kohtaan tuntee. Jos Theodore kokee sisareni hyveellisempänä persoonana kuin mitä tämä on, voivat tulokset olla katastrofaalisia. Samoin jos Theodorella on hirvittävän voimakkaat ja vahvat tunteet Daphnea kohtaan. Tytön ihastumiset kun eivät ole koskaan olleet kestävää sorttia.

Mutta kuten jo mainitsin, liitto ei välttämättä ole tuhoon tuomittu. Jos Theodore oppii hyväksymään Daphnen sellaisena kuin tämä on niin siitä voi tulla mieleinenkin. Samoin, jos rakkaus heidän välillään muuttuu enemmänkin kumppanuudeksi. Kovinkaan intohimoiset tunteet eivät ole hyväksi, jos aviopuolisona on sellainen tuuliviiri kuin Daphne.

Heidän häänsä ovat heinäkuun viimeisenä päivänä. Lupasin tosin mennä Traceyn kanssa Englantiin jo viikkoa aikaisemmin auttamaan järjestelyissä. Se viikko tulee varmastikin olemaan hyvin rasittava jo yksin normaalin juhlien järjestämiseen liittyvän stressin vuoksi. Tosin vielä vaikeamman siitä tekee varmasti se, että ne ovat nimenomaan Daphnen häät. Voisin lyödä vaikka vetoa, että hääpuku menee vaihtoon ainakin kerran, istumapaikat seremoniassa pistetään päivittäin uusiksi ynnä muuta vastaavaa. Sisareni ei ole mikään helpoin tapaus prinsessamaisuudessaan.

Minulla on kuitenkin vielä kuukausi aikaa levätä ennen häitä. Tai levätä ja levätä, minun täytyisi kirjoittaa lisää ja aina vain lisää runoja. Isä on hyvin tarkka siitä, mitä hyväksyy kansien väliin. Hän tuntuu haluavan esikoisestani täydellisen pakkauksen – vain sekä esteettisyydellään sekä hyvällä ideallaan loistavat runot kelpaavat. Viimeisen viikon aikana kirjoittamistani kolmestakymmenestä runosta viisi on päässyt isän seulan läpi. Alan olla aika väsynyt niiden kirjoittamiseen. Kokoelman valmistumisen jälkeen vannon pitäväni pienen tauon kaiken muun paitsi päiväkirjani kirjoittamisesta.

Melkein unohdin - lupasin tavata Dracoa jälleen viikon kuluttua. Vatsassani on jo nyt hieman perhosia. Nykyään en tosin jännitä enää samalla tavalla kuin ennen. Koen tuntevani Dracon jo sen verran hyvin, ettei minun tarvitse olla jatkuvasti varautunut hänen seurassaan. Ei pelätä, että lipsautan jotain tyhmää.

Olen myös huomannut tulleeni täällä hieman varmemmaksi itsestäni. Olen vihdoinkin saanut hieman omaa rauhaa ja vapautta toteuttaa itseäni. Tuntuu, että voin hengittää nyt, kun joku ei ole koko ajan arvostelemassa tekemisiäni, tunkemassa päälleni ties mitä röyhelöhärpäkkeitä ja huomauttelemassa mukanani kantamastani runokirjasta. Saan mennä aika vapaasti ja tavata suurin piirtein ketä haluan. Kukaan ei voi myöskään valittaa minulle siitä, että jätän kukkakuvioin koristellut pastellihirvitykset kaapin pohjalle ja käytän sen sijaan paljon elegantimpia, tyyliini sopivampia asuja. Runokirjanikin tuntuu näillä main herättävän enemmän kunnioitusta kuin paheksuntaa. Siksi olenkin miettinyt, etten enää palaisi äitini luokse mikäli isä vain sallii sen. Olen täällä paljon onnellisempi.
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini

Glorisablet

  • vampyyritar
  • ***
  • Viestejä: 792
Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 54 || K-13
« Vastaus #169 : 21.05.2012 18:41:34 »
Kiukustuvien veelojen muuttuminen rumiksi möröiksi on jo järkyttävä muutos. Mutta hääjärjestelyjen stressaava Daphne-neitonen näyttää varmasti tunnistamattomammalta hirvitykseltä kiukuspäissään. Häähullut-televisiosarjan morsiamet ovat hyvin daphnemaisia. He käyttäytyvät uskomattoman törkeästi (haukkuvat muun muassa sukulaisiaan ja ystäviään vajaaälyisiksi ämmiksi)  perustellen kaiken suurella stressillään ja sillä että he haluavat häiden olevan täydelliset. Nähdessään omaa pikkutyttömäistä kiukuttelua jälkikäteen televisiosta heitä mahtaa hävettää, koska  monet televisionkatsojat haukottelevat ja naurahtelevat heidän porsastelulleen. :D

Astoria ei pelänne aiheettomasti Greengrass Housen muuttumista vaaleanpunaiseksi helvetiksi. Hienolla neidillä ei tietenkään ole fyysisesti raskasta, huolehtiihan palkattu työväki ja palveluskunta juhlapaikan koristelemisesta. Mutta henkisesti sitäkin raskaampaa.

Katsotaanpa salliiko herra Greengrass nuoremman tyttärensä muutta pysyvästi luokseen, kunnes tämä astuu avioon.

LovekivaLunaLove

  • Puoliverinen - Haadeksen tytär
  • ***
  • Viestejä: 7
  • ○ Yeah, u can be the greatest, u can be the best ○
Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 54 || K-13
« Vastaus #170 : 19.06.2012 18:47:57 »
Tykkään kovastin tästä ficcistä. Olet tuonut selvästi esille Astorian tunteet, ja ne ihan satuttavat. Draco on juuri sellainen, kuten kuvittelin, mutta rakastuminen Astoriaan oli yllättävää. Draco taitaa olla hieman IC tarinassa, mutta pidän siitä kovin paljon. Pansy on tapansa mukainen idiootti paska, joka loukkaa muiden tunteita, minkä kerkeää. Ja pidin kovasti Traceysta, ja Ranaldin ( tulevasta ? ) romanssista. He ovat niin söpöjä yhdessä, vaikkakin ihan eri verisäätyä. Astorian isäkin kuulostaa ihan mukavalta ihmiseltä, verraten neidin äitiin - ja varsinkin tätiin ! Kauhea paskiainen sekin on. Dahpne oli alussa yksi lempihahmoistani, mutta se hyytyi näiden ' itkupotkuraivarien ' jälkeen. Lapsellinen kakara. Mutta siis tunteet on hyvin sisäistetty ja virheitä on löytynyt muutamia, mutta nehän on jo korjattu. Toivon, että kirjoitat edes joskus tätä lisää, koska olen rakastunut Astoriaan silmittömästi !

Sydämmellä, LovekivaLunaLove
◘ Kalkaros/Lily, Remus/Lily, Draco/Hermione, Severus/Luna, Kelmit/OC, Harry/Luna ja Scorpius/Albus ◘

Hipsuvarvas

  • Yökukkuja
  • *
  • Viestejä: 2
Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 54 || K-13
« Vastaus #171 : 21.06.2012 18:27:05 »
Tämä on vallan loistava ficci. Hieman erilainen mitä yleensä lueskelen, mutta todella hyvä. Tykkään kun asiat etenevät omalla painollaan eivätkä hätiköydysti. En ole myöskään aiemmin lukenut päiväkirjamuotoon kirjoitettua ficciä tai kirjaa joten tätä on mukava lukea.
Olet todella hyvä kirjoittamaan ja tekstejäsi on ilo lukea :) Jäin innolla odottelemaan jatkoa!

-Hipsu
Jos en tahdo jalkaani kastaa kuka pakottaa?

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 759
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 54 || K-13
« Vastaus #172 : 25.06.2012 22:26:56 »
Glorisabet: Häähullujen morsiamista tulee tosiaan vähän mieleen Daphne. Saa nähdä käyttäytyykö hän yhtä karseasti Astoriaakin kohtaan sisaren ilmestyessä jälleen kotiin. :D

LovekivaLunaLove: Dracon luonne on tosiaan ollut aika IC, ehkä hieman tarkoituksellakin. ;) Pansysta en tykkää minäkään, hän on varmaankin yksi epämiellyttävimmistä hahmoista joista olen koskaan lukenut/kirjoittanut. Ihan kiehuu itselläänkin. Mukava kuulla, että pidät Traceysta, Ranaldista ja herra Greengrassista. Kahteen ensimmäiseen on itselläni aika neutraali suhtautuminen, mutta herran Greengrassin hahmoon olen aivan rakastunut itsekin. :D

Daphne on tosiaan ärsyttävä, kiukutteleva kakara. Mutta ehkä sekään ei ole ainut puoli hänessä, kuten alussa saattoi huomata. Ärsyttävimmissäkin hahmoissa on ne vähemmän ärsyttävät puolensa. :)

Hipsuvarvas: Kiva, että tämä on miellyttänyt sinua. Minusta on aina kiva huomata, että joku sellainenkin tykkää teksteistäni, joka ei vastaavia yleensä lue.

Suuret kiitokset teille kaikille ihanille kommenteistanne!

***

Part 55 – Epäsovinnaisia pikkuneitejä
30.06.1998

Olen ollut viimepäivinä varsin kiireinen runokirjani kanssa. Inspiraationi on ollut vallan hyvässä terässä ja alan uskoa, että runokirjastani voi hyvinkin tulla jotain. Isäkin on ollut tyytyväisempi teksteihini. Sanoi niissä olevan nyt enemmän sanomaa ja vaihtelevampaa ilmaisua. Hyvä niin. Olen kyllä itsekin huomannut kehittymiseni kirjoittajana.

Dracon näkemiseen on enää muutama päivä ja olen varsin innoissani.  Olen suunnitellut meille piknikiä läheisen lammen rannalle. Se on paikallisen puiston laidalla, joten ei liian kaukana ihmisten ilmoilta. Nuo sanat ovat oikeastaan suoraan isäni suusta. Hän ei halua minun menevän liian kauaksi yleisistä paikoista, sillä luulee kai Dracon yrittävän jotain epäsovinnaista kanssani. Olin purskahtaa nauruun aamiaispöydässä hänen todetessaan hyvin vakavaan tapaansa, hieman kiusaantuneena tosin, ”ettei voi koskaan tietää mitä se Malfoyn penikka keksii.”

Traceyn rakkausrintamalla näyttäisi myös menevän varsin hyvin. Ranald ilmestyi toissapäivänä aivan yllättäen ovellemme pyytäen saada tavata Traceyn. Luojan kiitos oven avaaja oli minä! Ties mitä isä olisi ajatellut. Varmaankin meidän molempien olevan aivottomia pikkuneitejä, jotka juoksevat jokaisen ihastuksensa perässä. Ensin minä, sitten esiliinani.

Mutta et voi ikinä uskoa, mitä Ranald oli Traceylle sanonut? Nuorukainen kertoi Traceyn olevan kaunein tyttö, jonka hän on eläessään nähnyt ja tahtovansa ehdottomasti tutustua tähän paremmin. He tapaavat toki salaa, onhan säätyero kuitenkin melkoinen. Mutta kuka tietää, ehkä Traceysta vielä jonain päivänä tulee Ranaldin rakastajatar. Jään mielenkiinnolla seuraamaan tilannetta.

***

Part 56 – Kuinka monta puraisua kestät?
02.07.1998

En tiedä miten alkaisin kertoa tästä päivästä, sillä olen aivan kertakaikkisen innoissani. On niin paljon, mitä tahtoisin sanoa! Kuten voit jo arvata, intoni johtuu Draco Lucius Malfoysta. En edes välitä, vaikka kuulostan ihastuneelle pikkutytölleni kirjoittaessani tätä! Mieleni tekisi vain kirjoitella nämä sivut täyteen runoja, sillä vain sillä tavoin saisin ajatukseni paperilleni juuri siinä muodossa kuin ne ovat päässäni.

Ehkä minun kuitenkin kannattaisi kertoa mitä piknikillämme yleensäkään tapahtui. Draco saapui hakemaan minua tapansa mukaan minuutilleen aikataulussa, kehuen saman tien ulkonäköni maasta taivaisiin. Hän ylisti erityisesti asuvalintaani, joka oli tummanruskea, levin leveähelmainen, pitsein ja röyhelöin koristeltu leninki. Hiukseni olin nostanut puolinutturalle ja kiinnittänyt niiden kaveriksi myöskin ruskean hiuskoristeen riikinkukonsulkineen. Näytin omasta mielestänikin varsin hyvältä, joten otin kehut kiitollisena vastaan.

Itse piknikillä meillä oli varsin hauskaa, vaikka – vai pitäisikö sanoa etenkin kun – unohdimme toisinaan edustavamme korkeaa säätyä ja päädyimme muun muassa uimaan metsälampeen. En edes haluaisi tietää, millaiset puheet asiasta lähtisivät liikkumaan, jos joku saisi tietää. Tietenkin jo rahvaanomainen käytökseni olisi kauhistuksen aihe, mutta entäpä sitten se, että näyttäydyin Dracon edessä varsin vähissä vaatteissa? Enhän minä tietenkään voinut kaikkine leninkeineni uida. Voi, en haluaisi tietää, mitä äiti sanoisi jos tietäisi!

Olen niin iloinen, että olen saanut Dracon rinnalleni. Hän tuntuu todella ymmärtävän haluni päästää irti typeristä etikettisäännöistä. Nuorukaisen mukaan minä olen poikkeuksellinen nuori nainen, jonka kaltaista hän ei ole koskaan aikaisemmin tavannut. En minäkään odottanut törmääväni kenenkään hänen kaltaiseensa. Luulin aina äidin onnistuvan naittaa minut jollekin totaalisen ikävystyttävälle käyttäytymissääntöjen orjalle, mutta niin ei onneksi käynytkään. Tulen päättämään aviomiehestäni itse sitten, kun sen aika tulee. Tällä hetkellä Draco tuntuu hyvin vahvalta ehdokkaalta, vaikka eihän minulla mikään kiire ole. Hän vaan tuntuu olevan juuri sellainen mies, jota olen aina etsinyt.

En kuitenkaan kertonut vielä kaikkea piknikillä tapahtunutta. Nimittäin kantaessaan minut vedestä Draco jälleen suuteli minua. Minun täytyy sanoa, ettei sinä suudelmassa ollut mitään samaa kuin pikaisessa ensisuudelmassamme. Tämä suudelma oli paljon intohimoisempi ja melkein johti meidät mitä kielletyimmälle polulle. Vaikka olenkin puhdasveristen säännöstöjä vastaan, niin en siltikään koe olevani vielä valmis rikkomaan tuota kieltoa. Seksin harrastaminen ennen avioliittoa voisi hyvinkin sitoa minut Dracoon tai pakottaa huonompaan liittoon. Tosin varmaan vanhempani onnistuisivat keplottelemaan minut sellaisestakin tilanteesta, jos tieto sattuisi leviämään. En vaan tiedä, tapahtuisiko se sitten Dracon kustannuksella. Sellaista en missään nimessä hänelle haluaisi. 

Draco näytti itsekin tajunneen, että olimme menossa liian pitkälle. Hän nimittäin vetäytyi minusta irti juuri, kun intohimoinen suudelma oli muuttumassa joksikin astetta kielletymmäksi. Herrasmiesmäisesti hän pyysi minulta anteeksi ja kysyi ei kai varmasti loukannut minua mitenkään.

Voi, miten hän olisi voinut loukata! Tavallaan olisin vain halunnut tehdä sen välittämättä typeristä säännöistä. En meinaa saada päästäni sitä hetkeä, vaikka punastelenkin aina, kun ajatukseni sattuvat karkaamaan hieman pidemmälle. Minusta taitaa todella olla tulossa äitini kuvailema toivoton tapaus, joka vielä jonain päivänä päätyy säätyhierarkian pohjalle.

***

Part 57 – Hattaraisten unelmien karnevaaleissa
06.07.1998

Viime päivinä olen saanut hyvin paljon kirjeitä. Ensin Daphnelta edelleen jatkuvista avioliittopulmistaan, sitten äidiltä hääjärjestelyistä ja kolmanneksi Dracolta koskien piknikiämme.

Draco on niin kultainen huolehtiessaan hyvinvoinnistani. Hän tahtoi vielä kerran varmistaa, ettei tehnyt minulle mitään sellaista, mikä olisi minua satuttanut. Tuon asian tiimoilta muistin joitakin tapauksia, joissa Dracon puhuttiin käyttäneen joitain hyväuskoisia, alempisäätyisiä tyttöjä hyväkseen. Asia puistatti minua tuolloin, mutta nyt en voi kuin nauraa sille. Näkeehän Dracosta jo pitkän matkan päähän, ettei tuollainen pidä paikkansa. Hän on varmaankin herrasmiesmäisin henkilö, jonka olen koskaan tavannut!

Äidin kirje oli varsin jäykkä ja virallinen. Yleensä hänen kirjeensä ovat sulavia, mutta tämänkertaisesta ei voinut sanoa samaa. Nainen ei tuntunut tietävän, miten esittäisi asiansa.  Hän sai kuitenkin tönkösti ilmaistua, että tarvitsisi mittani morsiusneidon pukua varten. En ollut tullut ajatelleeksi koko pukua, mutta mahdollisesti se tulee olemaan jotain täysin minulle sopimatonta. Mutta ehkä kestän yhden päivän, kun kyseessä ovat kuitenkin Daphnen häät – jos niitä nyt yleensäkään järjestetään.

Daphne kun ei tunnu olevan asiasta kovin varma. Hän kirjoitti minulle harkitsevansa jopa karkaamista, sillä on kuulemma niin syvästi rakastunut Blaiseen. Jotenkin en osaa uskoa sitä. Jos kaikki menisi sisareni tahdon mukaan ja hän saisi Blaisensa, niin kohta tyttö taas rakastaisikin Theodorea. En ymmärrä mitä hänen kanssaan pitäisi tehdä. Olen täysin neuvoton.

***

Part 58 – Nuuskijan palkka
11.07.1998

Olen kuolla häpeästä! Katsos, olen kirjoittanut viime päivinä hyvin paljon runoja Dracosta. Suorastaan uskomattomia määriä, ainakin useita kymmeniä. Isälleni en tietenkään ole kehdannut niitä näyttää, kun sisältävät osittain hieman arkaluontoisempaa materiaalia.  No, hänpä oli mennyt sitten selailemaan runokirjaani omin lupinensa. En oikein osannut sanoa mitään hänen ilmestyessään runokirjani kourassaan etuovelle päiväkävelyni päätteeksi. Valahdin vain kalpeaksi ja lausuin hiljaa mielessäni muutaman kirouksen.

Hänen reaktionsa ei ollut ollenkaan niin paha kuin kuvittelin. Totesi vain, että runoni ovat kyllä suorastaan ensiluokkaisia, mutta että minun olisi varmaankin hyvä ruveta luetuttamaan osa teksteistäni rouva Urquhartilla. Hän sanoi aivan suoraan, että tyttären kirjoittamien, tietynlaisten runojen lukeminen tekee hänelle pahaa. Olen kyllä itse aivan samaa mieltä siitä, ettei hänen tarvitse lukea niitä. Tosin en tiedä haluanko rouva Urquhartinkaan lukevan kaikkein henkilökohtaisimpia runojani. Enhän minä edes tiedä haluanko niitä koskaan edes kansien väliin!

Isä totesi myös, että tästä lähtien minä ja Draco emme tapaa kahdestaan missään sellaisessa paikassa, jossa ei ole jatkuvasti muita ihmisiä lähettyvillä. Olen varsin ihmeissäni, ettei hän kieltänyt minua tapaamasta Dracoa kokonaan. Äitini ja kuka tahansa muu aristokraattinen vanhempi, joka on yhtään kiinnostunut tyttärensä kunnian säilymisestä, olisi varmasti tehnyt niin. Siksi ihmettelen isäni käytöstä todella.
« Viimeksi muokattu: 25.06.2012 22:37:10 kirjoittanut Belsissa »
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 759
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 58 || K-13
« Vastaus #173 : 17.07.2012 02:59:07 »
Part 59 – Takaumia
15.07.1998

Heräsin järkyttävään painajaiseen. Siinä ei oikeastaan tapahtunut mitään, mutta tunnelma oli sitäkin kammottavampi. Uneni oli kummallinen siitäkin, että se sisälsi sellaista tuskaa, millaista en ollut koskaan aikaisemmin kokenut. En ymmärrä, miten on mahdollista, että kykenin kokemaan sellaista niin todellisena  painajaisessa. Unen aikana olisin voinut vaikka vannoa, että kokemani oli totta. Mukana ei ollut ollenkaan sellaista utuista tunnelmaa, jonka oivaltaessa saattaa päätellä olevansa unimaailmassa. Olen vieläkin kovin järkyttynyt kaikista niistä hirvittävistä tunteista. Oli kuin sydäntäni olisi murskattu lihanuijalla, kuin minut olisi totaalisesti petetty. Olen täysin epätietoinen siitä, mistä moinen uni voi edes olla peräisin, sillä olen lähiaikoina voinut suorastaan loistavasti.

Huolestuttavinta ei kuitenkaan ole painajaiseni, vaan tunne sen jälkeen. Se kamala olo, mikä on minulle jo ennestään tuttu viimeisen taistelun ja tanssiaisten ajoilta. Kuin tietäisin jotain pahaa tapahtuvan. Yritin lohduttaa itseäni faktalla, että tanssiaiset sujuivat mainiosti, vaikka tunteeni pahasta oli ollut hyvin voimakas. Mieleni ei kuitenkaan saanut rauhaa ja niinpä päätin puhua tapahtumista isälleni. Koin voivani luottaa häneen, enkä uskonut hänen leimaavan minua hulluksikaan. Helppoa kertominen ei kuitenkaan ollut. Kaikesta huolimatta minulla oli pienet pelonpoikaseni hänen suhtautumisestaan. Emme ole koskaan puhuneet isän kanssa ennustamisesta tai muista hieman kyseenalaisista taikuudenlajeista, minkä vuoksi pelkäsin hänen ehkä nauravan minulle. Isä kuitenkin kuunteli minua hyvin tarkasti, ottaen selvästikin kertomani vakavasti. Lopulta hän totesi, että minun olisi aika käydä rouva Urquhartin luona.

Nainen näyttäisi voivan auttaa minua monella tavalla. Hän on ilmiselvästi jonkinlainen monilahjakkuus, sillä kirjallisten taitojensa lisäksi isä kertoi hänen taitavan myös ennustuksen ja ties mitä muuta. Isä selvästikin uskoo rouvaan, joten ehkä minunkin pitäisi. En osaa edelleenkään puhua hänestä vain etunimellä, sillä äitini on opettanut, että vain läheisiä henkilöitä sinutellaan – muita teititellään, vaikka nämä pyytäisivät muuta. Etenkin siinä tapauksessa, jos kyseessä oli erityisen korkea-arvoinen henkilö, jollainen rikastakin rikkaampi rouva Urquhart nyt sattuu olemaan. Rouva tai Gwyneth – odotan hänen tapaamistaan innolla. Ken tietää, mitä tarjottavaa tällä vierailulla voi minulle olla.

***

Part 60 – Vankina kristallipallossa
19.07.1998

Eilinen vierailuni Gwynethin luona sujui varsin hyvin. Nyt, kahdenkeskisen keskustelun jälkeen, tuntuu yllättävän luontevalta sinutella häntä. Aluksi olin hieman kiusaantunut, sillä en ole yleensä suuremmin pitänyt rikkaista seurapiirinaisista. Usein he ovat ylpistyneitä kaakattajia, pelkkiä pinnallisia kiiltokuvarouvia. Olin saanut Gwynethistä varsin erilaisen kuvan jo ensitapaamisellamme, mutta olin silti vielä hieman varuillani. Enhän tuntenut naista lainkaan. En todellakaan halunnut riisua suojapanssariani naisen edessä, joka osoittautuisi lopulta Skotlannin vastineeksi Englannin typeryksistä.

Gwyneth tosin eroaa jo ulkonäöltä hyvin paljon aikaisemmin tapaamistani aristokraattinaisista. Ensinnäkin hänen yleisolemuksensa on levollisempi, sillä Skotlannissa pukeudutaan huomattavasti yksinkertaisemmin kuin Englannissa. Lontoossa olin tottunut lukuisiin väreihin, monimutkaisiin hiuskoristeisiin, runsaisiin asusteisiin ja toisinaan jopa silmiinpistäviin meikkeihin. Täällä naisten pukeutuminen on yksinkertaisen eleganttia. Kaavut ovat hyvin pelkistettyjä, mutta monesti korkealaatuisempia kankaita kuin Englannissa. Täällä siis panostetaan enemmän laatuun kuin määrään.

Pelkistetty olemus ei kuitenkaan ole ainoa ominaisuus, jolla Gwyneth eroaa Lontoon seurapiirinaisista. Hän on myös hyvin erikoisen näköinen utuisine silmineen, suurine nenineen ja kovin, kovin tummine piirteineen. Nainen ei varsinaisesti ole kaunis, mutta hyvin mielenkiintoisen näköinen. Varmasti hän olisi ilman rahojaan äitini mielestä suorastaan kamala ilmestys. Täytyy myöntää, että se vain lisää mielenkiintoani naista kohtaan.

Gwyneth on myös aivan eri tavalla miellyttävä, kuin seurapiirikanat. Hän ei ole ollenkaan teennäinen, vaan ehkäpä yksi aidoimmista ihmisistä, joita tunnen. Omalaatuinen hän kyllä on, mutta se on oikeastaan vain virkistävää. Naiselle oli yllättävän helppo puhua ja tämä tuntui suhtautuvan tilanteeseen yleensäkin rennommin ja vähemmän muodollisemmin kuin englantilaiset rouvat vastaaviin.

Tällä tapaamisella paneuduimme yksinomaan ennustamiseen. Noita kertoi minulle olevansa varsin tietoinen taidon saloista ja kuuluvansa Ennustajien piiriin. Se on jonkinlainen järjestö, joka tukee selvänäkijöiden toimintaa eri tavoin. Hänen kertomansa mukaan seurassa on varsin sekalaista sakkia, joista suuri joukko on vain lahjattomia amatööripovaajia. Mukana on toki myös aitoja ennustajia, jotka Gwyneth kertoo oppineensa tunnistamaan vähitellen. Heidät jaetaan erilaisiin luokkiin, jotka määräytyvät aistin mukaan. Jotkut näkevät, toiset tuntevat, jotkut jopa kuulevat.  Gwyneth itse kuuluu näkijöihin, joka on voimallisin kaikista ennustajapiireistä. Näkemällä pystytään saaman kaikista selkeintä ja varminta tietoa. Minulla voi hänen mukaansa olla tuntemisen lahja, joka tosin on ennustamisen lajeista kaikkein oikullisin. Saan nimittäin jonkinlaisia ennakkoaavistuksia suurista tunteista, joita tulen kokemaan. Tietoa on vaikea tulkita juuri sen vuoksi, että se on niin henkilökohtaista. Hirvittävän profetian saadessani voin valmistautua vain omaa maailmaani koskettavaan murheeseen. En voi tietää, kuinka suureen joukkoon tapahtuma minun lisäkseni vaikuttaa.

Asiassa on vain yksi pieni mutta. Henkilökohtaisuus ei selitä sitä, miksi sain negatiivista värähtelyä ennen tanssiaisia, vaikka koin siellä vain positiivisia tunteita. Gwynethin mukaan tapahtumat eivät kuitenkaan aina ole lähelläkään kyseistä hetkeä. Hänen mielestään kyse ei välttämättä ollut tanssiaisista ollenkaan. Minä kuitenkin tunsin sen liittyvän vahvasti juuri niihin. Tapahtuihan tanssiaisissa toki ikäviäkin sattumia, kuten Malfoyn perheen käännyttäminen ja Daphnen ja Blaisen välinen episodi, mutten tiedä, voisivatko ne vaikuttaa minuun niin voimakkaasti.

Tavallaan jopa toivon, ettei minulla olisi koko kykyä. Muutaman päivän takainen tunteeni oli niin hirvittävä, etten haluaisi kokea sitä enää uudelleen, todennäköisesti vieläpä pidempikestoisena ja vahvempana.  Mieluummin näkisin tämän jonkinlaisena stressireaktiona. Toki olisi kiehtovaa osata jotain niinkin kiehtovaa kuin ennustus, mutten halua edes ajatella, miten paljon moinen lahja voisi tuoda minulle turhaakin murhetta.
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini

Glorisablet

  • vampyyritar
  • ***
  • Viestejä: 792
Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 60 || K-13
« Vastaus #174 : 20.07.2012 14:20:13 »
Osasta 55

Äh minua masentaa se etten koskaan kehitä loputtomasti vaihtelevia ilmaisuja teksteihini. Tunnun käyttäväni aina samoja sanontoja.

Olikohan herra Greengrassin toteamus kuitenkaan aiheeton? Astoria nuori neitonen, Draco viriili nuorukainen? Hyvä ettei Astoria saanut naurukohtausta, koska muuten aamiainen olisi ollut hänen helmuksillaan ja rinnuksillaan. Rakastettua tunnutaan sanottavan maailman kauneimmaksi X-kromosoniseksi. Miksiköhän? Että pääsisi varmemmin heilauttamaan helmukset korvien tasolle? :D


Osasta 56

Lainaus
Hiukseni olin nostanut puolinutturalle ja kiinnittänyt niiden kaveriksi myöskin ruskean hiuskoristeen riikinkukonsulkineen.
Huomaatko mikä sana voisi särähtää ainakin joidenkin kielikorvaan?

Astorian kerrottua hänen ja Dracon uineen metsälammessa järkytyin hetkellisesti luullessani siveän aatelisimmen uiskennelleen miehen nähden ilkosillaan. Mutta Dracon vaatetuksesta et kertonut mitään. :D Ettei nuorukainen olisi tahallaan saattanut mielitiettyään hämilleen aataminasussa?

Yleensä Astoria ei ärsytä minua, mutta minua otti vähän pattiin kun hän kertoi punastelevansa aina seksiä ajatellessaan. Näyttäisi ennemmin haaveellisen suloiselta.


Osasta 57

Draco ärsyttää puolestaan tässä luvussa minua kyselemällä toistamiseen loukkasiko hän Astoriaa. Ihan kuin nuorukaisella olisi itsevarmuuskriisi tai hän olisi saanut neville longbottom-mielisairauden. xD

Daphnen häät näyttävät esiin tuotujen epäkohtien varjossa siltä, että tarvittaisiin hyvä tai paha haltijatar heilauttelemaan taikasauvaansa. Eräs moukka sukulaiseni sanoisi: ”Niistä ei taida tulla lasta eikä paskaa.”


Osasta 58

Astoria saa syyttää itseään, koska meni kirjoittamaan Draco-aiheiset hempeilyrunonsa samaan runokirjaan. Tulipahan ilmi. Herra Greengrass tuskin viitsisi lukea kenenkään kirjoittamia rakkausrunoja, koska ne aiheuttanevat aatelisherralle syvän vatsahaavan. Yllätysten yllätys että hänellä oli edes lajityypin runoista hyvää sanottavaa. Luontorunotkin voisivat olla hänelle ”niin ja näin” -kastia.


Osasta 59

Jospa Astoria söi liikaa hyvää jälkiruokaa ja näki sen vuoksi painajaisen? No ei laisinkaan. Vaikkei unta kuvattu kuin muutamalla sanalla tekstistä pöllähti ahdistava tunnelma. Mikäli unta käsitellään tulevissa osissa, on hyvä ettei siitä kerrottu tämän tarkemmin. Mutta jos käsittely jäi tähän osaan, jään nurkumaan runsaamman kerronnan perään.

Ja taas herra Greengrass yllätti vakavalla suhtautumisellaan Astorian painajaiseen. Esimerkiksi minun pappani pitää kaikkia ennustuksia hölynpölynä – mustalaisnaisten ennustuksiakin. Hyvä ettei hän nauranut minulle päin silmiä kerrottuani että minulle on ennustettu. Enneunet ovat hänestä miltei yhtä suurta hölynpölyä. Tyypillinen ukko. :'D


Osasta 60

Draco-pläjäysten jälkeen kaipasin täydempää rouva Urquhart-annosta. Tätä lukua ennen hänen hahmonsa oli sumea ikään kuin minulla ei olisi nenällä silmälaseja tai piilolinssejä silmissä. Sumea kuva ei ollut kuitenkaan rimpsuisia kermakakkuluomuksia käyttävän kaunottaren. Jos lukisin kauniista missimäisestä rouva Urquhartista jonkun toisen ficissä, en pystyisi enää sulattamaan sellaista versiota. Sinun versiosi on paras mahdollinen.

Lainaus
En todellakaan halunnut riisua suojapanssariani naisen edessä, joka osoittautuisi lopulta Skotlannin vastineeksi Englannin typeryksistä.
Muotoillaanpa sujuvammaksi. En todellakaan halunnut riisua suojapanssariani naisen edessä, joka saattaisi lopulta osoittautua Englannin typerysten skotlantilaisvastineeksi.

Ennustamisesta ja Ennustamisen piiristä oli kiinnostavaa lukea. Olisiko siitä lajista mahdollisuus päästä lukemaan enemmänkin? Ensimmäinen mielikuva oli sekalaisista palasista ommeltu tilkkutäkki. Siististi ja laadukkaasti pukeutuneita henkilöitä, epäsiistejä homssuja ja shaaleihin muumioituneita sibylloja. Gwyneth saattanee arvostella selän takana Punurmiota ja muita huiputtajia, jotka nauttivat ihmisten shokeeraamisesta.

Palaillaan jatkon merkeissä.

Effect

  • kakkupää
  • ***
  • Viestejä: 38
Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 60 || K-13
« Vastaus #175 : 01.08.2012 02:29:36 »
Onneksi luin nämä 60 lukua just äsken putkeen - oli nimittäin rattoisaa luettavaa.

Sangen mielenkiintoinen - hoho ilmaukset tarttuvat - päiväkirja Astorialla, jäin koukkuun! Henkilöhahmot tässä ficissä on mielenkiintoisia, Daphnen edesottamuksista on kiva lukea (peruispa se ne häät, tai mikä parempaa jättäisi Theo-paran alttarille) ja janoan lisätietoa herra Greengrassista. Mikähän se on miehiään? Draco oli aluksi vakuuttava, mutta nyt hänestä on tullut vähän rahvaanomainen :-D En pitänyt kauheasti siitä, miten se pyytelee Astorialta tekemisiään (sitä astetta kiihkeämpää suuteloa) anteeksi, mutta minkäs tekee jos se on kerran rakastunut mies. Traceysta olisi kiva kuulla uusia puolia, tytön persoona on jäänyt ainakin minulle vähän pimentoon.

Kaikesta itseasiassa janoaisi lisää infoa, mutta koska tämä on päiväkirja, pitää ymmärtää ettei ihan kaikkea lukuihin edes pysty tunkemaan. Eihän se olisi edes uskottavaa jos päiväkirjassa olisi kirjoitettu pitkiä dialogeja. Joka tapauksessa, luvuista välittyy uskomattoman hyvin ylvään tytön ajatus- ja tunnemaailma, ja tämän lukeminen on nautinnollista naminam :-))!

Voih, Astorian uni oli jännitykseen jättävä juonenkäänne. Saankohan nyt ollenkaan unta miettiessäni mitä tässä tulee tapahtumaan? :-D

Ledi

  • tyhmä kuin sipuli
  • ***
  • Viestejä: 333
  • Aliquando insanire iucundum est.
Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 60 || K-13
« Vastaus #176 : 22.08.2012 16:11:24 »
Mielenkiintoista...  ;D


Tosiaan, minä olen lukenut tämän jo joskus aiemmin, silloin tosin lukuun 54 asti, hukkasin ficin ja nyt löysin uudestaan ja luin sitten koko homman alusta alkaen.


Aivan älyttömän hyvin kirjoitettu! Muutenkin aivan älyvapaan hyvä. Hahmot on juuri sellaisia, miksi heidät olen kuvitellut, ainoastaan että Astorialla olisi ruskeat hiukset.


Tiedätkö ollenkaan, kuinka vaikeaa tähän on kommentoida noiden älyttömän hyvien kommenttien jälkeen? Tälläinen rupu täällä keskellä... Mutta yritän nytten jonkinlaista, edes puolijärkevää kommenttia rakentaa.


Daphne muistuttaa yhtä meidänluokkalaista tyttöä liiankin paljon. Hänkin vetää täydellistä draamaa koko elämästään, pienimmistäkin asioista. Ja se on aivan älyttömän ärsyttävää, siksi Daphnesta muotoutuikin yksi kaikkein hauskimmista hahmoista seurata.


Tracey on minusta jäänyt toistaiseksi hiukan tyhjäksi hahmoksi. Hän on vain tavallinen pulliainen, koska on alemmasta säädystä. Tämän kuvan olen minä saanut hänestä. Se hänen kihlattunsa tosin on minusta hieman pelottavan oloinen. Epäluotettava? Saa nähdä. Jotenkaan en vain pidä hänestä.


Draco on... no, Draco. Kohtelias, kuten etikettiin kuuluu mutta silti niin etäisen tuntuinen. Ja samalla kertoo tunteistaan ja on ehkä hiukan liian varman päälle pelaava. Hän pyytelee tekemisiään anteeksi minun makuuni hiukan liian usein.


Astoria taas... Miellyttävä päähenkilö, itsenäinen ja hiukan etäinenkin. En oikein osaa kuvailla, mutta pidän silti.


Koko fic on taitavasti rakennettu ja jään odottamaan jatkoa. Enempään en pysty. Joku asia minulla vielä oli, mutta katosi mielestä jo...


Ledi
Baby, you know that, maybe it's time for miracles, 'cause I ain't giving up on love ♥
22/3/2013 ♥
Rikkinäiset
ava by Swizzy

Nancyes

  • ***
  • Viestejä: 28
  • Slytherin Pride
Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 60 || K-13
« Vastaus #177 : 24.08.2012 13:49:03 »
Heijj täähän on edestyny paljon siitä mitä oon viimeks lukenu ja menny hyvin mielenkiintoisek. Kerrankin Astoria ei jää varjoon ja muutenkin hyvin oot hahmon kuvannu. En ny mitää kauheesti keksi ku kaikkee on jo sanottu mutta teksti on kyllä kehittynyt matkan varrella ja kuvailu yms :)

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 759
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, part 60 || K-13
« Vastaus #178 : 25.10.2012 19:42:30 »
PAhoittelen jos vastauskommentit ovat tönkköjä tai sisällöttömiä, olen kuumeessa ja erittäin väsynyt. Yritin kuitenkin jonkinlaista vastausta kyhätä jokaiselle kommentoijalle. :)

Glorisabeth: Olen aivan samaa mieltä kanssasi siitä, ettei herra Greengrassin huomautus välttämättä ollut ollenkaan aiheeton. Astoriankin olisi ehkä ollut hyvä tajuta se. Etenkin näiden uusien osien tapahtumien takia.

Äläkä huolehdi, Draco ei ollut ilkosillaan. :D Astorian punastelu oli tosiaan ärsyttävää, itseäni oikein inhottaa kirjoittaa näitä ihastuneita kuvauksia, mutta halusin luoda mahdollisimman pikkutyttömäisen ihastuksen hahmolle.

Uskon, että herra Greengrass kykenee lukemaan runoutta kuin runoutta ja arvostelemaan sen omalla alallaan, mutta voisin tosiaan kuvitella etteivät rakkaus- ja luontorunot ole hänen lemppareitaan. :D

Astorian unta käsitellään jatkossakin, älä pelkää. ;) Samoin Ennustamisen piiriä ja rouva Urquhartia. Kiitän jälleen kommentistasi!

Effect: Draco on tosiaan ollut tässä lähiaikoina aika OoC, mutta olen oikeastaan tehnyt sen tarkoituksella. Sen enempää ei vielä tässä vaiheessa. ;) Traceyn hahmoon tulee ehkä pientä täydennystä jo näissä osissa. Mutta kiva että olet tykännyt! Kiitän kommentistasi!

Ledi: Daphne on hemmetin ärsyttävä, mutta siten oikeastaan aika kiinnostava hahmo. Tosin ehkä vähän samaan tapaan kuin joku julkkisbimbo. :D Dracon anteeksipyytely häiritsisi minuakin, mutta sillekin on syynsä.

Puhuit Traceyn kihlatusta, varmaankin Ranaldia tarkoitit? Hehän eivät ole kihloissa, jonkin sortin rakastettuja kyllä. Mutta mitäpä pienistä erehdyksistä. :D Kiitokset kommentistasi!

Nancyes: Kiitokset! Teksti on varmasti kehittynyt, kun on ollut niin pitkiä julkaisutaukoja, että pakostikin siinä välillä on ehtinyt kehittyä. :D Mutta toivottavasti kehittyy vastaisuudessakin. Mukava kuulla että olet pitänyt tekstistäni. :)

***

Osa 61 -  Viimeisiä päiviä paratiisissa
22.07.1998

Et saata uskoa kuinka tuskastunut olen Lontooseen lähdön vuoksi! Enää kaksi päivää ja joudun jälleen niiden kammottavien ihmisten pariin. Isäkin tuntuu ajattelevan samoin, sillä olen huomannut hänen käyskentelevän levottomana ympäri taloa kulmat kurtussa. Sen sijaan Tracey tuntuu olevan varsin innoissaan Lontoon vierailusta nyt, kun hänen ei tarvitse vierailla oman perheensä luona. Olen kyllä huomannut, että hän nauttii seurapiirielämästä todella ja jopa viihtyy äitini tapaisten typerien kanojen seurassa. En tosin ymmärrä miksi. Tracey sentään on kohtuullisen älykäs eikä samalla tavalla rasittava kuin vaikkapa Daphne.

Dracosta ei ole kuulunut hetkeen mitään. Alan olla hieman huolissani. Kuulemani juorut ovat alkaneet jälleen vaivata mieltäni. Entä jos hän lähtikin kanssani piknikille vain yksi asia mielessään? Entä jos hän on nyt päättänyt hyljätä minut kun huomasi, etten ole suostuvainen hänen rakastajattarekseen. Ei niin, etteikö ajatus houkuttelisi. Mutta sellainen ei ole minun tyyliäni, etenkään näin neitsyenä. Rakastajat ja rakastajattaret ovat jokseenkin luonnollinen asia, mutta tytön ei pitäisi ajatella sellaista kuin korkeintaan aviossa. Neitsyytensä jo menettänyttä ei halua kukaan.

Avioliitosta minun pitikin vielä kirjoittaa. Minua hermostuttaa lähteä Lontooseenkin jo senkin takia, että pian minulle aletaan etsiä sulhoa. Daphnekin on menossa naimisiin nyt kun pääsi koulusta ja uskoisin minulta oletettavan samaa. Tuskin pystyn pakoilemaan sitä, kun isäkin tuntuu olevan perinteisillä linjoilla avioitumisen suhteen. Uskoakseni hän kokee avioliiton tuovan minulle sosiaalista ja taloudellista turvaa. En haluaisi ajatellakaan koko asiaa, mutta pakkohan se on kohta, ellen halua vanhempieni tyrkkäävän minua jonkun Goylen kaltaisen puolisoksi.

Osa 62 - Murtumia kiiltokuvassa
25.07.1998

Täällä on valloillaan suuren luokan katastrofi. Luoja, en tiedä edes miten kertoisin tämän! Kun tulin sisään kotikartanomme ovista, vastassani oli äitini kasvoillaan mitä kammottavin ilme. Melkein saman tien hän tarttui minua kädestä ja raahasi kirjastohuoneeseen selvästikin keventääkseen mieltään jonkin asian tiimoilta. Luulin, että kyse olisi jostakin Daphnen metkusta, jonka äiti oli aikeissa purkaa minuun. Mutta ei, kyse ei ollutkaan sisarestani. Kyse oli vain ja ainoastaan minusta.

En tiedä kuinka se on mahdollista, mutta sana minun ja Dracon välisestä kohtauksesta metsälammella on päässyt kiirimään. Äidin sanojen mukaan siitä tietävät kaikki. Vereni oli seisahtui kuin kuulin tämän.  Jos hän ei liioitellut niin minun maineeni on täysin pilalla! Suorastaan raunioina. Etenkin, kun kukaan ei tietenkään ole missään vaiheessa epäillyt etteikö rannalla olisi päädytty muuhunkin kuin vähäpukeisiin suudelmiin. Kaikki luulevat varmasti, että olen mennyt Dracon kanssa pidemmällekin. En ymmärrä, mitä teen nyt. Olen täysin hukassa ja ehdottomasti pahemmassa asemassa kuin koskaan. Tällaisen juorun jälkeen minulla ei ole enää juuri varaa tinkiä miehistä. Saatan todellakin joutua ottamaan aviomiehekseni Goylen kaltaisen kamaluuden!

Olen ollut äärimmäisen ahdistunut. Hetken aikaa voin jo paremmin, mutta nyt nämä kauheat olot ovat jälleen palanneet. Ratkahdin taas oksentamaankin. Se saa minut inhoamaan itseäni vain lisää, mutten vain voinut hillitä itseäni. Tunsin räjähtäväni, ellen jollain tavalla saisi päänsisäistä hullunmyllyäni lievemmäksi. Tosin vieläkin tuntuu, kuin olisin puristettuna pieneeen kasaan. Paine ympärilläni on niin kamalan suuri.

Isäni osasi päätellä jotain jo päiväkirjan perusteella, eikä hän tunnu olevan minulle merkittävästi vihainen. Huomaan asian olevan hänellekin äärimmäisen stressaava, mutta hän yrittää suhtautua siihen kypsän rauhallisesti. Toisin kuin äitini. Kuulen tälläkin hetkellä tätä kirjoittaessani hänen huutonsa alakerrasta. Vanhempani yrittävät ilmeisesti keksiä, mitä minun kanssani pitäisi tehdä. Äidin mielestä minut pitäisi naittaa jollekin ylemmän säädyn kuvotukselle, jolloin saattaisin hänen mukaansa oppia jotain. Isä puolestaan yrittää saada äitiä suostumaan siihen, että hän veisi minut takaisin Skotlantiin ja naittaisi jollekin paikalliselle ylimyspojalle. Toiveajattelua, sanon minä. Onhan se selvä, että maineeni kantautuu perässäni, minne sitten ikinä menenkin.

Ainoa järkevä ratkaisu tilanteeseen tuntuu olevan, että naisin Dracon. Silloin maineeni pysyisi edes jotenkuten puhtaana, eikä avioelämä olisi vastenmielistä. Ei nimittäin ole mitenkään epätavallista, että kihlaparit ottavat varaslähdön hääyön suhteen. Sitä pidetään vain lievästi paheksuttavana. Dracon vaimona minun ei siis tarvitsisi kantaa häpeää mokomasta asiasta. Onhan nuoren Malfoyn asema minua alempi, mutta se ei loppujen lopuksi haittaa minua suuresti. Pidän hänestä hyvin paljon ja saisin liiton myötä säilyttää kunniani. Tietenkin joutuisin kuulemaan puheita huonosta avioliitosta, mutta se olisi pieni paha Goylen naimiseen verrattuna.

Äitini ei ole innoissaan ajatuksesta, että naisin Dracon. Hänen mielestään Malfoyt ovat roskasakkia ja alentaisin vain itseni samalle tasolle naidessani heidän poikansa. Onhan hänen sanoissaan toki perääkin. Joutuisin tekemään paljon töitä, että saisin säilyttää asemani seurapiireissä. Mutta olen valmis siihen. Oikeastaan olen valmis ihan mihin tahansa, ettei minun tarvitse naida ketään ylhäistä kammotusta.

En tiedä saanko hänen päätään käännytettyä. Saati isän. Hänkään kun ei suuremmin Dracosta pidä, etenkään tämän välikohtauksten jälkeen. Mutta toivon, että saan heidät näkemään ratkaisun hyvänä. Minun on vain keksittävä niin monta järkisyytä kuin suinkin voin saadakseni heidät vakuutetuksi.

Osa 63 - Suunta enää ylöspäin
26.07.1998

En ole saanut koko yönä nukuttua. Olen vain vatvonut asioita tunnista toiseen. Olen maannut paikallani, valuttanut muutaman kyyneleen ja oksentanut loputtomasti. Tämä rintaa kaivertava ahdistuneisuus ei suostu jättämään minua rauhaan, vaikka miten uskottelisin itselleni, ettei tilanteeni sillä parane. Minun pitäisi pian nousta sängystä ja kiirehtiä auttamaan muita häävalmisteluissa, mutta tuntuu kuin raajani olisivat halvaantuneet. En yksinkertaisesti jaksa nousta.

Ensimmäiseksi pitäisi varmaankin lähettää Dracolle kirje tapahtuneesta. En tiedä, onko poika tietoinen meitä kohdanneesta häpeästä. Ehkä onkin, kun hänestä ei ole hetkeen kuulunut mitään. Olen joka tapauksessa sitä mieltä, että meidän olisi keskusteltava asiasta. Lähinnä siitä, miten jatkamme tästä eteenpäin. Loppuuko orastava  romanssimme tähän vai teemmekö siitä kenties jotain suurempaa? Se on  päätettävä  mahdollisimman pian. Jos Dracolla ei ole halua viedä minua vihille, en halua enää esiintyä hänen seurassaan kahdestaan. En halua ruokkia huhuja enää yhtään enempää.

Olen myös miettinyt, mistä tieto on voinut vuotaa Lontooseen asti. Kaikkihan tapahtui Skotlannissa! Valitettavasti vaikuttaa siltä, ettei minulla ole muuta vaihtoehtoa kuin syyttää Traceytä tapahtuneesta. Hän oli isän lisäksi ainut, jolla oli minkäänlaista hajua asiasta. Hänenkin kanssaan minun on vielä puhuttava. En nimittäin aio sietää häntä kattoni alla, kerran hänellä ei ole minkäänlaista kunnioitusta minua kohtaan. Tunnen kyllä sääliä hänen kammottavan perhetilanteensa vuoksi, mutten voi antaa nöyryyttää itseäni noin. Itsehän hän apuni hylkäsi levittäessään moisia juoruja. Minun olisi pitänyt arvata, että hän on aivan samanlainen kuin Pansy ja muut. Miksi hän muuten niin mainiosti heidän seurassaan viihtyisikään?

En voi teeskennellä, etteikö minua harmittaisi tämä käänne. Minä todella luulin häntä ystäväkseni. Luulin, että näiden typeryksien keskellä voisi ehkä olla yksi ihminen, kenen kanssa voisin tuntea jonkinlaista yhteenkuuluvuutta ja ystävyyttä. Taisin olla pahasti väärässä. Kieltämättä tunnen myös aikamoista itseinhoa sen johdosta, että menin uskomaan häntä. Että olin niin typerä. Annoin vain yhden aseen lisää vihollisilleni. Mutta nyt se on ohi. Enää en mene mokomaan halpaan. Tracey  ja muut saavat huomata, ettei heidän pikku temppunsa saanut aikaan kuin pienen, helposti peitettävän naarmun maineessani. Minä tulen vielä nousemaan tästä ja näyttämään heille kaikille, ettei Astoria Greengrassia kukisteta noin vain.

Osa 64 - Tunteiden oikeudenkäynti
29.07.1998

Tracey oli vielä kuvittelemaani alhaisempi. Hän ei edes suostunut myöntämään tekoaan. Intti vain vastaan ja yritti kerätä säälipisteitä väkisin väännetyllä itkulla. Varmaan nyt kaduttaakin, kun hän joutuu palaamaan takaisin juoppoisänsä ja hiirulaisäitinsä luokse. Tracey saa unohtaa purppuraiset haaveensa Ranaldista tai yleensäkään ylellisestä elämästä. Mokoma hupakko saa palata Harperin tykö ja tyytyä elämään ilman upeita ja korkea-arvoisia rakastajia. Todennäköisesti hänen edessään on vastaava elämä kuin surkimusäidillään. Se olisi hänelle aivan oikein.

Draco vastasi kirjeeseeni yllättävän nopeasti. Hänenkin mielestään on hyvä idea keskustella asiat selviksi mahdollisimman nopeasti. Minun tapaani hänkin haluaa hoitaa asian kasvotusten. Meidän on kuitenkin tavattava salaa, sillä vanhempani eivät tule juuri nyt hyväksymään minkäänlaista tapaamista välillämme. Niinpä sovimme, että tapaamme myöhään huomenillalla puutarhassamme. Kun kaikki ovat menneet nukkumaan, voimme keskustella pelkäämättä kiinnijäämistä. Toivon, että Draco on suopea avioitumisajatukselle. Mutta uskon kyllä niin. Draco on herrasmies, eikä sellainen jätä neitoa pulaan.

Osa 65 - Kohteliaasti naamioituja ilmoitusasioita
30.07.1998

Koko talo on nyt levottomampi kuin koskaan. Stressinaiheitakin on nyt vaikka muille jakaa. Daphne käy ylikierroksilla, äiti ei ole täysin tyytyväinen juhlasalin koristeluihin ja minun maineeni on edelleen vaakalaudalla. Sekä sisareni, että äitini räjähtelevät jatkuvasti eikä heidän sekopäisyyksiltään ole säästynyt oikeastaan kukaan. Isä on ehkä selvinnyt vähimmällä sulkeutuessaan huoneeseensa yläkertaan.

Minun asiani ovat kuitenkin menossa parempaan päin tai ainakin selkiytymässä. Näen Dracoa illalla ja sen jälkeen kaikki tulee olemaan paljon, paljon vähemmän sekaista. Meidän keskustelumme jälkeen voin todella alkaa suunnitella tulevasuuttani. Daphnestakin voi sanoa sentään sen positiivisen asian, että hän on pysynyt päätöksessään naida Theodore.  Ehkäpä asiat vielä järjestyvät vielä. Ahdistavat olonikin ovat nyt hieman lievittyneet, kun tilanteeseen on saatu hieman edistystä.

Tänään muistin jälleen Skotlannissa saamani oudon kohtauksen.  Olen miettinyt saattoiko se liittyä jollain tapaa äskettäisiin tapahtumiin? Olinko kenties ennustanut Traceyn petoksen ja maineeni lokaantumisen? Unessa tuntemani kipu oli kuitenkin paljon voimakkaampaa kuin se mitä olen nyt kokenut. Minun kannattaa kuitenkin varmuuden vuoksi kirjoittaa Gwynethille. Toivon vain, ettei tuo profetia kieli ainakaan siitä, että pahempaa olisi vielä edessä.

***
Silmäni eivät meinaa pysyä auki väsymykseni vuoksi, mutta minun on pakko kirjoittaa mitä Dracon kanssa kävi. Minun on tehtävä se vielä nyt, kun muistan kaiken aivan tarkasti.

Tapasimme puolenyön aikoihin, kuten olimme sopineet. Puistomme on ehkä kauneimmillaan niihin aikoihin. Kun ulkona on jo hämärää, luovat violettina palavat valot satumaisen tunnelman jopa äitini kartanon tylsähkön geometrisesti suunniteltuun puistoon.

Sellainen poikkeuksellisen kaunis, sumuisehko ilta oli täydellinen tapaamisellemme ja Dracon pyynnölle. Hän nimittäin kosi minua! Voitko kuvitella! Heti saapuessaan luokseni hän polvistui eteeni ja esitti koruttoman, mutta mielestäni asiallisen kauniin kosintansa. Tietenkin minä suostuin. En halunnut hukata hetkeä, kun se tuotiin minulle tarjottimella. Ehkä tämä ei nyt ollut aivan sitä, mitä olin itselleni suunnitellut, mutta eipä tässä suuremmin valittamista ole. Nyt on tehtävä hieman hätiköityjä ratkaisuja. Vaikka Draco ei ehkä ole tämänhetkeisessä asemassaan unelmapuoliso niin tulevaisuudesta on paha sanoa mitään. Jos oikein keskitymme kiillottamaan kuvaamme seurapiireissä niin kenties Dracokin nousee sille tasolle, millä vielä ennen sotaa oli. Ja hitot seurapiireistä muutenkaan! Saan puolison, kenen kanssa voin olla aivan oma itseni, joka on komea ja jolla on rahaakin edelleen jonkin verran. En minä enempää ole uskaltanut toivoakaan.

Olen kyllä aivan ymmälläni siitä, miten itsestäänselvä ratkaisu avioliitto tuntuu Dracolle olleen. Mutta kuten jo aikaisemmin totesin, hän on herrasmies. Tällaisessa tilanteessa herrasmies korjaa virheensä ja kihlaa naisen, jonka on häpäissyt. Dracon kannalta tämä oikeastaan on muutenkin varsin kannattava liitto. Olenhan minä varakas, jonka lisäksi voin johdattaa hänet takaisin seurapiireihin. Siispä tämä tuntuisi olevan ehdottomasti paras ratkaisu kummallekin. Ainakin toivon niin, ettei kumpikaan meistä joudu katumaan mitään.

Nyt minun pitäisi vielä saada vanhempani vakuutettua ratkaisuni mahtavuudesta. Mutta minähän olen jo oikeastaan suostunut Dracon kosintaan, joten en tiedä kehtaisivatko he enää tulla väliimme vaikka miten pitäisivät ratkaisua vastenmielisenä. En usko sellaisen olevan ainakaan isäni tapaista. Minun ei auta kuin toivoa parasta. Huomenna aion olla Daphnen häissä kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, sillä en halua vanhempieni sentään saavan sydänkohtausta kaiken stressin keskellä. Mutta hääjuhlien jälkeen kerron kyllä uutiseni ja toivon, että ne osataan ottaa asiallisesti vastaan.
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini

Belsissa

  • Ikiunelmoija
  • ***
  • Viestejä: 759
    • Arcane Inspiration - blogini
Vs: Astorian ruusuisen kitkerä päiväkirja, osa 65 || K-13
« Vastaus #179 : 26.10.2012 18:13:13 »
Osa 66 - Myrkynkatkuista häähuumaa
31.07.1998

Mikä ihme onkaan, että kirjoitan tätä merkintää jotenkuten selväjärkisenä. Selvisin hääpäivästä hengissä, vaikka sitä on hyvin vaikea uskoa nyt kun ajattelee mitä kaikkea jouduin kestämään.

Heti aamusta Daphne ehti järjestä muutaman raivokohtauksen ehostuksestaan ja mekostaan. Hän muka näytti tasapaksulta merenneitomaisessaprinsessaunelmassaan. Ja pyh, sanon minä.  Suuressa timantein koristellussa nutturassaan ja jääprinsessamaisessa meikissään sisareni oli suorastaan upea, mutta pysyttelin silti mieluummin kauempana hänestä. En nimittäin halunnut hänen raivoansa päälleni jostain turhasta asiasta. En kyllä voinut olla olematta hieman vahingoniloinen, kun isä vahingossa istui Daphnen hunnun päälle. Normaalisti isää hieman jopa pelkäävä Daphne järjesti nyt pahemman luokan kohtauksen. Olisit nähnyt isän ilmeen! Hän tuskin on koskaan joutunut kohtaamaan vastaavaa. No ainakin hän tuli todistaneeksi, ettei Daphnekaan loppujen lopuksi ole aivan tyypillinen seurapiirityttö!

Todellinen koettelemukseni alkoi kuitenkin vasta vieraiden saapuessa. Kaikkihan tiesivät minun ja Dracon välillä tapahtuneesta ja huomasinkin, kuinka lähettyvilläni vaihdettiin merkitseviä silmäyksiä ja toisinaan jopa olin erottavinani nimeni kuiskaten käydyistä keskusteluista. Se ei ollut millään tapaa miellyttävää, mutta onnistuin kuitenkin pitämään pääni kylmänä ja tekohymyn huulilla. Vaikken kulisseista pidäkään, niin en siltikään halua mokomien juoruakkojen huomaavan onnistuneensa loukkaamaan minua. Etenkään Pansy Parkinsonin kaltaisten aivottomien lehmien. Hänkin tietenkin oli häissä ja oikeastaan ainut, joka kehtasi vihjata minulle Draco-episodista suoraan. Doriane Macnairin ehdotettua piknikiä tyttöjen kesken, kuittasi mopsinnaamainen minun voivan päättää paikasta kun olen kokenut piknikien suhteen. Mokoma porsas luuli varmaan olevansa hauskakin.

Olen aika ylpeä itsestäni, sillä maksoin hänelle myöhemmin takaisin. Se kävi helposti meille kaikille morsiusneidoille Dapnen valitsemien, kammottavien, vaaleanpunaisten pitsileninkien kautta. Päädyin päivittelemään muille tytöille, kuinka kurjaa olisi käyttää sellaista mekkoa jos sattuisi olemaan ylipainoinen tai hieman punertava  iholtaan. Pansyhän on hieman kumpaakin. Huomasin, että kommentti tehosi häneen ja täytyy sanoa, etten ole ollenkaan pahoillani. Hän sai aivan ansionsa mukaan.

Tracey ei onneksi tullut häihin. Parempi niin ehkä loppujen lopuksi myös hänen kannaltaan. Daphnekaan ei ollut kauhean innoissaan tytön levittämistä juoruista ja olisi saattanut hyvinkin heittää mokoman ulos juhlistaan. Toisaalta se olisi voinut olla varsin miellyttävää nähdä. Tietäisipä Traceykin miltä julkinen nöyryytys tuntuu.

Häät menivät kuitenkin yleensä ottaen ihan hyvin. Minulla oli kestämistä epämukavissa rimpsuissa, vähemmän viehettävässä seurassa ja tylsissä muodollisuuksissa, mutta mitään suurempaa katastrofia e sentään syntynyt. Daphne nai asianmukaisesti Theodoren ja jopa Blaise onnistui pokerinaamalla onnittelemaan aviopuolisoita liitosta. Vieraatkin tuntuivat viihtyvän erinomaisesti. Etenkin nuoret naiset, jotka pääsivät nyt tanssimaan sydämensä kyllyydestä. Itse tosin yritin pysyä kauempana tanssilattiasta, sillä en tahtonut ihmisten kiinnittävän minuun liikaa huomiota.

Tämänpäiväinen pakoileminen on kyllä uuvuttanut minut niin täysin, että taidan ottaa vapaudekseni pyhittää muutaman seuraavan päivän levolle. Ehkä muutenkin parempi kertoa avioliittoaikeistani vanhemmilleni vasta sitten, kun talo on raivattu kauttaaltaan hääkoristeluista.

Osa 67 - Sisarista parhain
04.08.1998

Olen asettanut tavoiteekseni, että kerron kihlauksestani huomenna vanhemmilleni. Toistaiseksi olen yrittänyt karttaa aihetta, mutta pakkohan minun on jossain vaiheessa heidän kanssaan asiasta puhua. Etenkin kun äitini pitää minulle mykkäkoulua, enkä tiedä ollenkaan mitä hän suunnittelee hiljaa mielessään.

Sain tänään ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa tilaisuuden keskustella Daphnen kanssa kunnolla. Nämä muutamat päivät häiden jälkeen hän on viettänyt tuoreen miehensä kanssa ja käsittääkseni pian muuttaa tämän luokse Nottien kartanoon. Nyt sisareni viettää kuitenkin muutaman päivän kotona pakaten tavaroitaan ja hyvästellen kotitalonsa.

Pääpuheenaiheemme oli tietenkin hänen häänsä ja tulevaisuutensa. Daphne tuntuu olevan varsin innoissaan tulevasta, joka on minusta varsin huvittavaa. Vasta äskettäinhän hänen elämänsä oli niin pilalla. Tosin ilon takana taitaa olla sekin, ettei sisareni tarvinnut oikeastaan luopua kummastakaan ihailijastaan. Blaise nimittäin lähettelee Daphnelle edelleen rakkauskirjeitä ja ovatpa he tainneet salaa tavatakin. Minun puolestani hän saa toimia romansseissaan kuten lystää, mutta toivottavasti pitää järjen päässään. Theodore ei ole iloinen, jos saa kuulla Daphnen touhuista.

Toisaalta Daphne ehkä tarvitseekin rakastajaa. Hän on aina kaivannut hieman dramatiikkaa elämäänsä, eikä sitä kyllä Theodoren suunnalta tule tippumaan. Suuria ja leiskuvia tunteita on turha yrittääkään lypsää niin tasapainoisesta ja rauhallisesta nuorukaisesta. Ehkä siis parempi, että Daphnella on Blaise intohimoisia hetkiä varten.

Rakastajanakaan Theodore ei taida olla huippuluokkaa, ainakaan sen perusteella miten sisareni kuvasi hääyötä. Hänen mukaansa se oli ollut varsin kömpelö ja kivulias. Käskin sisareni tosin aka nopeasti vaieta aiheesta, sillä en totta puhuen ollut erityisen kiinnostunut kuulemaan yksityiskohtia heidän hääyöstään.

Keskustelimme hieman myös minun tilanteestani. Kerroin tietenkin sisarelleni kihlauksestani. Hän suhtautui siihen yllättävän hyvin. Totesi jopa, että oli jo viime vuonna koulussa arvannut, että jonain päivänä tulisin avioitumaan Dracon kanssa. Olin aika yllättynyt, sillä olisin odottanut Daphnen kannustavan minua tavoittelemaan korkeampiarvoista sulhoa. Mutta toisaalta hän on ollut aina kunnon rakkaustarinoiden ystävä ja kyllähän tästä tilanteesta saa romantiikkaa revityksi jos välttämättä haluaa.

Lisäksi manasimme yhdessä Traceyn maanrakoon. Daphne lupasi minulle, että pitää huolen siitä, ettei mokomaa maalaisaatelista enää seurapiireissä nähdä. En viitsinyt kieltää häntä, sillä Traceyn on todella opittava tuntemaan paikkansa. Hän piti asemaansa seuraneitinäni itsestäänselvyytenä, mitä se ei todellakaan ollut.

Traceystä puheenollen, häneltä tuli kirje. En kuitenkaan edes avannut sitä vaan heitin saman tien tulisijaan kärventymään. Minä en sen hupakon kirjeitä enää vaivaudu vilkaisemaankaan.
Arcane Inspiration - lifestyleblogini
Virvatulilaulu - kirjallisuusblogini