Hobitti: Odottamaton juhla • S • joulukalenteri 2022 (mikroficcejä 26/26 VALMIS 25.12.-23)

[Odo]

Ficin nimi: Odottamaton juhla
Fandom: Hobitti
Kirjoittaja: Odo
Hahmot: Bilbo/Thorin, pikku!Frodo
Genre: grimhygge? lempeää ja lohdutonta
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: J.R.R. Tolkienin alkuperäismaailma ja inspiroivat elokuvasovitukset eivät ole omaa käsialaani.
A/N: Mikroficcijoulukalenteri on jälleen täällä! Viime vuonna kirjoitin Noiturin maailmaan sijoittuvan Hangen hohteessa (S) Valvatin seikkailuista. Tänä talvena seikkailee Bilbo. Tämä ei ole FIX-IT (Thorin elossa), joten kaipuuta luvassa, sillä tämä sijoittuu kirjojen ja elokuvien jälkeiseen aikaan Bilbon palattua Kontuun. Osallistuu Joulukalenteri-haasteeseen ja Kaarnen oivalliseen grimhyggeen. Toivotaan, että grimhyggen edellytykset täyttyvät!

A/N (2023): Tämä ei saanut viime vuonna päätöstään, mutta jospa tänä vuonna. <3
A/N (10.12.2023): Voin kertoa iloksenne, että kaikki 26 mikroa on nyt kirjoitettu ja tarina tulee saamaan päätöksensä Tapaninpäivänä 2023. Toivottavasti viihdytte.

I
Rakkaus
(58 sanaa)

Millä nimellä kääpiöt kutsuivat Sydäntalven juhlaa? Bilbo ei ollut koskaan kysynyt sitä Thorinilta, eikä keneltäkään tuntemaltaan kääpiöltä. Oli ollut liian kiire ja liian lyhyt aika, vaikka Bilbosta tuntui joskus, että aika Thorinin kanssa oli ollut ikuisuus. Aika, joka tuntui käyneen läpi vuosisadat, sillä niin vahva Bilbon rakkaus oli ollut.

Nyt Thorin oli poissa, eikä Bilbo voinut enää kysyä.

[Larjus]

En oikeestaan tiedä Hobitista juuri mitään, mut varmaa juuri siks aattelin et tätä ois hyvä tulla seurailemaan (Ja siis hei, Odolta uutta tekstiä, siinäkin on syytä tarpeeks.)

lempeää ja lohdutonta

On kyllä mielenkiintoinen yhdistelmä. Ristiriitainenkin. Haluun nähdä tätä käytännössä

Tää ensimmäinen fici oli melkoisen surullisen, mutta mulle tuli tästä enemmänkin haikea tunnelma. Ei ole kysytty mielessä ollutta kysymystä silloin, kun se olisi ollut mahdollista, ja nyt se ei enää ole. Tai voisihan Bilbo periaatteessa kysyä joltakin muulta kääpiöltä, mutta ei se varmastikaan olisi sama. Bilbo ei voi oikein enää muuta kuin vain miettiä kysymystä itsekseen. Vastaus tulee ehkä joskus, kun sitä vähiten osaa odottaa.

[Odo]

Larjus, lempeä hiipii kyllä mukaan, mutta hyvä jos alun haikea tunnelmakin välittyi. Lohdutonta toki on tässä alussa enemmän, mutta kohti lämpöä. Ihana syy kyllä tulla seuraamaan, koska "Odo" ja sehän on parasta. Mutta kannattaahan sitä tutustua uusiin fandomeihin, itsekin ennen vanhaan mieluusti tutustuin uusiin. Kiitos jälleen kommentista! <3

II
Aika
(81 sanaa)

Aika vei kaiken: linnut, eläimet, puut ja kukat. Se hapersi raudan ja teräksen, tuhosi valtakuntia ja löi alas kuninkaat. Bilbo muisteli Klonkun arvoitusta, mutta sen muoto oli muuttunut ja se kertoi vuoren alaisesta kuninkaasta, joka Bilbolta oli viety. Thorinin kanssa lepäävä rauta ja teräs, ne kuluivat haudassa. Bilbon mielessä Ereborkaan ei ollut enää sama. Konnussa kuitenkin kukkivat huurrekukat ikkunoissa ja pihamaalla talven kestävät ruusut, joita Bilbo katseli ja muisteli Thorinia. Puut olivat lumen peittämiä, linnut sirkuttivat ja pihan poikki juoksi jänis.

[LillaMyy]

Yllätys, yllätys, minä täällä! En lupaa kommentoida jokaista osaa, koska todennäköisesti unohdan, mutta käyn aina välillä tökkimässä jotain tännekin. (:

Au! Ensimmäisen osan taisitkin laittaa mulle jo aiemmin discossa, mutta au silti! En kestä näitä kahta! Bilbo on ihan pöhköpatti, kun ei osaa kysyä asioita, ja juuri sen takia tämä on niin hirveän toimiva aloitus, koska se on niin tavallista, niin inhimillistä. Minäkin unohdan noin viisimiljoonaa asiaa päivässä, joten miksi ei Bilbo unohtaisi kysyä yhtä pientä asiaa, josta tuleekin sitten niin hirveän iso asia. ):

Lisä-au! Ihana nosto tuosta arvoituksesta ja sitten sen pyöräytys ympäri. Ensin se kuulostaa niin arkiselta ja yksinkertaiselta, mutta sitten sinne tuleekin ikävä mutka mukaan, joka saa aina muistamaan kaiken. Tykkään, että tässä osassa myös lopussa palataan vähän tuohon alkuun, kun kummassakin on eläimiä mainittuna, se on vähän niin kuin ympyrä sulkeutuisi. (:

Tykkäilen tosi kovaa, että valitsit Hobittia fandomiksi, vaikka tiedänkin, että tämä tulee sattumaan ja pitkään, koska ei-fix-it. ): Seurailen tätä kyllä tappiin asti, ja yritän aina välillä käydä myös huikkimassa tänne jotain. (: Mutta kiitoksia tähän astisista luukuista! (:

[Odo]

LillaMyy, totta kai sinä olet täällä. ♥ Ihanaa, että oletkin. Kiitos kommentista! Ei haittaa, vaikka ei joka väliin ennätä ja toivotaan, että itse ennätän edes julkaista. x) On tätä hyvin kirjoitettu, mutta muutamia luukkuja vielä kirjoittamatta.

III
Kertomus
(52 sanaa)

Bilbo ei odottanut Sydäntalven juhlaa, kuten ennen. Ei, kuten ennen Gandalfia, kahtatoista kääpiötä ja itse kääpiökuningasta, jonka kivihaudalle saattoi kuvitella jääkukkia ja hautaholveihin kylmän viiman.

Ei ennen kuin pieni Frodo tuli hänen luokseen. "Kerro kääpiöistä, ole kiltti!" Frodo pyysi ja Bilbo kertoi kuninkaasta ja retkikunnasta talviyönä, jona tuuli ulvoi kuin Bilbon kaipauksesta.

[Larjus]

No, Sormusten herraa oon sekä lukenut että katsonut, mutta ei oikeastaan uponnut minuun, niin ei olis kummosetkaan odotukset Hobitin suhteen, sama maailmahan niissä kuitenkin on 😅 Tätä kalenteria oon kyllä mielelläni lukemassa.

Voi että kun oli taas lohdutonta! Thorinin kuolema ja Thorin noin ylipäätäänkin on selvästi paljon Bilbon mielessä, ei päästä irti. Onneksi on pikku-Frodo 😍 Saa Bilbokin (ehkä) vähän muutakin ajateltavaa, pääsee puhumaankin pelkän ajattelemisen lisäksi, ja mikä tärkeintä, odottaa taas Sydäntalven juhlaa! Sieltä se lempeyskin tulee esiin :3

[mursuhilleri]

Nyt vasta sain nämä ensimmäiset luettua! En ole koskaan innostunut Bilbo/Thorinista, mutta haluan silti lukea, koska Hobitti-joulukalenteri! <3 Tämä on ollut nyt ainakin alkuun ihan tosi surullista ja lohdutonta, kun Bilbo kaipaa Thorinia niin kovin. Toivottavasti tämä muuttuu vielä lempeäksi ja Bilbo löytää uudelleen Sydäntalven juhlan ilot!

Ajatus pikku!Frodosta on muuten ihan mielettömän söpö <3

"Kerro kääpiöistä, ole kiltti!" Frodo pyysi ja Bilbo kertoi kuninkaasta ja retkikunnasta talviyönä, jona tuuli ulvoi kuin Bilbon kaipauksesta.

Tää kohta oli ihana ja samalla jotenkin sydäntäsärkevä, kun Bilbo joutuu kohtaamaan surunsa ja kertomaan innostuneelle pikkuhobitille Thorinista, kääpiöistä ja suuresta retkestään. Nyyh!

Kiitos näistä ensimmäisistä osista, jään tätä seuraamaan ja odotan mielenkiinnolla seuraavaa luukkua!

[Altais]

Onpa ihana seurata Hobitti-joulukalenteria tällä parituksella, vaikkei sitten olisikaan fix-it. Ihan varmaan on noin, ettei joulu tunnu enää samalta, jos on kokenut jotain koko elämän mullistavaa niin kuin Bilbo sen seikkailunsa, rakkauden sekä ison menetyksen. Ei ihme, että ne palaavat mieleen juuri jouluisin. Mutta tykkään niin Bilbon ja pikku-Frodon omalaatuisen elämän hetkistä, ja siitä ajatuksesta, että muistelemalla ja kertomalla menneistä Frodolle, muistot rakkaasta ihmisestä olisivat taas heränneet henkiin, eikä Bilbolla ehkä enää olisi niin paljon sellainen olo, ettei kukaan koskaan voi tajuta hänen kokemaansa, eikä edes ihan lähelle. Jään mielenkiinnolla seuraamaan, ja yritän ehtiä kirjoitella kommenttejakin silloin tällöin! 

[LillaMyy]

Okei, nyyh, nyt tuli tippa linssiin, koska näen pikku-Frodon juoksemassa kädet levällään Bilboa kohti pyytäen kertomaan kääpiöistä! <3_<3

Tätä lukiessa kulki myös vilunväreet selkää pitkin, että piti juosta hetkeksi takkahuoneeseen lämmittelemään takkatulen ääressä. Ihan vaan jo tuo koko ajatus vilusta hautaholveissa ja talviyönä kulkevasta viimasta sai jo hytisemään. Ja sitten kun niihin lisätään vielä ajatus siitä, että joutuu kertomaan itselleen vaikeaa tarinaa pienelle hobitille, niin tulee vielä entistäkin enemmän vilu.

Raastavaa kerrontaa, joten odotan todella innolla sitä, että päästään kivempiinkin osiin, koska nämä sattuu niin kovin paljon. Kiitoksia kuitenkin taas tästä!

[Odo]

Iik, ihania kommentteja ja vieläpä monta! ♥ Lupasin lempeää ja lohdutonta ja myönnän, että alkupuoliskolla ollaan aika lohduttomissa tunnelmissa, mutta tämä on sellainen vähän hitaasti lämpeävä kalenteri, mutta ihania juttuja on luvassa.

Ps. Huippua, että mursuhilleri uskaltautui Bagginshieldin pariin ja Larjus lukemaan Hobittia, vaikka ei TSH tai Hobitti olekaan oma pala kakkua, hyvä te (ja jee!) Toki olen kiitollinen myös muiden kommenteista, ajatuksista ja siitä, että olette täällä. ♥

Neljäsluukku on nyt täällä, hieman lohdullisemmissa tunnelmissa! Tässä muuten tavallaan on sellainen hassuus (luukussa 3., siis), että "Bilbo ei odottanut Sydäntalven juhlaa ennen kuin Frodo tuli hänen luokseen", mutta se viittaa tavallaan loppua kohti, eli ei, Bilbo ei osaa (vielä) odottaa. Se ei ehkä tullut toteutetuksi niin, kuten sen ajattelin, vaan viittaa Bilbon alkavan odottaa jo tuossa kohtaa (mikä ei pidä varsinaisesti paikkaansa).

IV
Lempeys
(61 sanaa)

Vaikka Bilbon sydäntä kivisti hänen puhuessaan Thorinista ja kääpiöystävistään, hän puhui heistä vain lempeästi. Jopa kaikista vaaroista, joita he olivat kohdanneet ja pieni Frodo toisinaan nukahti Repunpään pehmeimpään nojatuoliin. Kaikista synkimmätkin tarinat olivat pehmeitä, kun oli kääriytynyt vilttiin ja kynttilät tuikkivat ikkunalaudoilla. Useimmiten Frodo kuitenkin kuunteli ja kyseli paljon.

"Mitä sitten tapahtui?" Frodo uteli aina ja niin tarinat kestivät pitkälle yöhön.

[Larjus]

Tässä muuten tavallaan on sellainen hassuus (luukussa 3., siis), että "Bilbo ei odottanut Sydäntalven juhlaa ennen kuin Frodo tuli hänen luokseen", mutta se viittaa tavallaan loppua kohti, eli ei, Bilbo ei osaa (vielä) odottaa.

Spoilereita

Nyt sitten on lempeyttä ihan otsikossakin asti! Tätä lukiessa tuli muutenkin semmoinen pehmoinen olo, varsinkin kun mietin pikkuista Frodoa :3 Nukahtaa kertomuksia kuunnellen nojatuoliin, naawwwss ♥ Ihanaa kun hän haluaa kuunnella Bilbon juttuja. Mä uskon, että tekee Bilbollekin hyvää kertoa Thorinista ja muista, vaikka se sydämestä ottaakin. Mutta parempi niin kuin että hautoisi vain mietteitään yksin.

[Odo]

Spoilereita

Ei, kun epäselvästi kirjoittavan kirjoittajan selityksiä.

Tajusin nimittäin itekin, että se viittaa vahvasti nyt, että Bilbo alkoi odottaa heti (!), vaikka saattaa olla, ettei. Eli ei. Mutta ehkä se on myös vähän spoileri, mutta lohdutonta ja lempeää, niin annettaan nyt vähä toivoa. Ellen sitten muuta loppua, että siitä sitten teille tuskaa ja kärsimystä joulun kunniaksi. x)

Larjus, niin minäkin uskon ja onhan Bilbo tarinankertoja luonteeltaan. ♥

[Odo]

V
Kutsuttu vieras
(85 sanaa)

"Oveni on aina auki sinulle, Frodo", niin Bilbo tapasi sanoa ja pian pieni ja innokas hobitti oli päivittäin vieraana Repunpäässä kuuntelemassa tarinoita ja auttamassa pikkuaskareissa. Toisinaan Frodo myös leikki Samin kanssa, kun Bilbon vanha ystävä Hamfast Gamgi hoiti velvollisuuksiaan Repunpään puutarhassa. Joskus hobittipojat auttoivat, mutta useimmiten he peuhasivat hangessa. Bilbo katseli sitä hyväntuulisena. Hobittipojissa oli yhä seikkailun janoa, vaikka Konnun seesteinen ilmapiiri tylsytti terävimmänkin hobitin pään viimeistään ajan kuluessa.

Bilbonkin pää oli ollut lähes pehmeää kuin puuterilumi, mutta seikkailun jälkeen mikään ei ollut enää entisensä.

[Odo]

A/N: Tästä piti tulla itsenäisyysteemanen, mutta itsenäisyysteema kääntyi itsepäiseksi. Toki eihän Suomen itsenäisyyspäivä nyt oikein muutenkaan istu Kontuun, että ehkei se haitanne. x)

VI
Itsepäinen
(80 sanaa)

Bilbo oli liian itsepäinen myöntämään, että hän kaipasi. Frodolle kerrotut tarinat olivat täynnä seikkailuja, mutta Bilbo päätti usein tarinansa, että hobitin paikka oli omassa kolossa. Todellisuudessa luita jomotti eikä se johtunut pakkasen puremista vaan aloillaan olemisesta, siitä, että Konnussa kaikki oli kuten ennen.

"Etkö koskaan kaipaa seikkailuja?" Frodo vaati tietää.

"Voi Frodo, en suinkaan", Bilbo vastasi ja taputteli mahaansa maittavan illallisen jälkeen. Silloin Bilbo mietti, miltä Erebor näytti uudessa loistossaan. Loistossa, jota Thorin ei näkisi.

Eikä Bilbo näkisi Thorinia Ereborissa.

[Hely]

Voi apua :'(

lempeää ja lohdutonta

Tää kuvastaa ehkä vähän liiankin hyvin näiden tekstinpalasten fiilistä. Aina kun luulen päässeeni yli bagginshieldistä niin tämmöset ficcit osoittaa ettei niin todellakaan ole. Jotenkin myös söpö sana tuo hobittipoika ja ihanaa että olet ottanut tähän mukaan pikku!frodon lievittämään Bilbon ikävää, vaikka eihän se Thorinia täysin ikinä korvaa.

Toistaiseksi oma lempparini näistä on tuo kakkonen teemalla aika;

Aika vei kaiken: linnut, eläimet, puut ja kukat. Se hapersi raudan ja teräksen, tuhosi valtakuntia ja löi alas kuninkaat.

Thorinin kanssa lepäävä rauta ja teräs, ne kuluivat haudassa.

Ihanasti kirjoitettua tekstiä, jään odottamaan seuraavia luukkuja! <3

[Odo]

Hely, kiitos kommentista! Ihanaa, että löysit tämän pariin. <3 Sitä kuvitteli itsekin jo etääntyneensä Bagginshieldista, mutta ei se paljon vaatinut, että taas hurahti. x) Luin kyllä keväällä Hobitin ja TSH kesän seutuun, mutta noi leffat kyllä sytyttää aina bagginshied-fiilsit, kun katottiin ne tuossa vähän aikaa sitten.

VII
Uni
(65 sanaa)

Talviyön pakkanen nakersi Repunpäätä, jonka vanhat perustukset vastasivat valittavalla natinalla. Bilbolla oli  kuitenkin lämmin takkavalkean loimussa ja vilttiin kääriytyneenä. Puut pokashtelivat liekkien syleilyssä. Bilbon paras nojatuoli oli takan edessä. Bilbon mieli harhaili unen ja valveen rajamailla. Hobitti näki unia, kuinka Thorin oli sulkenut hänet halaukseen, unia, joissa vuoren alainen kuningas toivotti Bilbon tervetulleeksi juhlimaan Sydäntalven juhlaa Ereboriin. Herätessään Bilbo muisteli vuorta ja vuoren alaista kuningastaan.

[Odo]

VIII
Kolikot
(64 sanaa)

Bilbo pyöritteli sormissaan kolikoita, jotka olivat peruja hänen seikkailuistaan. Nämä kolikot oli saatu peikkojen luolasta, josta myös Piikki oli peräisin. Kolikot olivat kylmiä kuin jään puremia, mutta Bilbo käänteli niitä ja mietti, miten hupsuna muut hobitit olisivat hänen aarteistaan.

Näitäkin arvokkaamman aarteen Bilbo piti visusti sydämessään. Kylmät kolikot hän sulki arkun kätköihin. Ne eivät kuuluneet Kontuun vaan Ereborin holveihin, jonne Bilbon sydänkin oli jäänyt.

[Odo]

IX
Kädet
(69 sanaa)

Seuraavana päivänä Bilbo vietti jälleen Frodon kanssa aikaa. Frodo vaati, että haluaisi tehdä Bilbon kanssa maustelimppua ja niin Bilbo kääri kätensä yhdessä pikkuhobitin kanssa. Taikinaa vaivattiin ja maustettiin, jauho pöllysi ja takertui hobittien kihariin hiuksiin. Heidän leipoessaan sormet upposivat pehmeään taikinaan ja Bilbo tiesi, että kaikki oli nyt hyvin. Kylmän kullan kosketus oli vain häivähdys hänen mielessään.

Hobitin kädet kuuluivat tekemään, ei varastamaan, vaikka ulkona auringossa hohtava lumi muistutti arkkikivestä.

[Larjus]

Onpas tänne ehtinyt tulla monta osaa ihan huomaamatta Mutta näitä kun luki useamman putkeen niin huomasi mielestäni hyvin sekä lempeyden että lohduttomuuden, jotka alkutiedoissakin mainttiin. Bilbon muistot ja ajatukset tuovat mukanaan haikeutta ja sitä lohduttomuutta, suruakin, mutta pikku-Frodon läsnäolo taas lämmittää ja väkisinkin hymyilyttää, kun hän on mukana touhuamassa :3 (Ihanat mielikuvat kans hänestä ja Samista lumessa peuhaamassa ♥)

Frodo vaati, että haluaisi tehdä Bilbon kanssa maustelippua ja niin Bilbo kääri kätensä yhdessä pikkuhobitin kanssa.

Awww, yhteinen leipomishetki :3 Ihanaa ♥ Tossa muuten varmaan pitäis lukea maustelimppua, eikä lippua. Vaikka mistä minä hobittien omat erikoisherkut tiedän... 😅😅
Nyt tekis itsekin mieli leipoa. Ei toki enää tähän kellonaikaan (varsinkin kun vielä toivun pahasta flunssasta ja kuumeilusta), mutta kyllähän leipominen kuuluu joulun aikaan noin muutenkin. Jotain pitää päästä tekemään.

[Odo]

Larjus kiitos kommentista ja tarkkanäköisyydestä. Kyllä se limppu pitäisi olla. Joo lohtu ja lohduttomuus vähän vuorottelee, ehkä ne nivoutuukin tai sitten ei. Kiva, kun tulit taas kommentoimaan. <3 painotus yhä vähän ehkä, kun monta kirjoittamatonta luukkua alkaa lähestyä.