Kiitoksia taas paljon, hymyilyttää vaan niin pirusti noi teidän ihanat kommentit!
Liinalotta, paritukset ei ihan virallisesti vaihdu (ai että tekisi mieli paljastaa niin paljon juttuja jatkosta!), mutta semmosia "sivuparituksia" tulee olemaan
Näätte kyllä sitten.
Kotitonttu, ei sitä tiedä, vaikka joku tunnistaisi
Sekä yksi sana; draamaa.
Neljäs osa - AnteeksipyyntöjäNousin kuitenkin taas todellisuuteen, kun huomasin Bellan nousevan penkiltä. En ollut edes noteerannut hänen lopettamistaan, ja yllätyin, kun hän yhtäkkiä sammutti huoneesta valot.
Olin taas pudonnut lähtöruutuun, ja se pieni valopilkku tunnelin päässä, jota tavataan kutsua toivoksi, oli sammunut kokonaan. BPOV Edwardin surulliset kasvot pyörivät hänen äänensä säestäminä mielessäni, ja raapivat haavoja uudelleen auki. Minua inhotti olla puhumatta hänelle, ja kohdella häntä kuin ilmaa, mutta en voinut muuta. Se mitä Heidi ja Edward – tai Heidi – teki, oli anteeksiantamatonta.
”Alice, oletko nähnyt Edwardia?” Minun oli pakko saada tämä asia selvitettyä, tai muuten kipu repisi minut halki.
Alice nosti päänsä selailemastaan lehdestä, ja katsahti minuun surullisesti. ”En, mutta-”
”Kävelin juuri olohuoneen ohi, ja siellä Edward ainakin istui soittamassa”, Emmett jatkoi ennen kuin Alice sai lauseensa loppuun. ”Bella, tiedän, että se oli väärin, ja Heidi on täysi idiootti, mutta se ei ollut Edwardin vika. Ei todellakaan. Heidi on ollut hänen kimpussaan aikojen alusta, eikä tajua vieläkään irrottaa.”
”Tiedän, mutta silti. Edward olisi voinut estää tai jotain!” huusin ja viitoin käsilläni ympärilleni. En ollut keskustellut kenellekään tästä aiheesta, ja kaikki sisällä pitämäni tunteet pääsivät valloilleen. ”Anteeksi. Kaikki tämä on vain niin stressaavaa. En tiedä mitä minun pitäisi tehdä, päästää kaikki sormien läpi tuosta noin, vai tehdä jotain järjettömämpää.”
”Bella, olen varma, että saatte asiat sovittua. Edward ei ole koskaan ollut onnellisempi. Bella, sinä teit Edwardista kokonaisen.
”Hän on aina katsonut vierestä meitä muita rakastavaisia, ja oli vihdoin hänen vuoronsa tuntea onnea, rakkautta. Bella, jos jätä Edwardin nyt, hän murtuu täysin”, Emmett sanoi ja tuo oli hienointa mitä hän oli koskaan minun kuullen sanonut.
”Kiitos. En vain tiedä mitä tehdä.”
”Teet sen minkä näet parhaaksi”, Alice sanoi ja silitti selkääni.
Nyt jos koskaan oli aika toimia.
EPOV Kevyet askeleet kulkivat – tai pikemminkin tanssivat – kohti olohuonetta. Kadotettu toivoi alkoi taas lyödä rinnassani, sillä askeleet kuulostivat aivan Bellan askelilta.
Toivoni hyytyi kuitenkin välittömästi, kun näin, kuka ovesta tuli. Se ei ollut Bella, vaan Heidi. Miten ihmeessä hän oli taas päässyt tänne? Enkö minä käskenyt hänen jättää minut rauhaan?
”Heidi, enkö minä käskenyt sinua jättämään minut rauhaan? Mitä kohtaa et siitä ymmärrä, vai oletko muuten vain vähä-älyinen?” äyskähdin, mutta se ei tehnyt Heidiin mitään vaikutusta.
”Edward, Edward, Edward. Teetkö tämän itsesi, vaiko sen vaimosi, Bellan, takia?” hän kysyi rasittava hymy kasvoillaan. ”Tiedän, että rakastat minua kuitenkin, eikä kukaan voi estää sitä – ei edes vaimosi. Vai pitäisikö sanoa pikemminkin pian-entinen-vaimosi.”
Raivo sisälläni roihahti liekkeihin, kukaan ei puhuisi Bellasta –
minun Bellastani, tuolla tavalla. ”Heidi, älä viitsi ärsyttää minua enempää.” Sanoilla ei kuitenkaan ollut mitään vastakaikua, ja Heidi alkoi kävellä minua kohti.
”Et ikinä satuttaisi minua, tiedän sen.”
”Enkö muka? Et voi olla varma”, sanoin ja naurahdin, ”olen tappanut ihmisiä, mutta myös vampyyrejä ennenkin.”
Heidi alkoi olla lähempänä kuin olin ehtinyt huomata, ja seuraavaksi hän kietaisi kätensä niskani ympäri, aivan kuin aamulla.
”Heidi”, sanoin ja rinnastani alkoi kumpuilla murinaa.
”Shh”, hän vain sanoi ja alkoi suudella minua intohimoisesti. Samassa käytävältä alkoi taas kuulua askeleita, ja Bella astui sisään.
Käytin kaiken voimani repiäkseni Heidin irti, mutta se oli melko myöhäistä; Bella oli nähnyt tarpeeksi.
BPOV Alicen ja Emmettin onnentoivotusten jälkeen kävelin kohti olohuonetta. Huoneesta ei kuulunut soittoa, mikä oli outoa, jos kerran Edward oli juuri soittanut, kun Emmett oli kävellyt ohi. Huoneesta ei kuulunut käytännössä mitään.
Avasin oven varovasti, ja en tiennyt näinkö oikein.
Heidi oli kaikin voimin Edwardissa kiinni, ja suuteli tätä intohimoisesti. En tiedä yrittikö Edward edes estää, mutta kohdattuaan katseeni, hän heitti Heidin lattialle ja käveli minua kohti.
”Bella, tämä ei ole sitä mitä se-” Olin kuullut tuon selityksen liian monta kertaa, että se oikeasti ärsytti minua.
”Hah, mitä sitten! Edward Cullen, ala selittää ja vähän äkkiä! Ja välitätkö kertoa minulle myös, miksen heti tästä seisomalta menisi hakemaan avioeropapereita, ja jättäisi sinua!” huusin ja tönäisin Edwardin kauemmas. En tahtonut, että hän koski minuun nyt.
”Bella”, Edward sanoi ja painoi kasvonsa käsiinsä, ”en tiedä miten tämän selittäisin-”
”No sinun pitäisi!” huusin ja minulta ei todellakaan nyt virunut mitään säälipisteitä. ”Olin tulossa juuri pyytämään anteeksi käytöstäni, ja sopimaan asioita, mutta ilmeisesti sinulla oli muuta mielessä!”
”Heidi se itse tuli tänne, ja hyökkäsi päälleni!” Edward huusi ja näin hänen kasvoissaan vihan.
”Aivan helvetin sama, kumpi aloitti! Olet suorastaan pettänyt minua kahdesti tänään! Luulin, että yksi kerta riittäisi, mutta ilmeisesti Edward Cullenille ei!” huusin taas ja paiskasin yhden Esmen maljakoista päin seinää, ja se särkyi tuhansiksi paloiksi. Edward väisti sen juuri hyvin, ja oli todella lähellä, ettei se osunut hänen päähänsä.
”Kumpikaan ei ollut minun vikani! Tuo
huora”, Edward sanoi ja osoitti Heidiä, ”on käynyt niinä molempina kertoina kimppuuni! Bella, en ole koskaan ollut Heidistä kiinnostunut, ja helvetti en tule koskaan olemaan!”
Koko huone kaikui huutoamme, ja tavaroiden heittelyä.
”Olisit voinut estää! En jaksa epäillä, ettetkö ole häntä vahvempi”, huusi ja paiskasin vuorostani yhden valokuvakehyksistä päin Edwardia. Sekään ei osunut, vaan lensi hänen ohi päin yhtä taulua, joka katkesi kehyksen voimasta kahtia.
”Turhaan niitä tavaroita heittelet, se ei edesauta asiaa yhtään”, Edward sanoi rauhoittavalla äänellä. ”Bella, yritä nyt ymmärtää.”
”En yritä! En jaksa tätä enää, on viittä vaille, etten hyökkää sinun ja tuon Heidisi kimppuun!” kiljuin ja kaadoin pöydän vierestäni. Kaikki tavarat pöydältä luisuivat alas, ja pöydän jalat katkesivat.
”Hän ei ole mikään minun Heidini! Meillä ei ole mitään yhteistä,
ei mitään! Kuuntele nyt minua, kulta”, Edward sanoi ja otti käteni omiinsa.
”Älä koske minuun, sika!” huusin ja repäisin käteni vapaaksi. Heitin välittömästi yhden lampunjalan päin Edwardia, ja tällä kertaa se osui häntä suoraa käsivarteen.
”Rauhoitu! Et saa tuolla kuin vihaisen Esmen vastaasi”, Edward sanoi kättään pidellen.
”Hah! Mikä helvetin moraalinvartija sinäkin olet?” huusin ja naurahdin. Takanani kuulin askelia, ja Emmettin kiroamista.
”Mitä helvettiä te teette?” Emmett huusi ja juoksi väliimme.
”Sen minäkin tahtoisin tietää!” huusin ja yritin heittää taas vaaseja päin Edwardia Emmettin selän takaa. ”Keskeytin selvästikin jotain Heidin ja Edwardin välillä!”
”Bella, rauhoitu nyt!” Emmett huusi ja tönäisi minut istumaan tuoliin. ”Edward, välitätkö kertoa minulle – ja ilmeisesti Bellallekin – mitä täällä tapahtuu?”
”Tuo hullu hyökkäsi kimppuuni”, Edward sanoi ja osoitti Heidiä, ”ja alkoi suudella minua! Nyt Bella uskoo, että tämä oli muka minun vikani!”
”Se oli!” paiskasin kenkäni päin Edwardia, sillä melkein kaikki heitettävät tavarat oli jo pirstaleina lattialla.
”
Helvetti, Bella! Lopeta se riehuminen, ja käyttäydy kuten sinun pitäisi!” Emmett sanoi ja riuhtaisi toisen kengän kädestäni, jonka olin juuri heittämässä taas häntä päin. ”Olet vihainen, shokissa, ärsyyntynyt ja kaikkea, mutta yritä edes rauhoittua!”
Hiljennyin hetkeksi ja suuntasin katseeni Edwardiin. Hän näytti aivan hirveän haavoittuneelta, ja surulliselta, ja hetken jo mietin kaiken anteeksiantamista tosissani.
”Edward, selitä koko juttu, ja koita tehdä se nopeasti. En tiedä pystynkö pitelemään Bellaa kauan”, Emmett sanoi ja lähentyi Edwardia kuiskatakseen jotain. ”Mutta leikkaa ne rajuimmat kohdat – siis mikäli niitä on – pois, Bella on muutenkin jo hermona.” Murahdin kuullessani sen, Emmett ei tainnut muistaa superkuuloa.
Edward selitti koko jutun ihan juurta jaksaen – Heidin tapaamisesta, ja kuinka hän oli rynnännyt tänne.
”Sinä
paskiainen!” huusin ja riuhtaisin itseni Emmettin otteesta irti. Ilmeisesti hän oli höllännyt otettaan sen verran kuunnellessaan Edwardia, ettei huomannut irrottautumistani.
”Miten kehtasit?” sanoin ja nappasin Heidin hiuksista kiinni. Edward ja Emmett olivat ilmeisesti unohtaneet hänen läsnäolonsa, mutta minä en.
”Irti minusta!” Heidi kiljui minkä kurkustaan pääsi. Heitin hänet päin seinää, ja Edward juoksi luokseni.
A/N: Mähän sanoin, että tässä on draamaa
Toivottavasti ette saanu mitään sydänkohtausta.
- Annabelle
