Kirjoittaja Aihe: Twilight: Endless Love, K-11, 13. osa 22.6  (Luettu 43117 kertaa)

Annabelle

  • ***
  • Viestejä: 409
Twilight: Endless Love, K-11, 13. osa 22.6
« : 03.06.2009 22:31:16 »
Kirjoittaja: Annabelle
Ikäraja: K-11
Fandom: Twilight
Paritus: Ota selvää ;)
Tyylilaji: AU/draama
Vastuuvapautus: Kaikki muu paitsi idea ja teksti kuuluu Stephenie Meyerille.
Varoitukset: Pientä väkivaltaa, sekä paljon huonoa herjaa.
Yhteenveto: 50 vuotta Bellan muuttumisesta on kulunut. Edward ja Bella ovat onnellisesti naimisessa, mutta onko rakkaus siltikään ikuista? Jatkoa Been there, Done that -ficilleni.

Ilmestyneet osat
Ensimmäinen osa - Tappeluita
Toinen osa - Salaperäinen tuoksu
Kolmas osa - Sävellyksiä
Neljäs osa - Anteeksipyyntöjä
Viides osa - Asianajaja
Kuudes osa - Timanttisormus
Seitsemäs osa - Jimmy Choot
Kahdeksas osa - En voi elää ilman häntä
Yhdeksäs osa - James
Kymmenes osa - Kosto on suloisin
Yhdestoista osa - Vaihto
Kahdestoista osa - Illanviettoa
Kolmastoista osa - Rakkauden uusi alku?

K/H: Kuten lupailin, tässä tätä jatko-osaa. Ensimmäinen osa ei mikään erityisen hyvä, mutta olen huono aloittamaan ficcejä. Kommentteja toivoisin kuitenkin, positiivistä ja negatiivistä otetaan kumpiakin vastaan :D

Ensimmäinen osa - Tappeluita

BPOV

”Alice, lopeta jo!” huusin varmaan jo kolmattakymmenettä kertaa keijukaiselle, joka ahersi hiuksieni parissa. Alice osasi kuitenkin aina tekeytyä kuuroksi esittäessäni vastalauseita hiustenlaitosta tai vaatteista.
  50 vuotta oli kulunut viimeisestä käynnistämme Forksissa, ja nyt jo menimme takaisin siihen kouluun, josta kaikki valmistuimme tasan 50 vuotta sitten.
  ”Bella, sinun täytyy näyttää hurmaavalta! Ei sillä, ettetkö olisi nyt jo, mutta teemme vain pieniä lisäyksiä. Vai mitä, Rose?” Alice huikkasi Rosalielle, joka para-aikaa penkoi kaapista jotain vaatteita minulle.
  Rosalien käsitys minusta oli muuttunut kertaheitolla vuosia sitten. Hän ei enää vihannut minua; käytännössä olimme parhaita ystäviä. Joskus sitä sanotaan, etteivät ihmiset ikinä muutu, mutta tarpeeksi kauan yhdessä asuttuanne muuttuvat varmasti.
  ”Niinpä”, Rosalien ääni hukkui kaapissa oleviin massiivisiin hyllyihin, ja vampyyrejen superkuulonkin lisäksi se kuului vain pienesti.
  ”Noin, Bella! Olet nyt valmis”, Alice sanoi ja irrotti kätensä hiuksistani.
  ”Viimeinkin!” huudahdin ja nousin tuolilta aikeissani mennä alakertaan muiden luo, kunnes Alice nappasi minua kädestä.
  ”Eipäs sittenkään, Bella, ei sinulla ole vielä vaatteita! Rosalie valitsi sinulle täydelliset vaatteet, katso nyt”, Alice maanitteli ja osoitti kaunista neuletakkia ja kapeita farkkuja, jotka roikkuvat henkarissa oven karmissa.
  ”Alice”, sanoin ja loin murhaavan katseen häneen. Jos katse vain voisi tappaa..
  ”Bella, kiltti”, Alice sanoi ja venytti sanaa sekä loi kasvoilleen mitä hellyttävimmän ilmeen. Ei ihme, että Jasper antoi aina kaiken Alicelle periksi.
  ”Selvä”, mumisin ja nappasin vaatteet sekä korkokengät, jotka Rosalie oli kiikuttanut vaatteiden viereen meidän kiistellessä.
  Alice oli oikeassa; vaatteet näyttivät hyviltä päälläni. Alakertaan astuessani kaikki istuivat jo sohvalla tuijottivat zombimaisesti tv:tä, kuten aina. Edward istui reunimmaisena sohvalla, ja menin istumaan hänen syliinsä.
  ”Hei rakas”, Edward hymyili hiuksiini ja painoi suukon ohimolleni. ”Tuoksut hyvältä.” Edward hymähti itsekseen, kunnes kiinnitin katseeni muihin Emmettin avattua suunsa.
  ”No, Bella, oletko varma, että itsehillintäsi kestää?” Emmett kysyi puoliksi vitsillä, mutta ilmeisesti Edward ei ottanut sitä vitsinä, ja alkoi murista.
  ”Edward, rauhoitu”, sanoin ja murina loppui kuin seinään. ”Emmett, olen. Entä oletko itse?” kysyin ja virnistin saaden Emmettin kiehumaan.
  ”Oikeastaan, mielestäni Bella on meistä vahvin kieltäytymään houkutuksesta, vaikka onkin meistä uusin”, Alice sanoi ja Edward myhäili jotain samaa.
  ”Alice on oikeassa, Bellalla on erityinen kyky vastustaa ihmisen verta, itse asiassa olen ihmetellyt sitä itsekin. Olen miettinyt pääni puhki mahdollisia syitä, mutta ainoa järkevä selitys, jonka olen keksinyt ei ole kummallinen. Bellalla on vain horjumattoman vahva itsekuri”, Carlisle sanoi lääkäriaksentillaan.
  ”Mmh, mikä mielenkiintoinen puheenaihe. Ehkä meidän oikeasti pitäisi lähteä, tulen hulluksi”, sanoin puoliksi nauraen, mutta kaikki katsoivat minua aivan kuin oikeasti olisin hullu.
  Alice nousi kuitenkin sohvalta ja suuntasi tiensä kohti autotallia, ja pian kaikki muutkin saapuivat autoille mutisten jokainen omiaan.

  Koko koulu oli muuttunut täysin. Se oli remontoitu uudelleen ulkokuorta myöten, ja vanha oli käytännössä laitettu maan tasalle. Tuijotin ihmeissäni ympärilleni. Mitään siitä koulusta, josta poistuimme viimeisen kerran 50 vuotta sitten, ei ollut mitään jäljellä.
  ”Bella, 50 vuotta on pitkä aika ihmisille. Kaikki muuttuu aikanaan, mikään ei ole ikuista”, Alice totesi. Hän oli selvästi huomannut tuijotukseni, vaikka joskus minusta tuntui, että Alicellakin oli ajatustenlukukyky. Tai sitten hän vain osasi lukea ihmisiä.
 
  ”Mmm, niinpä”, Edward mumisi selitettyäni jostain ärsyttävästä pojasta, jonka nimen olin unohtanut, koulussa. Koko koulupäivä oli sitä samaa tylsää kertausta, ja vaikka olinkin saanut monet tunnit sovitettua Alicen tai Rosalien kanssa samoiksi, tuntui se silti siltä kuin olisin istunut koulussa ikuisuuden.
  ”Et tiedä kuinka rasittavaa se on! Jos hän tulee enää lähellekään minua, teen jotain laitonta aivan varmasti, enkä vastaa seurauksista”, sanoin ja katsahdin Edwardiin, jonka silmät olivat rennosti ummessa. Jollen olisi tiennyt totuutta, olisin kuvitellut hänen nukkuvan.
  ”Edward! Et kuuntele minua yhtään!” sanoin ja tönäisin häntä käsivarteen. Vastasyntyneen voimani olivat onneksi kaikonneet jo aikoja sitten, ja pystyin hallitsemaan iskujani paremmin.
  ”Anteeksi, vaivuin vain ajatuksiini. Niin, mitä sanoitkaan, kulta?” Edward kysyi ja väläytti häikäisevimmän hymynsä. Melkein jopa menin siihen lankaan, mutta olin aikojen saatossa kehittänyt itselleni vastustuskyvyllisen suojamuurin, kun Edward käytti hymyään.
  ”Äh, ihan sama. Menen katsomaan mitä Alice ja Rosalie tekee”, sanoin ja nousin sohvalta Edwardin sylistä ylös. Edward kuitenkin reagoi nopeammin, ja kaappasi minut vyötäröltä takaisin syleilyynsä.
  ”Ei ihan vielä”, hän sanoi ja naurahti. Yritin kaikin voimin rimpuilla Edwardin käsien välistä, mutta ne olivat kuin lukot vyötäröni ympärillä.
  ”Edward! Laske minut alas!” huusin ja jatkoin epätoivoista rimpuiluyritystäni.
  ”Mm.. viitsisinkö? Voisinhan minä-” En halunnut tietää, mitä Edward suunnitteli, ja jatkoin huutamista ja potkimista, vaikka se oli täysin hyödytöntä. En pääsisi tästä ennen kuin Edward itse päästäisi minut.
  ”NYT!” huusin ja kuulin Emmettin jylisevän naurun käytävällä.
  ”Voi pikkusisko, mihin sinä olet taas itsesi laittanut?” Emmett naurahti ja ennen kuin tajusin mitään; olin lentänyt kaaressa Emmettin käsien varaan. ”Voi Bellaaaaa..” Emmett venytti vokaaleja.
  ”Emmett, laske minut alas! Tai muuten-”
  ”Tai muuten mitä? Syöt minut?” Emmett totesi ja virnisti. Edward tyrskähti taustalla. Tiesin, että Emmett oli aina ollut typerä jossain määrin, mutta tämä alkoi olla jo huippuja.
  ”Selvä, itsepä kerjäsit. Esme!” huusin ja sekunnissa nuori, kaunis äitimme saapui oviaukkoon.
  ”Mitä, kulta pieni?” Esme kysyi kunnes katsahti Emmettiin. ”Voi luoja, Emmett! Laske Bella alas, ja heti!”
  Välittömästi luisuin Emmettin sylistä maahan. En ollut koskaan muistanut olleeni niin iloinen jalkojeni kohdatessa maanpinnan.
  ”Mitä ihmettä sinä taas ajattelit? Emmett, eikö tästä ole puhuttu? Bellaa ei kiusata!” Esme räyhäsi Emmettille. Olin ollut melkein alusta asti Emmettin uusi lelu, jolla hän keksi tekemistä, aina kun oli tylsää.
  ”On, äiti.” Emmettin äänestä kuulsi nöyryys, mikä oli melko ihmeellistä.
  ”No miksi ihmeessä näen sinut roikottavan Bellaa? Ja sinäkin vielä Edward! Olisi edes luullut sinun auttavan Bellaa.”
  ”Niin, aivan”, Edward sanoi herrasmiesmäisesti, aivan hänellä ei olisi ollut asian kanssa muka mitään tekemistä. Kunpa Esme vain tietäisi.
  ”En tiedä oikeasti mitä teen kanssasi, Emmett”, Esme sanoi ja nojautui seinään. Tiesin tämän suunnitelman, Esme oli käyttänyt sitä monta kertaa Emmettin kanssa. Ensiksi hän huutaisi, sitten valuisi itsesääliin, ja huutaisi taas. Koin parhaaksi häipyä paikalta vähin äänin Edwardin kanssa, kun volyymi alkoi taas voimistua.
  ”Edward, tiedätkö, että inhoan sinua?” kysyin kävellessäni portaita alas Alicen ja Rosalien luo.
  ”Minäkin rakastan sinua”, Edward sanoi ja painoi suukon hiuksiini.

A/N2: Tiddiii, bätmäään. Niin. Kommenttia.
 
- Annabelle

// Oh, mitä typoja. Ei pitäisi kirjottaa mitään tohon aikaan. Korjasin siis muutaman virheen.
« Viimeksi muokattu: 14.11.2014 22:29:56 kirjoittanut Beyond »

Mmeri

  • ***
  • Viestejä: 150
Vs: Endless Love, K-13
« Vastaus #1 : 04.06.2009 00:18:22 »
Eka! :D

Hehee, vähän huippu.  :DD Ihana, nauroin täällä yksikseen. :DD  Kirjotat tosi hyvin, tykkäsin jo sun viime ficistäkin mistä tämä on jatkoa. :) Jatkoa vaan, innolla jatkoa odotellen.  :>>

{samba}

  • Someone Broken
  • ***
  • Viestejä: 217
Vs: Endless Love, K-13
« Vastaus #2 : 04.06.2009 08:39:40 »
Vou. Jatkoa.
Tää onki hieno. Yllättävän hieno. Joskus kun venytykset ei mee ihan nappiin. Tä tuntuu menevän. Jään innolla odottamaan jatkoa...?
Kiitos.
If I say you're the one would you believe me?

masque

  • Vaito Nainen
  • ***
  • Viestejä: 44
Vs: Endless Love, K-13
« Vastaus #3 : 04.06.2009 10:14:37 »
En ole lukenut tota sun aikasempaa ficciä, mutta tämä kyllä kiinnosti kovasti.
Hauska luettavaa.. :') Ei voi muuta sanoa.
Ja nyt olen taas hienosti osannut koukuttaa itseni keskeneräiseen ficciin. Äh, samapa tuo.
Mutta siis nautin paljon tekstisi lukemisesta ja se kuinka Edward ja Emmett kiusasivat Bellaa oli kertakaikkiaan hupaisaa. :D

Noh, taidankin tästä mennä lukemaan tuon toisen ficcisi ja nauttimaan siitä.

Kiitoksia paljon tästä lukukokemukseta. ;D

Dunja

  • ***
  • Viestejä: 83
  • xoxo
Vs: Endless Love, K-13
« Vastaus #4 : 04.06.2009 10:19:56 »
Tää on tosi hyvä. Parempi kuin se eka osa... Onko sulla mitään suunnitelmia kuinka pitkän tästä teet?
Jatkoa oottelen :)

Veronika

  • ***
  • Viestejä: 168
  • mister
Vs: Endless Love, K-13
« Vastaus #5 : 04.06.2009 10:36:20 »
Jeejeejee! Teit jatko-osan! Parasta!

Tykkäsin kovasti. Ihanaa toi, kun Emmett ja Edward ärsytti Bellaa.  :D
En muuten oikein tajunnut, miksi Edward ei silloin kuunnellut Bellaa, kun se selitti jotain. Nooh, aivan sama!  ;D

jatkoa lisäälisäälisäälisää!  ;)
another stranger

entinen vohveli

Vaivaiskoivu

  • ***
  • Viestejä: 173
  • Just open up your eyes
Vs: Endless Love, K-13
« Vastaus #6 : 04.06.2009 11:28:04 »
Ihihiii, jatko-osa!!! Jes, pelastit mun päivän! Hauska osa, mäkin tykkäsin kun Emmett kiusasi Bellaa, jotenkin just tollasta Emmett-tyylistä käytöstä : D  Innolla jatkoa odotan : )

Annabelle

  • ***
  • Viestejä: 409
Vs: Endless Love, K-13
« Vastaus #7 : 04.06.2009 12:18:18 »
Oi kiitoksia kommenteista, ne on ihania! Palvon maata teidän jalkojen alla :D

Uutta osaa sitten. Tästä tuli vähän ehkä pitkäveteinen, muttaaa toivottavasti ei haittaa. Kommenttia otetaan innolla vieläkin vastaan.

Toinen osa - Salaperäinen tuoksu
 
”Edward, tiedätkö, että inhoan sinua?” kysyin kävellessäni portaita alas Alicen ja Rosalien luo.
  ”Minäkin rakastan sinua”, Edward sanoi ja painoi suukon hiuksiini.


  Katselin kuinka aurinko laski kauniisti taivaanrannan taa Emmettin nuristessa vieressäni. Auringonvalo säteili kilpaa kimaltelevien ihojemme kanssa, ja auringonsäteet laskeutuivat kauniisti huonekalujen päälle luoden niihin kauniit varjot.
  ”Joudun kuuraamaan koko talon kuukauden ajan, Bella. Kuukauden ajan! Ja sinun takiasi!” Emmett valitti ja pomppi edes takaisin yrittäen kiinnittää huomioni.
  ”Minä varoitin”, käänsin katseeni häneen ja sitten taas takaisin ikkunaan. Aurinko laskeutui hitaasti, mutta varmasti, ja yö alkoi valua vähitellen taivaankannen päälle. Ihanimman päivänkin täytyi päättyä, Edward toisti aina uudelleen ja uudelleen minun vielä ollessa ihminen.
  ”Hah! Ja mitä vielä”, Emmett sanoi ja tuhahti turhautuneena, ”varoitit? Kuule, en ole nähnyt Esmeä koskaan niin vihaisena sitten sen rikkoutuneen kalliin maljakon.”
  ”En minäkään”, totesin kiinnittämättä lainkaan huomiota Emmettiin tai hänen puheisiinsa. ”Mutta kuule, voisitko mennä valittamaan vaikka vessaharjalle? Se voisi olla hyvää terapiaa siivouksen ohella. Minulla on näet hieman tähdellisempää tekemistä”, virnistin ja nousin ylös.
  ”Argh!” Emmett huusi ja nappasi yhden valokuvakehyksen pöydältä ja paiskasi sen päin ovea. Se melkein pirstoutui tuhansiksi paloiksi, mutta Carlisle nappasi sen ilmasta ilmestyessään huoneeseen. Olin siis saanut Emmettin ärsyyntymään, mikä oli missioni.
  ”Emmett, lopeta riehuminen, se ei auta mitään. Olin tulossa vain ilmoittamaan, että Alicella on jotain tärkeää asiaa”, Carlisle sanoi ja laski hopeisen valokuvakehyksen pöydälle. ”Ei suostunut aloittamaan, ennen kuin kaikki olisivat kuulemma paikalla.” Sen täytyi olla jotain älyttömän tärkeää, sillä yleensä Alice ei jaksanut odottaa Emmettin tuloa. Hänestä se oli turhaa, sillä Emmett ei kuulemma kuuntelisi muutenkaan.
  Alakerrassa Alice istui jo dominoivasti pöydän päässä vihainen katse silmissään. Hän oli ilmeisesti odottanut meitä enemmän kuin muutaman minuutin.
  ”Vihdoinkin te kaksi riitapukaria suvaitsette tulla alas! Oikeasti, Bella ja Emmett, saatte luvan lopettaa nuo tappelunne”, Alice totesi ja loi murhaavan katseen minuun ja Emmettiin, joka juuri veti itselleen tuolin pöydän alta ja istui Rosalien viereen, ”ne alkavat ärsyttää muitakin.”
  Ilmeisesti kaikki muut paitsi minä ja Emmett olimme samaa mieltä, sillä vaikka kuinka yritimme väittää vastaan, kukaan ei edes kiinnittänyt meihin huomiota.
  ”Mutta, kuten olin sanomassa”, Alice painotti sanoja ja katseli kaikki vuoronperään, ”aion pitää juhlat. Ihan vain paluumme kunniaksi. Ja kukin teistä auttaa omalla tavallaan-”
  ”Alice, oikeasti, tämäkö oli se sinun tärkeä asiasi?” Emmett huokaisi ja kuulosti rasittuneelta.
  ”-tietenkin lukuun ottamatta Carlislea ja Esmeä”, Alice jatkoi ja oli kuin Emmett ei olisi koskaan häntä keskeyttänytkään. ”Juhlat ovat muutaman päivän päästä, ja tässä henkilökohtainen lista jokaiselle”, Alice sanoi ja jakoi jokaisella paperin, joka oli täynnä kutsuvieraiden nimiä, juhlatavaroita, musiikkia..
  ”Mutta lienee paras lähteä nyt kouluun”, Alice sanoi ja nousi omalta tuoliltaan, ”tai muuten myöhästymme. Hei Carlisle ja Esme.” Ja siinä samassa hän pinkaisi kohti autotallia Rosalie kannoillaan.
  ”Olen varmasti ennenkin sanonut näin, ja vaikka kuinka rakastankin Alicea, hän on välillä melko sekaisin”, tokaisin ja nousin itsekin ylös tuolista.
  ”Kerrankin olet oikeassa, Bells”, Emmett sanoi ja taputti minua selkään sellaisella voimalla, että jos olisin ollut ihminen, selkärankani olisi varmasti poikki.
  ”Kiitos, Emmett”, sanoin teeskennellyllä äänellä.
  ”Te kaksi”, Esme sanoi osoittaen minua ja Emmettiä, ”jollei tämä kohta lopu, kuuraatte koko lopun elämäänne etuoven portaita, ja kuulkaa, se on pitkä aika!”
  ”Selvä, äiti”, me molemmat kuulutimme kuorossa.
  ”Paljon parempi. Ehkä teidän oikeasti pitäisi nyt lähteä, kello alkaa olla melko paljon”, Esme sanoi ja katsahti kelloonsa.
  ”Totta, mennään jo”, Edward sanoi ja pyöritti autonavaimiansa etusormensa ympärillä vinhaa vauhtia, ”Alice tahtoo ottaa kilpailun, enkä halua hävitä sitä. Hän muistuttaisi siitä joka sekunti ääneen sekä ajatuksissaan.”
  Siinä samassa Emmett pinkaisi autotalliin.

  ”Alice kuule, seuraavan kerran suosittelen kahdesti miettimään ajokisaa kanssani, kun et oikein taida hallita autoja”, Edward sanoi ja naurahti. Autokisa oli loppujenlopuksi päätynyt siihen tilanteeseen, että Alicen Porschen kaunis keltainen maalipinta oli saanut järjettömän kokoisen naarmun kylkeen osuessaan yhteen autoon ohituskaistalla.
  ”Ole sinä siinä hiljaa, kun et tiedä mistään mitään!” Alice kiljaisi ja tönäisi Edwardin päin roskakoria.
  ”Näyttää siltä, että joku on vihainen”, Rosalie tyrskähti vierestäni.
  ”Voi kuule, tuntisitpa hänen tunteensa vain”, Jasper sanoi ja kuulosti hieman surulliselta. Joskus säälin Jasperia hänen kykynsä takia, mahtoi olla rasittavaa tuntea kaikkien tuntemukset.

  ”En jaksa odottaa juhlia, niistä tulee loistavat!” Alice selitti innoissaan taas juhlista, ja yritti saada minutkin innostumaan. Rosalie oli luontaisesti yhtä innostunut kuin Alice.
  Yhtäkkiä nenääni leijaili maailman suloisin tuoksu. Se vaikutti todella tutulta, mutta ei ollut Edwardin. Olisin tuntenut hänen tuoksunsa missä vain, vaikka unessa.
  ”Bella, oletko kunnossa?” Rosalie kysyi huolestuneena, hän oli siis selvästi huomannut valppaan olomuotoni.
  ”Joo, olen ihan kunnossa. Menen vain haukkaamaan vähän happea, täällä onko melko tukalaa”, sanoin ja samassa riensin ulos luokkahuoneesta.
  Käytävällä juostessani ihmisvauhtia tuoksu leijaili kokoajan minua vastaan. Se ei ollut ihmisen, vaan jonkun muun. Vampyyrin.
  Astuessani ulkoilmaan, se oli täynnä kosteutta ja sateen tuoksua. Vampyyrin haju alkoi laimeta mitä nopeammin hengitin sisään ja ulos.
  Pienet sadepisarat alkoivat tipahdella taivaalta vasten kasvojani hengittäessäni yhä tiheämpään. Mitäköhän joku vampyyri teki täällä, keskellä Forksia?

  Saapuessani ruokalaan kaikki istuivat jo paikoillaan. Katseeni kierteli siellä täällä, kunnes huomasin Alicen kävelevän kohti yhtä pöytää, jossa muut istuivat.
  Seurasin Alicea ja istahdin Edwardin syliin, kun muut katsoivat minua kysyvästi.
  ”Mitä?” kysyin selventääkseni tilannetta. Kaikki eivät olleet ajatustenlukijoita.
  ”Ei me mitään sanottu”, kaikki totesivat yhteen ääneen.
  ”Niin varmaan”, sanoin ja pyöräytin silmiäni. ”No, Alice, joko juhlajärjestelyt edistyy?” kysyin ja yritin kääntää keskusteluaihetta juhliin. Puhuisin vaikka puista, kunhan tämä typerä hiljaisuus loppuisi.
  Kukaan ei vastannut mitään, katseli vain minua silmät suurina.
  ”Mikä hitto teitä vaivaa? Olette kaikki kuin joitain patsaita!” huusin ja nousin ylös Edwardin sylistä. Hän veti minut kuitenkin nopeasti alas, huomatessaan kaikkien ruokalassa kääntyneen meidän pöytään.
  ”Bella”, hän kuiskasi hiljaa, ja laskeuduin takaisin istumaan. ”Alice on nähnyt sellaisen näyn, jossa sinä tappelet vampyyrin kanssa. Välitätkö selittää meille, mitä on meneillään?”
  ”Tappelen vampyyrin kanssa? Ja hah, hauskaa”, naurahdin, mutta ketään muuta ei näköjään naurattanut. ”Olette liian tosikkoja. Haistoin vain jonkun vampyyrin tuoksun biologian tunnilla, siinä kaikki.”
  ”Siinä kaikki? Ja päätit lähteä seuraamaan häntä, ihan vain varmistaaksesi, onko hän vaarallinen? Bella, olisit voinut vahingoittua!” Edward sanoi ja porautui katseellaan silmiini. Niistä paistoi suru, ja minua inhotti saattaa Edward hätäännykseen tai suruun.
  ”Mitä olisi voinut tapahtua? Olemme keskellä kirkasta päivää koulussa. Koulussa. Ei kukaan täysjärkinen vampyyri rupea rällästämään täällä”, sanoin ja pyöritin haarukka sormieni välissä.
  ”Bella, mitäpä jos se vampyyri ei ollutkaan täysjärkinen, olisi voinut tapahtua mitä vain”, Alice jatkoi Edwardin palopuhetta.
  ”Eikä olisi! En ole mikään lapsi, osaan pitää huolen itsestäni, ellette sattuneet tietämään!” tuntui kuin koko ruokala olisi tuijottanut meitä huutaessani tuon.
  ”Osaat varmasti, mutta ole varovainen, rakas. Kaikki vampyyrit eivät ole hyviä, eivätkä varsinkaan vegetaristeja”, Edward sanoi ja sipaisi samalla hiuksiani. Hän oli vielä jatkamassa lisää, kunnes vaaleatukkainen – joka ei ollut Rosalie – pelmahti ruokalan ovista sisään, ja suuntasi kohti meidän pöytää.
  ”Edward!” blondi huusi ja pyyhälsi istumaan Edwardin viereen.

- Annabelle
« Viimeksi muokattu: 04.06.2009 12:50:04 kirjoittanut Annabelle »

Nuutti|

  • Tekopyhä sankari
  • ***
  • Viestejä: 573
  • Alt er love
    • Itsetuntovaurio
Vs: Endless Love, K-13
« Vastaus #8 : 04.06.2009 12:25:59 »
Ihanaa, jatko-osa! Wuhii! *tanssii jotain epämääräistä ripaskaa.*
Et todellakaan ole mitenkään huono aloittamaan ficcejä, ihan hyvä alku..!
Jatkoa, mielenkiinnolla, jännityksissä, sekaisin odotan..
Kiit♥s.

Suklaamurunen

//Muoksmuoks. Näköjään laitoit toisenkin osan samalla kun kommentoin, joten kommentoinpas sitä toistakin.
Whuu, joku blondi. O.o Ettei vain Tanya pelmahtanut. ((:
Hakkaan itseäni sisäisesti. Siinä olikin mun toisen osan kommentit.
Jatkoa odotan, edelleen mielenkiinnolla, panikoiden ja sekaisin.
« Viimeksi muokattu: 04.06.2009 16:01:53 kirjoittanut Suklaamurunen »
Imagination is more important than knowledge.
ava&banner by auroora

Amanecer

  • ***
  • Viestejä: 392
Vs: Endless Love, K-13
« Vastaus #9 : 04.06.2009 12:45:59 »
Okei, en ehtinyt vielä kommentoida ensimmäistä, joten voisi näitä molempia sitten kutakuinkin yhteisesti.

Tältä jatko-osalta voinkin sitten vain odottaa mitä tahansa. Alkoi loistavasti ja mielenkiintoisesti. Noita Bellan ja Emmettin tappeluita on hauska lukea. Ihme kyllä, että Esmellä on niin suuri vaikutus Emmettiin, mutta se tekee tästä vieläkin hauskempaa. Vampyyri koululla, wou. Uteliaisuuteni heräsi. Jatkoa jään kyllä odottamaan, tosin sinulta sitä tulee aina ihanan nopeasti. :)

Kiitoos.
« Viimeksi muokattu: 21.07.2009 15:11:59 kirjoittanut Amanecer »
Onni on kuin lasi: kun se on kirkkaimmilleen hiottu, se särkyy.

Sini(tiainen)

  • Vieras
Vs: Endless Love, K-13
« Vastaus #10 : 04.06.2009 13:41:38 »
Kuka toi blondi on!!! Ja miksi ne on aina kiinnostuneita Eddiestä??? ;D :D :) :( :o

Veronika

  • ***
  • Viestejä: 168
  • mister
Vs: Endless Love, K-13
« Vastaus #11 : 04.06.2009 15:18:05 »
HOHOOOOO! Nauran aina noille Bellan ja Emmettin tappeluille.

Vihdoin joku toinen vampyyri kehiin, olisikohan se Tanya?  ;)

Mutta tätähän jatko-osaa tulee ihan tooooodella nopeasti! Sehän on vain hyvä juttu! Pointsit siitä!  ;D

jatkoajatkoajatkoa! Odotan!
another stranger

entinen vohveli

{samba}

  • Someone Broken
  • ***
  • Viestejä: 217
Vs: Endless Love, K-13
« Vastaus #12 : 04.06.2009 15:44:42 »
Vou. Jatkoo. Hienoo. Vau. Ihanaa. Jne.
Kiitos.
If I say you're the one would you believe me?

Kotitonttu

  • ***
  • Viestejä: 478
Vs: Endless Love, K-13
« Vastaus #13 : 04.06.2009 19:16:04 »
heh : D  Emmett ja Bella tappeluinee on aika hauskoja :D
tee Emmett Bella paritus ja sit  Rosalie  vois löytää uuden tai ottaa vaikka Edwardin ja Edward saa olla taas yksi :D 
anteeks mun mielikuvitus : D 
mut mukava ficci jatka :)
olkapäällä kyyhkynen vaikket sitä nää

Annabelle

  • ***
  • Viestejä: 409
Vs: Endless Love, K-13
« Vastaus #14 : 04.06.2009 19:22:36 »
Kiitoksia paljon, olette tosiaankin ihania! :D

Kotitonttu, muuten hyvä idea, mutta mulla on jo valmiina kummallekkin, Edwardille ja Bellalle, yhdet toiset paritukset, jotka ilmenee siis myöhemmin. Siksi en tahtonut laittaa parituksia alkuviestiin, muuten olisi kaikki jännitys teiltä kadonnut.

Ja sen verran sanon tähän alkuun, että blondi ei ole Tanya.

Ottakeepa selvää, kuka se on :P Ja Edwardin PoV:ia tässä osassa.

Kolmas osa – Sävellyksiä

”Osaat varmasti, mutta ole varovainen, rakas. Kaikki vampyyrit eivät ole hyviä, eivätkä varsinkaan vegetaristeja”, Edward sanoi ja sipaisi samalla hiuksiani. Hän oli vielä jatkamassa lisää, kunnes vaaleatukkainen – joka ei ollut Rosalie – pelmahti ruokalan ovista sisään, ja suuntasi kohti meidän pöytää.
  ”Edward!” blondi huusi ja pyyhälsi istumaan Edwardin viereen.


EPOV

  Olin juuri varoittanut Bella vampyyrejen vaarallisuudesta, kun kuulin korvissani kaikista rasittavimman, ärsyttävimmän, teennäisimmän, lipevimmän ja hirveimmän äänen. Viereeni istui vaaleahiuksinen aivan liian tälläytyneissä vaatteissa ja meikeissä oleva nainen. Heidi.
  ”Oi, Edward! Olen niin ikävöinyt sinua!” hän sanoi ja kietoi kätensä niskani taakse ja tönäisi Bellan pois sylistäni. ”Olisit edes soittanut. Olen odottanut sinua.”
  Alicen ja Rosalien ilmeet kiristyivät, ja Emmett piteli käsissään limsatölkkiä, ja oli valmis lyömään Heidiä millä hetkellä tahansa, ellei Jasper olisi napannut tölkkiä hänen käsistään.
  ”Hei Heidi. Nyt on kuule hieman huono hetki”, yritin saada hänet kohteliaasti kimpustani; Esme oli aina opettanut, että piti olla tahdikas.
  ”Höpsis, nyt on loistava aika! Kerropa minulle, Edward, mitä olet tehnyt näinä aikoina?”
  ”Heidi, olen tosissani. Juttelisin mielelläni kanssasi, mutta en nyt. Joten ole kiltti, ja häivy.” Mutta hän ei antanut periksi, vaan alkoi räpeltää kihlasormustani, jota pidimme Bellan kanssa kauloissamme, etteivät ne herättäisi huomiota.
  ”Kuule, tulisitko tänään meille käymään? Se olisi ihanaa, ja Aro varmasti ilahtuisi näkemisestäsi”, Heidi sanoi ja viha alkoi varmasti höyrytä korvistani.
  ”Heidi, häivy nyt!” ärähdin, ja Bella nousi vieressäni ylös.
  ”Hupsu Edward, aina niin vitsikäs”, Heidi naurahti ja Bella heitti tuolinsa keskellä lattiaa. Seuraavaksi näin kuinka Bella kaatoi pöydän, jossa olimme juuri istuneet.
 
BPOV

  Tuo typerä blondi vikitteli Edwardia! Ja hän ei tehnyt käytännössä mitään estääkseen sitä! Edward oli vain yksi sika, vaikka kuvittelin hänestä paljon enemmän.
  Nousin tuolistani Heidiksi kutsutun vaaleaverikön löperrellessä jotain Edwardille, ja heitin tuolin keskelle lattiaa. Olin pitänyt tätä kaikkea liian kauan sisälläni, ja itsehillintäni alkoi oikeasti rakoilla.
  Edward käänsi katseensa nopeasti minuun ja äyskähti jotain Heidille, mutta tulosta ei syntynyt. Käänsin pöydän äkkiä nurin, ja mikäli tuolin heittäminen ei jo kiinnittänyt kaikkien katseita, niin tämä sitten.
  ”Bella!” Alice huusi ja nousi omalta tuoliltaan rauhoittamaan minua. Ehdin kuitenkin jo juosta ruokalan ovista ulos, ja suunnata tieni minne tahansa, paitsi tänne. Alicen huudot takanani hukkuivat pikku hiljaa juostessani syvemmälle metsään.

EPOV

  ”Hermoheikko”, Heidi hymähti niin ettei minun olisi pitänyt kuulla sitä.
  ”Heidi, irti minusta! Sinä juuri lääpit minua vaimoni edessä!” huusin ja pudotin hänet sylistäni, enkä edes välittänyt, sattuiko häntä. Bella oli saanut aivan väärän käsityksen jutusta – itse asiassa mitään juttua ei edes ollut – ja minun piti löytää hänet heti.
  ”Edward, ihan turhaa. Bella lähti jonnekin metsään, eikä kuunnellut edes minua”, Alice sanoi ja tarrasi kädestäni kiinni.
  ”Aivan sama, tämä kaikki on vain tuon typerän huoran syytä! Bella voi tehdä mitä tahansa itselleen, sillä mikäli et ole sattunut huomaamaan, Alice, hänellä on melko vahva temperamentti”, sanoin ja riuhtaisin itseni irti.
  ”Edward, kuuntele nyt”, Alice sanoi ja alkoi juosta perässäni.
  ”En, en kuuntele! Alice, tee jotain tuolle Heidille, polta vaikka roviolla, mutta pidä huoli, ettei hän enää puutu elämääni, ja kaikki on hyvin!” huusin ja sain niin paljon etumatkaa, että Alice ei edes jaksanut enää seurata minua.
 
  Kiersin kaikki mahdolliset metsät ja läheiset kaupunginosat, kyselin tutuiltamme ja ventovierailta, mutta en vain löytänyt Bellaa. Yritin jäljittää hänen tuoksuaankin, mutta tuloksetta.
  Vaivuin jo epätoivoon saapuessani takaisin talolle. Sentään joku asia oli hyvin; Heidi oli tajunnut jättää minut hetkeksi rauhaan. Se oli kuitenkin pienin ongelma, mikä minulla nyt oli.
  Sisälle saapuessani vaatteistani valui norona vettä lattialle, ja kohtasin Esmen kauhistuneen katseen.
  ”Onko Bellasta kuulunut mitään?” kysyin ja Esme katsoi minua varovasti, ennen kuin avasi suunsa.
  ”Itse asiassa.. hän tuli kotiin muutama tunti sitten”, Esme sanoi ja katsoi poispäin. Sisälläni kiehahti raivo, miksei kukaan sitten ilmoittanut minulle? Olin etsinyt häntä tuntitolkulla, turhaan, kun hän oli täällä kotona!
  Raivoni lamaantui nopeasti, yhtä nopeasti kuin se oli syttynytkin, kun kuulin tutun pianosävelmän kantautuvan olohuoneesta. Soittajan oli pakko olla Bella, kukaan muu minun ja hänen lisäkseen ei osannut soittaa pianoa. Eikä varsinkaan noin kauniisti.
  Ääni voimistui ja voimistui kävellessäni kohti olohuonetta. Vaikka yritin kävellä kuinka hiljaa, jaloistani kuului silti pieni rasahdus. Yritin piiloutua varjoihin ja kuunnella Bellan kaunista soittoa.
  Hän soitti minulle säveltämäänsä kappaletta. Minä olin säveltänyt hänelle laulun, ja hän oli säveltänyt minulle. Se oli yksi hänen lempisävellyksistään, ja hän todellakin tykkäsi soittaa sitä usein.
  Jatkoin matkaani hiirenhiljaa, mutta epäonnistuin siinä melko totaalisesti, ja Bella huomasi minut. Hän vaihtoi oitis kappaletta, ja oli kuin minua ei olisikaan. Ymmärrettävää käytöstä, varsinkin Bellalta.
  ”Ymmärrän, että olet vihainen, mutta anna minun selittää”, anelin ja istuin pianopenkillä Bellan viereen. Hän ei ilmeisesti tahtonut kuulla ainuttakaan selitystä, ja siirtyi tuolilla niin reunaan, kuin se vain antoi myöden. Ihme, ettei hän pudonnut.
  ”Se nainen – Heidi – minulla ja hänellä ei ole mitään yhteistä. Tapasimme joskus kauan, nyt puhun sitten todella pitkästä ajasta, sitten. Hän esitti olevansa kiinnostunut, mutta minä en ollut tippaakaan. Bella, en ole koskaan rakastanut ketään ennen sinua.” Sanoilla ei käytännössä ollut Bellaan mitään vaikutusta, hän vain jatkoi soittamista, ja oli kuin olisit puhunut kivelle.
  Jatkoin kuitenkin, vaikka hän ei kuuntelisikaan. ”Tein sen hyvin selväksi jo silloin, mutta Heidi ei sitä koskaan tajunnut – eikä tajua ilmeisesti vieläkään. Ymmärrän täysin käytöksesi, se oli täysin hyväksyttävää, mutta voisitko edes puhua minulle? Ei sinun tarvitse antaa anteeksi, mutta voisit edes puhua. Et tiedä kuinka se raastaa minua sisältä.” Se oli totta; tappelimme harvoin, joten en ollut koskaan ollut näin pitkää aikaa puhumatta Bellalle.
  Bellan ilme pysyi silti kovana ja tulkitsemattomana, enkä voinut edes hänen kehonkielestään aistia mitään, hän oli niin rauhallinen, aivan kuin tämä olisi tuiki tavallinen hetki. Joskus toivoin kovasti voivani lukea hänen ajatuksiaan, ja tämä oli yksi niistä.
  ”Kuulin kuinka soitat, osaat vieläkin soittaa loistavasti”, sanoin ja Bella tuhahti; se oli ensimmäinen elonliike hetkeen aikaan, ja se herätti minussa toivonkipinän. ”En ole kuullut sinun soittavan pitkään aikaan.” Hiljaisuus laskeutui huoneeseen, jossa kuului vain pianon melodia.
  ”Ei ole ollut aikaa”, Bella sanoi hiljaa, ja hätkähdin, kun kuulin hänen kauniin äänensä. Kun olet kauan ilman jotain tärkeää, alat arvostaa sitä todella. Olin niin helpottunut kuullessani hänen äänensä taas, että tuntui, kuin kuollut sydämeni olisi taas lyönyt.
  Nousin kuitenkin taas todellisuuteen, kun huomasin Bellan nousevan penkiltä. En ollut edes noteerannut hänen lopettamistaan, ja yllätyin, kun hän yhtäkkiä sammutti huoneesta valot.
  Olin taas pudonnut lähtöruutuun, ja se pieni valopilkku tunnelin päässä, jota tavataan kutsua toivoksi, oli sammunut kokonaan.

A/N: Että tämmöstä ;) Ja Heidi on siis tavallaan Tanya, koska muistattehan, että tässä Denalit ovat ns. Voltureita. Toivottavasti ette menny tosta näkökulman vaihtelusta hirveen sekasin, olis ollu vaan tyhmää tehdä tosta Bellan PoV:sta yks kokonainen osa, niin lykkäsin sen tohon.

- Annabelle
« Viimeksi muokattu: 04.06.2009 22:01:13 kirjoittanut Annabelle »

Liinalotta

  • ***
  • Viestejä: 289
Vs: Endless Love, K-13
« Vastaus #15 : 04.06.2009 19:52:32 »
Jee, nyt huomasin, että jatko-osa on tullut. ö_ö
Bellabellabella, kuuntelisit vähän Edwardia. : ((
Paritukset muuttuu lopussa?? yhyhy.
Tää on vaan mun suosikkiparitukseni, mutta katsotaan sitten miten käy..
Niin pienen hetken rakkaus on lumivalkoinen
on puhdas niinkuin hanki helmikuisten aamujen

Veronika

  • ***
  • Viestejä: 168
  • mister
Vs: Endless Love, K-13
« Vastaus #16 : 04.06.2009 21:02:22 »
Ooohh! Jes ! DRAAMAADRAAMAADRAAMAA! KIITÓSKIITOSKIITOS!  :D

Voi minua noloa poloista, sanoin aivan varmana, että se olisi ollut Tanya, mutta ei ollutkaan! Voih, niin noloa! No olihan se aika lähellä, minä vaan en aluksi muistanut, että Denalit ja Volturit ovat vaihtaneet osia.

Mutta ööh, yhden virheen löysin!
 Olin juuri varoittanut Bella vampyyrejen vaarallisuudesta,
se olisi minusta vampyyreiden

No kiitosta vaan! Luvut tulevat ah niin ihanan nopeasti! Jatkoa vaan!  ;)
another stranger

entinen vohveli

Kotitonttu

  • ***
  • Viestejä: 478
Vs: Endless Love, K-13
« Vastaus #17 : 04.06.2009 21:58:28 »
JESS!  jatkooo  :) 
hyvä bella! rupee riehuu!  >: DD 
jatka taas pian : )
miten muuten ne Forksilaiset ei tunnista Culleneita ja Bella ? ( tarkotan näitä ketkä on ollu 50 v sitten samassa koulussa,  et jos ne näkee ne jossai  ulkona tai jossakin )
olkapäällä kyyhkynen vaikket sitä nää

Vaivaiskoivu

  • ***
  • Viestejä: 173
  • Just open up your eyes
Vs: Endless Love, K-13
« Vastaus #18 : 05.06.2009 09:40:54 »
Hoo,mahtav(i)a osia taas! Ihanaa draamaa, ja paritusten vaihtokin varmaan tuo mukavaa vaihtelua... Jatkoa innolla odottelen :D

Amanecer

  • ***
  • Viestejä: 392
Vs: Endless Love, K-13
« Vastaus #19 : 05.06.2009 10:16:42 »
Wouu. Komppaan muita, ihanaa draamaa. :)

Näitä muita parituksia odotan mielenkiinnolla, vaikka nämä ovatkin täydelliset. Kyllähän se sitten varmaan tuo mukavaa vaihtelua tähänkin yksitoikkoiseen elämään. ;) En voi edes arvella, mitä tapahtuu seuraavaksi, joten lukuja vain lisää nopeasti. :D

Kiitoksia paljon tästä.
« Viimeksi muokattu: 21.07.2009 15:18:56 kirjoittanut Amanecer »
Onni on kuin lasi: kun se on kirkkaimmilleen hiottu, se särkyy.