Kirjoittaja Aihe: Hetken elämää // Sallittu  (Luettu 1384 kertaa)

Soara

  • so serious..
  • ***
  • Viestejä: 5
  • You wanna kill me? Get in line bitch!
Hetken elämää // Sallittu
« : 30.11.2009 20:23:51 »
Kirjoittaja: Soara
Ikäraja: Sallittu
Beta: Kutsis
A/N: Huoh, uskalsimpas tänne laittaa ekan tekstini. Ei se kummoinen ole mutta jostain on kiva aloittaa. Heppa aiheinen kylläkin, joillekkin kelpaa joillekkin ei. Mut minä tykkään.Eikö se ole pää asia?

Hetken elämää

Nuorukainen sulki hetkeksi silmänsä ja antoi yleisön tuotavan mölyn kiiriä sisälleen. Hän henkäisi kerran syvään ja aukaisi silmänsä. Kirkkaat valot hallin katossa tervehtivät häntä. Nuorukainen painoi pohkeensa tumman ruunikon kylkiin. Hevonen korskahti hieman ja tanssi areenalle. Nuorukainen antoi ruunalleen luvan ravata radalla värikkäiden esteiden seassa. Hän antoi katseensa vaeltaa esteillä. Hän nosti toista kättään ja käänsi katseensa tuomaristoon päin. Pieni nyökkäys riitti heille. Samalla hän virnisti aidan luona seisoville tytöille.
Lähtö merkki soi ja ruuna nosti automaattisesti laukan. Nuorukainen kiristi ohjaa ja suuntasi kohti ensimmäistä estettä. Tätä hän rakasti, tästä hän nautti. Esteen päällä nuorukainen tiesi, että mikään ei voisi mennä vikaan. Esteen jälkeen tarkasti vasemmalle. Ruuna nuorukaisen alla puri kuolaimeen ja halusi olla jo menossa. Pieni soo sai hevosen taas kuuntelemaan ja iso okseri ylittyi helposti. Nyt oli hänellä hieman enemmän aikaa. Yksi, kaksi, kolme! Nuorukainen antoi ruunalle käskyn ponnistaa ja he liisivät yhdessä esteen toiselle puolelle. Laskeutuminen oli vasta puolessa välissä kun ruuna löi korvat luimuun ja puri kuolaimeen. Nuorukainen tiesi jonkun olevan hullusti. Laskeutuminen tuli voimakkaalla nykäisyllä ja ruuna karkasi alta. Nuorukainen kiristi ohjia samalla kun hänen suussaan hampaat kiristelivät. Muutaman askeleen päässä olisi muuri. Nuorukainen painoi kannuksensa ruunan kylkeen ja kannusti jatkamaan. Ruuna otti muutaman valtavan laukka askeleen ja kokeili muuria. Ponnistus tapahtui aivan liian läheltä ja hän tiesi, että tästä ei seuraisi hyvää. Nuorukaisen ilme kiristyi ja hän yritti tehdä hypyn hevoselle mahdollisimman helpoksi. Mutta tasapainonsa menettänyt hevonen ei päässyt tarpeeksi korkealle ja törmäsi muuriin. Nuorukainen sulki silmänsä ja toivoi parasta. Mutta kaikki oli menetetty. Ruuna lensi suoraan polvilleen maahan ja nuorukainen hevosen mukana. Hän ei tuntenut enää mitään muuta kuin kovan pohjan ja haudanhiljaisuuden katsomossa..

//kommenttia?
« Viimeksi muokattu: 30.11.2009 20:30:00 kirjoittanut Soara »
En tunnista kavereitani.
En muista nimeäni

Napsahdus

  • Vieras
Vs: Hetken elämää // Sallittu
« Vastaus #1 : 01.12.2009 18:40:22 »
Hevosihmisenä ainakin minä tykkäsin, vaikka loppu olikin aika... hui. Mutta no, hevosten kanssa kaikki on mahdollista, onhan se itsekin tullut kokeiltua.

Kirjoitat hyvin ja sanavalinnat olivat hyviä, alussa olit onnistunut tosi hyvin kuvailemaan sitä tunnelmaa, joka kisoissa aina on. Nuorukainen -sanaa oli käytetty aika monta kertaa, ja lopussa se ehkä alkoi jo vähän pistää silmäänkin, mutta ei kuitenkaan pilannut kokonaisuutta. Minä tykkäsin, nyt vain kirjoittelet lisää! :)