Kirjoittaja Aihe: Suolaista sadetta, S  (Luettu 5413 kertaa)

Beatrix Bones

  • Ylempi alilehmä
  • ***
  • Viestejä: 3 606
Suolaista sadetta, S
« : 27.10.2010 21:08:52 »
Title: Suolaista sadetta
Author: Beatrix
Genre: Lähinnä fluff ja angst
Rating: S
Paring: Monia
Disclaimer: En omista mitään muuta kuin juonen, hahmot ja paikat kuuluvat Rowlingin tädille.

A/N: Raapalesarja, jonka ficit voi lukea itsenäisinä, toisistaan riippumattomina yksilöinä. Tein toisen, koska tämä ei liity Paholaisen päiväkirjaan niin mitenkään (= ei päiväkirjamuodossa) ja tässä on selvästi alemmat ikärajat ja sitä angstia. ;D

Haasteet: Eri raapaleet osallistuvat eri haasteisiin. Mukana seuraavat: Vuodenaika-haaste, Kerää kaikki hahmot, FF100, Het10, Multifandom. Ehkä Tavoita tunnelma -haaste sekä Albumihaaste. Monia siis. ;)



Title: Sade pyyhkii jäljet
Genre: Angst, Fluff
Paring: Lavender/Parvati
Rating: S
Challenges: Vuodenaika-haaste (syksy), FF100 (064. syksy), Multifandom-haaste (Harry Potter).
Words: 200


Sade pyyhkii jäljet


Puusta putoilevat eri ruskan väreissä hehkuvat lehdet, ne toivat Lavenderin mieleen tytön, jonka silmät olivat tummat ja jonka hiukset olivat korpinmustat. Tytön, jonka hymy oli suloinen ja nauru helisevä, jonka posket hehkuivat innostuksesta punaisina ennustustunneilla. Tytön, jonka pitkät mustat ripset kaartuivat kauniisti, jonka sirot kädet pitelivät hänen omiaan. Tytön, joka ei enää huomannut häntä, joka nauroi hänelle hänen selkänsä takana, joka katsoi häntä omituisesti. Tytön, jonka vuoksi hän itki suolaisen katkeria kyyneliä.

Kuihtuneet kukat. Lavenderin ja Parvatin ystävyys ja kaikki muu kehitteillä ollut oli kuihtunut, aivan kuin ne kukat. Ennen kukoistanut niin kauniina eri väreissä, mutta nyt jäljellä vain rauniot, jos niitäkään. Viilentyneet päivät, yhtä viilentyneet kuin heidän välinsä. Kylmät yöt, jotka joskus pakkasen puolella – hän tunsi yksinäisyyttä, kuin joku olisi kääntänyt hänen päivänsä ikuiseksi yöksi. Kaukana järvellä siintävä sumu, sen keskellä olisi hukassa. Lavender oli sumussa, aivan eksyksissä.

Vaaleaverikkö kaipasi Parvatin lämmintä katsetta, joka kertoi tämän olevan läsnä, kuuntelevan hänen pienimmätkin huolensa. Tämän silkinpehmeät hiukset, jotka pyyhkäisivät keveästi hänen poskeaan tytön heilauttaesssa päätään. Onnellisuus. Sitä sanaa Lavender ei enää tuntenut, ei tuntisi enää koskaan. Järven ranta, vedestä heijastuva kuvajainen. Parvati tuijottaa häntä järvestä hymy hyytyneenä, entisen irvikuvana.

Sataa. Raikas syyssade, vaaleaverikkö voi itkeä tuntematta itseään nolostuneeksi. Sade pyyhkii jäljet.
« Viimeksi muokattu: 13.06.2011 23:15:26 kirjoittanut Beatrix Bones »
Ava © flawless

shaya

  • jumalatar
  • ***
  • Viestejä: 843
Vs: Suolaista sadetta, K7
« Vastaus #1 : 27.10.2010 21:22:08 »
<3

Tästä kommentista tulee superlyhyt koska mulla on hiukan kiire, mutta eniveis. Tykkäsin. Okeasti, rakastuin. Ihihi. Parvati/Lavender on ensinnäkin ihana paritus, sehän on melkein canonia ja varmaan ihanin femmeparitus ikinä. Ne kaksi sopivat yhteen niin hyvin, lol joku Ron heivataan se Ronin ja Lavenderin juttu oli ihan selkeästi kulissi ja mitäkaikkea. Joo, näin on. Ja toi sun kertomatyyli, saan kohta jonkun kohtauksen, nainen! Kauinka moni oikeasti pystyy kirjoittamaan tuollaista rommihuuruissa? Kaunista, my dear. varsinkin tuo keskimmäinen kappale, voisin lainata sen ihan kokonaan, niin nättiä se oli. Sullakin on tuollainen oma tyyli, sun tekstit ei ole koskaan mitään ihan peruskauraa vaan sulla on se joku, joka tekee siitä tekstistä sun oman(vaikka noin päällisin puolin se onkin tuollainen siisti ja kirjamainen, tuossa on oikeasti tunnetta.).

Ja tuo tunnelma, ah. Aihepiiri muutenkin. Angsti on genrejen parhautta, Lavenderin jättänyt Parvati ihana aika ilkeä ja olet niitä harvoja, joka osaa herättää säälintunteen lukijassa. Lavenderin epätoivo ja suru oli käsinkosketeltavaa ja samaan aikaan todella kaunista, angsti oli sopivan heikeankevyttä siinä mielessä. :D Tarkoitan että kuvailulle jäi tunnemylläkän seassa sopivasti tilaa. Joo moi olen shayps selitän sekavasti. Mulla oli vielä jotain joten palaan ehkä editoimaan huomenna. Kun ei nukuta niin paljoa.

Lainaus
Tytön, jonka hymy oli suloinen ja nauru helisevä, jonka posket hehkuivat innostuksesta punaisina ennustustunneilla. Tytön, jonka pitkät mustat ripset kaartuivat kauniisti, jonka sirot kädet pitelivät hänen omiaan.
:-*
At night I fell asleep with visions of myself, dancing and laughing and crying with them.

Beatrix Bones

  • Ylempi alilehmä
  • ***
  • Viestejä: 3 606
Vs: Suolaista sadetta, K7
« Vastaus #2 : 05.12.2010 20:25:01 »
shayl, uuu dankke schön kauniista sanoistasi <3 Ja mikä superlyhyt kommentti, tässä oli ainakin hyvin luettavaa ja painavaa asiaa! :) Kuules neitiseni, missään rommihuuruissa minä kirjota, kun sähän ne rommit oot vieny. En tiennytkään, että osaan herättää säälintunteen lukijassa (mutta sääli kohdistuu varmaan minuun...), mutta olen otettu, todella!  :-* Tunnen itseni miss failiksi, kun en osaa vastata kunnolla noin ihanaan kommenttiin, mutta kiitos! <3



Title: Tyttö kuin keväinen tuulahdus
Genre: Angst, fluff
Paring: Severus/Hermione
Rating: S
Challenges: FF100 (031. auringonnousu), Vuodenaika-haaste (kevät), Kerää kaikki hahmot (Kalkaros, Severus), Het10 (Severus/Hermione), Genrehaaste vol. 2 (fluff).
Words: 100
A/N: Kokeilin uutta tyyliä kirjoittaa raapaleita, katsotaan sitten onnistuinko.


Tyttö kuin keväinen tuulahdus


Keltainen leskenlehti, toinen ja kolmaskin. Väri kuin tytön kultainen suosikkikaulakoru, tuoksu yhtä huumaava kuin tytön lempiparfyymi. Kevätauringon ensimmäinen säde yhtä lämmin kuin hänen suklaanruskeiden silmiensä katse (joka ei koskaan tavoita minua).

Järvellä uiskenteleva yksinäinen joutsen, yhtä yksinäinen kuin minä (aina ilman huomiota, hänen huomiotaan)

aamuvarhaisella, sumussa, auringossa, pimeydessä, iltahämärässä.

Joutsenessa toinenkin puoli, se ylväs ja puhtoinen, aivan kuin suloinen Hermione, jota taikaliemien tunteja pitäessäni saan katsella (salassa, tietenkin).

Ruohon kahina, askelet takanani. Askelet, jotka huutavat kääntymään ympäri, kiinnittämään huomiota tulijaan. Pehmeät, lämpimät kädet tarttuvat vasempaan käteeni, vaativat kääntymään ympäri. Kohtaan suklaanruskeat silmät, joiden omistajaa niin sokeasti rakastan.

Hän hymyilee minulle.
Ava © flawless

Fairy Feller

  • ***
  • Viestejä: 605
Vs: Suolaista sadetta, K7
« Vastaus #3 : 05.12.2010 22:09:59 »
Awwww, suloinen! (Kuinka mä rakastankaan Severmionea!) Tykkäsin noista pienistä välihuomautuksista, jotenkin niin Severusmaisia. Kerrontatyyli, tykkäsin siitä. Pienellä angstinväreellä höystettyä, sehän sopii. Kuvailua oli aika paljon, mikä on aina hyvä juttu. Loppu toi hymyn huulille, kaikkihan me tiedetään, että Hermione oikeasti rakastaa Seveä. Ömm, tässä kommentissa oli yht paljon järkeä ku mun päässä yleensäkin siis jossain. Mutta yrittää sanoa, että tykkäsin.
What does God mean with a starship?

Ginger

  • Vieras
Vs: Suolaista sadetta, K7
« Vastaus #4 : 05.12.2010 22:11:22 »
Kuten sanoin, mää en oikein lämpene opettaja/oppilaalle, mutta mutta.

Tämä oli oikein söötti ja puoliksi runollinenkin, toisaalta hyvin likainen (tirkistelevä Seerus, voi elämä). Käytät hyvin sievää kieltä.

Thö ongelma oli, että minulle tässä on kaksi erilaista palikkaa liimattuna yhteen. Ruohon kahina, askeleet takanani on käännöskohta, jossa liki predikaatiton teksti muuttuukin sellaiseksi eikä se pidä kiinni rakenteestaan loppuun asti. Toki sitä voi pitää tarinallisena murroskohtana, sillä samaan aikaan yksipuolisesta tulee molemminpuoleista, mutta itse olisin kuitenkin toivonut kautta linjan samaa rakennetta.
Verbien puute teki tekstistä hieman töksähtelevää. Vaikka teksti on sisällöltään kuin runo, sitä ei ole aseteltu niin melkein yhtään. Minua jäivät myös häiritsemään vuorokauden aikojen luettelon perään isketty piste, vaikka ymmärränkin listan olevan virkkeen jatkoa. Pisteen puutos olisi mielestäni terävöittänyt ilmaisua vielä hieman lisää.

Mitä kiitän tekstistä  :)

Lainaus
Hän hymyilee minulle.
Suosikkikohtani <3

Beatrix Bones

  • Ylempi alilehmä
  • ***
  • Viestejä: 3 606
Vs: Suolaista sadetta, S
« Vastaus #5 : 22.12.2010 20:33:58 »
Fairy Feller, kiitokset! Minulle Severmione on jotain uutta, mutta vaihtelu on aina tervetullutta ja tätä oli ihan yllättävän mukava kirjoittaakin! Joten kiitän sinua tämän parituksen vaatimisesta.  :-*

Ginger, kiitokset kaikista huomioista, joihin en itse osannut kiinnittää huomiota! Kommenttisi oli oikein piristävä ja otin asioista onkeeni seuraavaa kertaa varten. :)



Title: Lämpö teemukin
Genre: Angst, Fluff
Paring: Hermione/matami Pomfrey
Rating: S
Challenges: FF100 (061. talvi), Vuodenaika-haaste (talvi).
Words: 100
A/N: Tämä raapale on omistettu Ruskapojalle, joka antoi tämän hienon parituksen ja vielä inspiraatioksi sanat untuva, pergamentti ja teemuki. Näitä sanoja sai taivuttaa ja niistä sai keksiä uusia johdossanoja. Kiitos sinulle.  :-* Päätin myös leikitellä sanamuodoilla ja lauserakenteilla, tehdä tästä vähän... erilaisen.


Lämpö teemukin


Taivaalla kirkas loiste tähden, vastakohta täydellinen mielentilalle tytön ruskeahiuksisen; tunne niin synkkä ja lohduton. Koskaan ei sitä tunnetta ollut ollut, mutta iskiessään iski yhtä kavalasti kuin kirkkaalta taivaalta salama.

Tyttö ruskeahiuksinen katsoi tähteä lävitse ikkunan huurteisen, näki maassa lumen helmenvalkean. Valaisi loiste kuun, sai untuvaiselta näyttämään lumen. Silmät ruskeat alakuloisuutta tuikkien, mieli hauras kuin pergamentinpalanen,

valmiina tuhkaksi palamaan

Käsissä tytön ruskeahiuksisen teemuki täynnä juomaa kuumaa, lämpö sen toi mieleen naisen harmaahiuksisen, joka lämpimästi tyttöä katsoi. Naisen, jota rakasti tyttö ruskeasilmäinen syvästi niin.

Mielikuva suloinen käsistä yhteenliitetyistä (toinen niin ryppyinen), jotka eivät yhteen koskaan kuuluneet.

Onnea ei tyttö ruskeahiuksinen tuntenut enää.
Ava © flawless

Classick

  • Pelinrakentaja
  • ***
  • Viestejä: 1 137
  • Because of you, I’m becoming ruined
Vs: Suolaista sadetta, S
« Vastaus #6 : 06.01.2012 17:34:48 »
Nämä olivat todella hyviä! Rakastan pieniä tunnelmakuvauksia ja olit onnistunut näissä erinomaisesti.

Ensimmäinen oli suloisen katkera. Olit hienosti onnistunut tiivistämään syksyisen kaipuun vain kahteensataan sanaan. Rakastuin tuohon vuodenajan kuvailuun.
Lainaus
Kylmät yöt, jotka joskus pakkasen puolella – hän tunsi yksinäisyyttä, kuin joku olisi kääntänyt hänen päivänsä ikuiseksi yöksi.
Todella kaunista ja onnistunutta. Myös Lavenderin ja Pravatin suhde tuli hyvin esille ja Lavenderin ajatukset tytöstä olivat kauniita. Kaipuu ja ikävä oikein huokuivat tekstistä ja tunnelma oli ihanan haikea. Syksyiset vertaukset tyttöjen välisestä suhteesta olivat hienosti keksittyjä ja oikein osuvia.
Lainaus
Sataa. Raikas syyssade, vaaleaverikkö voi itkeä tuntematta itseään nolostuneeksi. Sade pyyhkii jäljet.
Oli ihan pakko lainata vielä tuo lopetus, koska se oli niin kaunis. Mahtavaa, Bea, mahtavaa.

En yleensä lue mitään oppilas/opettaa parituksella ja meinasin hypätä tämänkin ohi, mutta se alkoi liian kauniisti. Pidin tekstin hiukan runollisesta tyylistä ja siitä, että Severus vertasi Hermionea leskenlehtiin. Sulkuihin laitetut ajatukset vaikuttivat siltä kuin Severus häpeäsisi hiukan niitä ja se toimi hienosti tehokeinona.
Lainaus
Ruohon kahina, askelet takanani. Askelet, jotka huutavat kääntymään ympäri, kiinnittämään huomiota tulijaan. -----   Kevätauringon ensimmäinen säde yhtä lämmin kuin hänen suklaanruskeiden silmiensä katse (joka ei koskaan tavoita minua).
Olenhan jo vakuuttanut sinut siitä, että rakastan kuvailuasi? Toivottavasti. Pisteet myös fluffyisimmasta lopusta, jonka olen pitkiin aikoihin lukenut ♥ (ehken olekkaaan vain angstipersoona)

Viimeisen raapaleen paritukseksi kuvittelin itse Hermione/McGarmiwan (oppilas/opettajaa taas, mutta sun kirjoittamana luen ihan mitä tahansa!) Paritus on aika rarea, mutta mielessäni toimi hyvin tällaisena pienenä raapaisuna.
Lainaus
Silmät ruskeat alakuloisuutta tuikkien, mieli hauras kuin pergamentinpalanen,
valmiina tuhkaksi palamaan
Tuo oli kauniisti kirjoitettu kohta. Pidin tätä runomaisuudesta, mutta teksti oli hiukan sekavaa lukea. Kävin kaiken kahteen kertaan läpi ennen kuin hahmotin tilanteen. Jotenkin tuo sanajärjestys hämäsi paljon, vaikka se kaunista olikin.

Näin yhteenvetona nämä kolme olivat hienoja pieniä raapaleita. Voisit kirjoittaa lisää ihan seurataksesi, kuinka paljon olet kehittynyt. Ainakin minä olisin kiinnostunut lukemaan lisää tällaisia :)
scars  are  only  skin  deep
beauty  comes  from  within