Ficin nimi: Odottamaton vieras
Kirjoittaja: Black Pearl
Beta: Ihana rakas kultainen KatieB
Fandom: The Vampire Diaries
Ikäraja: S
Tyylilaji: Huumori
Päähenkilöt: Elena ja Pentti
Vastuuvapaus: Elena kuuluu TVD:n käsikirjoittajille ja Pentti on ihan minun, siskoni ja parhaan ystäväni idioottimaisen mielikuvituksen tuote. En saa mitään rahallista korvausta tästä.
A/N: Tässä on siis minun, pikkusiskoni ja parhaan ystäväni yhdessä ideoima ja minun itseni kirjoittama huumorificci, joka siis sai alkunsa ihan Elenan omista sanoista TVD:ssä, ja jota sitten höystimme "loistavalla" mielikuvituksellamme. Toivon, että tämä saa teidät repeämään yhtä pahasti kuin meidätkin. (Älkääkä kysykö, mistä vetäisimme tuon Pentin XD)
Ripottelin vielä viimeiset juustoraasteet tekemäni jauhelihapizzan päälle ja työnsin sitten luomukseni uuniin. Stefan oli luvannut tulla meille tänään illalliselle kanssani, ja olin päättänyt ilahduttaa hänet tekemällä kerrankin ihan itse ruokaa. Katsoin uunin kuumuudessa paistuvaa pizzaa ja hymyilin tyytyväisenä. Tuollaista kehtasi tarjota kenelle vain.
Aloin kattaa ruokapöytää kahdelle niin hienosti kuin osasin. Hain olohuoneen kirjahyllystä äidilleni kuuluneen kirjan, jossa opetettiin tekemään origameja. Taittelin lautasliinoista kukkasia kirjan ohjeiden mukaan ja asettelin ne siististi perintökaluina saatujen hopeiden aterimien viereen. Halusin tehdä Stefaniin vaikutuksen.
Kun olin hakemassa olohuoneesta maljakkoa, jossa oli isoja punaisia ruusuja, ovikello soi. Katsoin kelloa. Se oli vasta puoli seitsemän, vaikka Stefanin oli kuulunut tulla vasta seitsemältä. Kohautin olkiani ja juoksin ovelle. Ehkä hän oli vain halunnut tulla etuajassa. Avasin oven mitään sen kummempia miettimättä.
”Anteeksi Stefan, en nyt ole ihan vielä valmis…”
Lauseeni loppui siihen paikkaan, kun katsoin tarkemmin ovella seisovaa hahmoa. Se ei ollut Stefan. Suuni loksahti väkisinkin auki ja silmäni laajenivat hämmästyksestä. Ovella seisova henkilö oli varmaan metrin minua pidempi, ja oli lähellä, ettei hänen päänsä mennyt kuistimme katoksesta läpi. Lisäksi hänen ihonsa oli herneenvihreä ja hänellä oli päässään kahden sijasta kolme suurta silmää, jotka tutkivat minua tarkasti. Hahmolla oli yllään hyvin iso musta huppari, väljät tummat housut ja päässään kirjava rap-lippalakki. Minulle tuli kummajaisesta mieleen yksi ainoa sana, jonka ajatteleminenkin pelotti minua. Alien.
”Hei Elena”, hän tervehti luontevasti ihan kuin olisimme tunteneet toisemme ja ojensi suuren vihreän kätensä kätelläkseen minua. Kavahdin kauhistuneena taaksepäin.
”Mi-mistä sinä tiedät minun nimeni?” änkytin säikähtäneenä. ”Kuka sinä oikein olet?”
”Olen Pentti”, hahmo sanoi ja hänen luonnottoman iso suunsa levisi hymyyn, joka paljasti talttamaiset keltaiset hampaat. ”Hauska tutustua.”
Hymyilin väkinäisesti ja tuijotin edelleen Penttiä hölmistyneenä.
”Miksi sinä olet täällä minun kuistillani?” kysyin nopeasti. ”Onko sinulla jotain asiaa?”
”Itse asiassa minun on kerrottava yksi juttu”, Pentti tunnusti hiljaa ja tuijotti lattiaan. ”Olen täällä siksi, että… minä olen sinun siskosi, Elena.”
Tuijotin Penttiä suu auki. Oliko hän muka minun siskoni? Vaikka hänen sukupuoltaan olikin hyvin vaikea määrittää, olisin lyönyt silti vaikka vetoa, että hän oli poika. Ja kun Pentti selkeästi oli alien – tai ainakin joku muukalainen… ja minun siskoni, kaamea kysymys hiipi mieleeni. Mikä minä sitten olin?
