FMA, Milloin meistä tuli, mitä me olemme nyt? S

[Odo]

// Alaotsikko: FMA : snogfluffya, Jean/Roy, ficlet

Fandom : Full metal alchemist
Disclaimer : Hiromu Awakawa omistaa upean sarjan, sen hahmot ja maailman, minä vain leikin hahmoilla ilman taloudellisia hyötyjä. Juoni on siis minun ja ihan vain omaksi (ehkä myös lukijoiden) iloksi kirjoitettu.
Author : It's mee Odoshi

Title : Milloin meistä tuli, mitä me olemme nyt?
Genre : snog, fluff, slash
Paring : Jean/Roy
Raiting : S
(Warning  : Hahmojen yber-OoCmäisyys,
jonka tajusin vasta kun luin julkaistua versiota o.o)

Summary : Jean ja Roy pohtivat kaiken alkua, milloin kaikki alkoi?

A/N : Tämä ideahan syntyi, ylläriylläri jälleen kaiken maailman ficlettejä-haasteesta ja samalla siitä, että halusin eroon genrehaasteen snogista, enkä todellakaan osaa olla sujut snogfluffyn kirjoittamisessa, mutta menkööt. Ehkä se tästä, pitäähän sitä välillä söpöstelläkin ja toivon tosiaan, ettei tämä nyt ole liian pitkä ficletiksi, 14 sanalla napsahti yli 300 sanan, mutta ei kait se kuolemaksi ole, tuskinpa vain. Kommentit ovat jälleen kerran tosiaan toivottuja ja toivon edelleen, että onnistun vielä joskus iskostamaan tämän parin myös lukijoiden sydämiin, koska sitä on aivan liian vähän.! :3
Challanges : OTP10, ficlet haaste "enemmän kuin ystävyys", genrehaaste vol 2 snog ja FF50: milloin?

Milloin meistä tuli, mitä me nyt olemme?
Kädet kietoutuivat miehen hartioiden ympärille, saaden tämän värähtämään pienisti; vaaleassa kahvikupissa tumma neste värähti liikkeen mukana lainehtien laidalta laidalle.

”Saanko hieroa sinua?” vaimea mies ääni kuiskasi toisen korvaan, näykkäisten sitten sitä pienesti. Vaaleahiuksinen mies tuhahti saaden toisen sirot sormet pörröttämään hiuksiaan. ”Mikä saa sinut heti aamusta noin hyvälle tuulelle?” Jean kysyi miesystävältään, kurtistaen toista kulmaansa, virnistäen samalla toispuoleisesti.

”Hyvä päivä”, kuului Royn lyhyt vastaus ja samalla hän kaappasi toisen takaapäin omistavaan syleilyynsä, kietoen kädet rintakehän ylle, puristaen sormensa vasten toisen mustaa paitaa. Jean kumartui lähemmäs tuolin selkänojaa tuntiessaan toisen käsien painavan häntä itseään kohden, eikä hän voinut olla virnistämättä huvittuneena. ”Milloin meistä oikein tuli, mitä me olemme nyt?”

”En taida tarkallaan tietää”, Roy vastasi muka mietteliäänä, luoden utuisen katseen ikkunan läpi avautuvaan maisemaan. Aamunsarastus näkyi selkeästi, auringonsäteet tanssivat kerrostalojen seinillä. Hiljaisilla kaduilla saattoi erottaa muutamien kävelevän kevyestä sateesta huolimatta vähäpukeisena, sateenvarjot kotiin unohdettuina.

Avatun pikkuikkunan raosta pääsi sisään raikas tuulahdus aamukosteutta ja sen elävyyttä. Jean sulki silmänsä, mietti milloin kaikki oli alkanut, ehkei hän tietäisi siihen vastausta sen paremmin kuin Roykaan.

”Tule tuonne sohvalle”, Royn äänensävy oli enemmän käskevä kuin pyytävä, vaikka Jean tiesikin toisen tarkoittavan sillä vain lämpimiä halauksia ja omistavia suudelmia, toisen painamista vasten omaa kehoaan. Heistä molemmat kömpivät sohvalle, Jean puolestaan kietoi itsensä Royn ympärille, laskettuaan kahvikuppinsa kolahtaen vasten puista pöytää sohvan vierellä.

Suudelmat painautuivat toisen korvanlehdille, kaulalle ja karaten siitä sitten huulille käsien pitäessä toinen tiukasti lähellään, istumassa siinä häneen nojaten jalkojen välissä puoliksi makuultaan. Suudelmien välistä kuului kuiskauksia, mietteitä siitä, kuinka armeijan naistenmiehet olivat tähän ajautuneet. Ehkä kaikki oli aina ollut vain puhtaasti rakkautta, enemmän kuin ystävyyttä.
He eivät ehkä tienneet vastausta siihen, mitä he olivat nyt tai tulisivat olemaan, mutta sodan arvet kietoivat heitä vain lähemmäs toisiaan; rakastamaan ja olemaan rakastettuna.

”Ehkä kaikki alkoi siitä suudelmasta – silloin pubissa?” Jean ehdotti nauraen loppuun muistolleen vasten Royn kapeita huulia. ”En tiedä”, Roy vastasi jatkaen sitten: ”mutta onko sillä mitään merkitystä?”

[Ruskapoika]

Sain aamulla tästä kauheen "aaaws, tui tui tui tui tui tui tui tui, omomomomomomomomom" -kohtauksen ja äiti katto hieman pitkään miuu, kun menin alakertaan ilmeisesti outo ilme kasvoilla (tai sitten katseessa oli liian outo pilke, siihen verrattuna mitä siellä on yleensä! sekin täysin mahdollista). Jean/Roy kyllä voittaa ehdottomasti Roy/Ed parituksen ja oon ihan aaws täällä edelleen tälle ficille. (VAROITUS: kommentti sisältää asiatonta ihkutusta erittäin ARMOTTOMAN PALJON feat. öisen sekavuus asteikon pahin pääty, joten lue omalla vastuulla )

Mie jaksan aina sanoo siulle sin kuvailusta ja oot kyllästyny kuuntelemaan siitä mitään, mutta taas kerran on pakko ylistää sitä. Kaunista, se soljuu nätisti riviltä toiselle, joitakin pieniä kompastus kohtia lukuunottamatta. Se jättää jotain asioita roikkumaan mielikuvituksen varaan ja laittaa mielikuvituksen laukkaamaan erityisen paljon. Sellanen mikä saa miut ihan sulaneeks täällä. Oli angstia tai romancea, se on ihanaa! Ja vaikka en ole edes fluffyn erityinen ystävä niin tähän fluffyyn rakastuin. Sinä ilkiä ihminen yrität käännyttää viattoman angstin rakastajan kuhertelufluffyn makuun! That's not fear! Ja joo, kuten itekin myönnät niin hahmot ovat OoC:tä, mutta kyllä mie nään siellä pohjalla myös IC:täkin. Kaikki ovat täysin erilaisia ollessaan fluffyssiä ja Roy oli saada miut täällä täysin pieneks sulaks lammikoks kun tollasia menee höpöttelemään Jeanille ja vielä hieroo jajajajaja <3<3<3<3<3<3<3 *teinisydän raiskaus*

Ja lainailuun, koska en löydä yksinkertaisesti itsestäni mitään järkevää sanottavaa. Ainakaan kovin paljoa.

”Hyvä päivä”, kuului Royn lyhyt vastaus ja samalla hän kaappasi toisen takaapäin omistavaan syleilyynsä, kietoen kädet rintakehän ylle, puristaen sormensa vasten toisen mustaa paitaa. Jean kumartui lähemmäs tuolin selkänojaa tuntiessaan toisen käsien painavan häntä itseään kohden, eikä hän voinut olla virnistämättä huvittuneena. ”Milloin meistä oikein tuli, mitä me olemme nyt?”

Laittoman pitkä lainaus, saa haukata rangaistukseksi, mutta en vaan voi pätkäistä mistään kohtaa tätä. Royn yksinkertainen lyhyt vastaus oli sellainen sopiva. Ei lähdetty selittämään mitään pitkiä maratooneja, miksi ollaan hyvällä tuulella, mutta selvennetään järkevästi miksi näin nyt sattuu olemaan. Ja olen edelleen sitä mieltä, että tämä paritus on lähdössä aina vain enemmän nousuun meikäläisen henkilökohtasella FMA top10 listalla. Siis suostun fluffya näistä lukemaan ja vielä jäämään sanattomaks ja ilman inhon tunnetta liikaa siirappia kohtaan niin kuuluu olla otettu, koska se on ihan pirun hyvin miun kohdalla. Tai sitten oon yksinkertasesti sekoamassa!

Heistä molemmat kömpivät sohvalle, Jean puolestaan kietoi itsensä Royn ympärille, laskettuaan kahvikuppinsa kolahtaen vasten puista pöytää sohvan vierellä.

Suudelmat painautuivat toisen korvanlehdille, kaulalle ja karaten siitä sitten huulille käsien pitäessä toinen tiukasti lähellään

Hot and sexy, like snog have to be <3 Kahvikupin kolahdus puista pintaa vasten ja se, että se mainittiin tuollein jälkikäteen, eikä ennen tuota "Jean puolestaan kietoi itsensä Royn ympärille" oli sellainen hymyn nostattava kohta. Kun aluksi lähti päässään miettimään, että minne se kahvikuppi katosi yhtäkkiä kuin savu ilmaan, ja sitten kerrottiin vielä puisen pinnan kolahduksesta niin minä tykätä. <3 Puiset pinnat ovat muutenkin rakkaus *palvoo alakerran puista teeveetasoa* Ja korvanlehtisuudelmia! Kiljuin täällä pääni sisällä ihan onneissani ♥.♥

”Ehkä kaikki alkoi siitä suudelmasta – silloin pubissa?” Jean ehdotti nauraen loppuun muistolleen vasten Royn kapeita huulia. ”En tiedä”, Roy vastasi jatkaen sitten: ”mutta onko sillä mitään merkitystä?”

Sulin lätäköks tonne lattian pohjalle ja se on siun vika, jos en kerkee huomiseks hyytyä takasin ja ehtiä kouluun <3

minä kiitän iltapalasta ja lähden nukkumaan

[Odo]

Vau, tosiaan tullut ihkutuskommentti, enkä mä ihan tämmöistä osannut odottaa kun tämä nyt oli mitä oli (ultrasöpöstelyä). o_o<3

No, ihanaa et sä oot taas käyny kommentoimassa ja ollu heti kahlaamassa tämmöistä siirappiakin läpi ja viel tykännytkin siitä ja wää, ihana, että sä jaksat lukea. Ja kyllä mä olen otettu tosiaan jos snog saa tämmöisiä kehuja, sulamisia ja ties mitä muuta, en tosin käsitä semmosta,  mutta mutta aww. Mutta tosiaan, Jean/Roy todellakin päihittää Ed/Royn, jeah!

Niin ja tosiaan, eihän sille mitään voi jos silmissä pienenpieni hullunkiilto heti aamusta.

Sekavavastausmuttahupsista, KIITOS kommentistasi Ruskapoika.