Ficin nimi: Ikuinen liekki
Kirjoittaja: Black Pearl
Ikäraja: K-11
Beta: Ihanainen
Swizzy 
Genret: Fluffy, romance, femme ja songfic
Paritus: Chloe/Isabel
Vastuuvapaus: Henkilöt ovat omia luomuksiani, ficissä käytetty kappale kuuluu The Banglesille ja ilmaisu
so happy I could die on Lady Gagan biisistä.
Haasteet: Lyön tässä kaksi kärpästä yhdellä iskulla eli Biisihaaste ja One True Something 20 -haaste.
A/N: Tämä ficci on siis spinoff
Verta ja kyyneleitä -jatkikseeni, mutta toimii ihan yksinäisenäkin söpöilypätkänä. Helpottaa vaan jonkin verran, jos on lukenut pääficciä ja tietää vähän taustoja
Olisin tietysti voinut tunkea tämän jatkikseeni, mutta koska se on suoraan Jennyn näkökulmasta, olisin joutunut taas vaihtamaan hetkeksi minäkertojaa, koska Jenny ei itse ole näkemässä tätä kohtausta. Silti tuntui, että tämä oli pakko kertoa, joten päätin tehdä sille kokonaan oman aiheen. Ja niin, ficissä käytetty kappale on The Banglesin
Eternal Flame. Mutta joo, toivon että tykkäätte ja kommentit olisi taas supermahtavia
Ikuinen liekki
Olin kuvitellut tämän jotenkin helpommaksi, mutta selvästi kuvitelmani eivät olleet vastanneet todellisuutta. Olin kutsunut Isabelin luokseni kertoakseni hänelle viimein tunteeni. Nyt hän oli täällä ja seisoi edessäni hieman kummastuneen näköisenä. En kuitenkaan saanut suustani ulos mitään järkevää. Olin aloittanut sen tärkeän lauseen jo vaikka kuinka monta kertaa, mutta en ollut vieläkään saanut sitä loppuun. En löytänyt järkeviä sanoja ihastukseni kertomiseen. Sydämeni hakkasi niin kovaa, että pelkäsin sen pian hyppäävän ulos rinnastani. Käteni hikosivat ja tärisin kuin idiootti.
”Chloe, onko jokin hätänä?” Isabel kysyi huolestuneena.
”Ei, olen ihan kunnossa”, valehtelin hirveän epäuskottavasti. Huomasin Isabelin ilmeestä heti, ettei hän uskonut minua.
En tiennyt, mitä minun pitäisi sanoa hänelle. Miten kertoisin tunteeni ilman, että hän pitäisi minua idioottina? Vaikka minulla olikin tapana puhua paljon, en ollut kovin hyvä ilmaisemaan tunteitani sanoin. Yritin keksiä keinoa, joka sopisi minulle parhaiten. Äkkiä minulle tuli mieleen vanha romanttinen balladi, jonka sanat sopivat paremmin kuin hyvin tähän hetkeen. Voisin ehkä laulaa, siten minun ei tarvitsisi keksiä tökeröjä ilmaisuja omasta päästäni. Todennäköisesti Isabel ei järkyttyisi äänestäni, oli minulla kuitenkin absoluuttinen sävelkorva, ja musiikin numeroni oli lähes aina ollut kymmenen.
Otin Isabelia hellästi kädestä ja rykäisin pienesti.
Close your eyes, give me your hand, darling
Do you feel my heart beating?
Do you understand?
Do you feel the same?
Or am I only dreaming?
Is this burning?
An eternal flame
Isabelin suupielet kohosivat pieneen, suloiseen hymyyn, mutta hän ei tainnut ihan ymmärtää lauluni pointtia.
”Isabel”, sanoin hiljaa. ”Minä niin kuin… tykkään sinusta.”
”Oikeastiko?” Isabel kysyi ja hänen kauniit silmänsä suorastaan sädehtivät. ”Tykkäätkö sinä
minusta?”
”Joo”, minä tunnustin hieman häpeissäni.
”Tiedätkö mitä, Chloe?” Isabel kysyi innostuneesti.
“So happy I could die.”"Tykkäätkö sinäkin minusta?" kysyin hämmästyneenä pidätellen kyyneleitä, jotka yrittivät tulvia silmistäni ulos.
”Tietysti”, Isabel sanoi hellästi ja silitti poskeani.
En yrittänytkään enää pidätellä onnen kyyneleitä, vaan annoin padon murtua. Myös Isabelin poskea pitkin vieri pieni kyynel. Hetkeäkään epäröimättä vedin Isabelin lähemmäs ja painoin huuleni ensimmäistä kertaa hänen pehmeitä huuliaan vasten. Isabel vastasi suudelmaan innokkaasti ja kietoi hennot käsivartensa kaulani ympärille. Suutelimme, kunnes suuhuni kertyi inhottava määrä sylkeä, ja minun oli pakko vetäytyä. Mieleni ei kuitenkaan olisi halunnut lopettaa.
Katsoin Isabelia suoraan silmiin. Me molemmat itkimme ja nauroimme samaan aikaan. Olin nyt aivan varma, mitä halusin. Minä halusin Isabelin, ja Isabel halusi minut. Me kaksi olimme onnellisia, eikä millään muulla ollut enää väliä. Tästä alkaisi meidän yhteinen matkamme rakkauden polulla.
