Andy Weasley: Kyllä, random. Kiva, jos piristi. Royn kastumisen vihaaminen on minustakin söpöä.
Venomous: Totta kai Ed on nero, kirjoittajasta en mene sitten niin takuuseen. Ja kyllä, spinnari tällä tosiaan tuli. Tai ennemminkin ihan suora jatko-osa. Että näin.
Cassiopeia: Pakkohan siihen Å:hon oli jotakin keksiä, eihän tästä muuten mitään tule. Oli kyllä vähän random ratkaisu, mutta ei ole ihan helppo kirjain. Kivaa, jos ficissä oli erilaisia tunteita, se oli tavallaan vähän niin kuin tarkoituskin, koska siinähän oli Ed niin kuin käynyt kaikkea läpi. Ja Royn seksikkyyteen ei voi kyllästyä ikinä.
agvatica: Tarkoitus oli, että eivät ole yhdessä, mutta jotkut sanamuodot ovat kieltämättä vähän hämääviä siihen. Kuitenkin esimerkiksi se ”sinun kanssasi oleminen” tarkoitti niin kuin samaa kuin yleensä kanssakäyminen Royn kanssa, tai jotain. No joo, ei pitäisi selitellä ajattelemattomuutta... Mutta hyvä jos ei häirinnyt.
Jinmaru-Chan: Minäkin mietin tätä kyllä aika ahkerasti ennen kuin vedin tämän jostain hatusta. Å. Ei tarvita ihan joka päivä. Ja ruotsiksi en osaa kirjoittaa, joten pakko pitäytyä suomessa ja turvautua randomeihin ratkaisuihin. Ed on söpö.
Kiitoksia kovasti teille kommenteistanne. <3
Ja nyt! Jatko-osa. Koska tämä on aika lailla suoraa jatkoa tuolle ficletille, mätkään nämä samaan ketjuun. Ehkä helpompaa niin.
Otsikko: Tasavertainen vaihtokauppa
Kirjoittaja: Pics
Beta: –
Paritus: Roy/Ed
Ikäraja: K-11
Genre: Draama, fluff
Varokaa: alaikäistä Ediä, isoa ikäeroa parituksen osapuolien välillä
Summary: ”Tasavertainen vaihtokauppa.”
A/N Kaiken maailman ficlettejä –haasteen innoittama tämäkin, aiheella Silmä silmästä, korva korvasta, palvelus palveluksesta. Ja omaan aakkosprojektiin kohtaan T.
Tämä on suora jatko-osa ficille Å on vain sinua varten. Alun perinkin oli tarkoitus tehdä tämä, mutta venyi nyt vähän toteutus. Oli joka tapauksessa varsin hauska kirjoittaa tämä.
Tasavertainen vaihtokauppa
Roy istui työpöytänsä ääressä mutta ei työskennellyt, vaan tuijotti kahta edessään olevaa paperia. Ensimmäinen niistä oli omituinen luettelo hänen piirteistään tai häneen muuten vain liittyvistä asioista, ja se oli hämmentänyt häntä muutaman viimeisen päivän ajan erittäin syvästi.
Yritä arvata kuka.
Ensimmäinen askel luettelon käsittelemiseksi oli selvittää, kuka tuo Yritä-arvata-kuka oikein oli. Alkuun sen selvittäminen oli tuntunut hankalalta ihan vain siksi, että kaikkein loogisin vaihtoehto tuntui niin järjettömältä, että hän oli ohittanut sen. Vihjeitä oli kuitenkin liiaksi, jotta niiden muodostamaa kuvaa olisi voinut olla uskomatta.
Yritä-arvata-kuka oli valtionalkemisti. Se karsi jo hyvin suuren osan ihmisistä pois. Hän oli myös joku, jolle Roy ei ollut kohtelias, joku joka käytti runsaasti voimasanoja – ja joku, jolla oli karmaiseva käsiala. Loppujen lopuksi kyseessä ei voinut olla kuin yksi ihminen. Kyseisen henkilön ominaisuusluettelossa kirjain A tarkoittaisi automailia.
Toinen askel luettelon käsittelemiseksi oli selvittää, oliko kyseessä jonkinlainen pila. Se oli ollut huomattavasti vaikeampaa kuin lähettäjän selvittäminen. Roy oli tarkkaillut Ediä huomaamatta pitkiä aikoja ja pari kertaa tehnyt pienen kokeen, katsonut poikaa tietyllä tapaa tai valinnut sanoja, jotka saattoi tulkita monella eri tavalla. Ed oli nieleskellyt ja punastellut ja silti tämän silmät olivat hohtaneet toiveikkaasti, missä oli riittämiin varmistusta.
Kolmas askel oli vielä edellisiä vaikeampi. Royn piti päättää, mitä ihmettä hän oikein aikoi asialle tehdä. Ja hän oli päätynyt neljänteen askeleeseen eli kirjoittamaan viestiin oman vastauksensa, joka myös oli hänen edessään valmiina.
Alkemia oli vaihtokauppaa. Jos halusi saada jotakin, täytyi antaa vaihdossa jotakin yhtä arvokasta. Siis kirje kirjeestä ja ajatus ajatuksesta. Oli vain odotettava, että Ed noudattaisi hänen kutsuaan.
Ed näytti epävarmalta astellessaan pöydän eteen ja vaihteli painoaan jalalta toiselle. ”Mitä nyt?”
”Tasavertainen vaihtokauppa.” Roy ojensi paperin Edille, joka nappasi sen ja alkoi lukea saman tien, posket yhä punaisemmiksi muuttuen. Ed oli oikeastaan aika suloinen... ehkä Roy oli päättänyt oikein.
”MINÄ EN OLE LYHYT!” Ed räjähti päästyään suunnilleen puoliväliin. ”Ettäs kehtaat!”
”Olet sinä”, Roy sanoi ja nousi tuoliltaan. ”Ja minun olisi ilmiselvästi sittenkin pitänyt kirjoittaa ensimmäiseen kohtaan Armottoman söpö. Etenkin vihaisena.”
”Senkin... senkin helvetin kus-mmph! Hei, mitä sinä teet...?”
”Suljen suusi.”
