Nimi: Takertua maailman kauneuteen
Kirjoittaja: Isfet
Ikäraja: S
Genre: fluffydraamaa, pikkiriikinen rivien välistä luettava angst
Hahmot/Paritus: Ginny/Luna
Yhteenveto: Kun Luna kuulee kivusta ja surusta, hän tarttuu siveltimeen ja maalaa kauniita asioita, taiteeksikin sitä kutsutaan.
Vastuunvapautus: J.K. Rowling omistaa luomansa maailman hahmoineen, en yritä tavoitella kunniaa
A/N: Tämä teksti syntyi lainaushaasteen inspiroimana, odotti pitkää tiedostojen sokkeloissa, ennen kuin totesin, että kyllä tämän ehkä kehtaa näyttää.
"Jokaisena päivänä pitäisi kuulla vähintään yksi kaunis laulu, lukea hyvä runo, nähdä jokin oivallinen maalaus ja jos mahdollista, puhua muutamia järkeviä sanoja."
— Goethe
150 sanaa
Luna tahtoo kokea paljon. Hän on väsymättömän kiinnostunut ympäröivistä asioista, pienistä ja suurista. Ginny näkee Lunan katseen vaeltelevan paikkoihin jotka näkyvät ainoastaan hänelle, maailmoihin joihin punapäällä ei ole asiaa. Luna on uneksuja joka kulkee pilviä pitkin, kun taas Ginnyn jalkapohjat ovat saven ja ruohon täplittämät.
Luna on taiteellinen sielu, joka tahtoo nähdä maailman kauneuden. Tämä hehkuu lämmintä valoa ympärilleen, hymyilee kaikille ja sanoo jotain suloista. Luna lukee runoja ja filosofiaa, tutkii luontoa ja hyräilee hiljaa itsekseen. Ginny pelkää joskus kadottavansa ystävänsä, kuin tämä voisi haihtua pois yhdestä liian voimakkaasta henkäisystä. Vaikka eihän Luna minnekään katoa, hän on paljon vahvempi kuin miltä päällepäin näyttää.
Kun Luna kuulee kivusta ja surusta, hän tarttuu siveltimeen ja maalaa kauniita asioita, taiteeksikin sitä kutsutaan. Hän turvautuu hetkeen, takertuu tiukasti kiinni ajatusmaailmaansa ja siihen, minkä vuoksi todella kannattaa elää.
Ehkä siksi hän hymyilee Ginnylle ja painaa huulensa keveinä hänen huulilleen. Estääkseen synkkämielisyyteen taipuvan Ginnyn otetta lipsumasta.