Ficin nimi - Pelitaktiikka
Kirjoittaja - Dokumentti
Beta - puhpallura
Ikäraja - K11
Genre - öäääm, tunteiden myöntämättömyys ja vaikea Oliver? Eiks nää oo Genrejä?
Paritus - Oliver/Marcus
Vastuuvapaus - Rowlingille kaikki kunnia kaikesta tunnistettavasta, en saa tästä korvausta.
Haasteet -
One True Something 2 - One True Genre- Slash,
Kerää kaikki hahmot haasteeseen kerään Oliver Woodin.
A/N - Tämä syntyi tänään yhdestä pienestä ajatuksesta ja pari tuntia sen jälkeen tää olikin jo kirjoitettu,
Kolmiosainen rapsusarja, jonka kaikki osat tulee kerralla.
Tärkeintä kuitenkin :
Hyvää syntymäpäivää Odo!
Pelitaktiikka
1.
Oliver rakasti huispausta. Hän eli ja hengitti huispauksen vuoksi, jos hän ei lentänyt, hän suunnitteli pelitaktiikkaa. Kaksoset vitsailivat Oliverin menevän naimisiin luudanvarren kanssa, koska hän ei kuulemma kerennyt edes vilkuilla tyttöjä peliltä. Mikä kyllä piti paikkansa, ei Oliver välittänyt turhanpäiväisistä haihatuksista mitä olisi aiheutunut tytöistä, se olisi vain vienyt turhaan aikaa.
Nytkin puolet hänen joukkueestaan oli sekaisin tunteistaan, kevät tuntui saavan aikaan kummallisia asioita teini-ikäisissä. Joukkueen ajatuksia oli vaikea saada keskittymään harjoituksissa,kun jokainen tuntui haikailevan jonkun perään. Se, jos jokin kiristi Oliverin hermoja. Hän olikin huutanut viime harjoituksissa Fredille ja Angelinalle, turhan päiväinen flirttailu ei kuulunut huispauskauteen. Angelina oli kimpaantunut Oliverin huomautuksesta ja väittänyt, ettei pojalla muka ollut oikeutta sotkeutua hänen yksityiselämäänsä, aivan kuin se ei vaikuttaisi joukkueseen mitenkään. Fred oli kommentoinut Oliverin tarvitsevan seksiä rentoutuakseen, Oliver oli vain tuhahtanut.
Ei hän ollut puutteessa, mutta turha flirttailu ja tunteellisuus sotki vain ajatukset huispauksesta. Olihan Oliverilla Marcus, eikä siihen ei sotkettu mitään ylimääräistä. Sitä paitsi Oliverin mielestä se liittyi huispaukseen, täytyihän vastustajan kapteeni tuntea ja alistaa. Se oli valtataistelu, joka vain täytyi käydä lävitse. Luihuinen oli heidän pahin vastustajansa, siksi Marcus. Eihän Oliver nyt muuten eksyisi viikoittain toisen joukkueen kapteenin kanssa luutavarastoon pieneen valtataisteluun.
Se oli vain osa taktiikkaa, aivan varmasti.
2.
Vaikka Oliverin joukkue oli sekaisin keväästä ja osa toisistaan, he voittivat Luihuiset. Oliver oli oikein tyytyväinen. Hänen pelitaktiikkansa oli onnistunut paremmin kuin hyvin. Marcuksen myrtynyt ilme oli saanut Oliverin sydämen pistämään tyytyväisenä. Vaikka tunne ei ollutkaan mieluisin, se oli aivan varmasti tyytyväisyyttä, hehän olivat voittaneet. Vain huispauksella ja voittamisella oli väliä.
Hävityn pelin jälkeen luutavarasto tapaamisia oli sillä viikolla kaksi yhden sijaan. Marcus oli niin murtunut häviöstä, että Oliver antautui ensimmäisellä kerralla helposti toisen alle, täytyihän vastustajalle joskus antaa vallan tunne, jotta sen voisi taas riistää takaisin.
Viikon toisella kerralla Oliver sai Marcuksen alleen ja nautti saadessaan olla johtavassa asemassa. Hän saisi toisen huipulle ensin ja voittaisi. Sen viikon tilanne päättyisi siten tasan, mutta kerrankos sitä.
”Aah, Oliver”, Marcuksen hengästynyt ääni sai lämmön tunteen leviämään Oliverissa.
Voitonhuumaa, sitä se oli. Marcuksen vavahteleva keho ja kuiskitut sanat Oliverin upottaessa hampaansa pojan olkapäähän nostivat voitonhuuman pilviin.
Se voitto oli parhain tunne pitkään aikaan.
3.
Huispaus kausi oli päättynyt Rohkelikkojen voittoon, Oliver oli mielissään. Kausi oli ollut parhain koskaan, hänen viimeisensä Tylypahkassa. Hän oli hyvin ylpeä joukkueestaan, eikä enää jaksanut vihoitella tunteiden sotkemista peliin. Hän oli jopa
hymyillyt, kun Fred halasi Angelinaa pitkään pelin jälkeen.
Luutavaraston pimeät tapaamiset jatkuivat. Marcuksen olkapään mustelmat eivät ennättäneet parantua ennen kuin uusia ilmestyi viereen, osittain lomittain vanhojen jälkien kanssa.
Täytyihän Oliverin varmistella jo ensi kaudeksi. Jos he vaikka pelasivat vastakkaisissa joukkueissa, kaikkeen täytyi varautua ja ajatella aina huispauksen kannalta. Oliver nautti huumasta, hallinnasta, tiukkuudesta ja hänen voitostaan.
Marcus ei kyllä aikonut pyrkiä ammattilaisjoukkueseen, mutta
aina täytyi pelata varman päälle.