Nimi: Rosoista
Kirjoittaja: Daran
Ikäraja: S
Tyylilaji: Fluffy/Draamahässäkkä
Paritus: Fleur/Bill
Vastuuvapautus: Rowling omistaa, minä lainaan
A/N: Kirjoitin tämän vain, koska väitettiin Fleurin aina ficeissä vihaavan Englantia, ja halusin heidän suhdettaan parantaa. Edes hiukan… Rakenne ja sisältö saattaa olla mitä tahansa, tää vaan tuli jostain.
”En minä vihaa Englantia” nainen väittää, ”Minä pidän siitä, ostin kumisaappaatkin!” Fleur säteilee anoppinsa kohotetuille kulmille: ”Vaikka rakastankin tätä maata, ´aluan silti pitää jalkani kuivina!” Molly hymähtää, sekä miniänsä ajatuksenjuoksulle, että tämän katseen suunnalle nuoren naisen julistaessa rakkauttaan saarivaltiota kohtaan.
Tottahan se on, että Fleur vilkaisee Billiä kohti aina mainitessaan Englannin – tai rakkauden, sen puoleen. Ei hän kuitenkaan valehtele tunteistaan uutta kotimaataankaan kohtaan, sillä Fleurille Englanti
merkitsee Billiä, ja miestään hän palvoo.
On ollut aika, jona Fleur ei juuri arvostanut Englannin rosoisia kallioita ja kalseaa säätilaa. Nyt ne muistuttavat häntä Billistä, sillä tämäkin on särmikäs. Ja viileä, ja kuitenkin niin lämmin, eikä Fleur vaihtaisi häntä mihinkään koko maailmassa. Ei vaikka tämä, kuten tuulten pieksemä saarikin, on iäksi sodan vaurioittama: nuori rouva Weasley arvostaa molempien arpia ja ylpeyttä jolla ne kannetaan.
Etelästä haaveillaan enää takkatulen lämmössä, ja aina syksyisin Bill nauraa todetessaan, ettei tänä vuonna halua matkustaa taas Ranskaan, vaan jonnekin vielä kauemmas. Ja varaa salaa vaimoltaan porttiavaimen Marseilleen, kuten tämä tietää hänen tekevän. Lomalla Etelä-Ranskan lämmössä Fleur kokee olevansa enää turisti. Viikon kuluttua hänellä on jo koti-ikävä, vaikka Bill viihtyisi kevääseen.
