Kirjoittaja Aihe: Punaista, keltaista, vihreää ja taas punaista | K-11 | slash, oneshot  (Luettu 3173 kertaa)

NicuQ

  • Vieras
Nimi: Punaista, keltaista, vihreää ja taas punaista
Kirjoittaja: Pyry
Tyylilaji: slash, oneshot, drama (?), sekava
Ikäraja: K-11
Yhteenveto: Entä jos haluaa heittää naamionsa lähimpään roskikseen ja olla vain oma itsensä, kuten mä tein?
A/N: Okei, aika sekava slashinpätkä, mutta mitäs muuta mun sormista nyt syntyisikään? ;D Osallistuu Idearoll - Anna arvan antaa aihe - haasteeseen numerolla 41: Punainen valo ja tietysti Slashin kymppijuoksuun. Kiitokset Nukkemestarille haasteesta ja inspanpoikasesta. :)



Kävelen, en mitenkään erikoisesti, vaan ihan arkisesti löntystäen. Mun korvilla on pienet, lähes huomaamattomat nappikset ja Aidenin kitarasoolot peittävät muun maailman murheet allensa. Mun ilme on peruslukemilla, en jaksa hymyillä tai näyttää komealta tänään. Ei mun tarvitse. Seisahdun suojatien eteen ja tuijotan punaista näyttävää liikennevalopylvästä. Mä ylittäisin kyllä tien, vaikka punainen valo palaa, mutta mä tyydyn vain huokaamaan väsyneenä. Silmäilen mun vieressä olevaa naista ja sen kädestä pitelevää tyttölasta.

"Nyt palaa punainen valo, silloin ei saa ylittää tietä", nainen neuvoo lastaan, joka katselee äitiään silmät pyöreinä ja kiinnostuneen oloisena. Toinen huokaus. Mun äiti ei koskaan opettanut mulle tuollaisia. Mun äiti opetti, että kun punainen valo palaa, niin pitää juosta ja aika helvetin lujaa. Mun äiti opetti, ettei silloin juosta, kun valoissa on pikkulapsia. Silloin leikitään kunnon kansalaista ja odotetaan kiltisti jalkakäytävällä.

Siispä mä seison, sanaakaan sanomatta ja ilmeettömänä kuin peruna, paikallani ja yritän tuijotuksellani saada punaisen vaihtumaan vihreäksi. Vaikka eihän se tuijottamalla vaihdu, se vaan vitkuttelee ihan kiusallaan punaisessa, kasvottomassa kehossaan ja leikkii mun kustannuksella. Mä haluaisin jo päästä yli. Kolmas huokaus.
   
                    Vihdoinkin, ikuisuudelta tuntuvan odotuksen jälkeen, se pallon sisällä oleva vihreä ukko lähtee liikkeelle ja mä kävelen sen perässä. Kävelen aika pian sen ohi, enkä mä enää välitä. Mä en halua miettiä liikennevaloja, en halua miettiä mun äidin opetuksia. Astelen vaan hitaasti lähemmäs, aina vain lähemmäs mun määränpäätä, joka ei oikeastaan edes ole määränpää. Vain paikka, mistä mä aina lähden ja mihin mä tuun aina palaamaan. Koska mun oravanpyörästä ei ole pakeneminen. Ja se liikennevalojen vihreä ukko on jo mun takana, kuten on kaipuu mun äitiäkin kohtaan. Tai niin mä haluaisin uskoa.
   
                    Pimeys on verhonnut mun huoneen lähes kokonaan, vaikka mun verhot on läpinäkyvät. Kun mä tuijotan mun verhojen läpi tähdetöntä taivasta, mä mietin päivän tapahtumia, mä mietin huomisen tapahtumia. Mietin, kuinka huomenna on uusi päivä ja mä olen hereillä ja elossa. Ne on hyviä asioita, eikö? Sitten mä mietin, kuinka mut tullaan taas huomenna paiskaamaan seinää vasten, kuinka nyrkit iskeytyy mun kasvoihin ja sitä kipua, sitä armotonta kipua. Mä mietin sitä, kuinka mulla ei ole äitiä. Ei enää.

Mä mietin, kuinka mun isä ei kestä mua silmisään, vaikka ennen se kesti. Ja kaikki vain sen takia, että mä olen mä. Mä en tiedä, onko se hyvä vai huono asia. Huokaan jo ties monetta kertaa tänään ja vedän peiton korviini. Etsin mukavan asennon, suljen silmäni ja yritän vain saada unta, yritän olla miettimättä liikaa. En oikein onnistu siinä ja vaivun levottomaan uneen.
   
                    Koulussa ne huutaa mulle siitä, kuinka mä olen epänormaali. Kuinka mä en saisi edes olla olemassa, en saisi käydä koulua, en saisi edes syödä samassa ruokalassa. Kiitos, rakkaat ystävät, mäkin teitä. Kyllä mä tiedän, Ville, että haluaisit harrastaa tanssia. Haluaisit niin kovasti, muttet voi imagosi vuoksi. Sun kuuluu pelata jalkapalloa, olla se suosittu futisjätkä. Sun kuuluu pitää naamiota yllä, kuten niin monen muunkin. Mutta entä jos ei haluakaan tehdä niin? Entä jos haluaa heittää naamionsa lähimpään roskikseen ja olla vain oma itsensä, kuten mä tein?

"No hyi, Dani laittaa taas huulikiiltoa!"
"Hyi vittu, mikä homo!"

Kiitos, mutta en mä jaksa välittää. En enää, koska mulla on syy olla onnellinen ja se tulee mun luokse tarttuen mun kädestä. Se hymyilee mulle ja tartuttaa sen hymyn munkin huulille. Mä olen, mikä mä olen, mä tiedän sen ja Aleksi tietää sen. Mä olen se poika, joka käyttää hametta.

"No just, nyt se homoilee Aleksin kanssa tuolla."
"Hyi helvetti." Ja mä heitän niitä mun repulla.
   
                     Punainen palaa taas. Mä seison hiljaa Aleksin vieressä ja tuijotan liikennevaloja. Aleksin käsi tuntuu kylmältä mun kädessä, mutta mä olen onnellinen juuri näin. Mä vilkaisen Aleksia merkittävästi ja se virnistää. Niin me juostaan yhdessä, enkä mä pelkää enää.
« Viimeksi muokattu: 11.11.2014 21:02:22 kirjoittanut Pyry »

Solembum

  • ***
  • Viestejä: 1 847
Iltapäivää!

Valitsin tämän ficin randomilla, teit mut niin iloiseksi kommentoimalla tuota minun raapalesarjaa, että päätin kommentoida ensimmäistä sinunen kirjoittamaa ficciä, jonka löydän tältä osastolta. No, tämä sattui ensimmäisenä silmiin (varmaan siksi, että oli melko lähellä tuota yläreunaa) ja nimi oli mielenkiintoinen, joten tässä mä nyt sitten kirjoitan tätä kommenttia, joss ei ainakaan vielä tähän mennessä ole yhtään mitään järkeä.

Mutta tosiaan, oli mulla jotain oikeaakin sanottavaa!

Tykkäsin paljon tavasta, jolla tämä oli kirjoitettu, eli voisin varmaankin sanoa pitäväni sun kirjoitustyylistä. Pidin sanavalinnoista ja siitä, kuinka oli ujuttanut angstvivahteiseen tekstiin mukaan huumoria (esim. peruna) ja myös rakkautta ja romantiikka, lässyn lässyn. Ainoa asia, joka mua vähän tekstissä hämäsi, oli tuo kappalejako, joka alkoi omituisista kohdista osassa kappaleita, tiedä sitten onko se niin vahingossa vai tarkoituksella. Jos vahingossa, niin sanon, että olisin tykännyt enemmän vasempaan reunaan kohdistetuista kappaleista. Jos tarkoituksella niin sanon että se oli oikein taiteellista : )

Pidin siitä, kuinka liikennevaloista puhuttiin monessa kohdassa tekstiä: alussa, keskellä ja lopussa. Ne kertoivat omaa tarinaansa varsinaisen tarinan mukana, kuten esimerkiksi kohdassa, jossa kertoja on jättänyt ne taakseen niin kuin äitinsäkin, ja lopussa, jossa hän seisoo Aleksin vieressä liikennevaloissa. Tapa, jolla olit kuljettanut niitä mukana tekstissä ei saanut liikennevalovertauksia ja ne sisältäviä tilanteita toistamaan itseään, vaan pikemminkin erotteli tekstin tilanteet toisistaan ja samalla yhdisti ne ehjäksi kokonaisuudeksi.

Tekstin aiheesta en sano sen enempää, sillä aiheena homopoika-angst on hieman kulunut ja itseään toistava, mutta pidin kyllä siitä, miten olit sitä käsitellyt erilaisin ajatuksin ja konkreettisin teoin.

P.s. Huulikiilto oli söpöä :3

NicuQ

  • Vieras
Solembum: Aaaaaaaa(beeeceee ..)! Arvaa vain, kuka suunnilleen putosi tuoliltaan, kun huomasi kommenttisi. No en ainakaan minä. :D Mutta siis .. suurkiitos! Apua! Kiitos kehuista ja tuosta kappalejaosta sen verran, että eeh, tiedän sen olevan vähän .. oudonpuoleinen, mutta jotenkin se vain menee niin jokaisessa tekstissäni. :-\ Mutta kiitos kuitenkin todella paljon kommentista (ja pakkohan minun oli nostaa raapalesarjasi takaisin kärkeen, koska se on täyttä loistavuutta).

Huulikiilto on. :3

Jahma

  • Romantikko
  • ***
  • Viestejä: 400
  • World hasn`t changed, you are.
Hei tää oli todella hyvä ficci, vaikka aluksi pitikin totutella puhekieliseen kirjoittamiseen.

Lainaus
Mun äiti ei koskaan opettanut mulle tuollaisia. Mun äiti opetti, että kun punainen valo palaa, niin pitää juosta ja aika helvetin lujaa. Mun äiti opetti, ettei silloin juosta, kun valoissa on pikkulapsia.
Tämä oli tavallaan ihana ja koskettava, mutta toisaalta hauska kohta. Miten sen sitten ajatteleekin.

Pientä hämmennystä aiheutti se, että päähenkilön nimeä ei tiedä, eikä se tule missään kohtaa kunnolla esille. "Ajatuksissa" puhutaan Villestä ja Danista, enkä ainakaa itse saa ihan selvää käsitystä siitä kuka kertoja on.

Teinipoika angst on mielenkiintoista luettavaa, vaikka sitä onkin aika paljon. Juuri se kuinka samasta aiheesta voi keksiä niin monia eri versioita tekee siitä hyvän.

Muuten teksti oli sujuvaa ja mukaansa tempaavaa, eikä kirjoitusviheitä löytynyt. -paitsi tästä kommentista-

Kiittäen
Jahma

olipa taas hyvä kommentti...
« Viimeksi muokattu: 04.06.2012 17:07:14 kirjoittanut Jahma »
Demons and Angels

ava by Swizzy

NicuQ

  • Vieras
Jahma: Oi, kiitos kommentista. Kertojan nimi oli tosiaan tuo Dani ja Danin oman pikku päivänpaisteen nimi taas Aleksi ja Ville joku .. hmm. Joku. ;D Perus kiusaaja. Mutta juu, kiitos palautteesta. :)

tomorowr

  • ***
  • Viestejä: 181
  • power is power
Sialskdxjauiqidjfufuei mä oon täällä taas ;)

Tietkö arvoisa otus siellä ruudun takana. Pappi kysyy tahdotko, sä vastaat, että tahdon. Ja sitten sä elät ikuisesti kirjottaen mulle ihanaa slashia. Kiitos kaunis (8

Musta alkaa vähän tuntua, että mä vaan toistan itteäni kaikissa kommenteissa, MUTTA KU MÄ VAAN TYKKÄÄN SUN TEKSTEISTÄ NÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄIN o_____(^v^)_____o PALJON JA VÄHÄN ENEMMÄN VIELÄ.

Ja toistan taas tän kuuluisan: tää on niin raikasta!!! Niin fressiä, ihan ku just pestyt hampaat! Tai aamukesän tuulahdus ja kaste ah. Dude sun tekstit pistää mut ihan sekasin.

Ja sit vaikka ihan asiaan: Aleksi on tässä ihan törkeen symppis ja ihana, mulle kans tollane.
Ja sitten takas sun ihkutukseen. Kirjoita pian lisää, että mulla on jotain luettavaa sit ku saan kaikki sun vanhat tekstit luettua, kiitos. Tai muuten tuun väijymään sun ikkunan taakse kaulimen kanssa ja vahdin, että sä kirjotat. Hihi.

Anteeksi järjettömyyteni ja kiitos, olet ihana.
-tomorowr
ava © Luella

NicuQ

  • Vieras
tomorowr: Eh, koska olen vähän tälläinen, että vastaan aina kaikkien kommentoijien viesteihin, niin .. niin. ;D Kiitos kaunis taas. Olet ihanaihana, sait mut ihan valtavan hyvälle tuulelle (tai, no, olen yhä). Ja oh, kosittiinko minua juuri? :D Kyllä minä tätä slashin kirjoittamista aion jatkaa niin kauan, kuin se tuntuu hyvältä, vaikka kyllähän näihin hetteihin ja femmeihinkin pitäisi jo alkaa totutella ja opetella kirjoittamaan muutakin, kuin teinislashia. Yeah, right. I don't belive that myself .. At anyway ~ ! Olet tervetullut ikkunani taakse, jos jotenkin pääset (kerrostalon seitsemäs kerros, u know). Tuo pari limsatölkkiä mukanasi sitten, että pysyn virkeänä. ;)

// edit: Hell yeah! Kröhöm, tarkoitan siis, että pysyttelen kyllä tämän tutun ja turvallisen slashin parissa vielä hyvän tovin, mutta koska olen monipuolinen ihminen, niin haluan kirjoittaa kaikesta mahdollisesta. Ja ihan vinkkinä vain: kannattaa hoitaa nuo pienet vastaukset näin (kuten minä nyt teen), eikä kommentilla. Kiitos silti kannustamisesta. ^^
« Viimeksi muokattu: 17.06.2012 17:15:11 kirjoittanut Pyry »

tomorowr

  • ***
  • Viestejä: 181
  • power is power
Ei pitänyt tulla enää tähän tekstiin kommentoimaan, mutta....

HÖPÖHÖPÖ MITÄÄN HETTIÄ! Teinislässi pelastaa maailman.

Ja hei onneks mul on pitkät jalat XD
ava © Luella

Hilla

  • ***
  • Viestejä: 840
Loppu tuli todellakin puskista: Poika, joka käyttää hametta. Antoi koko ficille ihan eri merkityksen, kuin mitä alku antoi ymmärtää. Ajatella, mitä kaikkea liikennevalotkin voivat muistuttaa mieleen ja nitoa yhteen nykyisyyden kanssa. Tykkäsin!

NicuQ

  • Vieras
takkuinen: Whaa, kiitos jälleen kommentistasi! Liikennevalot tosiaan ovat aika jännä elementti tekstissä ja jännä tätä oli joskus aikoinaan kirjoittaakin. Oijoi, olin jo unohtanut tämänkin. Mutta kiitos kovasti kommentistasi ja siitä, että tykkäsit tästäkin! Olet hieno. c: