Kirjoittaja Aihe: Mortem aremnus | SK/HG, S  (Luettu 11998 kertaa)

jepuli

  • ***
  • Viestejä: 152
Vs: Mortem aremnus | SK/HG, S
« Vastaus #20 : 21.08.2017 16:10:17 »
Moikka!

Lueskelin tän ficin tän päivän aikana ja ajattelin tavoistani poiketen antaa hieman palautetta. (:

Kokonaisuudesta haluaisin sanoa muutaman sanasen. Luvut ovat melko lyhyitä ja kuvailua on todella vähän. En itsekään ole hirveä kuvailun rakastaja, mutta se kuitenkin syventää tarinaa aivan erityisellä tavalla. Lyhyissä luvuissa ja vähäisessä kuvailussa on ongelmana, että tarina etenee töksähtelevästi. Tämä on kuitenkin huomattavasti paremmin kirjoitettu tarina, kuin lukujen pituuden perusteella oletin. Lisäksi käytät paljon lyhyitä lauseita, mutta toisinaan aivan liian pitkiä lauseita. Tässä esimerkki (luku 1) liian pitkästä lauseesta: "Aikaa olisi minuutteja ja juoman valmistus oli todella pikkutarkkaa ja haastavaa, pienen pieni virhe tekisi aineesta täysin tehottoman eikä epäonnistumiseen ollut varaa." Jakaisin lauseen kahdeksi lauseeksi tähän tapaan: "Aikaa olisi minuutteja ja juoman valmistus oli todella pikkutarkkaa ja haastavaa. Pienen pieni virhe tekisi aineesta täysin tehottoman, eikä epäonnistumiseen ollut varaa."

Mielestäni olisi hyvä, jos jokainen luku alkaisi esimerkiksi "Luku 1" -otsikolla tai voit halutessasi kehittää luvuille myös omat otsikkonsa. Lukujen numerointi auttaa lukijaa hahmottamaan milloin uusi luku alkaa sekä helpottaa kommentointia. Toisekseen, mielestäni hahmojen ajatukset tulisi tuoda jollain muulla tavalla kuin lainausmerkeillä ilmi. Lainausmerkkejä käytetään kuitenkin tyypillisesti vain puheen kuvaamisessa, joten ajatuksien kuvaaminen niillä aiheuttaa lukijassa hämmentyneisyyttä. Monet käyttävät esimerkiksi kursiivia, kun kyse on hahmon ajatuksista. Lisäksi vielä kappaleiden jaoista. Kun tapahtumapaikka tai -aika vaihtuu, voisi olla hyvä merkitä se esimerkiksi kolmella ajatusviivalla. Tämä helpottaisi jälleen lukijaa hahmottamaan tarinan kulkua ja tapahtumia. En ole täysin varma, miten suhtautuisin "..." lauseiden loppuhin, mutta toistaiseksi ne ovat sopineet tarinaan. Niitä kuitenkin kannattaa hieman tarkastella kriittisesti.

Oletan, että ensimmäinen osa oli prologi ja sitä seuraavat osat luku 1, luku 2, luku 3 jne.

Prologi
"-- tai pikemminkin hänen elävälle muotokuvalleen, --" Elävä muotokuva? Tarkoititkohan velhomaailman liikkuvia ja puhuvia muotokuvia vai jotakin muuta?
"Minerva oli ollut järkyttynyt  ja häpeissään." Ja -sanan edessä on ylimääräinen välilyönti.
"Ellei uhriin ollut langetettu anteeksiantamatonta kirousta, --" Ellei uhriin oltu langetettu, vaikuttaa mielestäni luontevammalta.

Luku 1
"En ehdi selittää, kysymys on erittäin tärkeästä asiasta." Selittää on puhekielen ilmaisu, en ehdi selittämään olisi parempi muoto.
"Mene tyrmiin ja valmista kuolemanpysäyttäjä. ” , Minerva  sanoi rautaisen päättäväisesti, --" Lainausmerkin molemmin puolin on ylimääräinen välilyönti, samoin Minerva sanoi välissä on ylimääräinen välilyönti.
"Hän on älykäs ja hyvä teoria-aineissa muttei erityisen taitava taistelija." Pilkku ennen sanaa mutta.
"Mene tyrmiin, minä haen hänet.  Kiire on äärimmäinen, Horatius. Tee parhaasi…!”" Ennen kiire sanaa on ylimääräinen välilyönti.

Hmm.. En korjaa enempää ylimääräisiä välilyöntejä, niitä on nyt jo ilmennyt melkoisen paljon näin lyhyessä kirjoituksessa. Osaathan wordissa katsoa välilyönnit? Wordissa on siis erillinen työkalu, joka näyttää jokaisen välilyönnin ja enterin painalluksen. Suosittelen sitä todella! Se on pelastanut monet oppimispäiväkirjani ja esseeni koulussa. (: Se on sellainen vähän väärinpäin olevaa p-kirjainta muistuttava kuvio "näytä kaikki".

Luku 1 jatkuu...
"”Kiitos avustasi, Chang. Pullotan liemen ja vien sen Minervalle. Olisin kiitollinen, jos siivoaisit jäljet. Jos palaat taisteluun, olethan varovainen.”

Näiden sanojen saattelemana hän nousi, kaatoi liemen hyllyltä poimimaansa pikkuruiseen pulloon ja lähti tyrmistä.


”Minerva!”

Kuullessaan nimensä ja tunnistaessaan hahmon toisella puolella salia Minerva juoksi häntä vastaan."
Esimerkiksi tähän sopisi "---" kappalejako paremmin kuin tuo ylimääräinen enterin painallus.

"Minerva ei sanonut paljon, mutta hänen ilmeensä kuvasti hänen kiitollisuuttaan. Minerva ilmiintyi Rääkyvään röttelöön, jonne oli kuullut Kalkaroksen menneen.

Kuten hän olettikin, Severus makasi lattialla verilammikossa, lasittunut katse silmissään. Minerva saattoi vain toivoa, ettei ollut liian myöhäistä. Ainakaan Voldemort ei ollut käyttänyt Avada kedavraa, joten pieni onnistumisen mahdollisuus oli olemassa."
Myös tähän sopisi tuo edellä mainittu kappalejako.

Luku 2

"Junamatka Lontoosta Pikku-Whiningiin oli kestänyt kauan --" Hmm, onkohan tarkoituksella valittu Harryn lapsuudenkodin asuinalue? Se varmaankin selviää tulevaisuudessa.

"Hänen tulisi antaa mahdollisimman hyvä vaikutelma ja hän halusi näyttää huolitellulta." Tämän lauseen muuttaisin muotoon: Hänen tulisi antaa mahdollisimman hyvä ja huoliteltu vaikutelma.

Äh, nyt on pakko lähteä tietokoneen äärestä, mutta katsotaan jaksanko käydä noita muita lukuja yhtä tarkasti läpi. Viimeinen luku oli kyllä jo erittäin hyvän pituinen! (:

Tarinasta sinänsä pidän oikein paljon. Tosin muistelen joskus lukeneeni jotakin tarinaa, jossa Severus piti "apteekkia" ja Hermione oli apulainen tms. Mutta en ole täysin varma... Saas nähdä millainen tästä kehkeytyy! Tarina myös etenee oikein mukavaa vauhtia ja herättää ainakin minulla uteliaisuutta ja kysymyksiä tapahtumista. Toivon saavani jatkossa vastauksia kysymyksiini! (:

Sinulta löytyy hyvää potentiaalia kirjoittajana, hieman kieliopin ja tekstin muotoilun harjoitusta lisää, niin hyvä tulee! (:
Kiitoksia oikein paljon ja julkaistuista luvuista ja toivon niitä vielä monia lisää! (:
Six billion people in the world. Six billion souls. And sometimes all you need is one.

Flavia

  • ***
  • Viestejä: 153
Vs: Mortem aremnus | SK/HG, S
« Vastaus #21 : 21.11.2017 18:15:30 »
A/N: Opinnot ja muut harrastukset ovat vieneet aikaani ja jonkin aikaa fikkien kirjoittaminen on ollut tauolla. En ole kuitenkaan katoamassa tai jättämässä tarinoitani kesken! Uusi luku on tulossa piakkoin.

jepuli: Kiitos palautteestasi! Kuten ehkä huomaat, fikin aloittamisesta on aikaa jo reilusti ja kuten olen myöhempien lukujen aluissa itsekin todennut, olen kehittynyt kirjoittajana. Luultavasti jossain vaiheessa muokkaan ja korjailen ensimmäisiä lukuja kypsempään muotoon ja teen pieniä korjauksia, mutta toistaiseksi keskityn siihen, että saan tehtyä sarjan loppuun. Kiva kuitenkin, että pidät tarinasta! En muista lukeneeni Severuksesta apteekinpitäjänä, mutta kaiketi sekin on mahdollista, Potter-universumista kirjoitetaan niin tajuttoman paljon ettei ihmekään, jos samoja teemoja tai ideoita esiintyy.
« Viimeksi muokattu: 14.12.2017 15:52:16 kirjoittanut Flavia »
Speak your mind, even if your voice shakes.
- Maggie Smith

Flavia

  • ***
  • Viestejä: 153
Vs: Mortem aremnus | SK/HG, S
« Vastaus #22 : 03.12.2018 22:37:36 »
A/N: Vuosi taas hurahtanut ohi niin nopeasti, että huh. En tiedä, seuraako tätä enää kukaan, mutta teen tämän jatkiksen loppuun, vaikka siihen menisi viisi vuotta.  ::) Tässäpä siis uusi luku, vaikkakin hieman lyhyehkö.  ;D


Uuden päivän valo sarasti ikkunan kaihdinten välistä Hermionen väsähtäneille kasvoille. Hän ei ollut taaskaan nukkunut hyvin. Miten ironista, hän mietti mielessään auringonvalon repiessä hänet tehokkaasti unistaan. Hänen oli ollut tarkoitus tulla tänne lepäämään ja etsimään elämälleen uutta suuntaa, eikä hän saanut edes nukuttua. Päinvastoin, hänen päänsä oli täynnä uusia pohdittavia, mieltä niin kiusallisesti askarruttavia asioita. Ja kaikesta tästä kiittäminen oli Kalkarosta. Miten, miksi. Nuo kaksi sanaa, jotka olivat jo lapsuudesta lähtien määritelleet hänen elämäänsä. Sammumaton tiedonjano, hänen tunnusmerkkinsä ja selkein luonteenpiirteensä. Miten hän muka kykenisi uuden mysteerin ilmaantuessa kuvioihin hillitsemään tuota ominaisuutta, joka oli ollut hallitseva osa häntä aina syntymästä lähtien? Päätään pudistaen Hermione nousi sängystä ja laahusti uneliaana kylpyhuoneeseen peseytymään. Puettuaan vaatteet päälleen hän vilkaisi kelloa ensimmäisen kerran koko aamuna. Yksitoista. Hymähtäen itsekseen hän harjasi hiuksensa ja sitoi ne poninhännälle. Hän keskittyisi korjaamaan unirytmiään sitten, kun hänellä olisi työpaikka – toisin sanoen syy siihen.

Hän laskeutui portaat alas ja huomasi Alicen keittiönpöydän ääressä lukemassa sanomalehteä. Franco nukkui keräksi käpertyneenä olohuoneen harmaakuvioisella mustalla kangassohvalla. Joskin Hermionen askeleet kuultuaan tämä nosti ylväästi päätään ja antoi emännälleen pienen haukahduksen merkiksi tämän saapumisesta. Hermione ei voinut olla naurahtamatta, koiralla oli luonnetta aivan kuin omistajallaankin. Ja jälkimmäinen vaikutti toden teolla hemmottelevansa lemmikkiään. Tosin sen Hermione ymmärsi muistaen oman kiintymyksensä Koukkujalkaan.

”No mutta huomenta, tyttöseni! Nukuitko hyvin?” Alice kysyi pirteästi ja otti silmälasit päästään sulavalla liikkeellä. Naisessa oli  kieltämättä tietynlaista iätöntä eleganssia, Hermione huomasi pohtivansa.

”Kiitos kysymästä, nukuin kyllä. Entä sinä, valvottiko ajatus uudesta vuokralaisesta?” Hermione vastasi hieman ujosti hymynkare kasvoillaan. Alicen tarjous ihmetytti häntä edelleen, mutta ehkäpä vanhempi nainen kaipasi yksinkertaisesti seuraa.

”Ei lainkaan, päinvastoin!” Alice nauroi kysymykselle.

”Ai niin muuten, nuori mies kävi tässä aamulla kyselemässä sinua. En raaskinut herättää, joten lupasin välittää viestin ja ehkä hänen vähän erikoisemmat tuomisensa.” Vanhempi nainen nyökkäsi pöydän suuntaan, jossa Hermionen hämmästykseksi häntä odotti kirje – ja pieni pöllö häkissään.

”Tuota…miltä mies näytti?” Hermione sai soperrettua hämmennykseltään.

”Ah, oikein miellyttävän näköinen hän oli mustine hiuksineen ja laseineen. Selitti vielä, kun huomasi että minä olin kuin puulla päähän lyöty – no mitä muuta voi olettaa, kun ovelle kuskataan pöllö – että hänellä on eläinhoitola, joka on erikoistunut loukkaantuneisiin villieläimiin. Tämä pikkupöllö on kuulemma toipumassa, muttei tullut toimeen muiden eläinten kanssa. Joten hän oli pyytänyt sinulta, että pitäisit siitä huolta jonkin aikaa. Kuulemma se on ihan lauhkea, muistuttaa minun mielestäni enemmän höyhenillä kuorrutettua palloa kuin pöllöä.” Alice aloitti taas puhetulvansa.

Harry ja hänen ideansa, Hermione pohti mielessään. Ääneen hän nauroi.

”Niin tosiaan, me keskustelimmekin siitä jokin aika sitten, mutta olin jo ehtinyt unohtaa sen tässä muutosten keskellä.” Hän yritti selittää hämmentynyttä reaktiotaan rouvalle samalla, kun katsoi pöllöä tarkemmin.

Totta, lintu oli hämmentävän pörheä – ja pieni. Posityyhtysen kokoinen, mutta muuten ulkonäöltään hyvin erilainen. Väritykseltään pikkupöllö oli puhtaan valkoinen, tosin tarkemmin katsottuna siellä täällä oli muutamia hopeanharmaita höyheniä, ja pientä linnunkehoa peitti paksu pörröinen höyhenpeite. Ensi näkemältä lintua olisi voinut kuvitella avuttomaksi, mutta kun sitä lähestyi, sai osakseen terävän katseen ja korvia raastavan rääkäisyn. Kuin viestiä vahvistaakseen pörröinen sulkakasa levitti siipiään tavalla, jonka luultavasti olisi pitänyt näyttää uhkaavalta, mutta kun siivet kuten itse lintukin olivat pikkuruiset, pörröiset ja hohtavan valkeat, ei se oikein säikäyttänyt vastaanottajaa. Varoituksen annettuaan se kääntyi yleisöstään poispäin ja alkoi sukia sulkiaan.

”Hirvitys! Ja lauhkea vielä, katinkontit, sanon minä. Voit pitää sen, jos saat sen pysymään hiljaa. Muuten heitän tuon räähkän ulos.” Alice manasi näyttäen kovin närkästyneeltä.

Hermione puri huultaan, ettei purskahtaisi nauruun. Harryn idea selityksineen, pöyhkeä diivan elkein käyttäytyvä pöllö ja Alicen vahva antipatia ylimääräistä vierasta kohtaan oli jo liikaa. Yrityksestään huolimatta Hermione ei voinut olla tirskahtamatta. Harvoin päivä sai näin lennokasta aloitusta, hän mietti hiljaa mielessään yrittäen pitää itsensä koossa. Hän ei ollut okklumeuksen taitaja, mutta hän kykeni kyllä tarvittaessa vetämään roolia. Alice oli terävä nainen ja hän kyllä ymmärtäisi pian että jotakin outoa oli tekeillä, jos Hermionen hallittu käytös alkaisi rakoilla. Kaikesta hulluudestaan huolimatta tilanne oli kohentanut hänen mielialaansa. Ja Merlin vieköön, sitä tarvittiin. Jos hän todella aikoi onnistua selvittämään välinsä ilmeisesti jollain keinolla kuolleista nousseen opettajansa kanssa, hänen tulisi olla vireessä. Ja senhän hän tekisi. Suunnitelma oli odotti jo valmiina.
« Viimeksi muokattu: 15.06.2020 18:42:35 kirjoittanut Flavia »
Speak your mind, even if your voice shakes.
- Maggie Smith

Flavia

  • ***
  • Viestejä: 153
Vs: Mortem aremnus | SK/HG, S
« Vastaus #23 : 19.03.2019 21:00:35 »
A/N: Uusi luku on suunnitteilla jälleen suurin piirtein sadan vuoden tauon jälkeen. :P Luultavasti saan sen ensi viikon puolella julkaistavaan kuntoon. Jos jotakuta tämä raapustus vielä kiinnostaa niin kommentoikaa ihmeessä! Se muistuttaa hyvin saattamaan ideat jossain vaiheessa taas sinne paperille asti. Joka tapauksessa teen tämän jatkiksen loppuun vaikka se jäisikin sitten ainoaksi. :)
« Viimeksi muokattu: 19.03.2019 21:06:43 kirjoittanut Flavia »
Speak your mind, even if your voice shakes.
- Maggie Smith

rebekka.t

  • ***
  • Viestejä: 33
Vs: Mortem aremnus | SK/HG, S
« Vastaus #24 : 11.04.2019 20:13:18 »
Eipä minulla muuta kuin että ihanaa, kun jatkat tätä!! Luin juuri äsken kaikki osat ja voit vain kuvitella, kun hihkuin riemusta: tämä on niin nerokkaasti kirjoitettu, sekä myös juoni on nokkelasti keksitty..

Mutta niitä jatkoja odottelen : )

-Rebe

« Viimeksi muokattu: 22.03.2020 01:05:06 kirjoittanut rebekka.t »

Flavia

  • ***
  • Viestejä: 153
Vs: Mortem aremnus | SK/HG, S
« Vastaus #25 : 28.05.2020 00:20:25 »
A/N: Päivitystä aiheeseen.  :)  Olen miettinyt paljon tämän fikin jatkamista, ja aion sen edelleen saattaa vielä loppuun. Ideoita riittää, mutta niiden koostaminen paperille vain liian usein siirtyy ja jää taas. Olen kuitenkin saanut inspiksen taas (liian) pitkän tauon jälkeen, ja mitä todennäköisimmin tarina saa loppunsa vielä tämän vuoden puolella - tai ellei, niin ainakin hyvin jatkoa. Selkeä ero kirjoittamisen tasossa lukujen välillä on kiusannut minua jo pitkään, joten olen nyt muokannut ensimmäisiä lukuja mielestäni parempaan muotoon ja täydentänyt parhaani mukaan joitakin puutteita tai "plot holeja". (Inhoan anglismien viljelyä, mutta en nyt keksi suomen kielen vastiketta tuolle.) Ei ihmekään, kun aikaa kuluu - kyllähän viidessä vuodessa jo väistämättä kasvaa niin ihmisenä kuin kirjoittajanakin, vaikka vain harrastusmielessä raapustelisi. Jestas, mikä aika...hui.  ???

Mutta toivottavasti joku tätä vielä lukee, palautetta olisi kiva saada. Toivottavasti kaikki olette kunnossa nyt kurjana aikana. Kesä onneksi on jo ovella, jotakin positiivista. <3
Speak your mind, even if your voice shakes.
- Maggie Smith

Flavia

  • ***
  • Viestejä: 153
Vs: Mortem aremnus | SK/HG, S
« Vastaus #26 : 16.06.2020 13:32:57 »
A/N: Vihdoin sain raapustettua ideoita paperille ja koostettua jonkinlaiseksi kokonaisuudeksi. Tässäpä siis viimein uusi luku. Seuraavissa luvuissa on enemmän pituutta, vannon pyhästi.  ;) Inspiraatio iski viimein ja olen aika varma, että tarina saa kesän aikana aika hyvin jatkoa. Vihdoin viimein.  :-[ Ehkäpä tästä korona-ajastakin on jotain hyötyä kaiken turhautumisen ja rajoitusten vastapainoksi, saa ainakin tartuttua muihinkin kuin aivan pakollisiin tehtäviin sohvalle rojahtamisen sijaan.  ::)




Tämä oli naurettavaa. Kaiken kokemansa jälkeen tässä hän oli. Toiminnan ja jännityksen täyttämät kouluvuodet, sodan syttyminen… hirnyrkkien etsiminen. Joka nurkan takana vaanivat vaarat, loputtomat pakoilut kuolonsyöjiltä, raskaat taistelut, läheisten menettäminen, jatkuva pelko. Kaikki se kipu, ahdistus ja uupumus, itsensä kokoaminen pala palalta Voldemortin tuhoutumisen jälkeen. Lasten kasvatus ja perhe-elämä… kaiken tuon läpikäyneenä karaistuneena aikuisena, ja tässä hän nyt oli. Apteekin oven edessä jännittyneenä ja epävarmana, uskaltaisiko kuitenkaan astua sisään. Huolissaan siitä, miten entinen opettaja reagoisi oppilaansa anteeksipyyntöyritykseen. Vaikka varsinaisesti Hermione ei tuntenut syyllisyyttä, halusi hän osoittaa olevansa lapsenomaisen vihanpidon yläpuolella ja pahoitella purkaustaan. Ymmärrettävää tai ei, hän oli käyttäytynyt epäasiallisesti ja typerästi, eikä se ollut hyväksyttävää. Hermione kirosi mielessään lapsellisuuttaan – syyllistävää kiukkuista posmennustaan Kalkarokselle viikkoa aiemmin, ja hermostuneisuuttaan nyt. Ikään kuin hän olisi taas se tunnollinen koulutyttö, joka pelkäsi koulumenestyksensä ja maineensa puolesta. Ei, tämä ei käynyt alkuunkaan, Hermione päätti ja työnsi muistot mielestään keskittyen tähän päivään, tähän hetkeen juuri nyt. ”Olet aikuinen nainen, terästäydy ja ala käyttäytyä sen mukaan. ”, hän mumisi hiljaa itsekseen ennen kuin työnsi apteekin oven auki.

Pieni kello kilahti kirkkaasti, kun ovi avautui ja paljasti takaansa samat lääkepullojen täyttämät hyllyt, joita hän oli viikko sitten tutkiskellut päänsärkylääkkeen toivossa. Silloin tila oli kuitenkin vaikuttanut jollain tapaa miellyttävämmältä, valoisammalta. Nyt puodissa oli hämärää ja hiljaista, tai ennemminkin äänetöntä. Hermione oli vilkaissut hermostuneesti ympärilleen ovikellon kilahtaessa, mutta ketään ei näkynyt missään; ristin sieluakaan ei ollut havaittavissa. Kassatyöntekijä loisti poissaolollaan, eikä yhtään asiakasta ollut näköpiirissä – mikä oli kummallista, sillä Alice oli antanut ymmärtää apteekin olevan hyvin suosittu. Kellokaan ei ollut paljon, vasta kaksi iltapäivällä, ja apteekin oli aukioloilmoituksen mukaan tarkoitus mennä tänään kiinni vasta iltakuudelta. Hermione käveli hiljaa kassan luokse, laski varovaisesti paperikassin pöydälle ja tarkkaili ympäristöä yrittäen havaita jotain ääntä tai liikettä. Oli hyvin epätodennäköistä, että mitään huolestuttavaa tai epäilyttävää olisi käynyt, mutta hän ei ollut koskaan päässyt täysin tuosta vuodesta toiseen hänen kannoillaan hiipivästä, häiritsevästä tunteesta eroon. Ikään kuin pieni ääni olisi kuiskimassa vähän väliä korvaan käskien olemaan jatkuvasti varuillaan – ”et voi tietää, missä vaara vaanii – pysy hereillä, ole varuillasi, valmistaudu”. Hermione sulki silmänsä ja huokaisi syvään. Hän tiedosti taipumuksensa ylianalysoida asioita, mutta ainoa keino lievittää ahdistusta oli varustautua pahimpaan ja pelata varman päälle. Viime aikoina ongelma oli jälleen kasvanut huomattavasti, ja Hermione osasi hyvin päätellä syynkin. Eihän tuo mitenkään erikoista ollut, että menneisyyden haamut palasivat kummittelemaan jälleen nyt, kun hänet oli petetty, luottamus oli rikottu – ja olihan hän nyt ennen kaikkea ensimmäistä kertaa koskaan täysin yksin. Ei, ei nyt taas. Nyt ei tosiaan ollut aika uppoutua vellomaan synkissä ajatuksissa ja pohtia elämän kulkua.

Hermione pudisti päätään työntääkseen nuo ajatukset syrjään ja keskittääkseen huomionsa kokonaan tähän hetkeen. Hän säpsähti kuitenkin huomatessaan, että jopa ensin uhkaavalta tuntuvassa tilanteessa ja vieraalla julkisella paikalla hän saattoi vajota mietteidensä syövereihin. Havainto järkytti naista perinpohjaisesti. Se tarkoittaisi, ettei hän kyennyt pysymään hetkessä edes vaaran uhatessa - ei siis tarvittaessa puolustautumaan yllättäen. Oliko hänen otteensa todellisuudesta lipsumassa? Hermione tunsi kylmän hikipisaran valuvan selkäänsä pitkin. Ehkä hän tarvitsi ammattiapua. Ajatus teki kipeää, ja pian kyyneleet jo polttelivatkin silmien takana. Entä lapset? Jos hän ei kyennyt huolehtimaan itsestään, miten hän voisi pitää huolta lapsistaan? Rose, Hugo – Ron veisi heidät kokonaan. Epätoivo laskeutui raskaana peittona harteille ja yksinäisyyden tunne ryömi kolostaan. Vahvuus oli ollut vain illuusiota, nyt kaikki tuntui toivottomalta. Hänellä ei ollut täällä edes ystävää, jolle uskoutua. Muisto viimeisestä teehetkestä Minervan kanssa palasi elävänä mieleen, ja ikävä vihlaisi kipeästi. Viimeinen halaus lasten kanssa, kun hän jätti heidät Ginnylle… Lupaus, jonka hän antoi pikkutytölleen, josta oli niin nopeasti kasvanut nuoren naisen alku.

”Älä itke, me keksimme kyllä jotain. Minun täytyy vain ensin järjestellä asioita. Kirjoitan pian. Ginny ja Harry pitävät teistä hyvää huolta, ja Minerva on aina tukena. Olet äärettömän rakas. Lupaan, että kaikki järjestyy…lupaathan sinä puolestaan pysyä vahvana?”, hän oli yrittänyt vakuuttaa Rosea näennäisen vakaalla äänellä ja pinnistänyt pienen hymyn kasvoilleen. Mielikuva Rosen surun repimistä kasvoista, mutta samaa aikaan silmien päättäväisestä ja rohkeasta katseesta palasi tuskaisen elävänä mieleen. Hänen pieni tyttärensä oli jo vahvempi kuin hän, vaikkei tämä ollut täyttänyt edes viittätoista vuotta. Milloin hän voisi nähdä lapsensa jälleen? Entä jos Ron käyttäisi yhteyksiään ja manipulointitaitojaan hyväkseen pitääkseen Hermionen kaukana heistä? Entä jos hän saisi tietää Hermionen sijainnin? Entä jos…? Kun hänen pahin pelkonsa viimein hyppäsi tummanpuhuvana esiin mielen salaisista onkaloista, joissa pirstaleisen mielen synkimmät ajatukset pysyivät piilossa muiden katseilta, ja piirtyi nyt selkeänä Hermionen mieleen, vei viiltävä kauhun tunne ilman naisen keuhkoista. Värisevä nyyhkäys rikkoi aiemmin tilassa vallinneen aavemaisen hiljaisuuden, mutta sitä hän ei itse enää tiedostanut keskittyessään sielunsa silmien edessä piirtyvään verenpunaiseen kauhukuvaan, kunnes yhtäkkiä silmissä sumeni. Ennen kuin Hermione ehti tiedostaa mitä oli tapahtumassa, antoivat jo tärisevät jalat viimein periksi. Terävän kivun säväys ja lattian viileys poskea vasten olivat viimeiset asiat, jotka hänen sumuinen mielensä havaitsi ennen kuin se pimeyden verhon saattelemana liukui sulavasti tyhjyyteen.
« Viimeksi muokattu: 14.09.2020 14:49:42 kirjoittanut Flavia »
Speak your mind, even if your voice shakes.
- Maggie Smith

rebekka.t

  • ***
  • Viestejä: 33
Vs: Mortem aremnus | SK/HG, S
« Vastaus #27 : 03.07.2020 00:37:49 »
Pakko myöntää, että olin jo unohtanut tämän ficin olemassaolon. Oli kuitenkin mukava yllätys saada uusi luku, vaikken enää olekaan yhtä suuri Severus x Hermione fani kuin aiemmin. Oli aika masentavaa ja angstista tekstiä tämä uusin osa, muttei se haittaa ollenkaan, on vain mielenkiintoista seurata mitä seuraavaksi tapahtuu. Kirjoitat hyvin. Hienoa, jos tähän tulee nyt kesällä vielä jatkoa (sitä odottelen).

Flavia

  • ***
  • Viestejä: 153
Vs: Mortem aremnus | SK/HG, S
« Vastaus #28 : 24.05.2021 12:41:39 »
A/N: Ajattelin laittaa kommenttia tiedoksi lukijoille, jos vaikka joku uusi finiläinen tähän vaikka törmää - sekä ihan itsenikin takia, että saan asian jonkinlaiseen päätökseen.   

Olen miettinyt suosiolla ficin jättämistä kesken hitaan edistymisen takia; huomaan, että nykyään saan uuden luvun aikaiseksi osapuilleen kerran vuodessa. Ideoita on ja tiedän, miten tarinaa veisin eteenpäin, mutta opiskelu ja muut asiat ovat vieneet huomion toisaalle, ja kirjoittaminen on aina vain jäänyt hyvistä aikeista huolimatta. Alan suhtautua skeptisesti koko asiaan, sillä onhan ficin työstämisessä vierähtänyt jo useita vuosia.

Toisaalta haluaisin kyllä kovasti saada edes yhden jatkiksen valmiiksi ennen kuin siirryn takavasemmalle lukemaan ja kommentoimaan. One-shotteja saatan toki raapustaa satunnaisesti. Katson, miten tämän kanssa käy. Mahdollisesti poistan tämän jossain vaiheessa ja julkaisen sen valmiina ja uudistettuna kokonaisuutena joskus tulevaisuudessa. Tai sitten korjailen sitä täällä hiljalleen ja yritän saada sen tämän vuoden aikana viimein pakettiin. Valmistun kandiksi nyt kesäkuussa, joten voi olla, että niinkin käy. Jää nähtäväksi. Haluan kuitenkin kaiken varalta nyt jo kiittää kaikkia lukijoita kiinnostuksesta - ja erityiskiitos ihanista kommenteista, ne ovat lämmittäneet mieltä! Toivotan kaikille mukavaa kesää ja tsemppiä loppurutistuksiin ennen lomaa.  :)

-Flavia
« Viimeksi muokattu: 24.05.2021 12:44:47 kirjoittanut Flavia »
Speak your mind, even if your voice shakes.
- Maggie Smith