Vaikka minulle toisinaan tuleekin sellaisia parista päivästä pariin viikkoon kestäviä kausia, etten jaksa kuunnella yhtään mitään musiikkia, kyllä musiikki vain on minulle loppujen lopuksi aika tärkeä asia. On aina ihanampaa kuulla musiikkia silloin, jos on pitänyt hieman taukoa sen kuuntelusta. En tosin ole itse kovinkaan musikaalisesti lahjakas ihminen. Ainoat soittimet, joita koskaan olen soittanut, ovat nokkahuilu peruskoulun ala-asteen musiikintunneilla sekä piano, jolla soitin vain Suvivirren tapaisia yksinkertaisempia kappaleita (enkä enää edes muista, miten niitäkään soitetaan). Musiikin teoria ei sano minulle suurinpiirtein mitään varsinkaan silloin, jos sitä pitää toteuttaa käytännössä. Joitakin termejä ymmärrän, mutta se siitä.
Musiikkimakuni on muuttunut radikaalisti ala-asteelta, jolloin kuuntelin lähinnä Anna Abreuta ja muita sen ajan hittiartisteja muiden mukana. Nykyään en Nightiwishia lukuun ottamatta kuuntele enää juurikaan sellaista musiikkia, jossa on mukana ihmisten laulua/selvät sanoitukset. Instrumentaalinen musiikki on minun musiikkiani. Erityisesti pidän pelien ja elokuvien soundtrackeista, mikä saattaa johtua siitä, että niitä on tullut kuunneltua eniten kaikista instrumentaalisista kappaleista näiden vuosien varrella, jolloin niiden joukosta ovat myös valikoituneet tähän mennessä useimmat suosikki kappaleeni. Suosikkisäveltäjiäni ovat Hans Zimmer ja Lorne Balfe.
Olen huomannut, että olen poikkeustapaus vähän kaikessa - enemmän tai vähemmän. En nyt ala luettelemaan tähän kaikkia niitä tilanteita, missä tällaista on ilmennyt, mutta yksi kohta sopii tähän aiheeseen. Meidän oppilaiden piti viedä lukiossa musiikintunnille muiden kuultavaksi jotain musiikkia, josta itse pidämme tai jolla on ollut jokin tärkeä osa elämässämme. Sinänsä tämä oli opettajaltamme ihan hyvä idea, koska minua kiinnostaa tietää, millaista musiikkia nykyajan nuoriso kuuntelee, sillä en itse kulje ollenkaan tämän ns. "valtavirran" mukana musiikin saralla. Sieltähän tuli sitten kuultavaksi näitä kaikkien tuntemia bändejä ja kappaleita lähes kaikilta noin kolmeltakymmeneltä sen kurssiryhmän opiskelijalta. Ehkä muutama ihminen ryhmästä toi tunnille kappaleen, jota en ollut jo aiemmin kuullut (lähinnä radiosta automatkoilla). Itse taas olin ainoa, joka laittoi soimaan instrumentaalista musiikkia - oikeastaan erään pelin soundtrackin, jos tarkkoja ollaan.
Noh, en valita siitä, mitä muut kuuntelevat. Kukin saa mennä minun puolestani ihan oman makunsa mukaan - ei se minun elämääni haittaa mitenkään. Olen kuitenkin nykyään sitä mieltä, että instrumentaalinen musiikki on monisävyisempää ja tulkinnavaraisempaa kuin sellainen, jossa lauletaan (en tiedä, onko tälle olemassa jokin hienompi nimitys). Se myös inspiroi minua yleisesti ottaen paljon paremmin kuin ihmisäänen laulua ja selkeitä sanoja sisältävät kappaleet.
En omista yhtäkään musiikkilevyä, ellei niitä äitini autossa olevia lasketa, eivätkä ne ole varsinaisesti "minun" vaan kaikkien, joita vain huvittaa niitä siellä automatkalla kuunnella. En koe, että minulla olisi tarvetta ostaa levyjä, koska en kuuntele musiikkia oikeastaan koskaan muualta kuin YouTubesta tietokoneella ollessani.
Uusimmat hyvät kappaleet, jotka olen löytänyt, kuuluvat
Really Slow Motionille. Jos eeppistä musiikkia etsitte, RSM:ltä löytyy, vaikka itselläni ainakin oli ensin aluksi vaikeuksia löytää tätä musiikkia oikeastaan mistään. Mitä enemmän kappaleita YouTubesta kuuntelin, sitä enemmän niitä kuitenkin sitten tuli esille, vaikka ensin en meinannut löytää edes hakua käyttämällä melkeinpä mitään. Voisin laittaa jokusen linkin, jotta mahdolliset halukkaat saavat kuunnella.
https://www.youtube.com/watch?v=5_KHHfoeIJUhttps://www.youtube.com/watch?v=2QWnObyUaREhttps://www.youtube.com/watch?v=M0II9JgQj6s