Kirjoittaja Aihe: Nälkäpeli: Olen onnellinen, tai niin uskottelin itselleni, Peeta/Katniss/Gale, S  (Luettu 3955 kertaa)

fan4ever

  • ***
  • Viestejä: 114
  • "You love me. Real or not real" - "Real"
Nimi: Olen onnellinen, tai niin uskottelin itselleni...
Kirjoittaja: fan4ever
Ikäraja: S
Fandom: Nälkäpeli
Genre: Draama
Paring: Peeta/Katniss/Gale
A/S: Osallistuu haasteeseen ficlet300. Tämän olisi tarkoitus olla jatkotarina joihinkin muihin filet300 lukun kohtiin nähden. Laitan linkin/numeron kunhan tarina on kirjoitettu(jos tätä siis tapahtuukaan)


Olen onnellinen. Tai niin ainakin uskottelin itselleni. Olen naimisissa Peetan kanssa. Olemme olleet jo 5 vuotta. Asumme Vyöhykkeellä 12, voittajien kylässä, Peetan talossa. Omistamme leipomon, joka Peetan vanhemmilla oli ollut heidän eläessään, joten meillä menee ihan hyvin.

Peeta on palannut suurimmaksi osaksi itsekseen mutta vielä välillä hänen mielensä yrittää tehdä hänelle temppuja. Aina sen aikaan toivon olevani jossain muualla. En halua katsoa Peetaa silloin, sillä mieleeni tulee aivan liikaa Capitolin viha itseäni kohtaan ja pelko alkaa kouristaa sisintäni vaikka tiedän kaiken olevan kunnossa. Olen turvassa. Nälkäpeliä ei enää ole.

Puen ylleni kauniin sinisen, hyvin yksinkertaisen mekon ja letitän hiuksiani Peetan astuessa sisälle yhteiseen makuuhuoneeseemme. Näen peilin kautta Peetan hymyilevän itselleni ja vastastaan hymyyn hänen kävellessään taakseni. Tunnen Peetan käsien kietoutuvan hartioilleni hänen suukottaessa poskeani. Siirrän käteni Peetan kädelle ja työnnän päätäni hieman taaksepäin, jotta voisin suudella häntä.

”Hei” kuiskaan pienellä, tuskin kuultavalla äänellä, johon hän vastasi samalla tavalla antaen heti perään toisen suudelman jonka jälkeen vetäytyy paremmin seisomaan ja siirsi kätensä hiuksiini.

Rakastan näitä hetkiä. Hetkiä, jolloin olemme kahden hänen tullessa käymään kotona pikaisesti. Joka aamu Peeta herää ennen minua mennäkseen avaamaan leipomon ja tulee takaisin puolentoista tunnin kuluttua, jolloin minä olen juuri herännyt ja laittamassa itseäni valmiiksi. Tavasta on tullut jo rutiinin omainen, mutta me molemmat rakastamme sitä. Hän saapuu kotiin, halaa minua takaapäin, suutelemme ja hän harjaa hiukseni ensin sormillaan ja sitten harjalla leikkiessään aina välissä kaulani, huulieni, korvani ja otsani kimpussa niitä suudelleen. Lopulta viimeistelen hiukseni letille.

Aamiaisen jälkeen Peeta lähtee takaisin leipomoon minun mennessäni metsään vyöhykkeemme ulkopuolelle metsästämään. Metsästän edelleen ruokaa Galen perheelle, sillä paras ystäväni on muuttanut toiselle vyöhykkeelle.

Muistot alkavat juosta mielessäni joka kerta kun olen metsässä. Muistan vitsimme Capitolista, Effien matkimisemme, ensimmäisen luottamuksen osoituksen hänen ja itseni kohdalla, sen kuinka hän tapasi kutsua minua Catnipiksiksi. Muistan jokaisen kosketuksemme ja haaveemme. Jokaisen suudelmamme ja epämukavat tunteet Nälkäpelin aikaan/jälkeen Galea ajatellessani.

Yllätten huomaan kyyneleen putoavan poskelleni ja pyyhin sen pikaisesti pois huomaten samalla kaniinin edessäni ja kohotan jouseni sitä kohti.

”Arvasin sinun löytyvän täältä”, kuulen yllättäen äänen ja nuoleni lentää jäniksen viereen, mutta en ehdi nähdä sitä sillä olen jo kääntynyt takaani kuuluvan äänen lähteen luo ja näen parhaan ystäväni. 
Hetken aikaan en kykene tekemään muuta kuin tuojottamaan jonka jälkeen juoksen suoraan hänen syliinsä.

Gale vaikuttaa hetken vaivaantuneelta, jotenkin varautuneelta, mutta rutistaa sitten minua tiukasti.

”Kävin katsomassa sinua leipomosta, mutta kuulin ettet ole siellä, joten arvelin sinun olevan täällä” Gale sanoo edelleen pidellen minua sylissään. En osaa vastata hänelle mitään mutta tiukennan otettani hänen vyötäröstään.

Vasta pienen tovin kuluttua irrotan otteeni ja käännyn katsomaan harhaan lentäneen nuoleni suuntaan ja menen hakemaan sen.

Gale seuraa perässäni, mutta tunnen hänen jäävän silti muutamia metriä taakseni ja kylmyys valtaa minut. 'Haluan hänet takaisin' ymmärrän. Haluan hänet takaisin viereeni ystäväkseni, en ventovieraaksi takanani.

Pystyin olemaan rauhassa ja kontroloimaan itseäni puolen tunnin ajan, ennen kun minun oli pakko kääntyä Galeen päin sanoen ”Haluan sinut takasin viereeni”.

« Viimeksi muokattu: 26.05.2014 23:31:24 kirjoittanut fan4ever »

Jeeetu

  • Puoliverinen
  • ***
  • Viestejä: 495
Awww, tämä oli tosi söpö ja surullinen.  En ole ennen lukenut yhtään Katniss/Peeta-ficciä, koska en tykkää kyseisestä parituksesta. Avasin tämän kuitenkin Galen takia ja hyvä että avasin, koska tämä oli tosi ihana ficci! Katniss/Peeta-kohtauskin oli jopa ihan mukiinmenevä. Minua meinasi alkaa itkettää lopussa. Se oli kaunis kohtaus. Katnissin tuskan pystyi hyvin aistimaan.
my heart

28012012 ♥ 05062014 ♥ 25062015

fan4ever

  • ***
  • Viestejä: 114
  • "You love me. Real or not real" - "Real"
Oii. ihanaa kun kommentoit :)
Mukavaa kun tykkäsit :) Ideani tuli tähän eräästä laulusta, joka kertoo pettämisestä, mutta ajattelin tehdä siitä hieman syvemmän, myös miksi pettää, muta innostuin liikaa kirjoittamaan tuota alkua, ja siksi Galea on valitettavasti niin vähän :( Tosin, olen ihan tosissani tuosta jatkon kirjoittamisesta, kunhan saan aikaan alkaa kirjoittaa sitä ja laitettua johonkin haasteen lohkoon :)

Ledi

  • tyhmä kuin sipuli
  • ***
  • Viestejä: 333
  • Aliquando insanire iucundum est.
Täähän oli söpö.
 
Mun sanavarastoni on siis pieni. Jos huomasit. Mutta mä tykkäsin tästä. Gale/Katniss on jotain mitä en ees kommentoi. Hyi. Mutta Peeta/Katniss... Love ♥ Mua ei ainakaa nhaitannu ton alkukohtauksen pituus, se oli ihan älysulonen ♥ Mä en nyt osaa tätä kommentoinnin taitoa tällä hetkellä (jaa muullonko sit vai osaan..?), koska mulla on kiire tallille, mut en halunnu jättää tätä myöhemmin kommentoitavaks, koska mulla on tapa jättää se kommentointi johonki vuosien päähän... Olipas se pitkä lause... Mutta Katniss oli ihan IC ja Peeta oli ylisöpö ♥♥♥♥♥ Mua ei sit tartte viedä oikeuteen tosta sydänten raiskauksesta... Musta toi alun P/K oli tosi aidon olosta ja vois kuvitella Collinsin kirjottaneen sen... Hetko, ookko sää Collins?  ;D
 
Oii, aiokko oikeesti tehä tähän jonku jatkoficletin? Koska sen saa linkata tänne ja mää sitten tuun lukeen sen. Kiitos tästä sulostutuspirskeestä mun kamalan fysiikantunnin jälkeen...  ;D
 
Ledi
Baby, you know that, maybe it's time for miracles, 'cause I ain't giving up on love ♥
22/3/2013 ♥
Rikkinäiset
ava by Swizzy

fan4ever

  • ***
  • Viestejä: 114
  • "You love me. Real or not real" - "Real"
Nimi: En ollut enää naimisissa oleva nainen. Olin tunteistaan sekaisin oleva teini
Kirjoittaja: fan4ever
Ikäraja: S
Fandom: Nälkäpeli
Genre: Draama
Paring: Gale/Katniss/Peeta
A/S: Osallistuu haasteeseen ficlet300.
// flawless lisäsi ikärajan otsikkoon ja siirsi fandomin ensimmäiseksi otsikossa

Osa 2. En ollut enää naimisissa oleva nainen. Olin tunteistaan sekaisin oleva teini


Päätäni huimaa hyvin paljon ja ajatukseni jouksevat väkisinkin eilisessä.
En kadu sanojani, mutta ajattelen että olisi helpompaa, jos en olisi sanonut sitä.

'Haluan sinut takaisin viereeni' miksi ihmeessä menin sanomaan sen?
Tiedän tehneeni asoita sinä päivänä tunteella, mikä ei todellakaan ole tapaistani, mutta tuo pieni lause... se sai kaiken muun tummumaan.

Hengitykseni vaikeutui ja jokaista ruumiin osaa pisteli. Edes Peetan suudelmat eivät enää lämmittäneet. Tiedän tehneeni oikean päätoksen mennessäni naimisiin Peetan kanssa, mutta nyt se tuntui mitättömältä. En ollut enää naimisissa oleva nainen. Olin tunteistaan sekaisin oleva teini. Ajatukseni juoksivat hullun lailla.

Gale oli palannut ja kaikessa siinä tunne kuohussa olin unohtanut kysyä hänen syytään tänne takaisin tulolle. Uskoin sen liittyvän hänen sisaruksiinsa, mutta iltapäivällä, jolloin tulin metsästämästä asiat mutkistuivat.

”Oletko onnellinen täällä?” Gale kysyi.

”Kyllä -” vastasin pienesti. ”en tiedä”. Epätoivo valtasi mieleni ja ahdistus alkoi saapua. Peetan ja minun kotini alkoi jo näkyä ja tiesin, että pian joutuisin hyvästelemään Galen.

”Katniss - ” Gale sanoi hieman värisevällä äänellä, jonka voisi huomata vain, jos oli puhunut paljon hänen kanssaan.

Käänsin katseeni häneen ja jostain syystä tunsin punan nousevan poskilleni.

”Me voisimme palata siihen. Olla taas yhdessä. Jossain muualla” Gale sanoi saaden minut hämilleni.

”Missä muualla?” kysyin katsoen epäuskoisesti ystävääni.

”2 vyöhykkeellä. Voisit olla onnellinen. Siellä on paljon ruokaa, hienoja taloja, paljon taistelulajeja, varakasta  -”

”Tämä on minun kotini!” huudahdan. Tiesin että vyöhyke 12 ei edelleenkään ollut suurempi tai parempi kuin muut ja olimme ehkä edelleen hieman muita vyöhykkeitä jäljessä, mutta pidin siitä. Paikka jonne Gale yritti minut saada, oli kaupunki. Ja iso sellainen, jossa ei ollut muuta vihreää kuin puistot.

Näin Galen silmissä tuskan hänen ymmärtäessään, etten halua muualle.

”En... Minä asun täällä Gale. Vyöhykkeellä 12. Mieheni ja metsästykseni kanssa. Minulle menee hyvin. Saan edelleen paljon rahaa riistasta, minulla on aina lämmintä ruokaa tarjolla, aviomieheni rakastaa minua.. minä...  minä kuulun tänne. Kaikki menee hyvin. Minulta ei puutu täältä mitään paitsi... paitsi sinä ja Prim” sain lopulta sanotuksi, mutta ääneni on loppua kesken.

Gale katsoo minua surullisesti ja halaa. Olemme kotini oven edessä. Hermoni olivat kireällä, mutta halaus tuntuu poistavan kaiken pahan. Tunsin yllättävän lämmön sisälläni ja halasin häntä vetäen sisääni hänen tuoksuaan.


Huokaisen muistojeni takia niin kovaan ääneen, että Peeta kääntyy katsomaan minuun takan äärestä, jonka hän sai juuri syttymään. Hymyilen hänelle pienesti ja nostan jalkani ylös sohvalle. Katselen kuinka Peeta kävelee tee pannulle ja kaataa meille molemmille lämmintä teetä, joka on tehty minun poimimistani yrteistä.

Teen Peetalle tilaa sohvalla samalla kun hän tulee lähemmäs istuakseen viereeni ja antaa minulle teeni. Omansa hän laittaa pöydälle ja alkaa laittamaan vilttiä meidän molempien ympärille minun käpertyessäni hänen viereensä.

Epämukavista ajatuksistani ja muistoista huolimatta oloni on hyvä ja nautin Peetan lämmöstä jopa niin paljon, että pian nukahdan hänen syliinsä Galen unohtaen.
« Viimeksi muokattu: 26.05.2014 23:36:27 kirjoittanut fan4ever »

fan4ever

  • ***
  • Viestejä: 114
  • "You love me. Real or not real" - "Real"
Kiitos tosi paljon kommentista Ledi :D Nyt vasta pääsen koneelle kiittämään sun viestistä:( Se piristää tosi paljon joka kerta :D Ja juu laitan, tai no, laitoin äsken :D jatkoa tähän tarinaan : En ollut enää naimisissa oleva nainen. Olin tunteistaan sekaisin oleva teini tuosta linkistä. Toivottavasti tykkäät tarinasta. Se on enemmän sellanen Gale Katniss pitoinen, mut lopussa on jonkunmoinen kohtaus Peetan kanssa

fan4ever

  • ***
  • Viestejä: 114
  • "You love me. Real or not real" - "Real"
Nimi: ”Sinä rakastat minua?” ”Kyllä” ”Sinä rakastat Galea?”
Kirjoittaja: fan4ever
Ikäraja: S /Angelina lisäsi otsikkoon
Fandom: Nälkäpeli
Genre: Draama
Paring: Gale/Katniss/Peeta
A/S: Osallistuu haasteeseen ficlet300.
Summary:(hyvä laittaa vasta tässä välissä XD) Eli, Katniss ja Peeta ovat naimisissa, Gale tulee yllättäen takaisin kotiin ja pyytää Katnissia mukanaan 2 vyöhykkeelle.

Juoksen niin kovaa kuin pystyn kunnes minun on pakko pysähtyä. Ajatukseni juoksevat miehessäni ja ensirakkaudessani karusellin lailla. Huimauksen seurauksena kaadun maahan makaamaan mutta se ei auta yhtään.

Minä muuttaisin 2 vyöhykkeelle!? Mitä ihmettä Gale oikein ajatteli? Kotini on täällä. Mies jota rakastan on täällä. Lisäksi, miten voisin asua paikassa jossa on ihmisiä, joiden lapset olen tappanut?

Pudistan päätäni silmät kiinni, kun ylleni lankeaa yllättäen varjo. Nostan käden kasvojeni eteen voidakseni paremmin nähdä minuun päin hymyilevät kasvot.
Peetan hymy on niin valloittava että minun on pakko hymyillä takaisin ja tartun ojennettuun käteen joka vetää minut ylös.

”Mitä ihmettä sinä maassa makaat?” Peeta kysyy siirtäen hiussuortuvan kasvoiltani. Kohautan pienesti olkapäitäni ja yritän hymyillä. Samalla mieleeni tulee sauman asukkaiden huomaama muutos minussa mentyäni naimisiin. Olen alkanut hymyillä enemmän ja se johtuu täysin Peetasta. Kaikista se on hyvä merkki paitsi minusta. Tuntuu kuin olisin paljon haavoittuvaisempi. Muistan ajan jolloin en hymyillyt oikeastaan kenellekään muulle kuin Galelle ja Primille. Nykyään hymyilen niin monelle muullekin.

Lähdemme kulkemaan voittajien kylään päin vaitonaisina kunnes minun on pakko avata suuni. ”Gale on palannut” sanon yrittäen kuulostaa huolettomalta, mutta tuntuu kuin Peeta ymmärtäisi jokaisen sanan tarjoituksen.
”Näin hänet eilen ollessani metsästämässä” sanon odottaen jonkin laista vastausta Peetalta, mutta sitä ei kuulu.
”Hän haluaa minun muuttavan kanssaan 2 vyöhykkeelle”, sanon hiljaa toivoen samalla että Peeta kuulisi ja ei kuulisi lausettani. Nähtävästi ensimmäinen toive osui oikeaan.

”Haluatko muuttaa?” Peeta kysyy pysähtyen. Käännyn häneen päin naama maassa, mutta nostan sen sitten katsomaan häntä.
”En” vastaan ja tiedän puhuvani totta. ”En halua lähteä täältä. Erityisestikään 2 vyöhykkeelle.”
”Mutta haluat hänet?” Peeta kysyy. Hän siis huomasi senkin.
”Hän on ystäväni Peeta” sanon melkein puolustus kannalla.

Voin tuntea Peetan katseen jokaisessa solussani ja alan jännittyä.
”Et ole siinä enää niin hyvä” Peeta sanoo yllättäen. ”Pokerinaamassasi siis”

Puna nousee poskilleni ja Peeta huokaa. Hän kääntää katseensa alas mutta nostaa sen melkein heti ylös hymyillen.
”Sinä rakastat minua?” hän kysyy ja minä nyökkään. ”Sinä rakastat Galea?”

Sydäntäni raastaa. Miten Peeta voi kysellä tuollaisia hymyillen. Kuitenkin, hänen silmänsä näyttävät olevan täynnä pelkoa ja surua enkä voi valehdella, joten nyökkään.

”En tiennyt... minä valitsin sinut” sanon puolustavasti mutta sanat tuntuvat ontoilta. Valitsin? Enkö siis ottanut häntä rakkauden takia? Päätinkö muka ottaa hänet vain koska Gale lähti. Tunnen kuinka kurkkuani alkaa kuivata ja nielaisen, mutta se sattuu.
« Viimeksi muokattu: 26.05.2014 23:45:08 kirjoittanut fan4ever »

Camiela

  • ***
  • Viestejä: 367
Tämä oli aivan ihana!
Surullisen suloinen. Kirjoitustyylisi oli mielettömän ihana. Kerronta oli jotenkin hyvin koukuttava. Ei liian puuduttava kuvailullaan vaan juuri tasapainossa tarinan etenemisen kanssa. Dialogia ei tähän mielestäni enempää todellakaan tarvittu.

Idea oli todella loistava, koska itse olen aina pohtinut miksi Peeta. Tässä on mukava pikku vastaus miten mahdollisesti olisi voinut käydä ja siitä juuri pidänkin.

Lähdenpäs etsimään jatko-osaa.
Cam

fan4ever

  • ***
  • Viestejä: 114
  • "You love me. Real or not real" - "Real"
Todella mukavaa kun pidit tarinasta ja tyylistä Camiela :) Toivottavasti jatko-osat ovat yhtä mieluisia