Kirjoittaja Aihe: Kukkia käsissään ♦ Cho/Cedric ♦ K-11  (Luettu 4232 kertaa)

Parisade

  • enkelten verta
  • ***
  • Viestejä: 422
  • Once upon a time in a fairytale
Title: Kukkia käsissään
Author: Parisade
Genre: angst
Rating: K-11
Pairing: Cho/Cedric
Disclaimer: Pottermaailma, Cho ja Cedric ovat upean J.K. Rowlingin, enkä hyödy niiden lainaamisesta hiukkaakaan.
Summary: Hetken tuska on liian todellista ja yhtä kovaa kuin silloin alussa.

A/N: tämä fikki osallistuu 12+ virkettä haasteeseen ja canon10:een. Kommentit ovat tervetulleita.

Kukkia käsissään


Cholla on valkoinen hattu ja niin paksu kaulahuivi, että sen takaa tuskin näkee, muuta kuin valkoista, valkoista, valkoista; lunta kaikkialla ja liian ohuet pohjat kengissä. Kädet ovat lapasettomat ja melkein siniset lukuun ottamatta kirkkaanpunaista lakkaa kynsissä, eikä Cho edes tunne, ei tunne muuta kuin jäätyvät kyyneleet, jotka valuvat mustina poskille. Ei olisi pitänyt laittaa meikkiä tänään, ei olisi pitänyt tulla tänään, sillä surulle ilma on liian kylmä ja hanki liian paksu.

Mutta siihen hankeen Cho polvistuu; laskeutuu eteen marmorisen kiven, jonka mustista ja kiiltävistä kirjaimista melkein heijastuu taivaalta leijuvien hiutaleiden kuvat. Hitaasti Cho kurkottaa kädellään pyyhkäisemään lumet hautakiven päältä pois; hän kuorii Cedricin muiston merkin esille sieltä kinosten alta ja painaa nyrkit silmilleen kyynelten tulviessa ulos.

Valoisaa, nyt on valoisaa kuin kevätpäivänä ja Cedric on vierelläsi ja hän nauraa.

Mutta Cho ei kuule naurua, hän kuulee vain oman äänettömän itkunsa ja tuulen, joka ulisee näillä kuoleman kujilla. Cedric on yksin, mutta monen joukossa; Cho on kaikkea samaa ja he molemmat ovat menettäneet kaiken. Cedricin kuoleman jälkeen ennen väreissä välkkyvästä maailmastakin on tullut paljon tyhjempi ja sudenkorentokaulakoru, jonka poika joskus ripusti tytön kaulaan, on tummunut niin paljon, ettei enää edes näytä hopealta.

Kallankukat, joita Cho on kouristuksenomaisesti puristanut kädessään niin kauan, että kimpun varret ovat jo katkeilleet, lasketaan lumelle makaamaan. Niiden koristamanakin hauta näyttää autiolta; on vain kiveä ja tummista uurteista muodostuvia sanoja; Cedric Diggory ja ikuisesti. Ihan ikuisesti Chon askeleet tulisivat kantamaan tälle hautausmaalle ja tälle haudalle; Cedricin hän muistaisi vaikka kaikki muu unohtuisikin. Olisi ihan sama, vaikka hän olisi joskus onnellinen ja vastahakoinen muistamaan edellistä elämää; Cedricistä hän ei luopuisi sillä poika oli ollut hänen ensimmäisensä ja rakkaimpansa, liian tärkeä, jotta Cho suostuisi vain päästämään irti.

”Ced, sinä ostit minulle sudenkorennon ja sinua minä rakastan.”

Cho painaa käden suulleen kun valkeudesta ei kuulu vastausta. ”Niin minäkin sinua”, olisi Cedric ennen sanonut ja suudellut sitten niin pitkään, että Chon jalat olisivat menneet hyytelöksi ja kaipaavana hän olisi nojautunut lähemmäs kunnes heitä ei enää olisi erottanut erillisiksi ihmisiksi. Hetken tuska on liian todellista ja yhtä kovaa kuin silloin alussa ja Chon on pakko kietoa kädet ympärilleen, jotta pystyisi hengittämään. Miksi maailman nimessä näin, mitä he muka olivat tehneet ansaitakseen tämän? Cho oli ollut lempeä ja ystävällinen ja Cedricin ajatukset olivat käyneet aivan kaikessa. Ainakin kaikessa muussa kuin niissä uhissa, joita maailman sydämessä piili.

Kirkonkello lyö kolmea ja Cho nousee; hitaasti ja itkien kohoaa maasta kuin jokin siivetön ja särkynyt ja lähtee haparoivin askelin polulle ja pois pois pois, jonnekin missä elämä ei tunnu niin pahalta. Ja hautausmaa on kuin jäätikkö Chon kulkiessa sen läpi, liian kylmä, liian kalmainen. Pakkanen rohduttaa huulet huulirasvan läpikin ja Chohon sattuu. Maailma on liian pieni ja taivaankansi liian suuri, mutta jossain siellä Cedric on; hänen on pakko olla ja joskus vielä Cho hänet kohtaa.

Mutta kotimatkalla vastaan tulee vain kasa lumisotaa leikkiviä lapsia ja yksi posteljooni, jonka laukku on huurtunut pakkasesta, eikä Cho näe enää vaikka ilta ei edes hämärrä, sillä tämä on epäreilua ja tämä on väärin.

Ja juuri tätä on elämä.
« Viimeksi muokattu: 26.09.2011 16:20:18 kirjoittanut Parisade »
There are no rules in dreaming.

Ampiainen

  • Helmipöllö
  • ***
  • Viestejä: 67
Vs: Kukkia käsissään (Cho/Cedric, K-11)
« Vastaus #1 : 09.09.2011 15:13:22 »
Olen ottanut tehtäväkseni kommentoida kaikkia tähän ihanaiseen haasteeseen osallistuneita, toivottavasti siitä on jotakin iloa :)

Tämä ficci oli kerrassaan kaunis. En yleensä tykkää Cho/Cedricistä, mutta osasit kirjoittaa niin kauniin sujuvasti ja herkästi, että parituskin alkoi maistua mansikoilta.
Yksikään sana ei pompannut silmille yhdessäkään kohtaa, mikä on mielestäni saavutus, kun ottaa huomioon, että kaikki sanat tulee käyttää ja annetussa järjestyksessä.

Haikean surullinen, talvinen, valkea tunnelma jäi selkeänä päällimmäiseksi tämän ficin luettuani. Myös kursivoidut lauseet sopivat mainiosti yhteyksiinsä.

Kaikkein eniten painotan sitä, miten täysin soljuvaa, sujuvaa ja hyvin etenevää teksti oli. Useinmiten nimittäin törmää edes muutamaan hölmöön lauseeseen, jotka jäävät kaihertamaan palaa ficin tunnelmasta.

Ainoastaan loppu tuntui minusta hieman töksähtävän, jäävän kesken jotenkin, mutta se onkin ehkä kaikkein vaikeimmin toteutettava osa haasteessa, jossa virkkeiden määrä on tarkkaan rajattu.

Anteeksi jos kommentoin niin kuin luulisin tietäväni kaiken tai jotain, yritän vain antaa rakentavaa palautetta, vaikken siinä aivan ehkä onnistukaan. :)
Kenties viisas Korpinkynsi
on koti sun alttiin mielen
siellä älykkäät ja terävät oppii
yhdessä taikuuden kielen

ava; raitakarkki

Eknae

  • ***
  • Viestejä: 7
Vs: Kukkia käsissään (Cho/Cedric, K-11)
« Vastaus #2 : 09.09.2011 18:03:20 »
Voi, tää oli niin kaunis ja haikea. Runollisuus oli sopivan hillittyä, vaikka pelkäsinkin sanajärjestyksellä leikittelyn luovan loppua kohden vähän hassun ja liian mahtipontisen tunnelman. Onneksi niin ei käynyt. Tekstissä oli hyvä rytmi, toisto toimi. Sudenkorentokoru toistui vielä repliikissäkin, joten jäin miettimään sen mahdollista syvempää merkitystä. Wikipediasta selvisi, että sudenkorento symboloi lähinnä pahoja asioita, joten ehkei sillä ole tässä ficissä mitään yleisesti tunnettua merkitystä. Repliikissä olisi ehkä voinut rikkoa runollista linjaa, sillä dialogissa runollisuus tuntuu aina vähän teennäiseltä. Se oli kuitenkin ihan hyvä tuollaisenaan, mutta olisi voinut olla mahdollisesti vielä parempikin.

Valoisaa, nyt on valoisaa kuin kevätpäivänä ja Cedric on vierelläsi ja hän nauraa.

Tykkäsin erikoisesta tavasta osoittaa tää Cholle, tosi kiva muotoilu.

Haasteen sanoista vain posteljooni tuntui vähän irralliselta, joskin en ole varma miksi - no joo, postia ei jaeta illalla? :D Vikasta lauseesta tykkäsin kaikessa yksinkertaisuudessaan, se oli jopa lohdullinen saadessaan uskomaan elämän jatkuvan vastoinkäymisistä huolimatta. Kiitos! Kirjoitat oikein ihanasti.
Nothing of me is original. I am the combined effort of everybody I've ever known.

OH NO!

  • ***
  • Viestejä: 10
Vs: Kukkia käsissään (Cho/Cedric, K-11)
« Vastaus #3 : 16.09.2011 16:56:20 »
Aivan ihana ja tunnelmallinen. Kaipaan hirveästi tällaisia he-eivät-koskaan-saaneet-toisiaan ficcejä, jotka noudattavat kirjojen parituksia, ja sen takia poimin tämänkin tuolta muiden seasta. Chosta ja Cedricistähän kirjoitetaan/kerrotaan hirveän vähän, ainakin minun huomioideni mukaan, ja siksi olikin mukava lukea tekstiä, jossa valotettiin hieman näiden suhdetta, ja ennen kaikkea todentuntuisesti! Kieli oli sujuvaa ja kuvaukset nättejä. Eniten tykkäsin kohdista, jotka eivät ikäänkuin kuuluneet muisteluun: "sinä ostit minulle sudenkorennon ja sinua minä rakastan" yms.
Kylmät väreet kulki selässä, kiitos mahtavasta tekstistä!
(tää oli muuten ensimmäinen kommenttini täällä ikinä!)
OH NO! (it's me again...)

Lils

  • ***
  • Viestejä: 2 080
    • tumblr
Vs: Kukkia käsissään (Cho/Cedric, K-11)
« Vastaus #4 : 25.09.2011 18:14:05 »
Oi kaunis.

Cho on juuri sellainen hahmo, josta tällaisen hautajaistyylisen ficin voi kirjoittaa. Sellainen tyttö, jonka oletetaankin purskahtavan itkuun kesken koulutunnin ja juoksevan vessaan, piilottelevan ryttyisiä nenäliinoja taskunpohjalla ja elävän menneissä - sellaisen tytön, joka itkee hautajaisissa enemmän kuin kukaan muu, ja joka ennen kaikkea voi istua hiljaa lumisella hautausmaalla ja itkeä ilman, että se on liian iso klisee. Siispä hahmovalinta oi! Cho/Cedriciä kirjoitetaan kuitenkin niin kovin vähän, ja varsinkin Chon menetys tunnutaan ohittavan olankohtautuksella, vaikka se onkin tosi iso juttu tytölle (mutta koska kirjat ovat Harryn näkökulmasta ja Harryn tunteenymmärrystaso ei ole hurjimpia, ei se tajua mitään).

Kirjoitat nätisti. En tiedä, ehkä 12+ on vain sellainen haaste, etteivät sen tuotokset ole aina parhaimmistoa - tämä oli kuitenkin sillä tavalla yllättävä, etteivät listan sanat tunkeneet liikaa sieltä seasta vaan osasit sijoittaa ne tarinaan, ja ehkä ne tekivät tästä vielä kivemmankin: esimerkiksi valkoinen hattu heti ensimmäisessä virkkeessä oli jotenkin raikas, ja no, minä pidän jotenkin mielikuvasta Chosta, jolla on hattu päässä haudalla, ei niin kuin muilla. Cho on kliseisyydessään jotenkin silti niin kovin erilainen, hahmo, josta ei ehkä koskaan saa täysin selvää, kun kliseiset ja helposti arvattavat tunteet peittävät kaiken muun alleen: Cho on tyttö joka itkee, tyttö jolla on kurjaa, ei enempää tarvitse tietää. Tyttö, joka vie kallakimpun haudalle.

Mutta oi, pidin kovasti, sekä tarinasta että kirjoitustyylistäsi. Nättiä.
"Should I wear the purple dress?"
That's all she cares about
What a silly life she has

Parisade

  • enkelten verta
  • ***
  • Viestejä: 422
  • Once upon a time in a fairytale
Vs: Kukkia käsissään ♦ Cho/Cedric ♦ K-11
« Vastaus #5 : 11.05.2012 13:19:18 »
Lils: Joo, Cho on itse asiassa tosi mielenkiintoinen hahmo kun sitä oikeen alkaa ajattelemaan. Ja sillä on kuitenkin oikeesti ollut vaikeetaki just Cedricin takia, mutta myönnän että mun on hiukan vaikee muodostaa kuvaa siitä, millainen niiden suhde tosiasiassa oli ja miten se toimi. Paritus ei ehkä itsessäni herätä sen suurempia tunteita, mutta tragiikka on aina mahtavaa ja sitä siinä riittää. Omasta mielestäni tämä haaste oli todella mukava (tosin jos olisi ollut edes yksi ylimääräinen lause enemmän niin olisin hyppinyt riemusta) ja jotenkin oli tosi helppo kirjoittaa kun raamit oli tavallaan jo olemassa. Hyvä ettei lopputuloksesta tullut liian tönkkö :D

OH NO!: Joo näistä ei tosiaan kirjoiteta paljon ja minunkin mielestäni surullisesti päättyneissä rakkaustarinoissa on jotain hohtoa. Kiitos paljon kommentista! Ja eka kommentti, wau :))

Eknae: tässä muuten on hirveästi tuota poikkeavaa sanajärjestystä :o Enpäs ollut itse muuten huomannutkaan. Sudenkorentokaulakorulla olisi tietty voinut olla joku syvempikin merkitys, mutta valitettava tosiasia on, että se toistuu tuolla ihan vain sen takia, että se oli sanalistassa ja kaikista niistä sanoista suoraan sanottuna hankalin tunkea tähän tekstiin :D Tuo lainaus oli myös itsestäni kiva kohta :) Ja posteljooni joo saattaa olla vähän random, se oli toinen vaikea sana.

Ampianen: Hauskaa, että tämä oli mielestäsi sujuvaa. Näissä haasteissa on tosiaan aina vähän se ongelma, että virkkeistä saattaa tulla liian pitkiä ja joistain yhdistelyistä hiukan outoja kun pitää käyttää nuo sanat. Tuo loppu on tosiaan vähän... äkkinäinen ja töks, mutta eipä auta :D En osannut sanaa "elämä" tuonne tuon älykkäämmin tunkea. Kiitos joka tapauksessa oikein paljon kommentistasi, se piristi päivääni :))
There are no rules in dreaming.